Blogi

16.7.2024 tuloksia

Sitten viime julkaisun on tapahtunut niin paljon, että saa nähdä muistanko enää edes kaikkea!

Nou1-tuloksen ovat saaneet:

8.6.2024 Juupajoella Piilihaukka & Kellolintu

15.6.2024 Toivakassa Jahtihaukka

30.6.2024 Outokummussa Pohjanlintu

9.7.2024 Ylöjärvellä Kalliohaukka

Näyttelyssä ovat menestyneet:

8.6.2024 Loviisassa Viirilintu, käy eri, käk1, sa, pu1, sert, vsp

14.7.2024 Mäntsälässä suomenajokoira Soipan Pire Soipan Pire pn1, sert, vsp -> FIN mva

15.7.2024 Laukaassa Poutahaukka jun eh, juk3

wt-kokeissa on ahkeroinut Kirnulintu;

8.6.2024 Tampere, wt avo1, luokkavoitto

29.6.2024 Kaustinen, wt avo2., 3. Sija, flattien mestaruuden wt-haastaja

13.7.2024 Hämeenlinna, wt avo2, toimitsijoiden valinta

———————————————–

Lisäksi Ressu (Jahtihaukka) kävi pevisatutkimuksissa hyvin tuloksin, silmiä odotellaan vielä mutta nekin pitäisi olla kunnossa.

Minnin taipumuskoetta lukuunottamatta allekirjoittaneen viralliset startit tänä vuonna ovat vieläkin tekemättä, jotenkin ei nyt vaan saa itseään sellaiseen kisamoodiin. Parisen starttia on kuitenkin loppukesälle suunnitteilla, katsotaan mitä niistä tulee. Harrastamisen punainen lanka tuntuu kuitenkin tältä erää hieman kadonneen, toki kevät oli myöhäinen ja alkukesällä on ollut kaikennäköistä touhua joka on syönyt aikaa ja voimia.

Toisaalta, jos kasvatit on näin aktiivisia niin eipä sitä itse tarvitse joka paikkaan ehtiäkään!

6.6.2024 tuloksia, terveystuloksia, Tellun kuulumisia

Viime päivityksen jälkeen kasvatit ovat olleet ahkeria ja käyneet mejäkokeessa (Heka), nomekokeessa (Kake), sekä selkäkuvissa (Volo). Heka nappasi voi1-tuloksen, Kaken eka startti meni veneen ihmettelyyn ja haku ei ollut vielä ihan riittävää, mutta lisää kokemusta niin eiköhän se siitä. Perusasiat on kuitenkin tosi hyvällä mallilla! Volon selkä on terve, asia josta pitää myös olla tosi iloinen! Minni kävi silmätarkissa myös hyvin tuloksin. Nykyään sitä on niin onnellinen hyvistä terveystuloksista, kun tietää että toisinkin voi olla.

Vielä kun selvitään Minnin selkäkuvista kunnialla vuoden päästä niin voi huokaista. Flateilla on keskimäärin isompi riski saada spondyloosi, joten olisi hyvä että selkiä kuvattaisiin. Se alkaa vaan olla niin turkasen kallista (kuin kaikki muukin), että jätän pennunostajien omaan harkintaan tämän asian. Toki muistuttelen että hyvä olisi ehkä tutkia. Rotujärjestö tukee virallista kuvausta rahallisesti, mikä on hienoa. Olisiko vielä tehokkaampaa jos saataisiin joku avustava linjaus miten toimia kasvatustyössä selkien kanssa? Vaikka vaan että toisen olisi hyvä olla kuvattu terveeksi jos toisella on jotain sanomista selässä? Tai että edes toinen olisi hyvä kuvata? Vastuu on aina kasvattajalla tietysti silti ja pevisassahan selät eivät ole. Mutta tällä hetkellä moni varmaan kokee ettei kannata kuvata kun ei se vaikuta mihinkään. Suurin osa yhdistelmistä kun on yhä sellaisia joissa kumpaakaan ei ole kuvattu.

