27.5.2016 pentuasiaa, taipparikurssia ja vaikka mitä

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin astutta Sirun ensi vuoden ekasta juoksusta. Oikestaan ainoa asia, mitä piti miettiä, oli astutusajankohta. Koska huolimatta hiven vaatimattomasta ulkomuodostaan Siru on mielestäni ehdottomasti jalostusainesta. Totuuden näkee sitten aikanaan pentujen kasvettua, mutta tällä hetkellä olen siihen todella tyytyväinen. Kaikki kokeissa ja treeneissä eteen tulleet ongelmat ovat johtuneet ohjaajasta tai siitä että olen jättänyt opettamatta sille jotain tarpeellista. Se suorittaa tasaisen varmasti ainakin vielä kaikki mitä vastaan tulee, riippumatta siitä ollaanko kotipellolla vai kokeessa. Se on myös arkielämässä vaivaton, vaikkakin nyt oltuaan kaksi viikkoa ainoana noutajana meillä Riesan ollessa sukuloimassa, muuttui melkoiseksi perskärpäseksi, kun ei ollutkaan leikkikaveria :D

Astutusajankohta tulee olemaan ensi kevät. Jos ja kun saamme puuttuvan toisen ykkösen  tänä kesänä, on ensi vuonna edessä siirto avoimeen luokkaan. Tehtävät vaikeutuvat roimasti joten pieni luova tauko pentujen muodossa keväällä voisi tehdä Sirulle ihan hyvää. Ja se on sittenkin vasta 3 vuotta, eli tosi nuori. Sen pitäisi juosta vielä tänä kesänäkin, mutta kaksi vuotias on mielestäni vielä itsekin ihan kakara tekemään pentuja. Lisäksi ajattelin olla suht aktiivinen nyt kesällä koepuolella ja käydä mahdollisuuksien mukaan starttaamassa alokasluokassa hakemassa kokemusta koiralle. Vaikka tehtävät ovat helppoja, on se koetilanne aina oma juttunsa kuitenkin. Ja aina siellä alokasluokassakin voi tulla vastaan joku vaikeampi tehtävä, josta voi olla sitten hyötyä jatkossa.

Urosvalinta on aikalailalla mietitty, laitan tästä infoa nyt alkukesän aikana, kunhan jalostustoimikunnalta tulee päätös asiasta. Urosvalinnassa tärkeintä minulle oli löytäää koira, jolla on hyvät metsästysominaisuudet, itsenäisyyttä ja sitkeyttä ja paloa tehdä töitä vaikeissakin olosuhteissa. Terveyspuolella toivottavasti pystyn väistämään isoimmat karikot pienellä sukusiitosprosentilla ja huolellisella taustatyöllä. Tykkään myös, että yhdistelmän sukutaulussa on paljon koepalkittuja koiria. Ei tarvitse olla käyttövalioita sukutaulu väärällään (ja se ei nykypäivänä kovin helppoa olisikaan), mutta potentiaalia pitää olla näkyvissä. Ja ennemmin mahdollisimman laajalla skaalalla sukutaulun koirista. Olen myös nähnyt aika monta yhdistemän lähisuvun koirista ihan livenä ja tykännyt niistä, joten aika vahva näppituntuma on siitä, mitä sieltä voisi tulla. Toivon uroksen myös paikkaavan Sirun ulkonäöllisiä puutteita. Sirulla on perusasiat ok, mutta aina löytyy parannettavaa…  mutta nämä ulkonäköasiat tulevat sitten bonuksena jos on tullakseen, ne eivät ole minulle se tärkein asia. Tärkeintä olisi, että kasvatit pysyisivät terveinä ja toimivina ja tuottaisivat omistajilleen iloa. Siinäpä sitä onkin jo sitten toivomista :D

Näyttelymaailma on niin oma juttunsa, etten ole oikein koskaan päässyt siihen sisään. Niillä on tehtävänsä pitää rotujen ulkomuoto rodunomaisena, mutta onnistuvatko ne siinä tänä päivänä? Lisäksi kilpailuasetelma ja se että alle 2 vuotiaat saavat kerätä sertejä määrättämömästi, tekevät mielestäni vain hallaa rodulle. Kilpailu ohjaa rodunjalostusta väistämättä ja pienentää rodun monimuotoisuutta.  Koepuoella tämä ei ole niin voimakasta, siellä harvoin arvotetaan koiria paremmuusjärjestykseen arvokisoja lukuunottamatta. Tällöin kaikki tulokset ovat yhtä arvokkaita. Mutta tämä nyt on vain minun mielipide. Kuitenkin jalostuksen kannalta olisi hyvä, että erinomaisen ulkomudon omaanva  koiran saisi jollain järjellisellä näyttelyttämismäärällä valioksi, eikös?

Mäntän Seudun Nuuskuilla on ollut nyt keväällä taipparikurssi, jota olen ollut vetämässä. Kurssi päättyi eilen ja lauantaina on sitten taipumuskoe, niille ketkä ovat sinne ilmoittautuneet. Taipparikoiria on ihan mukava kouluttaa, vaikkakin joskus tuntuu, että ohjeet menevät kuuroille korville ja ohjaajat toimivat ihan samalla tavalla aina sen uuden koirankin kanssa. Aika pieniä asioita se kouluttaminen loppujen lopuksi on, mutta vaatii suunnitelmallisuutta toki. Ja joskus on ihan hyvä istua alas miettimään,että mitäs tässä nyt oikein pitäisi tehdä ja miksi. Tähän syyllistyn toki itsekin…. liian kiire tehdä ja edetä ja perustan luominen unohtuu. Mutta edelleen painotan sitä, että lajitreeniä ennen kannattaa opettaa koiralle kunnon seuraaminen, perusasento, luovutukset, liikkuminen erilaisissa maastoissa (vesielementti myös), nenän käyttö ja hioa yhteisytyö kuntoon. koska koetilanteessa se kaikki tekemätön työ kyllä sitten näkyy ja heikentää koiran suoritusta. Ja pahimmillaan tekee siitä epävarman ja saa sen epäonnistumaan.

Keskiviikkona kävin Petäjävedellä hakemassa omaan tekemiseen vähän uutta potkua Haltsosen Maijalta. Ihan huippua kun joku suunnitteli treenin meille, kiitos Maija! Sirun lähiajan treenisuunnitelmat on nyt aika selvät, kun ehtisi ne vielä toteuttaa. Eli hallintaa (käytännössä seuraamista vesielementin äärellä kun muut tekevät), tehtäviä niin, että vesi on vieressä ja tehtävät maalla, sekä vahvistusta linjaan vedessä. Hassua myös, kuinka paljon hyviä harjoituksia sitä unohtaa vuosien aikana, Maijalla oli ihan hyviä treeni-ideoita, joita olen tehnyt joskus Riesan ja Akan kanssa, mutten Sirun koskaan.