25.8.2019 flattimestaruus 2019

Nyt kun mestaruudesta on jo tovi ja omia ajatuksia vähän jäsennelty niin saan ehkä jotain kirjoitettua näkyviinkin. Päällimmäinen tunne on haikeus, nyt jos koskaan oli Sirulla ja minulla tuhannen taalan paikka päästä finaaliin. Finaali olisi toki voinut mennä myös ihan penkin alle, mutta koira oli hyvässä moodissa treenimäärään (liian pieni) nähden ja yleensä se seuraavana päivänä on aina parempi, kun enimmät höyryt on päästelty ulos. Ja myös siksi harmittaa että kun tuo koira juoksee aina tähän aikaan vuodesta. ellei siis ole tehnyt pentuja aiemmin samana vuonna, niin eipä me sinne ilman sterkkausta ihan heti uudelleen päästä.

Siru sai erittäin positiiviset arviot sekä ulkomuodosta että kokeesta, niihin pitää olla tyytyväinen. Isoja puutteita ei ole kummassakaan.

Näyttelyosuudessa pääsimme jatkoon, mutta ei sitten muuta, mikä tuolla turkilla olisikin ollut liki mahdotonta. Tuomarina oli Riitta Niemelä ja Siru sai häneltä erittäin hienon arvostelun nakuilusta huolimatta. Tässä arvostelu: Feminiininen, varsin kompakti kokonaisuus. Tänään kovin niukassa karvassa, mutta laatu erinomainen. Erinomaiset kuonon ja kallon linjat. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä eturinnan ja rungon täyteläisyys. Erinomainen raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Varmat ja vaivattomat liikkeet ja avoin käytös.”

kuva Markku Kastepohja

Koe oli parikoe. Maastona pieni lahdenpoukama, jossa lettoa ja vesilämpäreitä, vähän kaislaa sekä paljon ihan avovettä ja kovaa maata. Koe alkoi niin, että toinen koirakko otti maaohjauksen (n. 70m rinnettä alas ja toista ylös kanervikkoon, jossa oli fasaani). Haasteena oikealta käyvä tuuli, joka toi hajuja vieressä olevalta hakualueelta. Kun tämä oli tehty, koirakko jäi passiin ja toinen pari otti kaislikkopohjukasta pienehköltä alueelta kolme riistaa hausta. Nämä kummmatkin menivät meiltä hyvin, maaohjaukseen jouduin kääntämään koiraa vasemmalle, kun hajut meinasi viedä, mutta hyvin Siru kuunteli. Haun se tyhjeni ennätysajassa, kolme riistaa tuli nopeasti ja vaivattomasti.

Tämän jälkeen oli kakkosmarkkeeraus, johon suurin osa koirista oli karahtanut. Se näyttänyt vaikealta, mutta samaan maastoon oli tullut aiemmin aamulla avoimen luokan heitot vähän eri paikkoihin ja kova sivutuuli toi niiden hajut ja koirien palautusjäljet voittajaluokan koirien nenään ja moni harhautui reitiltä. Lähetys oli pienestä mutkasta vesialueen yli letolle, jonka takareunaan metsänrinnettä vasten heitot tulivat. Ne eivät olleet ihan linjassa, matka oli n. 60m ja 80 ehkäpä. Siru lähti hakemaan viimeksi heitettyä ja piti onneksi päätöksensä, vaikka useamman lenkin sekin heitti letolla ennenkuin päätyi kaivelemaan pensasta jossa sorsa oli. Toinen tuli helposti ja suoraviivaisesti.