Selkiin liittyen Tellu kävi sterkassa, koska siltä löytyi spondyloosi 2. Koira on ollut aika kevyellä käytöllä ja liikkuu hyvin järkevästi, joten oletan että muutos on perinnöllinen. Tellullahan on Rikin kanssa yksi pentue, onneksi Rikin selkä on ok. Mitään oireita Tellulla ei ole.

Minni kävi ekassa näyttelyssä viikonloppuna. Oma yhdistys oli mukana järjestämässä ja vähän kannatuksen vuoksi ilmoitin, sekä tietysti siksi että oli kasvattajatuomari Kirsi Nieminen arvostelemassa. Minni pudotti kaikki karvansa pari viikkoa ennen h-hetkeä ja oli melko karun näköinen.

Mutta ei se näköjään haitannut, tässä lopputulos:

Erinom. tyyppi, hyvä pitkä pää. Hieman etuasentoiset lavat, ikäisekseen hyvä runko. Erinom raajaluusto, erinom. takakulmaukset, hieman korkeat kintereet. Kauniit sivuliikkeet, kapea takaa, saisi olla tiiviimpi edestä. Karvapeite ei parhaimmillaan. Jun eri, sa, juk1, jun-sert, jun vsp, pn4.

Aika upeaa! Esittäjällä oli myös varmasti osuutta asiaan, kiitos Jenina😍. Alla pari Veera Topparin ottamaan kuvaa Minnistä ja Jeninasta.

2.5.2024 terveystuloksia

Viimeisimmästä pentueesta alkaa tipahdella terveystuloksia. Kolme neljästä on käynyt tarkeissa oikein hienoin tuloksin, lukuunottamatta Nokin toista kyynärää, joka oli 1. Nämä kyynärät ovat näköjään nyt sitten tällä hetkellä joka pentueessa jollain murheena.

Tellun selkä kuvattiin myös ja sieltähän löytyi sitten 2:n spondyloosi. Tellu on vielä oireeton, mutta eihän tämä mikään hyvä uutinen ole. Vähintäänkin saa sanoa pentusuunnitelmille tällä erää hyvästit. Tellulla olisi vielä monta vuotta metsästyskoiran hommia edessä, toivottavasti se saa elää mahdollisimman kauan kivutonta elämää. Onni onnettomuudessa on se että nyt pääsemme eroon tiheästä juoksu/valeraskauskierteestä ja harrastamaan täysipainoisesti.

Tellu, meidän perheen The metsästyskoira❤️

Onneksi koirat eivät tiedä meidän ihmisten murheista, ne ovat onnellisia päästessään noutamaan ja lenkille. Siinäpä olisi hyvä esimerkki itsellekin hetkeen tarttumisesta. Onneksi kevät vihdoin saapui ja päästään valmistautumaan kesän kokeisiin.

Tellu ja Kipa katsovat kun Maija jättää dameja.

Minni pääsi tutustumaan kaniin.

Minnillä on vielä silmätarkki tulossa nyt toukokuussa. Selkäkuvat saavat jäädä tuonnemmaksi odottamaan virallista kuvausikää.

Riki ja Mikko avasivat meidän porukan koekauden hienosti Tammelan wt-kokeessa avo2-tuloksella. Onnea! Tästä on hyvä jatkaa!

Useampi kasvatti on ahkeroinut Auran Nuuskujen virtuaali-wt:ssä hienoin rastipistein , tosi kiva katsella kaikkien suorituksia😍.

27.3.2024 tuloksia epävirallisista kokeista

Kevät käynnistyy ja sitä myöten koekausi, joka alkaa maaliskuussa Talvinomella ja Uudenmaan Ohjuksella. Meillä oli tänä vuonna hieno edustus molemmissa. Korven Akan Viirilintu osallistui Uudenmaan Ohjukseen ja sai saaliiksi 55,5/65 p. Rastipisteet olivat 8/6/8/7/10/8. Hyvä tasainen sarja! Alla Mikko Airimon ottama kuva Riitasta ja Miskasta.

