23.4.2018 Tammela WT

Kauden ensimmäinen koe oli Kiharakerho Ry:n Wt-koe Tammelassa lauantaina 21.4.2018. Vähän hirvitti etukäteen, kun lunta oli vielä meillä maastossa enemmän kuin sulaa maata ja jäät järvessä.

Avoimessa luokassa oli vain viisi koiraa ja kuljimmekin alokasluokan kanssa samat rastit, meille sitten tietysti vähän tehtäviä vaikeutettiin. Ensimmäisenä (rasti 1)  oli linjakakkonen pellolta kohti metsänreunaa. Ensin heitettiin kauemmaksi tuleva, joka meni ihan ison kuusikon kulmaan ja sitten lähempi, joka heitettiin viistosti kohti koiraa rinteessä olevaan pitkään heinään. Siru selvitti lähemmän täydellisesti, mutta taaimmaista joutui vähän kaivamaan eikä ihan pysynyt riittävän pienellä alueella, josta johtuen pisteitä 16p. Oli ihan siinä hilkulla, etten pysäyttänyt ja kääntänyt, nyt koira kuitenkin selvitti tehtävän itse. Matkaa lähimmälle damille 40-50m (lopussa oli melkein pystysuora rinne muutaman metrin ajan), taaimmalle ehkä 80m.

Toinen rasti (rasti 2)oli drive, samassa paikassa oli ollut alokasluokan drive ennen meitä. Tämä oli paritehtävä. Drive lähti liikkeelle pellon alakulmasta ojan vartta oikealle ja jätti damin melkein kohtisuoraan ohjauksen tekevän koiran eteen n. 30 m päähän ojan penkalle. Muut damit kerättiin pois. Takana oli leveä oja-alue, jossa kasvoi pajukkoa ja jossa oli vielä alokasluokan damien hajupaikkoja. Koira piti saada siis pysymään pienellä alueella ja näkyvillä. Tämä jäi sen suorittavalle koiralle muistiin, meille tuli ensin markkeeraus oikealle etuviistoon pellolle pienen nyppylän päälle. Siru selvitti markkeerauksen hyvin, vähän heitti taas isoa lenkkiä mutta pysyi paremmin alueella kuin ekassa tehtävässä. Tosin koiraa ei myöskään juuri näkynyt maaston muodosta johtuen  joten onneksi pysyi… meidän pari otti damin drivestä ja sitten vaihdettiin paikkoja. Itse oli vähän huolimaton, enkä huomannut, että meidän eteen tuleva dami nostettiin pois ja se noudettava tuli aika paljon oikealle kohti markkeerauspaikkaa saman ojan penkalle. Joten ohjasin sitten tyylikkäästi koiran väärälle alueelle. Onneksi tuomari sitten jossain kohtaa kertoi missä se dami oikeasti on ja saatin se ylös :D. Pisteitä tästä 15p.

Kolmantena oli walk up (rasti 4), joka meni loistavasti ja oli tosi mukava tehtäväkin. Taas parityö, lähdettiin liikkeelle ja hetken päästä tuli meistä oikealle metsään laukaus ja markkeeraus. Jonka jälkeen tuli meidän parille rabbit behind,  eli takana ammuttiin ohjausdamille. Siru otti ensin markkeerauksen ja sitten pari laittoi koiran ohjaukselle. Sitten vaihdettin paikkoja, kuljettiin taas hetki ja sama toistui. Tällä kertaa käännyin ympäri kun tiesin että Siru hakee ohjauksen ja se kerkisi nähdä ampujan. Odotettiin että markkeeraus oli noudettu ja sitten Siru ohjaukseen. Dami jäi tiheän kuusipusikon taa, joten kun koira sukelsi puskaan, pysäytyin ja annoin lähihaun, mitään mahdollisuutta nähdä koiraa ei ollut tässäkään. Onneksi se osui damille ja saatiin tästä täydet 20p.

Neljäntenä oli metsäohjaus (rasti rasti 3), joka oli notkossa ojan vartta viistosti n 60m. Koira lähti liikaa oikealle ja hyppäsi ojan yli, pysäytin sen ja käänsin taakse vasemmelle ja se ottikin hyvän linjan. Sitten vaan itse koomailin ja yritin pysäyttää sen vasta damin kohdalla, jolloin se oli jo ohi ja katosi takana olevaan kuusikkoon. Se tuli kyllä takaisin aika nopeasti ja nappasi damin tulomatkalla, mutta pisteillä ei tässä juhlittu. 10p.

