23.3.2015 Talvinome 2015 takana

Nyt pitäisi oikeastaan tehdä kovasti töitä, mutta aivot ja kroppa on vielä vkl:n rutistuksesta aika nollilla, joten pikku laiskottelu tekee ihan hyvää. Talvinomesta selvittiin (taaskin) kunnialla, vaikka aina ennen koetta tulee epätoivo koko homman onnistumisesta saatikka järkevyydestä. Etukäteistyötä tehdään kuukausia, jotta la-aamuna kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä oikeaa asiaa. N. 120 koiran ja ohjaajan ja   yli 60 talkoolaisen sovittaminen samaan aikatauluun on aina yhtä hiuksia nostattavaa, tai sitten teen jotain totaalisen väärin…. ja viime hetken peruutukset lyhentävät varmaan jokainen elinikää vuodella. Plus sitten kaiken tavaran kerääminen ja kuljettaminen ja pakkaaminen ja purkaminen jne. Ainahan tuo sitten loppujen lopuksi menee ihan hyvin, että ehkä sitä jo tässä vaiheessa pitäisi lakata stressaamasta. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka tulevat töihin uskollisesti joka vuosi, sekä myös uusia naamoja. Mutta silti sitä joka ikinen vuosi miettii, että haluanko tätä enää vuoden päästä tehdä. Vielä olen halunnut. Talvinomessa on kuitenkin aina ihan oma tunnelmansa, se avaa koekauden, ihmiset ovat hyväntuulisia ja siellä näkee tosi paljon tuttuja, joita ei välttämättä vuoden aikana näe montakaakaan kertaa. Meillä on myös ollut onni saada tosi mukavia ja taitavia tuomareita. Varsinkin alokasluokassa on tärkeää, että koirakot saavat palautetta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Ylemmissä luokissa myös, mutta siellä yleensä on jo sen verran kokeneempaa väkeä, että tietävät suunnilleen itsekin missä mennään.

 

Perinteistä poiketen omien koirien startit meni melko loistokkaasti. Yleensä ne olisi voinut jättää tekemättä ihan huoleti, kun keskittyminen omiin treenaamisiin on ollut aina ennen talvinomea tasan 0%.  Mutta joko mulla on parempia koiria kuin ennen, tai olen oppinut tekemään jotain oikein.

 

Siru starttasi lauantaina alokasluokassa dameilla. Ikää 1v 3vk ja tulos 27p/40. Sijoitus 28./47.  Ei huono! Lisäksi koko koira on niin hupaisa tapaus, ettei sen kanssa ainakaan vielä jaksa kamalasti edes  jännittää. Meillä kummallakin oli siis tosi mukavaa. Tässä arvostelu:

Haku: vauhdikas työskentelijä, jonka haku on tehokasta. Irtoaa paukulle toiselle rastille, saadaan kuitenkin pois, jatkaa sen jälkeen tehokasta työskentelyä. 8/10p.Markkeeraus: koira näkee pudotukset ja noutaa ne suoraviivaisesti ja nopeasti, 10/10p.Ohjaus: ei onnistu kahdella ensimmäisellä kerralla, ohjaaja siirtyy lähemmäs linjalla, jolloin koira ohjautuu ja saa damin ylös, 1/10p.Työskentelyhalu ja tehokkuus, sekä yhteistyö: tasavauhtiset nopeat palautukset, hallitut luovutukset. Ohjaaja rauhoittaa koiraa olemuksellaan ja saa sen tekemään hyvää yhteistyötä, 8/10p.  Yht 27/40p (tuomarit Tuula Svan ja Jussi Pyykkönen)

Siru oli käynyt heittämässä lenkin ohjaus/markkeerausrastilla mutta tuli kyllä takaisin aika nopeaan, kerkisi hakea vielä yhden damin ennenkuin aika loppui. Mutta joo, pitää tehdä sille selväksi, että jos alueelta kutsutaan takaisin, tullaan vähän äkkiä, eikä sitten kun ehtii….Markkeeraukset meni hienosti, ohjaus oli vielä liian vaikea. Kun menin lähettämään toisen markkeerauslinjan ohi, niin sitten ei ollut mitään epäselvää suunnassa.

 

minä ja Sirtu alokasluokan haussa (?). Kuvaaja Katri Hakanen.

minä ja Siru alokasluokan haussa (?). Kuvaaja Katri Hakanen.

 

Riesa yllätti minut ja ilmeisesti aika monen muunkin (päätellen ihmisten hämmentyneistä onnitteluista :D). Sunnuntain avoimen luokan voitto, pisteitä 34,5/40p:

Haku: a-alue 3/6, B-alue 2/6. Pisteet 8/10. (haku-aika 3min/puoli tai 3 damia)Markkeeraus: koira seuraa pudotukset tarkkaavaisena. Hakee ensiksi heitetyn suoraviivaisesti. Harhautuu toista hakiessa ja joutuu hieman etsimään. P. 8/10.Ohjaus: lähtee lähetyksessä hieman oikealle väärään suuntaan, saadaan kuitenkin ohjattua helposti damille p. 9/10.Thalu, tehokkuus ja yht.työ: tasaisen varmaa hyvää hakua hyvässä yhteistyössä. Parin yhteistyö on ihailtavaa.P. 9,5/10. Pisteet 34,5/40. (Tuomarit Sari Lehtonen-Lammi ja Petri Paavola).

Haku-alue oli kaksi-osainen, toisella puolella oli damit jemmattu puitten ja kivien alle piiloon, toinen puoli oli enemmän ilmavainun käyttöä varten. Riesa aika odotetusti veti tarkemman nenän puolen pitkäksi ensin, kun pääsi aloittamaan sieltä helpommalta puolelta. Ehti kuitenkin tuoda kaksi damia pienemmältäkin puolelta. Ohjaus meni nätisti. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta maasto nousi aukon rinnettä ja viimeisillä metreillä on suht jyrkkä nousu ja pientä taimikkoa, jonka koirat yrittivät kiertää aika helposti. Riesa koukkasi lähetyksessä vähän oikealle, pysäytin kun se oli kuusipuskan sivulla. käänsin sitä kahdesti vasemmalle ja lopuksi takaoikealle, josta se saikin vainun damista. Hyvin kuunteli pilliä ja merkkejä. Markkeerauksessa tuli työtapaturma, linjakakkosen takimmainen dami ilmeisesti meni monttuun ja koira juoksi siitä kahdesti yli. Kolmannella kerralla annoin lähihakukäskyn ja se sai damin kaivettua esiin.

Riesa oli rauhallinen (Riesaksi), pikkuisen kitisi ennen haun alkua ja sitten kun kuunneltiin kritiikkiä, töitä tehdessää oli äänetön. Passissa pientä vinkumista parin laukauksille. Koira oli hyvin kuulolla ja jotenkin levollisempi kuin aiemmin, ikä tai sterkka tehnyt tehtävänsä? En myöskään itse jännittänyt, mikä osaltaan varmasti paransi koiran suoritusta. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ilmoittamaan sitä kesän kokeisiin. Ihan turhaan tulee omia koiria ja niitten kykyjä väheksyttyä. Vaikkei yhden epävirallisen kokeen perusteella kannata tehdä kovin perinpohjaista analyysia, niin ei tuo koira ainakaan kotona istumalla kehity. Eikä sen puoleen ohjaajakaan. Minulla on taipumusta olla vähän sellainen ikuinen treenaaja, kun tuntuu että aina joku asia vaatii korjaamista ennen kokeisiin menoa.