Talvinomessa oli vahva paikallisedustus, omia kasvatteja oli mukana 5 kpl. Kaikki starttasivat dameilla lauantaina alokasluokassa. Pisteet ja sijoitukset:

Korven Akan Piilihaukka 35,75/40p, sijoitus 5/42

Korven Akan Katajalintu 35/40p, sijoitus 6/42

Korven Akan Kellolintu 34,75/40p, sijoitus 8/42

Korven Akan Jahtihaukka, 31/40p, sijoitus 19/42

Korven Akan Poutahaukka 22,75/40p, sijoitus 34/42.

Joukkuekisassa kenneljoukkue sijoittui 8/20 ja treeniporukan joukkue 4/20 (treeniporukan joukkueessa oli labradorivahvistus Kipa).

Korven Akan Kalliohaukka oli nollakoirana lauantaina ja kovin oli kuulemma samantyylinen työskentelijä kuin sisarukset. Ihan huisin hieno tuloskimara, kun koirista kaksi on vasta vajaa 2v ja (kuin myös Miska) ja kolme ei vielä edes vuoden vanhoja. Kaikilla oli hyvä keskittymiskyky ja fokus pysyi tehtävässä, vaikka häiriötä riitti. Nokilla meni varmaankin toisella rastilla vähän etsittävät sekaisin, kun oli tarjolla sekä dameja että ihmisiä, mutta haku oli kyllä todella vakuuttavaa. Ohjaajille myös erikoiskehut siitä että pohjatyöt on tehty kunnolla ja koirien hallinta ja ohjaaminen oli vaivatonta ja hyvässä mallissa näin nuorille koirille. Varmasti on ollut myös apua siitä, että on kokoonnuttu eri paikoissa läpi talven, vaikka välillä meinasi usko loppua koko hommaan pakkasessa ja lumessa.

Sunnuntaina tuomaroin avoimen luokan, josta oli pakko tehdä vähän sellainen hybridikoe kun lunta oli vielä älyttömästi. Ei siis b-kokeen hakua, mutta ohjattu haku, josta piti saada kaksi damia ylös samalta alueelta jossa oli lauantaina alokasluokan markkeeraukset ja ohjaus. Toinen rasti oli kakkosmarkkeeraus joka tehtiin parityönä. Ei saanut ohjata lukuunottamatta kaverin damille pyrkivän koiran takaisin kutsumista. Markkeeraus tuli lauantain hakualueelle. Siinä kävi vähän niinkuin ajattelinkin, melkein kaikki ohjautuvat mutta tosi harva markkeeraa kunnolla. Matkat eivät olleet pitkiä missään tehtävässä, mutta edellisen päivän kovat polut ja koirien hajut ja varmasti damienkin paikat pistivät kompassin sekaisin aika monelta. Onneksi saatiin myös hyviä tuloksia ja kaikki onnistuivat jossain tehtävässä hyvin.

Kuva meidän Talvinomen iskuryhmästä:

Aadolfilla terveysmurheet jatkuvat, nyt kun silmät alkaa olla kunnossa, korvat kiukuttelevat. Tällä hetkellä korvaoireita hoidetaan atopiana. Tsemppiä Annikalle ja potilaalle, toivottavasti tilanne helpottuu. Lisäsin tämänkin tiedon taulukkoon pentueen tietoihin, koska itse ainakin unohdan nämä ajan kuluessa.

