Latest News

26.11.2019 koulutuspäivä

Sunnuntaina kokoonnuimme Sarkkisen Tomin luokse Vantaalle tsekkaamaan pentujen ja isompienkin koirien taitotasoa. Pennut ovat nyt reilut 7kk ja paikalla oli neljä sisarusta. Aikalailla samanlaisia olivat ipanat kuin lähtiessään kotoa, tutut luonteenpiirteet olivat yhä nähtävissä. Kaikki pennut olivat rauhallisia ja äänettömiä odottaessa eivätkä olleet moksiskaan siitä että kaveri pääsi tekemään ja itse piti odottaa.

tarkkana kuin porkkanat, kuva Janne Antila

Pojat Kapu ja Riki ovat ihan erityyppisiä niin ulkonäöltään kuin muutenkin habitukseltaan. Kapu on vahvempi kauttaaltaan luustoltaan ja enemmän isänsä mallinen. Riki on hauska sekoitus Sirua ja omaa itseään. Silläkin on hyvä luusto ja kummatkin pojat ovat sopivan kokoisia. Kapu on vähän samantyylinen luonteeltaan kuin Likka, semmoinen rauhallinen tuumailija. Noutaa kuitenkin hyvällä innolla vaikkakin välillä oli vähän ihmeissään koko touhusta. Kapulle vain paljon uusia treenipaikkoja ja kokemuksia! Riki oli taidollisesti pisimmällä pennuista ja hyvin äitinsä oloinen. Erittäin varhaiskypsä ja hyvin fokusoitunut jo dameihin ja noutamiseen, mutta sen kanssa saa olla tarkkana ettei kuski vaihdu jossain kohtaa. Jos ja kun näyttää tulevan äitiinsä, niin Rikillä on hyvin vahvat mielipiteet siitä miten hommat kuuluu hoitaa.

Kapu, kuva Janne Antila
Kapu, kuva Janne Antila
Riki, kuva Janne Antila
Riki, kuva Janne Antila

Nartuissa Liina on selkeästi itsenäisempi kuin Likka, jonka elämäntehtävä oli pienenä istua minun varpaiden päällä aina kuin mahdollista. Liina on myös hiven reippaampi, Likka on ollut aika tiukassa nuorassa koska teen itse niin paljon kontakti- ja hallintatreenejä. Ohjeeksi saimmekin vähän rentoutua. Liina noutaa paremmalla draivilla tällä hetkellä, mutta sillä oli vielä luovutuksissa vähän sanomista. Likka oli oma rauhallinen itsensä. Silläkin on ihan hyvä vauhti, mutta koska sen perusluonne on selkeästi leppeämpi kuin äidillään, miellän sen jotenkin kamalan hitaaksi. Mutta ei se kuulemma ole… täytyy vaan nyt ohjelmoida itsensä erilailla erilaisen koiran kouluttamiseen. Ulkonäöllisesti tytöt ovat vähän erityyppisiä. Liina oli pentuna vahvempi ja suurempi, nyt osat ovat vaihtuneet.

Liina, kuva Janne Antila
Liina, kuva Janne Antila
Likka, kuva Janne Antila
Likka, kuva Janne Antila

Yhteenvetona voisi sanoa, että Rikin kanssa voi selkeästi jo vaikeuttaa tehtäviä ja vaatia siltä paljon luopumista noutamisesta ja tottumista siihen, että ohjaaja on se joka määrää suunnan ja mitä tehdään. Se oppii nopeasti niin hyvät kuin huonotkin tavat. Liinalle tekisin ehkä kontaktiharjoituksia uusissa paikoissa ja kasvattaisin sen kontaktin kestoa ja sitä että ohjaaja on se tärkein juttu. Eli iloista yhdessä tekemistä ja suhteen vahvistamista. Luovutukset alkoivat tulla paljon paremmin perille, kun ohjaajan ei tarvinnut enää huolehtia siitä että saa damin. Nyt Liina ei ole oikein varma että kannattaako tulla perille damin kanssa vai ei, kun se otetaan heti pois.

Kapulle uusia kokemuksia ja rutiinia siihen että uusissa paikoissa voi toimia ihan samalla lailla kuin tutuissa. Kapu luottaa kovasti ohjaajaansa ja palauttaa mielellään, mutta flattimaiseen tapaan painaa päätä alas kun pitäisi luovuttaa. Tätä voi treenata ihan sisällä leluilla niin että istuu sohvalla ja antaa koiran tuoda lelua. Palkan eli huomion saa vaan silloin kun koira tarjaa lelua itse ja nostaa päätään kohti ihmistä. Itse olen syyllistynyt vähän samaan, nyt sen huomasi kun katsoi Rikin hienoja luovutuksia. Meillä Likan kanssa ohjelmassa on tosiaan nuo luovutukset kuntoon (tämä oli ihan oma huomio, ei Tomin), Likka osaa jo istua dami suussa ja tarjota sitä, mutta olen vähän säästeliäästi vaatinut sitä siltä treeneissä vielä.

kuva Janne Antila
kuva Janne Antila
kuva Janne Antila

Iltapäivällä oli isompien koirien ryhmä, jossa omista kasvateista oli Siru ja Vinha sekä Janne Rustin kanssa. Sieltä ei kuvia ole, mutta päivän teema oli pysäytykset ja niihin saatiin kyllä aikaa menemään. Hyviä vinkkejä tulikin. Siru alkaa olla jo niin rutinoitunut että sille tekee hyvää välillä olla tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Saatiin se haksahtamaan useamman kerran.

Kaikenkaikkiaan päivä oli oikein mukava, oli hienoa nähdä että kasvatit ovat hyvissä käsissä ja niiden kanssa on tehty töitä. Nuorilla se suurin työ on uusien kokemuksien hankkiminen ja sen opettaminen että ne samat asiat voi tehdä samalla lailla oli paikka mikä tahansa. Ja tietysti perushallinta pitää olla hyvä. Se luo myös koiralle turvaa uusissa tilanteissa ja auttaa sitä oppimaan, kun voi keskittyä olennaiseen. Mihinkään varsinaisiin lajitreeneihin ei ole pennuilla vielä mikään kiire. Nyt vaan perusasiat hyvään kuosiin talven aikana, niin keväällä voi sitten alkaa miettimään taipparijuttuja 🙂 . Kiitos kaikille mukanaolleille ja myös ulkopuolisille vahvistuksille; Riitta, Anne, Pia ja Nina sekä Marikki, kiva kun ehdit tulla moikkaaman meitä!