3.8.2018 Englannin matka & Euro Challenge-kisa 25.7.2018-31.7.2018

Melkein puolen vuoden projekti on onnellisesti ohi! Paljon on tapahtunut matkan varrella ja välillä on motivaatio ja jaksaminen ollut tiukilla mutta kaiken kaikkiaan päällimmäisenä on onnistunut ja positiivinen fiilis.

Ennen matkaa:

Noutajarotujärjestöjen Yhteistyötoimikunta vahvisti joukkueemme kokooonpanon  Euro Challengeen 18.4.2018. Siruhan ei kai ollut tuolloin vielä muodollisesti pätevä joukkueeseen, koska sillä ei ollut oikeutta kilpailla wt:ssä voittajaluokassa. Ensisijaisesti mukaan kutsutaan rodun edellisvuoden wt-mestarit, mutta flateissa sellaista ei edes valittu ja meitä paremmin meritoituneet koirakot eivät syystä tai toisesta reissusta innostuneet. Joukkueessa on kultainen, labradori ja yksi muun rotuinen noutaja. Etukäteisinfosta poiketen muunrotuinen suoritti samat tehtävät kuin muutkin koirakot, jonain vuonna tehtävät ovat olleet kaiketi vähän helpompia.

Koko kevään joukkueemme kokosi varoja reissuun koulutuksilla ja haimme myös avustusta kaikilta mahdollisilta tahoilta. Kiitos kaikille koulutuksiin osallistujille ja meitä avustaneille yhdistyksille ja yrityksille! Ilman teitä reissusta ei olisi tullut mitään! Keväällä töissä on vuoden kiireisin aika ja varojen keruun ajoittuminen samaan aikaan oli raskas rasti, mutta siitäkin selvittiin. Matkabudjetti kannattaa tehdä mahdollisimman negatiivisella otteella, aina tulee yllättäviä kuluja joihin on hyvä olla varautunut. Me pääsimme aika lailla +/- tilanteeseen, jos ei lasketa koulutuspäivien kuluja eikä muita varainkeruusta johtuvia kuluja. Varsinaiset matkakulut saimme kyllä katettua.

Käytännön etukäteisjärjestelyistä yllättäen hankalimmaksi osoittautui sopivien lentoboxien saaminen koirille. Riittävän suuria ei oikein löytynyt edes uutena, käytettyjä oli tarjolla jonkin verran, mutta niissäkään koot eivät meinanneet riittää. Onneksi saimme lainaaan pari ja ihan omaksi yhden boxin, kiitos tästäkin asianosaisille. Etukäteen meitä oli peloteltu sillä, että jos boxi on sentinkin liian pieni niin koirat eivät lennolle pääse. Tällä kertaa näin ei käynyt ja ketään ei olisi voinut häkkien koko vähempää kiinnostaa, mutta näitten kanssa kannattaa kyllä olla tarkka. Myös siinä, että boxi on oikeanlainen (IATAn hyväksymä). Tässä linkki Finnairin sivulle, jossa on enemmän tietoa asiasta: https://www.finnair.com/fi/fi/information-services/baggage/pets/flying-with-pet  Hakemalla googlella tekstillä koiran lentoboxin koko linkin pdf-tiedostoon, jossa on laskukaava jolla häkin koko lasketaan ja muutakin tarpeellista infoa asiasta. Nämä oli itselle ihan uusia juttuja kun en ole koiran kanssa koskaan lentänyt.

Matkan lähestyessä oli aika tsekata koirien paperit kuntoon. Passien ja ajantasaisten rokotusten lisäksi Englantiin pitää olla oikealla aikavälillä annettu ekinokokkilääkitys. Lisää tietoa täältä: https://www.evira.fi/elaimet/tuonti-ja-vienti/eu-jasenmaat-norja-ja-sveitsi/koirat-kissat-ja-fretit/usein-kysyttya-ekinokokkilaakityksesta/ Kannattaa huomoida, että Englanti ei ainakaan meille annetun tiedon  (ja yllämainitun sivunkaan mukaan) hyväksy 28. päivän sääntöä. Lisäksi otimme koirille eläinkääkärin suosituksesta lääkityksen leptospiroosia vastaan, josta tietoa täällä: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/leptospiroosi/ Yleensäkin kannattaa tarkistaa kaikki rokotus- ja loishäätöasiat Eviran sivuilta, siellä on ajantaisainen ja oikea tieto.