Useampi kasvatti on ilmottautunut pääsiäisenä alkavaan epäviralliseen virtuaaliwt-kokeeseen, kiva päästä näkemään ja tekemään suorituksia! Ja jospa tuo talvikin alkaisi kohta olla taputeltu…

8.2.2024 terveysuutisia, muita kuulumisia

Kössin (Kellolintu) koiranet-sivulla näkyy nyt ei jalostukseen maninta, syynä immunologinen silmäsairaus. Toivottavasti tästäkin merkinnästä on joskus jotain hyötyä jollekin… tosiasia on että muuten niin mukavassa pentueessa on 5/7 koiralla jotain sanomista silmissä ja se on vähän turhan paljon se. Myös toisella veljellä on keratiitti ja sitten on niitä karvoja ja ripsiä ja kääntyviä luomia. Kössi pärjää nykyään yhdellä tippojen laitolla/pv, mutta onhan siinä se oma hommansa ja rahanmenoa myös. Ja olotilahan on pysyvä, keratiitti ei ikinä parane.

Minnillä on ensimmäinen juoksunsa ja onneksi se näyttäisi tulevan siinä asiassa enemmän mummoonsa kuin äitiinsä. Runsas selkeä juoksu joka kestää normaalin ajan ja toivottavasti tulee myös jatkossa 8-10 kk välein, olisi harrastuskoiralle se kaikista paras vaihtoehto ja etenkin jos tarkoitus on joskus astuttaa.

Viikonloppuna oli vielä viimeisiä jahteja. Kuvissa Ressu ja Kössi ja alhaalla Siru, joka tuurasi samaan aikaan juoksevia Tellua ja Minniä.

28.12.2023 vuosi 2024?

Ajattelin ensin että en kirjoita tulevasta vuodesta mitään, mutta yritetään nyt kuitenkin…

Siru-mummo täyttää keväällä 10v. Se on ollut monella tapaa koira joka tulee elämässä vastaan ehkä vain sen yhden kerran. Yhteinen aika kuitenkin käy eittämättä vähiin, enkä osaa edes kuvitella minkälaisen aukon se jättää jälkeensä. Toivottavasti Siru pysyy kunnossa ja ehtii opettaa vielä hetken aikaa nuorempiaan.

Tellun kanssa pitäisi saada avoimesta luokasta 1-tulos b-kokeesta ensi vuonna. Pieni kysymysmerkki on se onko yleensä riistakokeita saatavilla. Tähän saakka Tellu on ollut aika eri koira dameilla ja riistoilla, josta johtuen ei olla esim. wt-kokeissa käyty. Nyt se ehkä olisi valmis siihen että siitä saisi parhaaan suorituksen myös dameilla koetilanteessa. Se on keskittynyt riistatehtävissä ihan eri lailla, eikä oikein tunnu ottavan dameja tosissaan. Toisaalta tämmöinen vähän matalammassa vireessä työskentelevä koira on helpommin hallittavissa myös koetilanteessa. Tellu on todella nopea oppimaan ja tietyllä tapaa huoleton, se näyttää selviävän aika vaikeistakin tehtävistä ilman sen kummempia toistoja. Tämä tekee siitä itseni kaltaiselle pilkunviilaajalle haastavan koekoiran, kun pitäisi vaan luottaa siihen että koira selviää ja mennä kokeilemaan… Tellulle edelleen tärkeintä on edelleen etsiä ja löytää, eikä niinkään itse nouto. Tellun kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata. Se on ollut hyvin erilainen koira kuin mihin olen omissa kasvateissa tottunut, mutta on ollut hyvä sparraaja siinä että pitää luottaa koiran omaan ongelmanratkaisukykyyn ja antaa sen kehittyä rauhassa. Ja myös itselleni vähän semmoinen oletusten ravistelija, että koiraa voi kouluttaa monella eri tavalla.

Minni toivottavasti pääsee taipumuskokeeseen ensi kesänä. Myös epäviralliset kevään kokeet olisi kiva käydä, vähän riippuu miten sen ensimmäinen juoku ajoittuu. Kovasti toivon että se tulisi tässä asiassa enemmän Siruun kuin Telluun, joka juoksi ensimmäisen kerran jo 7kk iässä ja senkin jälkeen vielä useamman kerran vähän yli puolen vuoden välein.

