19.12.2016 vuosi 2016 pakettiin ja kohti uutta vuotta 2017

Vuosi 2016 vetelee viimeisiään. Täytyy sanoa että päättyvä vuosi oli varmastikin oman harrastusurani aktiivisin. Yhdistystystouhut pudotin ihan minimiin ja siksi  jäikin paukkuja oman koiran eteenpäin viemiseen ihan erilailla kuin tähän saakka. Toki koirakin on vähän eri kaliiperia kuin edeltäjänsä ja ehkä ohjaajakin on muuttunut vähän viisaammaksi vuosien saatossa, tiedä häntä.

Sirulle asetetut tavoitteet (alokasluokka läpi nomeb:ssä ja wt:ssä) toteutuivat hyvin. Parista b-alokokeesta saimme 2-tuloksen, muuten mentiin 1-linjalla. Pomarkussa kävimme vielä syksyllä testaamassa avointa luokkaa 3-tuloksen verran. Ohjausta lukuunottamatta tehtävät olivat Sirun suoritettavissa. Wt-kokeissa kävimme yhden 2-tuloksen ja kahden 1-tuloksen verran. Wt on hauska laji ja tekee tosi hyvää koiran hallinnalle, mutta oma hermorakenne ei meinaa kestää  odottamista ja lyhyitä tehtäviä joissa pitäisi olla kartalla koko ajan. Mutta ehkä koitan kehittää itseäni tällä saralla enemmän. Ja tietysti jos ja kun voi luottaa siihen että koira osaa, ei rasteille meno ehkä jännitä ihan niin paljon. Sirun wt:n avoimen luokan tasosta minulle ei ole mitään tuntumaa. Tosi vähän on päässyt edes näkemään luokan tehtäviä, kun kokeissa rastit ovat pääkkekkäin eri luokissa. Täytyy keväällä käydä katsomassa muutama koe. Riesa vietti sparraajan ja seurakoiran vuotta, syksyllä se pääsi lähestulkoon kaikille metsästysreissuille ja toimi siellä hyvin. Tämä sopiikin hyvin tällä hetkellä koska itsellä ei ole aikaa treenata kahta koiraa tavoitteellisesti. Riesalla on kuitenkin hyvä peruskoulutus ja siihen voi metsällä luottaa niin paljon ettei se minua siellä tarvitse. Ja itseasiassa toimii paljon paremmin kun en ole mukana ollenkaan. Jahdissa kävin kummankin koira kanssa syksyllä muutaman kerran. Reisa toimii sielläkin hyvin, muta on harmittavan äänekäs passiketjussa ja on ehdollistunut torveen ihan selvästi…. Siru taas on hyvin eleetön ja ilmeetön ja rauhallinen. Se on nyt ollut minulla jonkun kerran irti koko ajon ajan ja tosi helppo siellä. Lintuja olen laittanut sen etsimään aina peitteisistä paikoista, joten noutoja tulee vähän ja nekin pitää kaivaa ylös. Tämä näyttäisi sopivan sille, joutuu vähän keskittymään kun ei linnut löydy juoksemalla.

Pentuprojekti meinasi kaatua useamman kerran ennenkuin kerkisi edes alkaa. Kaksi todella mukavaa urosta hylättyäni (kummankin takana epilepsiaa, jota on myös Sirun suvussa) meinasin jo luopua koko leikistä. Onneksi Terhi laittoi minulle viestiä Kelmin pakastespermasta ja siirryin sitten harkinnan lälkeen plan c-kohtaan. Toki ensikertalainen narttu olisi ollut kiva luomuastuttaa, mutta koen että tässä kohtaa siemennys on  pienempi paha kuin jättää tilaisuus käyttämättä. Käyttämäni nartut ovat myös tähän saakka tiinehtyneet ja synnyttäneet hyvin, joten toivotaan että kaikki menee nappiin.

Tästä pääseekin sitten sujuvasti aasinsiltaa pitkin ensi vuoden suunnitelmiin. Pennut pitäisi laittaa alulle maaliskuussa jos Sirun juoksu tulee ajallaan. Sitten ollaankin jo pitkällä kesässä, kun ja jos pennut lähtevät ja toivottavasti Siru pääsee taas koekentille. Alkuvuodesta emme ehdi oikein mihinkään, mutta täytyy koittaa treetana koira sellaiseen kuosiin, että sykyllä olisi mahkut hyvään tulokseen avoimesta luokasta sekä wt-kokeessa, että b-kokeessa. Avo-1 b-kokeesta olisi unelmien täyttymys, katsotaan sitten syksyllä 2017, miten sitten kävikään. Myös luonnetesti on ohjemassa ensi syksynä. Riesalle on tulossa meidän kummankin elämän ensimmäinen mejä-startti, kun oma yhdistys järjestää ensimmiäistä kertaa mejäkokeen. Tosi kiva saada vähän uusia lajeja repertuaariin. Ja Riesa varmasti nauttii! Pitäisi siis ehtiä treenata myös mejää.

Toivottavasti kaikki kasvatit pysyvät terveinä tulevana vuonna.  Jekku nukutettiin keväällä nopeasti edenneen syövän takia. Ihan liian nuorena, se olisi täyttänyt kesällä 5 vuotta, koira parhaassa iässä. Tähän osaan kasvattamaista en totu varmaan koskaan. Sirun sisaruksilla on ollut jonkin verran kutinoita ja tassu- ja korvavaivoja, myös Sirun korvat likaantuvat herkästi. Olen kuitenkin alkanut oppia elämään niiden kansssa. Liika putsaaminen on pahasta, varsinkin korvanpuhdistusaineella. Ilmeisesti korvanpuhdistusaine tappaa korvan oman bakteeriston, jonka jälkeen korva alkaa punoittaa ja kutista. Nyt olen putsaillut niitä satunnaisesti keittosuolaliuksella ja ennemmin antanut niiden vaikka olla vähän likaiset, koiraa tämä ei vaivaa ollenkaan, toisin kuin ylenmääräinen puhdistaminen. Hiivaa niissä ei ole ollut, mutta ilmeisesti (ja silminnähdenkin) korvat ovat aika ahtaat, mikä on todennäköisesti osa ongelmaa. Miina steriloitiin nyt loppuvuodesta.

Kuluvana vuonna Ruska kävi pyörätämässä mejäkokeessa hyvin tuloksin (avo1), ja Nitro läpäisi taipparit sekä starttasi tuloksen kera alokasluokassa. Muuten tulosrintamalla on ollut aika hiljaista Sirua lukuunottamatta. Tärkeintä kuitenkin, että omistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa. Minä koitan sitten kisata muittenkin edestä :D

Alla muuama kuva loppuvuoden aktiviteeteistä.

15591172_1573568992660168_2008429189616782033_o

menneenä viikonloppuna kävimme perinteisesti Rymättylässä viettämässä laatuaikaa koirien ja ystävien merkeissä. Kuvassa vasemmalta Kapu, Joke, Astro, Narri ja Siru.

15327374_1554913781192356_7044275931620910463_n

Siru Korvolan Timon kuvaamana jahdissa joulukuun alussa.

15317854_1557926597557741_7394103016387762377_n

Riesa ja Siru joulukuun alussa 2016.