11.9.2018 koe- ja terveystuloksia

Nekku (Fiuko) kävi elokuun lopussa terveystutkimuksissa ja sai parhaat mahdolliset tulokset. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Polvet olivat priimaa lääkärin mukaan myös, mutta ne eivät näy vielä koiranetissä.

Sirulla oli kolmas voittajaluokan startti viime lauantaina Laukaasssa Goldenmestaruudessa. Koe oli taas tosi mukavan oloinen mutta kaikkien palasten loksahtaminen kohdalleen antaa odottaa itseään….ja jo toisessa kokeessa ohjaus epäonnistuu, hassua kun se treeneissä kuitenkin kulkee hyvin ja on sitä kaikista eniten harjoiteltukin. Luulen, että riistalla, laukauksilla ja koiran hiven liian korkealla vireellä voi olla tämän asian kanssa jotain tekemistä. Itsenäinen työ alkaa olla voittajaluokan tasoa, mutta ohjeitten ottaminen vastaan koetilanteessa ohjauksessa ei vielä oikein onnistu. Täytyy siis tehdä enemmän häiriöitä meidän treeneihin jos sillä saisi koiralle rutiinia tähänkin asiaan. Markkeerauskuuri teki ainakin tehtävänsä, Siru suoritti epäonnistuneen ohjauksen jälkeen täydellisen ja liki ainoana koirana kaikista linjakakkosen ja ohjaukselle häiriöksi tulleen ykkönsen. Haku oli kuivalla maalla kahdella eri alueella. Sieltä olisi voinut tulla riistaa enemmän, maasto jossa pääsee kovaa ei tunnetusti ole paras mahdollinen tuolle maantiekiitäjälle.

Koe alkoi haulla, toinen alue oli kesantopellossa ja valtaojan takana metsässä oli pari riistaa. Toinen oli toisen ojan takana olevassa metsässä. Siru sai hausta vain kolme riistaa viidestä ylös, ei selkeästi keskittynyt kunnolla ja monen muun koiran tavoin oli käynyt heittämässä lenkin ohjaus/markkeerauspaikalla, joka oli aika lähellä hakualeen reunaa. Kovaa koira siellä juoksi, mutta nenän käyttö oli sitten vähän niin ja näin. Koe oli parityö ja kumpikin koira kävi kummallakin alueella.

Haun jälkeen siirryttiin kosteikon reunaan, jossa oli ensin vesi(muta)ohjaus, jolle tuli häiriöksi lyhyt ykkösmarkkeeraus vasemmalle puolelle linjaa 90 asteen kulmassa linjaan. Tämä meni varmaankin minun piikkiini, koiran pystyi lähettämään vettä pitkin lähempää markkeerausta tai maata pitkin. Kaikki muut taisivat laittaa veteen, minä laitoin maata pitkin. Virhe :D. Koira ui pienen uoman yli maalle ja jämähti mättäälle miettimään sitä häiriötä. Sain sen siitä kyllä loppujen lopuksi irti, mutta ohjaus meni niin raskaaksi että koira kutsutiin pois. Jälkeenpäin ajatellen vettä pitkin olisin saanut sen todennäköisesti paremmin menemään vaikka häiriö oli lähempänä. Ohjauksen jälkeen tuli oikealle puolelle linjaaheitot, tällä kertaa linjakkonen joka oli matkoiltaa todella lyhyt. Takimmainen riista tuli n 50 metriin ja lähempi alle puoleen siitä. Juttu olikin maasto tällä kertaa. Vettä oli tosi vähän ja käytännössä kaikki vesityö oli uimista mudassa. Markkeerauksille päästäkseen koiran piti mennä uomaan ja siitä kannakselle johon tuli lähempi heitto. Kauimmaiselle suoraan päästäkseen olisi pitänyt ottaa sama reitti ja jatkaa lähemmän linnun pudotuspaikalta vajaat 20m lammen yli, jonka takareunaan maalle takimmainen heitto tuli. Lähes kaikki koirat varmaan Sirua lukuunottamatta (ainakin ne mitä näin) kiersivät lammen, osa löysi linnun osa ei. Ihan selkeästi näki, että koirat eivät halunneet valita suoraa reittiä kun maatakin pitkin pääsi. Toki matka oli sitten pisempi ja osa hukkasikin linnun paikan retkeillessään lammen reunaa. Kakkosen jälkeen otettiin ohjaukselle häiriöksi tullut ykkönen ylös.

Kokeessa tuli yksi ainut ykkönen, markkeeraus oli se mikä epäonnistui lähes kaikilta. En kyllä ihan vielä usko, että Siru osaa linjamarkkeerauksen, mutta tosi hieno nähdä että näinkin lyhyt treenisetti luo koiraan noin paljon itsevarmuutta sille vaikeassa asiassa. Lisää treeniä siis! Meillä on vielä muutama startti suunnitteilla tälle syksylle, toivon että pääsisimme johonkin kokeeseen niin, että ehtisi katsoa jonkun suorituksen ennen omaa vuoroa. Kaikissa tähän astisssa olemme olleet niin alussa että se ei ole oikein onnistunut. Nyt on vähän sellainen fiilis, että koiran taidot kyllä riittävät voittajaan, mutta ohjaajan välttämättä ei. Koetilanteessa on sen verran jännää, että tulee tehtyä tuon ohjauslähetyksen kaltaisia mokia ja kun tehtävät on muutenkin haastavia niin sitten epäonnistumisen riski aina kasvaa.

Ja ohjauksiin pitää ehdottomasti alkaa nyt lisäämään haastetta niin maastollisesti kuin häiriöilläkin. Tuommoinen rikkonainen maasto jossa on vettä ja maata vuorotellen saa koiran kyllä hakumoodiin välittömästi.

 

Tässä Sirun arvostelu, tuomarina oli Mika Lappalainen.

haku: koira tekee vauhdikasta hakutyötä ja löytää melko mukavasti riistaa. Koiralla kuitenkin turhan usein tapana tulla tyhjänä hakemaan ohjaajalta vauhtia. Alueen yksi kulma jää tarkastamatta, joten sen tehokkuus olisi voinut olla hieman parempi.

ohjattavuus: ohjaustehtävä alusta asti vääntöä ohjaajan ja koiran välillä eikä suunnasta päästy koskaan yhteisymmärrykseen.

paikallistamiskyky: koira näki kaikki pudotukset ja noutaa ne itsenäisesti.

riistan käsittely: ok.

passityöskentely: ok.

muut ominaisuudet: tarkkaavainen laukausten aikana.

yleisvaikutelma: vauhdikkaasti työskentelevä metsästyskoira, joka osoittaa erinomaista paikallistamiskykyä. Epäonnistunut ohjaustehtävä yhdessä haun lievien puutteiden kanssa pudottaa sen korkeimmilta palkinnoilta.

NOMEB 3

muistiksi itselleni siis:

-ohjaustreeniin maastollisia haasteita ja häiriöitä, tee välillä myös helppoja jotta koiran luottamus säilyy

-lisää markkeeraustreeniä, maastohaasteita tähänkin

-haun ylläpito, sen nenänkäyttö…

-edelliseen liittyen, koiran vire pitäisi saada koetilanteessa alemmas, jotta keskittyy kunolla. Sen kun vielä keksisi että miten.