6.6.2018 treeniä ja vielä kerran treeniä

Sirulle on tehty muutama aitahyppelytreeni, lisää tarvitsisi ja etenkin niin että etäisyydet ovat pitkät ja että saan tuupattua koiran esteen yli myös pysäytysten jälkeen. Myös vesitreenikausi on aloitettu ja tehty sekä vedessä että maalla tehtäviä joissa tulee markkeeraus muistiin linjalle mennessä tai sieltä tullessa tai ennen lähetystä. Nämä siis ihan yleisesti voittajaluokkaa ajatellen, ei vain Englannin reissua. Ohjattavuus linjan päässä kaukana ja suoran linjan säilyttäminen maastonmuutoksista huolimatta (etenkin vedessä) ovat tämän hetken agenda. Markkeerauksista se päästää koko ajan helpommin irti, kun tajusi että saa ne yleensä hakea jos menee linjan hyvin. Olen saanut itseni muutaman kerran kiinni siitä, että annan koiran valita reitin etenkin vedessä  kauakana maaston mukaan, tästä täytyisi päästä erooon! Siru pysyy kyllä suurinpiirtein linjalla, mutta heinikot ja kaislikot vetävät… luotan myös liikaa siihen että saan sen ohjattua kaukana kohteeseen. Joten itselleni tarkuutta näissä!

Rusti oli meillä vajaan viikon korkean paikan leirillä. Päivät se harjoitteli tarhassa oloa muiden kanssa ja illalla käytiin sitten tekemässä useassa eri paikassa treeniä. Sillä on ongelmia lähteä hakuun, ensin luulin että sitä ei vaan kiinnosta, mutta matka taitaa olla se juttu nyt tässä. Eli hakee läheltä, mutta jännä tulee kauempana ja on myös näppärästi oppinut sen, että voi hakea vaan pari jonka jälkeen motivoidaan. Tilanetta on nyt purettu niin, että tein sille yhdellä riistalla (koska saa siitä vainun paremmin kuin damista) noudon, riista on kaukana ja kävelen metsään vähän hakukuviota ja käytän riistaa maassa, mutta varsinaisesti en halua se jäljestävän vaan etenevan haulla. Tämä näyttäisi auttavan ainakin etäisyyden ottoon, viimeinen oli reilussa sadassa metrissä ja Rusti selvisi hommasta oikein hyvin. Se ei myöskään tule enää hausta pois niin lujaa kuin alussa, kun sitä selvästi jännitti. Hakuasia on nyt hautumassa, kokeillaan jonkin ajan päästä useamman riistan/damin hakua niin, että noudettavat ovat eri etäisyyksillä. Sinällään itse noudossa ei ole sanomista, Rustilla on hyvät luovutukset ja tulee reippaasti ja suoraan takaisin.

Vedessä näyttäisi olevan myös irtoamisongelma, itseluottamus ei riitä vielä edes taipparipituiseen noutoon. Veneen perässä ui juu, mutta enemmän sekin on sellaista ota mut mukaan myös- uimista, eli ui vain jottein jäisi yksin. Ei niin kovin epätyypillistä vuoden ikäiselle flatille tämä irtoamisongelma… hassua, että se kyllä jällestää reippaasti ja hyvin kauaskin, kun siihenhän tämän  rodun edustajat tuppaavat jäätymään etenkin kokeessa. Mutta jatkamme. Nuorihan Rusti vielä on, että sinällään hommalla ei ole kiire, eikä se tässä mitään auttaisikaan. Se on tällä hetkellä hyvin epäitsenäinen ja siihen ei oikein auta kuin aika ja sitten tietysti se, että koiralle järjestetään rutkasti uusia tilanteita kuljettamalla sitä eri paikoissa yksin ja tekemällä myös noutotreeniä eri paikoissa ja niin että paikalla on muitakin. Tehtävät pitää vain sitten olla helppoja jos on häiroiötä, ettei koira ala yhdistää treenejä  epäonnistumiseen. Ja ihan perushallintatreeniä vieraissa paikoissa ei voi liikaa tehdä koskaan. Tämä usein unohtuu, kun tehdään kotona ja sitten oletetaan että koira osaa ne jutut kaikialla. Sirulle oli ainakin lottovoitto päästä heti pennusta töihin mukaan ja niin taitavat tulla meidän kaikki tulevatkin pennut. Ja eipä varmastikaan kotona ehtisi niiden kanssa touhutakaan niin paljoa. Töissä pystyy kuitenkin ihan vaan pentua ulkona käyttäessä tekemään luokstuloa yms hyödyllistä pitkin päivää.

Jottei olisi vapaa-ajan ongelmia, niin lisäksi pyörii Mäntän taipparikurssi jossa olen vetäjänä sekä myös tiimin koulutukset, jotka alkavat (onneksi :D) olla loppumassa. Jotain pientä voi vielä toki ilmaantua. Kuun vaihteessa on harrastushaukkujen leiri johon menen päiväksi kouluttamaan. Ja heinäkuun puolessa välissä flattileiri jossa olen ainakin kaksi päivää kouluttamassa.