Minni on melkoinen luonnonvoima, sillä on isältä perityt palo damien perään ja hurja fokus ja vauhti noutoon mennessä, sekä äitinsä hyvä nenä ja mielenkiinto metsästämiseen. Että onnea vaan minulle tulevaisuudessa 😁. Tällä hetkellä keskitytäänkin rauhaan ja ohjaajan kanssa yhdessä tekemiseen ja siihen että se oppisi olemaan alusta asti rento kun ympärillä tapahtuu. Luulen että ipana olisi mennyt taipparit läpi jo syksyllä jos ikä olisi riittänyt. Katsotaan missä vaiheessa se on kevään tullessa. Myös terveystarkit ovat edessä heti kun se täyttää vuoden.

Ennen kaikkea toivon että kasvatit ja omat koirat pysyvät terveinä. Toivon myös että meillä on myös jatkossa mahdollisuus testata koiria riistakokeissa matalalla kynnyksellä. Koska jos ei ole, voi ainakin flattien kasvattamisen metsästyskäyttöön lopettaa. Tuntuu että tällä hetkellä kaikki metsästykseen ja metsästyskoiriin liittyvä aktiviteetti on pahasta. Parannettavaa toki löytyykin, mutta ei niin että kaikki metsästykseen liittyvä kielletään.

ensi vuonna ei oletettavasti ole pentuja tulossa. Tellu olisi tarkotus astuttaa alkuvuodesta 2025, katsotaan vähän miten sen juoksut ajoittuvat. Ensi vuonna olisi siis pitkästä aikaa vuosi, jolloin sekä ohjaaja että koirat ovat harrastuskunnossa koko vuoden. Ja nyt sitten peukut pystyyn että näin todella on…

Minni, Tellu & Siru

27.12.2023 vuoden 2023 yhteenveto

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Tänä(kin) vuonna olen paljon miettinyt sitä haluanko kasvattaa ja onko minulla edes sellaisia koiria joilla sitä kannattaa tehdä. Tällä hetkellä ajatus olisi että seuraava pentue olisi aikaisintaan 1-1,5v päästä ja tämäkin vielä sillä oletuksella että terveyden osalta ei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Rakentelin pentueiden tietoihin taulukot, jossa on kirjattuna terveyteen liittyviä juttuja, yritän laittaa sinne ainakin ne asiat joita ei muualta saa selville. Minulta voi kysyä lisätietoja jos kiinnostaa.

Rotuyhdistyksellä on myös lista johon voi ilmoittaa kuolinsyyn tai sairauden. Ainut keino välttää lisäämästä terveysongelmia on avoimuus. Olisikin hienoa jos listalle tulisi ilmoituksia, ehkäpä jonain päivänä sitä voisi käyttää jalostuksen apuna.

Vaikka omat koirat ovat säästyneet isommilta terveyshuolilta, niin aika paljon on kaikkea kasaantunut kasvateille. Toki pitkän ajan kuluessa, mutta silti. Siihenkään ei saisi sopeutua että on ihan normaalia että koirat sairastuvat. Jossain määrin on kuitenkin pakko sietää asioita joihin ei pysty vaikuttamaan, jokainen kasvattaja sitten punnitsee asian omalta kohdaltaan.

