26.5.2015 vkl:n antia ja mietintää yhdistystoiminnasta taasen :)

Lauantaina kävimme Riesan kanssa nometuomarien koulutuksessa Pieksämäellä.  Sinne oli haluttu useamman eri noutajarodun edustajia, joten lähdettiin sitten edustamaan. Edustustehtävä sinällään meni hyvin, teimme helpon ohjauksen maalta veteen. Lähetyspaikka oli n. 15 m letolla, avovedessän.  50 m päässä kellui telkkä, vene oikealle aika lähellä. Saattoi olla että matka oli pisempikin, tuuli varmasti toi riistaa lähemmäksi rantaa. Helpon tehtävästä teki tuuli, joka puhalsi suoraan selältä koiran nenään rannassa. Lähetin Riesan, meni rantaviivaan, kääntyi vähän venettä kohden pysäytin sen ja se sai jo vainun riistasta. Istutin sitä muutaman sekunnin ja lähetin riistalle. En oikein usko, että törmäämme oikeassa kokeessa ihan noin helppoon avo-ohjaukseen. Koira vinkui vähän odotuspaikalla, muuten meni tosi kivasti, ei ongelmia missään, lukuunottamatta tuota rantaviivaan jämähtämistä. Pettymys sitten oli se, että muuta ei tehtykään, ei koko päivänä.  Yhdelle koiralle joka luokasta tehtiin koko koe läpi ja me emme olleet siinä joukossa. Eli vähänkös turha reissu, toki en tarkastanut mistään ennakko-oletustani, että teemme koko kokeen, joten oma moka. Mutta, mutta, jos paikalle halutaan eri rotujen edustusta, niin toivoisi sitä myös sitten käytettävän hyväksi.

Sunnuntai kävimme tekemässä tuota rantaviivaan jämähtämistä korjaavan treenin, vielä ei näkynyt tuloksia, täytyy jatkaa. Riesalle näkyy sopivan tyyli, jossan tehdään orjallisesti samaa asiaa, kunnes se osaa sen. Eli pidetään asiat yksinkertaisina. Sopii ohjaajallekin… Siru teki kivan kanijäljen, pysyi melkein koko matkan jäljellä. Tosin jälki oli vedetty sellaiseen pusikkoon, että vaihtoehtoja ei juuri ollut.

 

Ensi sunnuntaina on Mäntän kaikkien rotujen näyttely, johon osallistuvat omista kasvateista Riesa, Nitro ja Nella. Kiva saada kakaroistakin mustaa valkoiselle ulkomuodon suhteen, omaan silmään ne näyttävät tietysti tosi hyviltä!

Mäntän Seudun Nuuskut on järjestämässä myös ko näyttelyä. Tällä hetkellä meidän jäsenistä (n. 160kpl) vajaat 10 kpl on lupautunut talkoilemaan näyttelyssä. Mie en vaan ymmärrä. Miten se voi olla niin vaikeaa uhrata muutama tunti vapaa-aikaansa siihen, että saadaan yhdistykselle leijonanosa käyttöpääomasta. Kautta rantain on tullut palautetta, ettei yhdistyksellä ole tarpeeksi toimintaa. Laskin nopsaan, että yhdistys järjestää tänä vuonna kolme virallista koetta, yhden epävirallisen, yhden möllitokon, tämän näyttelyn, sekä ainakin kolme eri koulutustapahtumaa. Lisäksi on ollut ainakin yksi luento. Eihän tuo nyt paljolta näytä, mutta muutaman ihmisen resurssit eivät enempään riitä. Yhdistys taatusti antaa rahallista apua ja tukea, jos joku jäsen haluua jotain järjestää. Eli kukaan ei estä ihan rivijäsentäkin ehdottamasta itseään kiinnostavaa koulutusta tai tapahtumaa ja olemaan tekemässä jotain asian eteen. Vain mielikuvitus on rajana. Yhdistyksen tarkoitus on järjestää jäsenilleen koulutusta ja kokeita, mutta ei kaikki voi olla muutaman ihmisen harteilla tämän kokoisessa yhdistyksessä.  Itse en enää ole pääkallopaikalla, mutta talkoilemassa olen aina kun pääsen.

