17.3.2016 kuulumisia talvinomesta ja kevään tuloa

Päällimmäinen tunne – kuten aina – tässä vaiheessa on, ettei enää ikinä. Tämä koskee siis järjestelyvastuuta kyseisestä tapahtumasta :D .

vaikka onneksi hommia ei tarvitse paiskia yksin, on takki typötyhjä jokakerta tässä vaiheessa. Ihan kivaa hommaa, ei siinä mitään, mutta itse tarvitsisin vähän vähemmän perfektionistisen luonteenlaadun. Aikatauluttaminen, paperisota, tulosten syöttö, ruoan kuskaaminen, riistojen kuskaaminen ym miljoona hommaa päällekkäin vetää pään tyhjäksi. Onneksi kaikki meni taas hienosti ja ihmiset olivat tyytyväisiä.

Oma startti meni periaattessa hyvin, koira osaa hommansa ja tehtävät olivat helppoja. Mutta ohjaajan mielenlaatu ei ollut oikein kohdillaan ja keskittyminen jäi aika olemattomaksi. Tuloksen ihan kelpo arvostelu, mutta kun nuo puuttuvat neljä pistettä johtuvat ohjaajan koomailusta, niin harmittaahan se. Nooh, parin päivän masennuksen jälkeen on aika tehdä asialle jotain ja eniten ehkä oottakin päähän se, että nämä jutut on olleet kyllä tiedossa, mutta laiska ohjaaja ei ole niille mitään tehnyt :D

Siruun pitää olla tyytyväinen, se on tasaisen varma suorittaja. Haku meni nappiin, viimeinenkin riista olisi todennäköisesti löytynyt ilman väärälle alueelle tehtyä lenkkiä ja ohjausmarkkeeraus oli toki helppo, mutta kyllä sielläkin osa koirista kompuroi. Tästä siis ruusuja koiralle ja risuja ohjaajalle….

 

talvinomen arvostelu 2016

talvinomen arvostelu 2016

 

Ihan noin yleisesti voi todeta, että tapahtumana tuo on oikein mukava ja paljon on kehitystä tapahtunut niin koirissa kuin ohjaajissakin vuosien aikana. Talvinome on myös oiva mittari koiran kisakunnolle ja muullekin olemukselle. Tuollaisessa tapahtumassa rauhallisena pysyvä ja työskentelemään pystyvä nuori koira on ihan kelpo noutaja-ainesta rodusta riippumatta. Tehtävät ovat helpohkoja verrattuna virallisiin kokeisiin, mutta pääasia onkin hankkia koekokemusta itselle ja koiralle. Tai ainakin minun mielestä on. Pitäisi muistaa, että vaikka  kokeessa ja varsinkin epävirallisessa niinkuin talvinome, testataan omaa ja koiran osaamisesta, siellä ei toivottavasti opeteta sille koiralle mitään. Kaikki tarvittavat taidot pitäisi olla hallussa, ennenkuin koiran vie kokeeseen. Koiralla pitäisi olla mahdollisuus selvitä tehtävistä, vaikka paikka on uusi, vaikka paikalla on lukuisia muita koiria ja ihmisiä (vieraita), vaikka ammutaan, vaikka riistat tai damit ei ole omia jne jne. Ja tämä varmistetaan vain ja ainostaan harjoittelemalla monipuolisissa maastoissa, eri ihmisten kanssa jne.  Nuorelle koiralle on karhunpalvelus viedä se tilanteeseen, josta sillä ei ole työkaluja selvitä.

Jos koira tutussa ympäristössä ilman häiriötä nippa nappa selvittää tehtävät, ei pidä ihmetellä, miksei sama temppu enää kokeessa onnistu. Joskus tulee tilanteita, joita ohjaaja ei pysty ennakoimaan, eikä kaikkea mahdollista pidäkään harjoitella. Mutta talvinomen ja just vaikka taipparin tehtävät pitäisi kyllä olla hanskassa siinä vaiheessa kun sinne kokeeseen mennään. Vika ei siis aina ole kokeessa, se voi olla joskus myös ohjaajassa …Toki on myös koiria, jotka hanskaavat hommmat missä tahansa, mutta niillekin pitää ennen kokeisiin menoa kertoa, että mitä siellä kuuluu tehdä . Jos ei ole koskaan käynyt kokeissa, kannattaa käydä katsomassa muutama, jotta saa kuvan tehtävistä. Sitten on helpompi opettaa ne koirallekin.

Taipumuskokeessa näkee joskus koiria,  joille pelkkä uusi ranta voi saada palikat sekaisin. Parhaimmillaan tähän auttaa ikä ja kokemus, pahimmillaan hommia saa tehdä tosissaan ja pitkään.  Sitten voi tietysti miettiä, että onko koira enää rodunomainen noutaja, jos nou1:n saaminen on useamman vuoden projekti ja vaatii loputtomasti harjoittelua eri paikoissa.  Noutajatkin seurakoiramaistuu, ts. käyttöominaisuudet eivät ole sitä mitä ennen. Helpompia kotikoiria ne tientenkin ovat, mutta tämä on sitten se kääntöpuoli. Tosiasia kutenkin on, että liian pehmeä ja arka koira ei ole mukava enää edes kotikoirana, saatikka että sillä koiralla olisi mukavaa.

Ylipäätään peräänkuulutan ohjaajan vastuuta koiran eteenpäin viemisestä. Nyt keväällä alkaa taipumuskoekurssisesonki ja ihmiset heräävät talvikoomasta. Tämä on tuttu kuvio niin monen monen vuoden ajalta :D. Kaikki harrastaminen koiran kanssa on plussaa, mutta toivoisin, että esim. kerran vuoteen yhdistyksen taipparikurssilla kävijät aktivoituisivat muinakin aikoina, niin oman koiran kuin järjestävän yhdistyksenkin kanssa.Taipparikurssi sujuu paljon nopsempaan, kun koira osaa perusasiat ja järjestävä tahokin saattaisi kaivata apua jossain kohtaa. Osa on nyt sitten tietysti sitä mieltä, ettei ole aikaa kun just siihen taipparikurssiin, mutta tätä kannattaa kyllä harkita. Jatkossa koulutusta on todennäköseisti yhä huonommin saatavilla, kun aktiivinen väki yhdistyksissä vähenee.

Nykyään on hurjan paljon tarjolla maksullisia koulutuksia nomb, wt- ja a-kokeisiin, joissa käy ilmeisen paljon ihmisiä, kun niitä kerran järjestetään. Taipparikoululusta taitaa kuitenkin olla vähemmän tarjolla, se on alueyhdistysten heiniä aikalailla. Hassua sinänsä, että ihmiset ovat valmiita maksamaan huomattaviakin summia, mutteivat uhraamaan aikaa ilmaiseksi saadun koulutuksen eteen.