5.3.2021 Muumi-pentue 7 vuotta, kasvatustyö kesällä 10 vuotta.

1.3.2021 täytti toinen Korven akan -pentue jo seitsemän! Aikamoista harmaanaamoja he jo ovat, paljon harmaampia kuin ekan pentueen koirat, jotka ovat kesällä jo 10v. Aika kiitää ja vähän on jo haikea olo siitä tosiasiasta, että lauman vanhimmat eivät enää kovin montaa vuotta täällä ole.

Ehkä on myös hyvä miettiä sitä mihin on päästy kasvattamisen suhteen. Pentueet ovat nyt 10v, 7v, 4v ja nuorimmat täyttävät nyt keväällä 2v. Koiria kaikkiaan 27 kpl, joista elossa 24 kpl. Kaksi kuollut syöpään 9- ja 5-vuotiaana, yksi märkäkohtuun vuoden vanhana.

Jonkin verran kasvateilla on ollut iho-ja korvaongelmia, etenkin muumeilla. Yhdellä on kyynäreet operoitu, josta johtuen ne ovat 1/3. Muilla kuvatuilla luusto priimaa, Sirun selkä kuvattu nyt tämä vuonna ja siellä se sp1. Rodulla tuntuu olevan yhä enenevässä määrin allergioita, niiden kanssa saa olla tarkkana.

Luonteeltaan kaikki ovat iloisia tyypillisiä flatteja. Kaikilla on halu tehdä hommia, osalla jopa liiankin kanssa, mutta pääosin olen tyytyväinen käyttöominaisuuksiin. Eroja on lähinnä kyvyssä rauhoittua, äänenkäytössä ja keskittymiskyvyssä (nämä ovat olleet ekalle pentueelle haastavia, toki niissä on kyllä aika hurjasti potkua metsälläkin). Riistan käsittely on hyvää, eikä taatusti ketään ole koskaan tarvinnut houkutella työntekoon.

Koetulosten suhteen tilasto näyttää että 10 koiralla on Nou1, kolmella nou0, kuusi on startannut nomeb:ssa tai wt:ssa joista viidellä on tulos vähintään avoimesta luokasta. Yhteenvetona voisi sanoa että taippareissa käydään minun kasvateilla vähän laiskasti, mutta ne jotka käyvät ovat sitten yleensä muutoinkin hyviä kokeissa kävijöitä ja koirat pärjäävät siellä keskitasoa paremmin. Taippareiden suhteen pitäisi olla itse vielä aktiivisempi. Lähes kaikki kasvatit pääsevät metsälle mikä on se tärkein juttu, mutta taipparitulos olisi hyvä osoitus siitä että koiralla on virallisestikin näytöt kunnossa. Näyttelyssä on käynyt vajaa puolet, tulos noin puolella siitä eri. Ulkomuodoltaan ovat mielestäni ihan riittävän päteviä metsästyskoiriksi. Hyvää on koko (ei liian suuria), vahva luusto, maltillinen turkki. Kulmaukset tasapainossa, joskin niitä saisi varmasti jonkun mielestä olla enemmän.

Kokonaisuuteen pitää olla siis tyytyväinen. Etenkin kun tällä hetkellä näyttää että jokainen pentue on aina vähän lähempänä sitä omaa ideaaliflattia, joka on tasapainoinen niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin ja on helposti koulutettavissa noutohommiin. Ja onneksi Sirussakin näkyvä noutamisen ja metsästämisen ilo ja halu näkyy myös siirtyvän ainakin vielä sukupolvelta toiselle. Toki osansa on myös uroksilla, on ollut varmasti onneakin matkassa kun on osunut niin hyvin yhteensopivat vanhemmat pennuille.

Seuraava pentue on näillä näkymin vasta 2022 tai sen jälkeen. Paljon on kiinni siitä kuinka kauan Riesa ja Siru pysyvät kanssamme ja onko Tellu jalostuskelpoinen. Tellu täyttää vuoden heinäkuussa joten silloin asia selviää luuston osalta.