Siru palauttamassa ensimmäistä markkeerausheittoa, kuva Markku Kastepohja

Tämän jälkeen siirryttiin kapealle kalliokielekkeelle lähettämään koira vesiohjaukseen. Matka oli pitkä, n 120m ja vasemmalla maalla oli viimeinen hakualue. Siru lähti hyvin ja sain sen niemeen jossa ohjausriista oli, mutta kadotin sen näkyvistä ihan viime metreillä ja huonoksi onneksi seuraavalle parille ammutut laukaukset vetivät sen väärään suuntaan maaalle, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin kutsua se takaisin, ettei se nappaa tullessaan hakualueelta väärää riistaa mukaansa. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt antaa sen uida kauempaa avoveden kautta oikealta niemeen. Mutta eipä noita siinä hetkessä aina tule ajatelleeksi. Koira oli kuitenkin hyvin näkyvissä koko ajan, kunnes se pahuksen varjo hukkasi sen. Tuomari kuitenkin sanoi hyväksyvänsä ohjauksen, koska koira oli jo lähes riistalla ja mahdollisuutta ohjata sitä ei enää ollut. Palkintosija toki laskee kun riista ei tule talteen.

Siru lähdössä ohjaukseen, kuva Markku Kastepohja

Lopuksi oli vielä helppo hakualue, jossa oli niinikään kolme riistaa kummallekin koiralle. Tämä tehtiin vuorotellen. Meidän kohtaloksi koitui se ohjauksessa ollut hanhi, jonka Siru ilmeisesti jäljesti muitten palautusjälkiä pitkin ja yritti raahata halki metsän .Se oli siirtänyt sitä vähäsen ja jättänyt sinne kun oli ilmeisesti todennut homman mahdottomaksi. Ja tämä sitten nollasi kokeen. Harmittaa vieläkin, mutta tuolle ei vaan voinut mitään…

Tässä vielä koepöytäkirja:

Haku: tekee hyvää työtä vesialueella ja melko hyvää maalla. Erkanee maalla ohjausriistalle asti, jota tuo n 20m päähän alkupisteestä ja jättää sen siihen.

ohjattavuus: selvittää maaohjauksen melko hyvin. vesiohjauksessa saadaan rantaan mutta ei käännettyä riistalle. Riista jää noutamatta.

paikallistamiskyky: selvittää kakkosmarkkeerauksen. Hieman vaikeuksia paikallistaa jälkimmäinen heitto, löytää kuitenkin sen ja ensimmäinen heiton itsenäisesti.

riistankäsittely: moitteetonta, paitsi yhden noudon jättää kesken (hanhi).

passityöskentely: rauhallinen passissa.

muut ominaisuudet: ui mielellään, tarkkaavainen ammuttaessa.

yleisvaikutelma: Työskentelyhaluinen koira, joka selvittää kokeen miellyttävässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa, mutta valitettavasti hanhen nouto jää kesken, jonka takia koira jää palkinnotta .

VOI 0 ja Pietun pysti.

Koe ei ollut mitenkään erityisen vaikea. Eikä seuraavan päivän finaalikaan, mutta eroja kyllä tuli koirien välille. Markkeeraus oli karsinnassa yllättävän hankala, sen sijaan kaikki meitä lukuunottamatta taisivat suorittaa ohjauksen, jotkut koirat olivat vähän ihmetelleet hanhea. En usko että Sirulla olisi ollut mitään ongelmia vedessä sen kanssa, se oli vaan liian iso ja painava tuoda sille maata pitkin niin pitkän matkaa.

Tulostaso ei ollut huippua, voittajassa ei yhtään 1-tulosta, avoimesta 1 kpl. Itse ei voi mitään henkseleitä paukutella, kun ei saatu edes tulosta, mutta mutta… positiivista oli suuri flattien määrä avoimessa luokassa, voittajassa oli vain 12 kpl, mikä ei ole paljoa kun kyse on rodun mestaruudesta. Jotain tarttis tehdä. Toki ottaa aikansa ennenkuin voittajaan päässeet koirat ovat huippukunnossa, se voi 1 ei helposti tule. Toivottavasti ensi vuoden mestaruudessa on jo monta ykköstuloksella finaaliin menijää.

Sirusta ja Riki-pojasta tuli myös napattua yhteiskuva: