2.10.2017 Pomarkku, koekauden päätös

Kerkisin ilmoittaa Sirun Pomarkkuun kokeeseen ennen Teiskoa ja kun juoksuja ei kuulu eikä näy, niin sitten mentiin vielä kerran avoimeen luokkaan. Koe oli hauskasti rakennettu. Se oli parityö, jossa toinen tekee vesimarkkeerauksen ja ohjauksen sillä aikaa kun toinen koira on haussa. Sitten vaihdettiin osia ja mentiin piiloon siksi aikaa kun haku täytettiin uudelleen. Lähetyspaikkojen väli oli vain muutama metri, mutta yllättävän vähän koiria häiritsi toisen koiran työskentely.

Meidän pari voitti arvonnan ja valitsi vesityön ensimmäiseksi. Me menimme hakuun. Ehdin lähettää Sirun kerran ennen markkeerauksia ja niiden tullessa se oli jossain vesialuueella suht kaukana, josta toi lokin ensimmäisenä. En tiedä törmäsikö se lokkiin matkalla tsekkaamaan laukauksia, ohjauslaukauksen se nimittäin tuli katsomaan tyhjänä ja lähetin sen uudelleen hommiin. Tämän lisäksi se taisi tulla kerran ilman riistaa hausta, joten se puoli on nyt selvästi parantanut. Toki aikamoiset jäljetkin oli jo kaislikossa kahden päivän kokeen jälkeen. Viimeiseksi tuli lähin varis, kaikki viisi riistaa se löysi suht helposti.

Sitten mentiin odottamaan haun täyttöä. Siru oli aika levoton, ei oikein ymmärtänyt miksi lopetettiin koe kesken. Muutenkin se kävi vähän lämpimänä, mikä kyllä itseä harmittaa, vaikkei se ilmeisesti kovin paljoa näy päälle päin. Kun haku oli täytetty, siirryimme sen ohi rantaan ja meidän pari jäi tekemään hakua. Ensin tuli veneestä linjamarkkeeraus kahdella lokilla suht lyheen matkaan kortesaarekkeiden taa. Jälkimmäistä riistaa palauttaessa tuli alkukesän peikko vettä korvassa vastaan, ja Siru pudotti riistan ennenkuin ehdin saada sen. Nosti sen kyllä sitten heti ravistettuaan. Tämä meni onneksi mämmikouraisen ohjaajan piikkiin, eikä koiran. Mutta täytyy keksiä tuohon joku parannuskeino…

Ohjaus oli viistosti oikealle pienessä kulmassa markkeerauksen kanssa tiheän kaislaniemekkeen takana. Lyhyehkö matka. Siru lähti ensin oikealle josta tuli palautusjäljet ohjauksesta. Koitin kääntää sen, mutta se olisi jatkanut vain kaislikkoon, joten otin sen pois ja laitoin uudelleen eteen. Nyt se lähtikin suoraan ja ohjautui riistalle vaikeuksitta.

Hyvää Sirun työskentelyssä oli ehdottomasti haku! Huonoa oman silmään levottomuus, vaikka se näennäisesti aika rauhallinen olikin. Tai ehkä kärsimättömyys olisi oikea sana. Koe oli hyvin nopeatahtinen, joka osaltaan varmaan nostaa kierroksia. Ja parityö myös. Tässä onkin talven agenda. Saada koira vähän relaamaan ryhmätyöskentelyssä, eikä vain näyttämään rauhallisesta.

Tässä Sirun lyhyt ja ytimekäs arvostelu, tuomari Jyry Tuominen.

Haku: Koira työskentelee riittävän itsenäisesti ja löytää kaikki riistat.

Paikallistamiskyky: Koira muistaa hyvin molemmat pudotukset ja selvittää tehtävän.

Riistankäsittely: Palauttaa suoraan ohjaajalle. Yhden riistan kohdalla huolimaton luovutus.

Passityöskentely: Rauhallinen

Yleisvaikutelma: Koira osoittaa riittävää osaamista kaikilla osa-alueilla ja onnistuu tehtävissään.

 

Janne ja Nitro saivat ALO3:n haastavassa kokeessa, jossa ei montaa ykköstä tullut. Lisää treeniä vaan,  suoritusvarma koira ainakin on!

Oikeastaan vasta tänä kesänä olen tajunnut, kuinka paljon koiran kanssa pitää tehdä treeniä, että voit mennä kokeeseen ja olla ihan melko varma, että sillä on hyvät mahdollisuudet saada ykköstulos. Ja sittenkään ei voi olla varma.  Toki olen peruspessimisti, että joku voi ihan hyvin olla paljon vähemmällä treenillä varma :D.

Koetilanteessa on miljoona muuttujaa, pitää vaan olla mahdollisiman hyvin valmistautunut. Sirun treenikausi oli lyhyt ja ytimekäs, kun pennut lähtivät kesäkuun lopulla, aloitetiin vesitreenikausi lähinnä ohjauksilla ja haulla. Ja useamman kerran viikossa kåvin tekemässä sen kanssa koko kesän, suurimman osan aikaa yksistäni, koska se oli pentujen ja pitkän treenitauon jälkeen aika tekemätön. Mutta kylläsen kehityksen sitten näkikin! Itselle on aina ollut vaikeinta säilyttää sen punainen lanka treenatessa, että tiedät koko ajan koiran tason ja osaat vaikeuttaa tehtäviä sopivasti. Nyt kun aikaa ei ollut paljoa ja oli pakko olla tehokas, niin jälkeäkin kyllä syntyi. Avoimen ja voittajaluokan tehtävissä menee myös aikaa, etenkin vedessä tehtävissä, joten kiire ei saa olla. Mutta todella mukava nähdä, että koira kehittyy koko ajan. Mutta kyllä se sitten vaatii itsensä ja koiran haastamista myös, ettei jäädä sinne omalle mukavuusalueelle treenaamaan.