18.4.2016 mejäkurssilla

Viikonloppuna olimme Riesan kanssa Mäntän Seudun Nuuskut Ry:n mejäkurssilla. Laji on minulle muutamaa lyhyttä harjoitusjälkeä lukuunottamatta tuntematon ja uutta asiaa tulikin aika määrä. Päällimmäiseksi jäi mieleen ihan käytännnön asioiden ohella mejähenki, josta Svanin Tuula puhui. Mitenkähän nomekokeisiinkin saataisiiin takaisin vastaava, kun se on se siellä ainakin takavuosina ollut :D

Mietittiin, miksi nomesta on tullut totista puurtamista ja jännittämistä, kun taas mejä on säilynyt mukavana yhdessäolona ja koiran kanssa tekemisestä nauttimisena. Itelleni tuli sellainen ajatus mieleen, että kun lähtökohtaisesti jokainen mejäkokeeseeen osallistuja auttaa toinen toistaan (tehdään jäljet, opastetaan, vietetään koko viikonloppu yhdessä), ja sitten oman koiran kanssa startatessa et voi oikeastaan enää mitenkään vaikuttaa koiran tekemiseen, jäisi turha jännitäminen näin pois? Ja ainahan toisen auttamisesta tulee hyvä olo :)

Käytännössä jäljen tekemisessä ei ollut mitään kovin uutta, mutta sitten se kokeeseen meno, jäljen tekeminen ja opastaminen yms. kuulosti näin vasta-alkajasta siltä, että vähän liikaa on liikkuvia osia. Mutta Tuula rohkaisikin menemään vaikka vaan katselemana jäljen tekoa johonkin kokeeseen ja opettelemaan hommia vähän etukäteen.

Riesan lisäksi omista kasvateista kurssilla oli Nella, joka jäljesti kuin vanha tekijä. Myöskään veri tai sorkka eivät aiheuttaneet mitään jännityksiä yms. Riesa jäljesti myös hyvin, mutta vähän turhan nopeasti. Täytyisi tehdä sille jälkiä, joissa on paljon tapahtumia ja vahvistaa makauksien merkkaamista. Tuulan kanssa alustavasti mietittiin, josko ehdittäisiin tehdä kesällä muutama harjoitusjälki kummallekin. Ja sitten voisi mennä vaikka sinne kokeisiinkin joskus…

13001313_1339896779360725_3457415466841560674_n

Tuula ja Nella tulossa kaadolta

 

 

12990914_1339896756027394_7258256518506541434_n

Ylpeä Riesa sorkan kanssa