Viikkokoulutuksista luovuttiin monta vuotta sitten, kun ei siellä käynyt kukaan. Oma sitoutuminen koulutuksen vetämiseen oli aika lailla nolla, kun ajeli muutaman kerran Jämsästä Mänttään todetakseen vain, että on yksin paikalla.  Ihmiset kyllä aina välillä pyytelevät että koulutukset alkaisivat uudelleen, mutta viime vuosien kokemuksella innostus lopahtaa parin ekan kerran jälkeen. Usein tuntuu, että unohdetaan se karu totuus, että koira koulutetaan kuitenkin ihan itse. Ei muutaman kerrankaan peruskoulutus ryhmässä riitä minkään asian opettamiseen, jos ei perustyötä tehdä kotona. Koulutuksissa opetetaan ohjaaajaa kouluttamaan koiraansa ja oletus on että homma jatkuu sitten kotona. Muuten ei ikinä edetä mihinkään. Nykyään homma menee niin, että muutaman kerran vuodessa on koulutusvkl, joka on avoin kaikille jäsenille tasoon katsomatta. Tämä toimii hyvin tämän hetkisillä henkilöresursseilla. Toki olisi hienoa, että peruskoulutusta olisi ympäri vuoden, tekijät vain puuttuvat.

Omat koirat treenaavat yleensä yksin (tai siis kaksin)  kahdesta kolmeen kertaa viikossa ja muutaman kerran kuussa 1-2 koiran lisäyksellä. Itse en oikeastaan kaipaa mitään koulutusta isolla porukalla, perusasiat osaan opettaa itse ja vaikeammat asiat on myös opeteltu kantapään kautta, ja ne pitää ikävä kyllä myös opettaa ihan_itse. Toki apuja jaa kun pyytää, kiitos kaverit siitä!

Minulle saa aina soittaa jos haluaa mukaan, mutta sitten on myös oletuksena, että hommia tehdään tavoittellisesti ja innokkaasti. Treeniseura on aina tervetullutta tasoon katsomatta, mutta ei se, että tullaan ”koulutukseen” ilman mitään visiota siitä, mitä haluaa koiralleen opettaa.  Itse tykkään kovasti toimintamallista, jossa mahdolliset ongelmat ratkotaan sitä mukaa kun ne vastaan tulee. Eli ei tehdä sitten muuta, ennen kuin asia ko korjattu. Riesan rantapatsastelu tuolla alussa on hyvä esimerkki. En vana tykkää jättää asioita kesken.  Tämä ei varmaankaan sovi kaikille, mutta mielestäni pitää treenit riittävän yksinkertaisina ja mikä tärkeintä, koira edistyy :).  Ainakin joskus.

Kasvatit ovat tietenkin aina tervetulleita treenaamaan, yhteisen ajan löytäminen vain tuntuu olevan kiven alla. Toivon ja luotan kuitenkin siihen, että apua osataan pytää kun sitä tarvitaan.

Ensimmäisten koirien aikana kenttätottistelusta ja muustakin ryhmätreenistä oli hurjasti apua, kun ei osannut itse mitään. Joten ymmärrän kyllä tuskan koiraomistajalla, joka kokee, ettei pääse mihinkään koulutukseen koiransa kanssa. Oikeastaan ainut neuvo on olla oma-aloitteinen ja aktiivinen. Ja yrittää, vaikkei heti pääsisikään treeniporukkaan. Kaikilla meillä on aikaa rajallisesti käytettävissä harrastamiseen. Neljän koiran treeneissä menee äkkiä 2-3h. Tähän lisää pari koiraa niin ollaan 4-5 tunnissa ja sitten homma kaatuukin jo aikatauluihin. Siksi koiramäärät tuppaavat pysymään pieninä, olisi tosi mukava kerätä vaikka kymmenen hengen porukka treenaamaan, mutta kenen aika siihen riittää nykypäivänä? Onkohan meidän elämä vähän liian hektistä nykyään? Toisaalta sitten taas olen sitä mieltä, että sille mikä kiinnostaa, löytyy aina aikaa. Itse ainakin näppärästi selitän ajanpuutteella kaiken, mikä ei niin kiinnosta ;).