Blogi

Vielä upeat koetulokset loppuvuoteen Mitalta ja Vololta!

Mitta ja Tarja nappasivat vuoden viimeisessä wt-kokeessa avodebyytistään upean ykköstuloksen, Volo oli Anun kanssa Tanskassa pm-kokeessa joukkueessa, kun joukkue olisi muuten jäänyt peruutusten vuoksi vajaaksi. Joukkuerasteilla damit tuli talteen neljällä rastilla kuudesta, kelpo suoritus nuorelle kokemattomalle koiralle! Suomen joukkue sijoittui sijalle 10/10. B-kokeesta Volo nappasi hienosti avo 2-tuloksen.

Niin toivon että ensi vuoden kotikisoissa meillä on täydet kolme joukkuetta niin kuin nyt oli muilla mailla. Edelleenkään en usko että meidän koirat olisivat yhtään huonompia. Meiltä vaan puuttuu kokonaan kulttuuri, jossa koirakot treenaavat tavoitteellisesti kohti arvokisoja ja jossa olisi koko ajan tulossa uusia nuoria koiria vanhojen konkareiden rinnalle. Ja koska elämä, koiria pitäisi olla niin runsaasti tarjolla että elämän muutokset ym. eivät vaikuttaisi joukkueiden määrään. Koko pm-koe -kulttuuri on muutaman aktiivisen ihmisen varassa. Menestyksen puutteesta huomauttelijoita kyllä löytyy, mutta vähemmän kannustusta ja apua. Ehkä se on tämä perussuomalainen luonteenlaatu, en tiedä …

Arvokisoihin lähtö on taloudellinen ja muutenkin vaativa ponnistus. Ylipäätään se että koira on siinä kunnossa että pääsee mukaan, on vaatinut jo paljon työtä. Siksipä ksiki ketkä tähän aikaansa käytävät, ansaitsevat kiitoksen.

Minnin pennutus siirtyy vuodella kevääseen 2027. Olen pyöritellyt tätä jo pidemmän aikaa ja nyt kun päätös on tehty, se tuntuu kyllä oikealta ratkaisulta. Pahoittelut pentua odottaneille🩵. Mutta joskus pitää vaan muuttaa suunnitelmia jos omat voimavarat ja käytettävissä oleva aika sitä vaativat. Asiaan ei liity mitään suurta draamaa, useampikin seikka puolsi tätä ratkaisua.

Minni jahdissa syksyllä 2025

Koekausi alkaa hiljalleen loppua ja viime aikoina onkin keskitytty jahtihommiin ja ihan vaan lenkkeilyyn, sekä koitettu Minnin kanssa tehdä vähän niitä pilli- ja ohjauskäskyjä tutummaksi ensi vuotta varten. Vähän siis semmoista rauhallisempaa menoa vaihteeksi kesän koehörhellysten jälkeen.

(Minni ja Tellu lokakuun auringossa sorsapassipaikalla)

Koekausi meni sitten loppujen lopuksi niin nopsaan, etten oikein ehtinyt mukaan ollenkaan. Startteja saatiin kivasti, neljä nomeb-alokoetta Suomessa, joista kaikista 2-tulos milloin mistäkin syystä, samoin Norjasta nomebalo2. Kokeitten väliaika meni vähän semmoisessa tulipalojen sammutus-moodissa, korjattiin vähän jotain ja sitten seuraavan kokeen jälkeen jotain muuta jne… Kesälomaa oli reilu viikko, joten näin jälkeenpäin ajatellen ei ihme että koko ajan oli olevinaan kamala kiire.

Perusasiat Minnillä on reilu kaksivuotiaaksi tosi hyvin hallussa, mutta vire nousee etenkin kokeen alkaessa niin paljon, ettei se oikein malta keskittyä tehtäviin. Lopputuloksena hakua, jossa juostaan niin kovaa ettei löydetä mitään, myös markkeja hukataan samasta syystä. Hallinnassa tai ohjattavuudessa (yhden kokeen aivopierua lukuunottamatta :D) se on mielestäni ihan hyvinkin alokasluokan tasolla. Riistankäsittely on hassua kyllä hyvinkin huolellista ja nättiä, samoin lähihallinta.