Viimeinen rasti oli vesirasti (rasti 5). Koira laitettiin passiin verkon taakse, ja pienen lahdenpoukaman vastarannalle (60-70m) tuli ykkösmarkkeeraus laukauksen kera. Ohjaaja sai katsoa heiton. Tämä oli hauska, tätä täytyy kokeilla itsekin joskus. Houkutteminena oli kapea kannas, joka vei damille asti ja johon oli lähetyspaikasta vain pari metriä vettä. Sinnehän se Sirukin tietysti kiipesi, kun oli ainakin kuullut molskahduksen ja varmaan tiesi suunnilleen missä dami on. Otin sitä lähemmäs ja käänsin oikealle avoveteen, jonne se meni ihan nätisti, mutta käänsi sen liian aikaisin eteen, jolloin se ui takaisin kannakselle. Nyt otin sen sitten ihan veteen saakka eteeni takaisin ja uitin avovettä ohi damin oikealle, kunnens olin varma ettei se pyri enää kannakselle. Siitä kääntö eteen kohti damia joka sitten oli jo siirtynyt, mutta koira onneksi tiesi missä se on. Palautuksesta tuli taas pikku pätkä kannasta pitkin, mutta olkoon. Vesi oli varmasti ihan jäätävän kylmää ja koira kuitenkin totteli kaikkia käskyjä. Pisteitä tästä veivuusta 12p.

Yhteensä siis 73p ja 3. sija. Vain kaksi pistettä ykköstuloksesta!

Ihan tyytyväinen olen, kummatkin oltiin kauden ekassa kokeessa vähän kuutamolla, joten siihen nähden kelpo suoritus.  Alla Sanna Sierilän ottama kuva palkintojen jaosta.

31059506_1920586481285391_8915657623169138688_n

 

19.4.2018 flattien koulutusviikonloppu, pentutreffit, Eurochallenge

Rotuydistys järjesti viime viikonloppuna Ylistarossa upean tapahtuman, jossa kokeneet harrastajat kouluttivat koko viikonlopun flattiharrastajia. Kyseessä oli mestaruuden tukitapahtuma. Heino idea, josta toivottavasti tulee perinne!

Koska pentutreffit oli jo aiemmin sovittu samaan ajankohtaan, siirsimme ne vain pelipaikalle. Vinha ja Nekku olivat paikalla Sirun pennuista, Siru ja Miina Muumit-pentueesta sekä tietysti vahvistuksemme Rusti. Kaikki olivat ilmeisen tyytyväisiä saamiinsa oppeihin. Omalla porukalla kerittiin näyttää myös kakaroille riistaa, joten sekin asia nyt nyt sitten taas päivitetty talven jäljiltä. Kaikki myös pääsivät tutustumaan korppiin, joka ei kellekään aiheuttanut mitään ylimääräisiä tunnekuohuja.

Sirun avo/voi ryhmä harjoitteli kaksi päivää markkeerauksia, nyt on sekin vaje siis paikattu pitkäksi aikaa :D. Nuoriso ja Miina olivat tehneet paljon muutakin, lisäksi tekee tosi hyvää kaikille oppia työskentelemään ja odottamaan vuoroaan ryhmässä. Alla muutama Jannen ottama kuva:

täys-2230 täys-2239 täys-2249

 

Aikamoisena pommina Sirua ja minua pyydettiin Suomen joukkueeseen Eurocallenge Team Event-tapahtumaan Englantiin heinäkuun lopulla. Kysessä on suuret erä- ja maaseutumessut, jossa on näytöskokeena kolmen eri noutajarodun muodostamien joukkuiden välinen kisa. Joukkueet on kutsuttu kymmenestä maasta mukaanlukien Suomi. Vuorokauden asiaa miettiyäni päätin lähteä, ei tällaista tilaisuutta välttämättä enää koskaan tule. Myös kesäinen Englanti houkuttelee tosi paljon, kuten myös messuostokset 🙂

Tapahtuman tarjontaa voi käydä kurkkimassa täältä: https://www.thegamefair.org/

Yhteistyötoimikunnan virallinen vahvistus joukkeesta on täällä https://yttmk.yhdistysavain.fi/?x170737=193326

Koska reissu ei ole ihan halpa, järjestää tiimimme varainkeruukoulutuksia nyt alkukeväästä ja kesästä. Tässä ensimmäinen koulutuksemme, jos jolla kulla on vielä vappuviikonlopun suunnitelmat auki. Ilmoittelen täällä myös muista tulevista koulutuksista, jos joku ei ole fb:ssa, jossa ne muuten näkyvät.

koulutusilmoitus-1

 

 

5.4.2018 kevään kuulumisia

Sitten viime päivityksen on tapahtunut kaikennäköistä mielenkiíntoista!

