14.11.2016 MSN Ry:n koulutus Surkeella 12.-13.11.2016

Viikonloppuna olin Sirun kanssa Tuomisen Katin koulutuksessa Surkeella. Lauantaina olimme harjoittelemassa seuraamista ryhmässä ilman noutoja. Tätä ei oikein missään pääse tekemään, tai pääsisi, kun saisi aikaiseksi järjestää.  Mutta aina se lisää ripauksen koemaisuutta, kun on vieraampia koirakoita ympärillä ja joku muu huutelee mitä tehdään milloinkin…. tosi hyvä setti meille siis. Kuljimme siis rivissä edestakaisin peltoa, kun muut lähtivät ympäriltä noutoon. Alussa tehtiin vähän muutakin, luoksetuloa ja pysäytyksiä, jotta koirien odotukset saatiin vähän laskemaan. Sirun odotukset eivät varmaan kovasti reilun kolmen tunnin aikana laskeneet, kyllä se niin tarkasti tsekkasi kaikki heitot ja noudot.

Mutta, se oli minulla irti koko ajan, ei aikomustakaan karata ja oli hyvin levollinen päällisin puolin. Seuraaminen on vähän väljää mun makuun, se on vähän irti minusta, mikä vaikeuttaa oikein paikan pitämistä, mutta alan nyt olla sitä mieltä että se saa olla noin. Rivissä seuraa tiiviimmin kuin muuten, mutta pitää siinäkin huolen, ettei mikään jää huomaamatta. Seuraaminen oli aika tasaista koko ajan, paransi, kun lakkasin käskyttämästä sitä. Eli liikkeille lähdöissä ja pysähdyksissä en sanonut mitään, kehuin välillä kun seurasi hyvin ja palkkasin kyllä namilla seuraamisesta ja paikallaolosta päivän aikana. Sille näyttäisi sopivan tuollainen tapa, jossa sen pitää pitää itse huoli että on oikeassa paikassa. Eli vähän sellaista älä mua neuvo -asennetta havaittavissa….

Sunnuntaina olimme ihan tekemässäkin jotain. Vähän samantyylistä settiä, liikuttiin paljon ja tehtiin linjoja, lisättynä lähihaulla aina välillä linjalle häiriöksi. Lopuksi oli kolmen koiran draivi, jossa Kati kulki saarekeessa ja ampui ja heitti kolme damia. Alkoi jo hämärtää, mutta Siru kyllä näki mielestäni kaikki heitot ja löysi omansa helposti. Oli hiljainen ja keskittynyt muuten. Luovutuksissa oikeastaan näkyi vaan, että painetta vähän on, olisi voinut olla niissä huolellisempi.

Vkl:n saldona muutama ajatus meidän tämän hetkisestä tasosta;

– pysäytyksiä pitää treenata nopeammaksi taas vaihteeksi, valuu niissä.

-ennakoi suuntia pysätyksen jälkeen, eli enemmän tähän simputusta (kutsutaankin luo, tai laitetaan sokolle, josta ei tiedä, tai käydään palkkaamassa namilla).

-luovutuksiin tarkkutta ja rauhallisuutta, voisi vaikka antaa sen olla dami suussa vähän aikaa, tätä tein nuorena se toimi hienosti. Koira meni sellaiseen mukavaan tilaan, kun kehuin sitä ja se sai vain olla vierellä dami suussa. Tämä on nyt unohtunut taas…

-vähän edelliseen liittyen, damin kantoa voisi koittaa opettaa sille rauhoittavana harjoituksena. Nyt ei koe sitä mitenkään tarpeelliseksi ja haluaa vaan päästä tekemään. Katin luopumisharjoitusta pitää kokeilla omassa pihassa!

-on nyt vähän sähäkässä mielentilassa mun makuun, vaikka tekeekin hyvin. Toki voi johtua jahdeista tms., mutta pitäisi alkaa vähän simputtamaan sitä myös taas säännöllisesti. Sillä on niin vahva tahto ja oma visio tekemisestä, että oletuksia pitää saada paljon alas.

Kaikki korjattavat asiat liittyy oikeastaan lähihallintaan ja koiran mielentilan hallintaan. Tehtävissä Siru on aika hyvä, toki avoimen luokan asioita pitää harjoitella, mutta perusteet on kunnossa. Se ei ääntele, vkl:n aikana siltä pääsi pari kolme turhautunutta piip-ääntä ja pellolla kuitenkin vietettiin tunteja. Lähinnä kuumuminen näkyy siinä, että olettaa pääsevänsä hakemaan kaiken ja tietää mielestään paremmin mitä tehdään. Tämä on sitten taas mun laiskuutta, eli pitäisi olla sille tiukempi.

Tunnustan kuitenkin omat puutteeni tässä asiassa. Tykkään, että koirassa on menoa ja meininkiä ja se saa näkyä. Mutta sitten annan sille liikaa löysää myös, enkä jaksa viilata pilkkua tarpeeksi.