Liinan ja Tepon pennuista kahdella on silmäsairaus punktaatti keratiitti, tätä selvittelin kaikista mahdollisista kanavista, kiitos vaan kaikille auttaneille. Kyseessä on autoimmuunisairaus, joiden yleistyminen kertoo osaltaan siitä että rodun monimuotoisuus on heikoissa kantimissa. Kyseisiä koiria ei käytetä jalostukseen, ohessa Kennelliiton jalostusneuvojan kommentti, kun tarkistin ko koirien ja lähisuvun jalostuskäyttöä:

”Suositus on, että itse sairasta koiraa ei käytetä jalostukseen. Sisarukset ja muut lähisukulaiset kannattaa käyttää silmätarkastuksissa ennen niiden jalostuskäyttöä. Vaikka mäyräkoirilla sairauden epäillään olevan resessiivisesti periytyvä, voi kyseinen sairaus periytyä muilla roduilla toisin. En ainakaan löytänyt viitteitä, että kyseinen sairaus olisi sileäkarvaisilla noutajilla mitenkään yleinen. ”

….eikä olekaan (yleinen siis), näiden kahden sairastuneen lisäksi on yksi flatti virallisesti saanut Suomessa tämän diagnoosin. Kurjan tästä sairaudesta tekee se, että se vaatii koiran eliniän kestävän lääkityksen. Kisata ja näyttelyttää saa erityisluvalla.

Myös kyynärissä on useammalla kasvatilla sanomista, ilmeisesti tähän on olemassa jonkinmoinen sukurasite. Voi vain toivoa että koirat pysyisivät oireettomina mahdollisimman pitkään.

Koko vuosi ei onneksi ollut pelkkää sairastamista. Keväällä syntyivät Tellun ja Rikin pennut, jotka ovat osoittautuneet mitä mainioimmiksi harrastuskoiran aluiksi. Toivottavasti pysyvät mokomat terveinä. Kasvatit myös ahkeroivat kokeissa ja näyttelyissä, kiitos kaikille ❤️! Tänä vuonna kasvatteja osallistui myös flattimestaruuteen enemmän kuin ikinä, aika mahtavaa!

Suru-uutisena vuoden loppuun tuli juuri ennen joulua nukutettu Nitro, joka ei ihan ehtinyt viettää 10v synttäreitä. Romahtanut yleistila diagnosoitiin sisäelinkasvaimeksi ja koira nukutettiin. Nitro vietti hyvän metsästyskoiran elämän. Kiitos Tanja ja Janne ja osanotto.

Nitro, kuva Tanja Siltanen

25.8.2023 kuulumisia pitkästä aikaa

Kotisivujen päivitystiheys senkun vähenee, vielä kuitenkin olen jaksanut näitä ylläpitää. Vähän ahdastahan täällä alkaa olla, mutta täytyy vaan sitten tiivistää ja karsia vanhoja tietoja pois.

Tellun ja Rikin pennut ovat nyt vajaat 5 kk vanhoja ja täytyy sanoa etten ole hetkeen nähnyt tuollaisia flatteja. Tämä siis kaikella rakkaudella, mutta hieman työteliäitä he saattavat olla näin niinkuin ohjaajan näkökulmasta jossain vaiheessa. Erittäin itsenäisiä jo pikkupentuina, ei kuitenkaan ihan niin itsenäisiä kuin Tellu oli, joten ehkä ripaus Rikin ja Sirun miellyttämishalua siellä on mukana jokaisella. Ja tämähän oli vähän se tarkoituskin kun tätä yhdistelmää mietin. Erittäin nopeita oppimaan, uusia asioita ei kovin montaa kertaa kannata jankata vaan pitää mennä jo eteenpäin ettei yleisö kyllästy. Tämä yhdistettynä siihen itsenäisyyteen asettaa varmasti haasteita sille miten koiran mielenkiinnon saa jatkossa pysymään ohjaajassa. Onneksi kaikki pennut ovat kokeneilla ihmisillä.

Minni on hauska sekoitus vanhempiaan. Vauhtia on vähän turhan paljon minun makuun, kovin näyttää mummon touhulta yhdistettynä Tellun pitkiin koipiin (joilla pääsee tietysti vielä kovempaa). Aika tapaturma-altis saattaa tämä meidän nuorimmainen siis olla. Toisaalta sitten taas osaa rauhoittua hyvin ja jää tutkimaan hajuja ja osaa pudottaa sen vauhdin pois myös. Noutoja ei ole tehty vielä oikeastaan ollenkaan. Kantaa hyvin kaikkea ja luovutuksetkin alkavat pikkuhiljaa rakentua.