Työkiirettein keskeltä kerkisin pitkästä aikaa SNJ Ry:n koulutuspäiville, jossa istuin koko päivän kuunnellen Pärssisen Pipan ja Tytti Linterhoferin ansiokasta koulutusta siitä, miten koulutetaan koiria ja etenkin miten koulututetaan ihmisiä. Koska sitähän tämä koirien koulutus mitä suurimmassa määrin on. Etenkin, jos koulutat muita koirakoita. Ja kun palettiin lisätään vielä ihmissuhdetaidot, sanaton viestintä jne jne, niin aikamoinen multitalentti saa olla. Onneksi itse ei tarvitse enää säännöllisesti kouluttaa muita. Välillä se on tosi mukavaa, mutta sitten on taas tosi huojentavaa palata vain omien koirien pariin.

Joskus aina täytyy koulutuksessa palata perusasoiden äärelle, myös ylemmissä luokissa olevan koiran kanssa. Etenkin jos ja kun on oikonut jossain kohtaa aiemmin. Sattumalta törmäsin tähän blogikirjoitukseen, jossa vaan nyt kaikki jotenkin kolahti just nyt. Vaikkei omilla koirilla nyt mitään massiivisia ongelmia olekaan, niin aina löytyy jotain korjattavaa ja kehitettävää. Ja itseäni kovasti kiinnostaa se miten ohjaajan taidot ja kehittyminen vaikuttavat koiraan.

https://kannattava.wordpress.com/2018/04/03/minulla-on-2-3v-koira-jonka-kanssa-on-ongelmana/

Rusti on ollut meillä tällä viikolla korkean paikan leirillä. Rennon oloinen nuori koira, joskin ihan erilainen kuin omat otukset. Poltetta ja vauhtia ei noutohommiin ole vielä samalla lailla, mutta toisaalta paketti voi sitten aikuisena pysyä paremmin kasassa, kun malttia on enemmän. Tekee kyllä iloisesti hommia, mutta ei tarjoa asioita yhtä helposti kuin omat nartut (voiko tämä olla sukupuolijuttu myös?).  Vähän sellainen huoleton hessuhopo vielä, innostuu kyllä kovasti kaikesta, mutta vaihtaa sitten vapaalle ihan yhtä nopeasti. On kuiteknin nopeaoppinen ja palkkautuu melkein millä vaan.

Pitkänä perjantaina osallistuin Sirun kanssa Jyväskylässä järjestettyyn koulutukseen, jossa kouluttajana oli Maria Tero. Alkuun olin vähän pettynyt siitä, että maastoja oli käytössä tosi niukasti lumesta johtuen ja että meidän ryhmässä oli vain neljä koiraa, niin saatiin kyllä tosi onnistunut treenipäivä. Siru toimi mukavasti talvitauon jälkeen ja vähän uuttakin päästiin opettamaan. Tässä kuva meidän lumirännistä ja innokkaista osallistujista 😀

 

29351943_2137911292892599_6764319762842495834_o

 

Vihdoin ja viimein pentusuunitelmatkin nytkähtivät eteenpäin. Sopivan isäehdokkaan löytyminen on kerta kerralta hankalampaa. Omat kriteerit pentujen isälle ovat mielestäni ihan kohtuulliset, mutta kun kyseessä on pieni rotu niin helposti käy niin että kaikki koirat joista itse tykkäisi, ovat vähän turhan läheistä sukua jo valmiiksi tai sitten lähes sama yhdistelmä on jo olemassa, eikä näin pienessä rodussa ole järkeä supistaa liikkumavaraa entisestään…myöskään koiria, joilla olisi lähisuvussa todistettavasti kokeissa toimivia koiria tasaisella rintamalla, ei ole jonoksi saakka. Mikä on tosi tylsää. Toivottavasti ihmiset aktivoituisivat reippaammin kokeisiin!

Bagheeralla on tosi mukava sukutaulu, siellä on koiria, joita olen seurannut pisemmän aikaa sillä silmällä. Rodunomaisia sopivan kokoisia ja näköisiä koiria, jotka ovat myös todistettavasti toimivia noutopuuhissa ja monipuolisia harrastuskoiria muutenkin. Sirun kanssa kävimme moikkaamassa Bagheraa ja hänen perhettään maaliskuussa ja se oli tosi positiivinen reissu. Meitä oli vastassa reipas ja tasapainoinen uros, joka osaa keskittyä  työntekoon täysillä kun on sen aika ja on myös sosiaalinen ja täysipäinen vapaalla ollessaan.Toivotaan, että kaikki menee hyvin!