Me emme saaneet koiria samaan koneseen ja  jouiduimme lentämään peräkkäisillä lennoilla, jolloin mennessä ja tullessa tuli useamman tunnin odotus kentällä. Kaksi koiraa on yleisesti maksimäärä koneessa, toki tässäkin on lentoyhtiö- ja rettikohtaisia eroja. Kannattaa tarkistaa asia ja varata koirapaikat hyvissä ajoin. Sari varaasi meille myös lauttaliput, hotelliyöpymiset Belgiassa mennessä ja tullessa sekä Englannin majoituksen etukäteen. Koirat lennättää rahtiyhtiö, joka on yleensä  eri kuin lentoyhtiö. Me lensimme Finnairilla, mennessä huolintayhtiö oli Finnair Cargo ja tullessa DHL. Etukäteen jännitti, kuinka osaamme jättää koirat oikeaan paikkaan ja löydämme ne lennon jälkeen, mutta tässä ei ollut ongelmia. Koirilla oli myös aina lennon jälkeen saattaja, joka oli niiden kanssa kunnes tulimme päästämään ne häkeistä.

Torstai-perjantai menomatka

Yoda kera Sarin ja Pertin lensi Brysseliin to-aamuna, me Maijan ja koirien kanssa olimme perillä illalla. Helsingissä koirat jätettiin lähtöselvitystiskin päässä olevaan erikoistavarapisteeseen, jossa kasasimme häkit ja sanoimme koirille moi. Tässä vaiheessa oli  itsellä sellainen olo, että mitä olen mennyt koiralleni tekemään :D. Koirat eivät lennnoista juuri olleet moksiskaan, joten ihan turhaa oli tämä. Lento meni hyvin, Brysselisssä löysimme koirat ja matkatavarat suht helposti, vaikka kentän opastus olisi saanut olla parempi. Sitten odotimme Perttiä hakemaan meitä kentältä, he olivat ajaneet edeltä meidän majapaikkaan ja todenneet hotellin liian kuumaksi koirille ja ihmisille ja vaihtaneet sen lennosta. Belgiassa oli samanlainen helle kuin täällä Suomessa, lämpotila n +30c. Tämä operaatio kuitenkin aiheutti sen, että odotimme koirien ja tavaroiden kanssa useamman tunnin. Ja jos Brysselin kentän sisäopasteet ovat kehnot, niin ei kentälle tullessakaan ole kovin helppoa. Useamman neuvon kysymisen jälkeen Pertti oli löytänyt drop of parkin, johon voi jättää ja josta voi hakea matkalaisia. Sitten kun me vielä Maijan kanssa löysimme sinne sisältä, niin matka hotelliin Bryggeen saattoi alkaa. Vuokrattu autokaan ei ensin ollut sekään ihan sitä mitä piti, onneksi Sari ja Pertti saivat sen vaihdettua isompaan. Olimme hotellissa Bryggen vanhassa kaupungissa tosi myöhään, hätäisesti käytettiin koirat pissalla ja ruokittiin ne ja sitten nukkumaan. Aamulla onneksi ehdimme vähän kävellä ihanassa vanhassa kaupungissa ennen lähtöä Calaisiin.

37810574_2027608367552501_8670965871662858240_o

elämän eka lentomatka takana! Menomatkalla Brysesselin kentokentällä.

 

Kuvia hotellin aulasta aamulla ennen lähtöä ja aamulenkiltä.

37861589_2298281476855579_6038798973945249792_o 37772643_2298281583522235_2953586075303411712_o 37809891_2298360193514374_6718934734921007104_o 37797012_2298360286847698_5920562170713604096_o

 

Calaisiin oli reilun tunnin ajomatka. Koirat on aiemmin tarkitettu kuulema tosi tarkkaan. Nyt ei, riitti kun näytimme niiden passit ja otimme itse sirunlukijaan niiden sirut. Koiria ei tarvinnut ottaa autosta pois, eikä virkailija halunnut nähdä niitä. Lauttamatka kesti parisen tuntia ja olimme Doverissa n. klo 11.00 perjantai-aamuna. Arvioitu ajoaika Blockleyhin meidän majapaikkaan oli muistaakseni n 4h (?), mutta se ei riittänyt. Keli oli todella kuuma ja vaikka autossa oli ilmastointi, niin pysähdyimme kolmesti ulkoiluttamaan koiria ja itsekin tauolle. Lontoon kehätie oli myös todella ruuhkainen perjantai-iltapäivänä. Olimme perillä n 19 maissa ja ajoimme ensin suorana Ragley Halliin ilmottautumaan Gundog Parkkiin ja hakemaan lippumme viikonloppua varten. Tämän ja kaupassa käynnin jälkeen olimme majapaikassa n klo 21.00, jonka jälkeen kävimme vielä tekemässä koirille pikkutreenit läheisellä niitetyllä heinäpellolla. Sitten koirille ruoka ja unta palloon.