Riki-isä, Mitta ja Minni sekä Tellu-äiti, kuva Riitta Hynninen

Edellinen pentue alkaa olla kuvausiässä, todennäköisesti siis nyt syksyllä saadaan infoa terveysasioista. Toivotaan että kaikki on kunnossa! Junnumestaruudessa Kake, Volo ja Kössi kävivät harjoittelemassa isojen koirien juttuja, Kake sijoittui upeasti kolmanneksi ja Volo oli viides. Kössi oli ollut vähän varppeillaan ilmeisesti laukausten vuoksi, toivottavasti paukut alkavat olla kiva juttu kun niistä saa vähän enemmän kokemuksia. Muutama on menossa jo tänä syksynä taippareihin, toivotaan että kaikki menee hyvin!

Flattimestaruus tuli ja meni. Itse olin järjestelytoimikunnassa ja takki oli kyllä melkoisen tyhjä kokeen jälkeisenä maanantaina. Ja on vieläkin. Toivottavasti tästä ei muodostu kohtuutonta taakkaa jatkossa muutenkin kuormitetuille yhdistysaktiiveille. Hienoahan tuolla oli kun kaikki toimi moitteetta ja kaikki tapahtumat oli saatu samalle viikonlopulle. Mutta kulisseissa kävi kyllä melkoinen kuhina jotta homma saatiin toimimaan. Kiitos vielä tuhannesti kaikille osallisille!

Tellu debytoi ilman suuria odotuksia ja valmisteluja avoimessa luokassa ja sai 3-tuloksen. Tyytyväinen pitää olla tällä meidän treenimäärällä! Haussa se olisi voinut olla tehokkaampi, mutta muuten teki mielestäni ihan tasollaan. Koe ei ollut vaikeimmasta päästä, ihan perustehtävät ja parityö. Olin suunnitellut sille toisakin avo-koetta nyt syksylle, mutta se saattaa jäädä kun on damikoe. Katsotaan nyt ehditäänkö miten treenata ennen ilmottautumisajan päättymistä.

Tellun arvostelu

Muut omat kasvatit FM 2023:ssa olivat Nekku (KA Fiuko) voittajassa (voi 0) ja Riki (KA Kirnulintu) avoimessa, josta Riki niin ikään ensimmäisestä avo-kokeestaan nappasi hienosti 1-tuloksen ja menolipun voittajaan! Myös finaalipaikka irtosi, mutta siellä ei sitten enää kuulolaite ihan ollut päällä ja kaasukin hirtti kiinni :D. Muistelen että Siru oli samanlainen, se harvoin paransi toisena päivänä enää suoritustaan. Liikaa intoa joka ei oikein pysy enää paketissa kun koira on vähän jo väsynyt. Ja peltotehtävät ovat se pahin mahdollinen tuossa tilanteessa, koira ottaa jalat alleen ihan sananmukaisesti eikä malta kuunnella ohjeita.

Omista kasvateista starttasi siis viisi koiraa ja lisänä Tellu. Ei huono suoritus kun kasvatteja on vajaat 40 kpl ja niistä koeiässä noin puolet. Siru ja Vinha ahkeroivat lisäksi nollakoirina, eläkeläisille oikein sopiva homma!

Siru onnellisena avoimen luokan nollakoirana

Metsästyskausikin käynnistyi ihan varkain. Kyyhkyllä on käyty jonkin verran, sorsalla ei ollenkaan. Katsotaan mennäänkö muuttosorsia passittamaan syksymmällä, tänä vuonna päätettiin jättää lintuinfluenssan vuoksi ruokinta toeuttamatta ja jättää vähät linnut lentämään. Paikka on sellainen että sinne tulee vasta muuton alettua isompia määriä lintuja ellei ruokintaa ole.

