12.12.2017 vuosi 2017 päättymässä

Siru aloitti viime perjantaina juoksun, joten nyt on hyvää aikaa levätä ja ladata akkuja ja kerrata kohta päättyvää vuotta. Koko vuosi on ollut koiraharrastuksen osalta melkoista vuoristorataa. Hekalle uuden kodin etsintä aloitti vuoden, sitten tuli siemennysprojekti ja pennut. Pennut olivat juuri päässeet elämänalkuun uusissa kodeissaan, kun kävi ilmi että Vinhalla on ainakin vasemmassa kyynärässä irtopala. Tutkimusten jälkeen Vinhalta tähystettiin kummatkin kyynärät. Kuntoutuminen on käynnissä, aika näyttää kestääkö koira aktiivista harrastuskäyttöä vai ei. Tämä on taas niitä asioita, joita ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan. Tsemppiä Terhille ja perheelle!

Siru aloitti pentujen lähdön jäkeen aktiivisen treeni- ja koekauden, jonka lopputulos oli melkoinen yllätys. Neljä starttia avoimessa luokassa, joista tuloksena 1 kpl 3-tulos ja 3 kpl 1-tuloksia. Suurimpana onnistumisena ehdottomasti flattimestaruuden koe ja paikka finaaliin, jossa me vasta-alkajat ällisteltiin lopulta sijalla 4.! En ole vieläkään ihan sisäistänyt, että taloudessa asuu nyt ihka oikea voittajaluokan koira, on nimittäin ensimmäinen kerta ikinä. Wt-kokeisiin ei keritty, ne olivat kaikki keväällä pentujen kanssa samaan aikaan. Ja viisaasti sitten keskityinkin yhteen lajiin, kun koekausi jäi muutenkin lyhyeksi.

Alkukesästä Erkki alkoi ontua ja tutkimusten jälkeen selvisi, että sillä on 1/3 kyynärät. Tällä hetkellä mennään nivelvalmiisteen ja bot-loimen voimin. Kipulääkettä ei ole juuri tarvinnut antaa alun kuurin jälkeen.  Ensimmäinen ajokoe oli lauantaina, ei vielä tulosta, mutta eiköhän tuosta vielä kunnon ajuri tule.

Kesällä haettiin Rovaniemeltä Tanjalle ja Jannelle ja Nitrolle uusi perheenjäsen Rusti, joka on melkoisen leppoisa tyyppi. Saa nähdä mitä tästä nuoresta miehestä kasvaa. Rusti suhtautuu uusiin asioihin aavistuksen varovasti ja on tosi rauhallinen verrattuna omiin kasvatteihini. Noutaminen ja riista kiinnostaa ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Aikamonen opettelu itselläkin toimia koiran kanssa, jota ei tarvitse jatkuvasti jarruttaa.

Vuoden 2018 koekalenteria olen jo käynyt kurkkimassa. Kevääästä korkkaamme wt:ssä Sirun kanssa avoimen luokan, tyytyväinen olen jos tulos saadaa joka kokeesta jossa käydään. Wt on herkkä laji ja koskaan ei voi tietää mitä siellä sattuu. Mutta on se vaan niin mukavaa, ainakin vielä tuntuu siltä. Sieltä saa hyvän perustan hallittavuudelle ja ohjattavuudelle b-kokeisiin ja tulee tehtyä pohjatyö ihan erilailla kun on vähän pakko… Keskikesällä pitäisi sitten tulla juoksu ja jos se tulee ajallaan, niin päästään vielä loppukesästä ja alkusyksystä kokeilemaan b-kokeen voittajaluokkaa.

Riesalla on ohjelmassa muutama treenijälki mejässä ja ainakin startti meidän omassa kokeessa, katsotaan miten aika riittää muualla starttaamiseen. Makausten merkkaaminen pitää saada varmemmaksi  treeneissä, ennekuin koiraa kannattaa mihinkään ilmoittaa. Keväällä on myös pitkästä aikaa pentutreffit pitkän kaavan mukaan!

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin astutan Sirun ensi vuoden jälkimmäisestä juoksusta ihan loppuvuodesta tai vuoden 2019 alussa. Siitä pitäisi jäädä meillekin pentu kasvamaan, joten toivotaan parasta! Alunperin ei ollut tarkoitus tehdä uutta pentuetta näin nopeaan,  mutta Sirun ekan pentueen tytöt jäävät todennäköisesti  jalostuskäytön ulkopuolelle  ja jotta hommassa olisi joku jatkuvuus niin siksi tällainen ratkaisu. Katstoaan nyt sitten toteutuuko se vai ei. Lievä pessimismi siis siitä, kun tuntuu tämä kasvattaminen olevan melkoisen haastavaa välillä. Tuleva yhdistelmä aiheuttaa pelkkiä positiivisia fiboja ,siitä sitten lisää tuonnempana.

Toivottavasti oma lauma ja kasvatit pysyvät terveinä ensi vuonna, se olisi jo iso asia!!

Alla itsenäisyyspäivänä (100v!!) napattu kuva paluumatkalta kuinkas muuten kuin treenaamasta koiraa…

 

24879619_1996849913665405_7378551581077532855_o