Perjantai kisapäivä:

kokeen kulusta on kertomus Euro Challenge -sivulla, joten en laita sitä tähän. Päivä oli odella kuuma, meillä oli koirille mukana jäisiä pyyhkeitä, vettä ja elektrolyyttijuomaa ja koepaikalla oli myös mahdollisuus kastella koira kylmällä vedelle. Silti olimme kaikki ihan näännyksissä jo iltapäivällä. Koe meni hienosti, joukkueemme oli neljäs! Ehdimme vähän katsoa muiden suorituksia. Kolme ensimmiästä joukkuetta oli ihan omilla kymmenluvuillaan pisteissä ja oli hieno seurata heidän suorituksia. Kyllä minä jouduin käyttämään paljon enemmän käskyjä koiran saamiseksi kohteeseen,  toki useat koirakot olivat kisassa jo veteraaneja ja startanneet monena vuonna peräkkäin. Sirulle hankaluutta aiheutti alueen pienehkö koko ja aidat sekä vähän se oli häiriöistä tai liian korkeasta viretilasta johtuen huonosti kuulolla. Se aloitti juoksunkin reissun aikana, eikä se silloin ole parhaimmillaan muutenkaan. Kokonaisuutena kuitenkin jäi kiva fiilis. Pisteitä tuli ensikertaiselle kokemattomalle parille ihan kivasti (72p), vaikka nollasimmekin yhden rastin. Todella hyvä onnistuminen ei ollut kamalan kaukana, enenmmän aikaa etukäteistreeniin paikan päällä, ei jouksuja ja vähän enemmän hereillä oleva ohjaaja olis varmasti riittänyt nappisuoritukseeen :).

37933231_2030288207284517_8507580737287880704_o

Gundog areenan infokyltti

37975840_2032736427039695_258509838118551552_o

gundogareena selostustorinin vierestä kuvattuna

38003772_2032743380372333_3612082966408200192_o

Englannin joukkue walk upissa menossa viimseille tehtävälle

37974693_2030289207284417_5369602069470642176_o

kaikkensa antaneita kisaaji

 

 

 

 

neljännen sijan palkinnot :)

neljännen sijan palkinnot :)

Lauantai messuillla ja lähialueita tutkimassa

lauantai-aamuna suuntasimme messuja tutkimaan. Etukäteen oli neuvottu ottamaan mukaan paksu lompakko ja sille olisi totisesti ollut käyttöä! Tarjolla oli vaikka mitä ihanuuksia. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa ja kun punnan kurssi taisi olla reisussa vain karvan alle euron, niin hinnat olivat koko lailla samat kuin täällä vastaavista tuotteista. Tarjontaa oli kuitenkin huikeasti ja hyviä messutarjouksiakin, joten mukaan tarttui yhtä sun toista.

Tässä muutama kuva huikeasta messutarjonnasta:

37908862_2030630433916961_4229344761267355648_o37912152_2030632167250121_4980758953378971648_o37935756_2030631307250207_8382363667307429888_o37910689_2030871517226186_5048919594740219904_o

 

messuilla kiersimme melkein koko päivän ja silti osa jäi näkemättä. Sää ei oikein suosinut, edellisen päivän tappohelteen sijaan tuli perienglantilainen vesisade kera reippaan tuulen, joka laski lämpötilan reiluun kymmeneen plussa-asteeseen. Meillä ei oikein ollut tähän keliin varusteita, joten viileää oli! Onneksi sää alkoi iltaa kohti vähän lämmetä uudelleen. Paluumatkalla Blockeyhin poikkemisemme matkan varrella olevalla Broadway Towerilla, jossa olisi voinut istua ja ihailla vaikka päivän. Tässä linkki paikan infoon, kannattaa ehdottomasti käydä jos on tuolla nurkilla, upea kokemus! Illalla ehdimme käväistä paikallisessa pubissa syömässä.

 

37960177_2302952723055121_1209416065604386816_o37958622_2302952183055175_7622746658891104256_o

 

sunnuntai,  messut ja kulttuuria ja kotimatkalle

Aamusta ajetiin katsomaan Shakespearen syntysijoja ja koiratkin pääsivät kuvaan kummituksen kanssa :D. Maijan kanssa jätettiin koirat kiinni valotolppaan siksi aikaa kun käytiin ostamassa tuliaisia ja heti turistien parvi ympäröi koirat kameroin ja rapsutuksin.

