18.11.2018 kuulumisia

Syksy on jo pitkällä ja arki-illat alkaa olla menetetty kaiken muun kuin otsalampun kanssa lenkkeilyn osalta. Oma treenimotivaatio on ollut vähän kateissa ja koirien kanssa on vaan satunnaisesti puuhasteltu jotain ilman sen kummempaa tavoitetta. Muutama kiva juttu on kuitenkin ollut, kiitos siitä kaikille asianosaisille. Pentutreffit olivat lokakuussa Surkeella ja siellä oli pieni mutta sinnikäs joukko, kaksi päivää oltiin niin ahkeria, että kasvattajakin alkoi jo vähän hyytyä… nuoriso osaa jo paljon, mutta vielä enemmän pitäisi tässä vaiheessa pilkkoa tehtäviä osiin, jotta kaikki osa-alueet olisivat varmasti hallussa kokeessa. Rutiinia rutiinia niin kyllä se siitä. Ja treenitunteja paljon myös, tässä kohtaa oikomisesta on vain haittaa tulevaisuudessa.

Rusti ja Vinha kävivät terveystarkeissa, Rusti erinomaisin tuloksin ja Vinha muuten myös, mutta ne kovan onnen kyynärät… toki asia oli jo tiedossa, mutta eipä tuo silti mukavalta tunnu. Toivottavasti pikkulikka pärjää mahdollisimman pitkään ennenkuin ne alkavat vaivata.

Kävin tsekkaamassa noutajien pm-kisoja kun kerran ne Suomessa olivat, niin piti tietysti käyttää tilaisuus hyväksi. Hieno tapahtuma ja mahtavat puitteet! Yksi oikein etevä flatti oli myös mukana Norjan joukkueessa, muuten mentiin labradorien voimin. En ole koskaan ollut a-koetta katsomassa ja oli kyllä silmiä avaava kokemus. Helpolta näyttävät tehtävät eivät ole enää helppoja koeolosuhteissa ja elävän riistan ollessa kyseessä. Ja onnella sekä myös epäonnella oli suuri osuus siinä kuka pärjäsi ja kuka ei. Parhaat kuitenkin erottuivat selkeästi tasaisilla hyvillä suorituksilla, joten pelkkään hyvään onneen ei tuossa lajissa auta luottaa.

Viikko sitten olimme Sirun kanssa Outokummussa Suomen Metsästysnoutajat Ry:n a-koekoulutuksessa joka oli vähän jatkumona tuohon pm-koereissuun. En tiedä onko a-koe koskaan oma laji, kokeilemaan varmasti menen jossain vaiheessa, jos vaikka ensi vuonna sitten… koira ei ollut jahdeissa humputtelun jälkeen ihan parhaassa terässä (ts. kuulolla), parikin äänen avausta piti tehdä päivän aikana. Onneksi se on aika hyvä markkeeraaja, joten ei ehkä ihan häpäisty itseämme… isot plussat rauhallisuudesta rivissä sekä loistavasta seuraamisesta walk-upissa (mistähän ihmeestä se on tullut??), myös riistankäsittely oli moitteetonta koko päivän vaikka osa riistoista oli jo aika tiensä päässä. Koulutuksessa käytettiin lämmintä riistaa, mutta myös edellispäivän kokeen kuolleita lintuja, jotka olivat kastuttuaan aika kaljuja jo osa. Kuumuminen näkyy Sirulla oikeastaan vain vauhdin lisääntymisenä ja korvien katoamisena, ei muuten. Toki ei tarvitsisi näkyä ollenkaan, mutta kaikkea ei voi saada.

Hankala laji tuo a-koe, kun pitää antaa koiran metsästää ja sitten se pitää olla käsissä kuitenkin koko ajan… ei helppo homma kun sattuu omistamaan koiran jolle eka on elämän tavoite ja toinen ehkä ei sitten niinkään.

Kiitos Mervi ja Pasi majoituksesta ja aamupalasta! Alla huono kännykkäräpsy Riesan siskosta Impistä, joka muistuttaa päivä päivältä enemmän Akkaa.

Korven Akan Iloinen Impi

Korven Akan Iloinen Impi

alla muutama kuva koulutuksesta, kuvaaja Heikki Nevalainen.

46094200_2479808822036176_7025378564136501248_o 46180135_2479808688702856_4001727325828808704_o 46296198_2479808758702849_487019720516567040_o-1