23.5.2023 kuulumisia pitkästä aikaa

Alkuvuosi ja kevät on ollut varsin kiireistä aikaa ja tänne ei ole juuri tullut mitään päiviteltyä. Itselleni tehtiin polvinivelten vaihto maaliskuussa ja pikkuhiljaa on opeteltu liikkumaan taas.

Kasvateista Kössi on käynyt näyttelyssä hyvin tuloksin, pentueen koirat ovat muutenkin hyvällä mallilla kiitos aktiivisten omistajien!

Kössi Seinäjoella 21.5.2023 kuva Tanja Siltanen

Sirulla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta alkuvuodesta vajaan 9v iässä. Oireet olivat varsin lievät, mutta hyvä että tuli huomattua tämä. Muuten mummo on hyvässä kunnossa.

Pennut lähtevät jo kohta, pentuaika on mennyt tosi nopeasti! Ja vaikka isommallekin pentueelle olisi ollut tarve niin onhan tuo neljä ollut helppoa hoitaa, etenkin kun oma liikkuminen ei vielä ole ihan parasta mahdollista. Tellu on ollut oikein hyvä äiti ja myös leikkii paljon pentujen kanssa. Piha on kartoitettu ja retket alkavat ulottua jo sen verran sen ulkopuolellekin että tarkkana saa olla. Myös veteen ja riistaan on tutustuttu. Huomenna on sirutus ja pentutesti ja lauantaina lähtevät ensimmäiset. Nämä ovat mielestäni itsenäisempiä kuin edelliset, myös hyvin aktiivisen oloisia. Toivotaan onnellisia vuosia pennuille uusiin koteihin! Meille on jäämässä narttu, joten vauhtia ei tule puuttumaan jatkossakaan…

Pennut mökkireissulla

Pentujen ohessa on muun fm-2023 porukan kanssa rakennettu tukikoulutusta joka on ensi viikonvaihteessa. Täytyy sanoa että en olisi uskonut kuinka vaikeaa koulutukseen on saada osallistujia. Eteläinen aktiiviporukka on jo järjestänyt kaksi koulutusta ja ymmärtääkseni osallistujamäärä oli n. 80 kpl kummassakin joista suurin osa flatteja. Ymmärrän kyllä ettei täällä ole yhtä paljon koiria, mutta yhdessä vaiheessa teki jo mieli perua koko koulutus kun tuntui ettei siitä jää kuin muutama hassu euro ja tekemisen ilo. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että saadaan vähän kassan täytettä kuitenkin tästäkin tapahtumasta. Ehkä valitsimme vain sen kaikista ruuhkaisimman viikonlopun tai sitten koulutus ei kiinnosta riittävästi. Kumpanakin päivänä on mahdollista harjoitella matalalla kynnyksellä koetehtäviä, jos tällä vaikka saisi jokusen koiran enemmän kokeisiin jatkossa.

Omien kasvattien kanssa nähdään kesäkuussa, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle 😊

29.3.2023 kuulumisia

Tellun synnytyksen hetki lähestyy ja osunee pääsiäisen tienoille. Röntgenissä näkyi sama määrä pentuja kuin ultrassa, eli neljä. Harmittaa todella hyvien kotien puolesta, pentuja olisi pitänyt tulla reilusti enemmän jotta kaikille olisi riittänyt. Mutta toisaalta sitten taas itse just polvileikkauksesta kotiutuneena neljä on oikein kiva määrä.

Pentukupla jatkunee vähän pidemmälle kuin oma sairasloma, mutta suurimman osan pentujen täällä olosta saan viettää niiden kanssa. Toivottavasti saadaan aikainen kevät jotta pennut pääsevät ulos paljon.

Ennen leikkausta ehdittiin kokoontua edellisten ipanoita kanssa useamman kerran. Hienoja nuoria koiria, joista varmasti vielä kuullaan!