11.2.2020 talven kuulumisia

Tosin talvi taitaa olla turhan optimistinen sana… Nyt on vähän lunta mutta sekin sulaa varmaan lähipäivinä. Pieni määrä lunta on yleensä hyvä asia liikkumisen kannalta, mutta nyt kaikki on jäässä. Ja ensimmäistä kertaa ikinä koiria alkaa olla sairaslomalla kelin vuoksi.

Likka loukkasi jalkansa lenkillä vuoden alussa ja kun ontuminen ei mennyt levolla ohi, niin kiikutin sen kuvattavaksi pessimistisin odotuksin. Koko etuosa kuvattiin, luusto oli ehjä ja nivelet siistit. Oikean etujalan uloimman varpaan nuljuluun päällä oli kuvissa tuhru, joka ei ainakaan näyttänyt murtumalta. Likka sai diagnoosiksi varpaan venähdyksen ja mahdollisesti lievän nuljuluuvaurion. Varpaan päällä nuljuluun kohdalla on ollut myös nestepatti, joka viittaisi pehmytkudosvaurioon. Lääkkeenä lepoa ja tulehduskipulääkettä. Pitkä on aika odotella toipumista sekä potilaalla että emännällä.

Likka riistatreeneissä.

Siru alkoi myös ontua muutama päivä sitten. Syyllinen oli kovan hangen kuoren rikki hankaama anturan väli etujalassa. Tai sitten sinne oli tökännyt keppi tms. Paksu karva oli vielä hautonut vammaa ja se alkoikin parantuntua heti kun karvat leikkasi pois. Nyt putsaillaan muutama päivä ja seurataan tilannetta. Omat koirat on tähän saakka välttyneet tapaturmilta ja lieviähän nämäkin ovat. Mutta kertonee jotain siitä että kunnon talvet paksuine suojaavine lumikerroksineen alkavat olla historiaa. Riesa on kunnossa 😃, mutta ajokoirat eivät myöskään täällä enää taida ehtiä metsään päästä ennen kauden loppua. Kova jäinen karppa on hallaa niidenkin tassuille.

Likka on ilmoitettu Seinäjoen ryhmänäyttelyyn maaliskuun alussa, mutta saa nähdä onko se kunnossa siihen mennessä. Ja talvinomeen myös olisi kiva päästä sen kanssa. Valitettavan vähän olen sen kanssa ehtinyt touhuta. Nyt saikun aikana ollaan vähän aktivoiduttu seuraamisen yms jalkaa rasittamattomien juttujen kanssa. Ennen loukkaantumista tehtiin muutama haku riistalla ja dameilla. Luulen että homman idea alkaa olla sille nyt selvä. Se tekee todella hyvää hakua, ei juokse päättömänä ympäriinsä niin kuin äitinsä tuossa iässä, erittäin hyvä nenänkäyttäjä ja tehokas. Mutta rutiinia puuttuu vielä ja voi olla että talvinome on jännä paikka sille. Pysäytys pitäisi myös asentaa nyt häneen 😁. Linjaa menee hyvin kohteen avulla, sokkona ei olla syksyn jälkeen kokeiltu. Lähihakua osaa jollain lailla mutten laskisi sen varaan vielä kokeessa. Luotan kuitenkin siihen että se riistat löytää nenällään talvinomessa jos sinne päästään. Myös taipparijälki on tehty (tammikuussa 🙄), eikä siinäkään ollut ongelmia.

Sirun kanssa on nyt treenattu säännöllisesti ja nostettu selkeästi vaikeusastetta. Tavoitteena on saada ykkösiä kesän kokeista. Ja kerrankin päästään kevään kokeisiin kun juoksu oli jo loppuvuodesta.

Tammikuussa käväistiin a-koetreenissäkin Mäntyharjulla. Tehtävät oli helpohkoja, mutta koko päivän rivissä olo nosti kyllä lämpöjä koiralla… Tähänkin on saatu nyt harjoitusta ja paremmin menee koko ajan. Mutta touhusta pitäisi saada koiralle ihan rutiinia jotta vire ei nousisi liikaa ja se vaatii paljon toistoja. Siruhan on näennäisesti aika rauhallinen mutta kuumuminen näkyy sitten kun noutovuoro tulee. Tätäkin on nyt työstetty erikseen tekemällä täsmätreeniä asioihin jotka ovat sille vaikeita. Ja itse pitäisi olla paljon skarpimpi ohjatessa. Ei löysää tälle koiralle yhtään niin hyvä tulee. Pitäisi olla selkeä ja ehdoton. Helppoa juu ….

Lumettoman tammikuun treeniä.