37926366_2031629587150379_8582306953420603392_o

Shakespearen haamu säikytteli turisteja

 

 

Tämän jälkeen ajoimme vielä Game Fair:n kautta, Sari ja Maija osallistuivat Invividual Game -kilpailuun,  joka oli joukkuiden jäsenille tarkoittu yksilökisa. Sirun kanssa jätettiin tämä juoksujen alkamisen vuoksi väliin. Maija sijoittui hienosti toiseksi. Kovin montaa osallistujaa ei kisassa ollut. osa oli varmaan jo lähtenyt pois ja aika huonosti meitä tiedotettiin kisasta etukäteen.

Tästä lähtikin sitten pitkä ajomatka kohti Doveria. Välillä satoi vettä rankasti, mutta muuten matka joutui, ajomatka kesti huomattavasti vähemmän aikaa kuin tullessa. Doverissa oli aikamoinen aallokko ja lautta keinui ihan tuttuun ruotsilaivatyyliin kanaalia ylittäessä. Lautalle mennessä koirien paperit vain vilkaistiin läpi, siruja ei katsottu keltään.

Lauttamatkan ja ajomatkan jälkeen olimme Bryggessä hotellissa vasta puolenyön jälkeen ja muutaman tunnin yöunien jälkeen matka jatkui kohti lentokenttää.

Maanantai, lento kotiin

Sari, Pertti ja Yoda lähtivät aamupäivän lennolla. Pertti kävi luovuttamassa auton ja me naiset kärrättiin tavaravuoremme ja itsemme ja koiramme kentän lähtöterminaaliin. Maijan ja minun lento lähti vasta illalla, joten meillä oli päivä luppoaikaa. Vietimme sen mielikuvituksemattomasti lentokentän viileimmässä ja rauhallisimmassa nurkassa. Itseasiassa päivä sujui hyvinkin mukavasti lukien, koiria ulkoiluttaen sekä somea päivittäen. Tässä vaiheessa reissua ei kovin paljon energiaa muuhun enää ollut :D. Lähtöselvitykseen menimmme heti kun se aukesi 3 h ennen lentoa. Yllättäen Siru ja boxinsa punnittiin. Meille jäi epäselväksi miksi, Beckyä ei punnittu. Tässä katsottiin läpi myös koirien passit. Meidät ohjeistettiin jättämään koirat noin tuntia ennen lentoa DHL:n pisteeseen. Odottelimme sitten vielä noin tunnin, jätimme koirat ja suuntasimme kohti turvatarkastusta, joka oli tosi hidas. Paljon laukkuja avattiin, onneksi ei meidän, koska olimme lentokoneen portilla juuri kun se aukesi. Yhtään ylimääräistä aikaa ei jäänyt. Tietysti koirat olisi voinut luovuttaa varmaan aiemminkin, mutta otetttiin varman päälle ja noudatettiin ohjeita. Lento oli Helsingissä 23.3o ja kotona olimme vähän ennen klo 04.00 maanantai aamuna.

Mitä jäi käteen?

kaikenlaista tuli opittua matkan varrella! Ehkä tärkeimpänä itselleni se, että etukäteen kannattaa tehdä kaikki mahdollinen, mutta silti tulee aina yllätyksiä. Koirien lennättäminen ja maasta toiseen siirtyminen oli paljon helpompaa kuin etukäteen kuvittelin. Koetta ajatellen olisi pitänyt olla perillä päivää aiemmin, mutta sen järjestäminen olisi ollut tosi hankalaa. Koirat eivät taatusti ole parhaimmillaan puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen suoraan kokeeseen vietynä, ainakana Siru. Liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymiskykyä. Sinällään koirat reissasivat hienosti. Messut, englantilainen maaseutu ja kaunis vanha Brygge olivat upeita kokemuksia. Ja myös tietenkin koe! Kannatta ehdottomasti lähteä jos tulee tilaisuus! Jos koira on hyvä reissaaja ja Suomessa wt:ssa hyvää avo/voi -tasoa, se kyllä pärjää. Ohjaajalta vaaditaan ehkä pelisilmää vähän enemmän kuin täällä, maasto ja esteet saavat aikaan yllätyksiä. Mutta joukkueessa kyllä pystyi hyvin tsemppaamaan ja neuvomaan toista kun olimme koko ajan yhdessä. Miinuksia englantilaisesta ruoasta (patisi pubin hampurilainen joka oli tosi hyvää)  ja ruuhkista Lontoota ohittaessa arkena.

Suosittelen ehdottomasti, väljemmällä aikataululla voisin lähteä uudelleenkin :) !