Minnin haasteena etenkin alkukaudesta oli se järjettömän suuri työhalu, jota se ei oikein koetilanteessa hallitse. Kun sain ongelmasta kiinni jossain kohtaa kesällä, niin on tätä työstetty ja koira on kyllä kovasti kasvanut henkisesti kesän aikana. Ei siitä koskaan varmaan mitään järkevyyden perikuvaa tule, mutta jos saisi vähän paremmin ohjelmoitua ne toimintamallit joilla riista löytyy. Luulen myös että koestartit ovat olleet sille ihan hyvästä, suurin osa tehtävistä on kuitenkin onnistunut vaivatta ja olemme päässet yhdessä harjoittelemaan kokeessa tiiminä toimimista. Minnillä on hyvä itseluottamus ja se on aika itsenäinen, eikä se ei ihan hirveästi kaipaaa minulta tukea etenkaan koetilanteessa. Tätäkin varten olisi hyvä saada se ymmärtämään että yksin koira nyt vaan voi siellä kokeissa käydä… Norjasta Minni sai myös wt-kokeesta avonollan, kolme rastia meni nollille, kun koira ei ollut riittävästi ohjattavissa. Oikeastaan tämän tiesinkin, mutta pakko oli sinne avoon mennä kun alokkaaseen ei enää päästy.

Koirat ovat pysyneet terveinä ja toivottavasti kummankaan selkä ei ihan lähivuosina ala temppuilla. Tellullahan on se aiemmin kuvattu SP2 ja Minnillä tänä syksynä SP1. Meillähän on itseasiassa kaikki flatit olleet Akkaa lukuunottamatta (jota ei siis kuvattu) spondyloosikoiria, osa varmastikin ihan itse aiheutettuna. Kaikki ovat eläneet yli 10-vuotiaiksi ja saaneet kipulääkettä vasta ihan loppuaikoina, kun nivelrikkoa on varmasti ollut jo vaikka jo missä. Suurin syy pitkään ikään ja toimintakyvyn säilymiseen on varmastikin on se, että koirilla on hyvä lihaskunto ja ne liikkuvat lähes aina vapaana.Selkiä onneksi kuvataan aika hyvin jo tänä päivänä. Toivottavasti myös jatkossa.

Kössillä (Kellolintu) todettiin kintereessä nivelrikko. Toinen kinner on siisti. Toivottavasti Kössi pärjää tukihoidoilla ja voi viettää normaalia elämää.

Minnin Noki- veli kävi suorittamassa pelastuskoirien viranomaistarkastuksen ja on nyt virallinen pelastuskoira. Hatunnosto Maaritille pitkäjänteisestä työstä! Ressu ja Mitta olivat Minnin kanssa Surkeella opiskelemassa pari viikkoa sitten, siitä kuva alla.

Kesän ehkä se pysäyttävän uutinen oli Sirun ja veljensä Hekan lähtö peräkanaa, Siru kesäkuussa ja Heka heinäkuussa vähän yli 11v iässä. Nämä kaksi olivat toistensa peilikuvat monella tapaa. Elivät täyden tapahtumarikkaan elämän antaen kaikkensa joka hetki. En usko että enää tulee tälläistä pentuetta koskaan.

Heka / FI KVA-VAHI FI JVA Korven Akan Hemuli 1.3.2014-19.7.2025

kiitos Anu ja Arttu❤️

Siru / Korven Akan Tuittu 1.3.2014-10.6.2025

Sijoituskoirani Korven Akan Liinapeippo ”Aamu” on siirretty Johannan ja Peten nimiin. Kiitos ❤️. Aamu on oikein mukava koira, mutta koska pentueessa on useammalla koiralla erilaisia autoimmuniteettiin liittyviä ongelmia, niin Aamua ei tulla käyttämään jalostukseen.

Sitten vähän iloisempia uutisia. Kasvatit ovat ahkeroineet taas kokeissa ja metsällä upeasti! En listaa enää tuloksia tähän, ne löytyvät etusivulta ja koiranetistä. Kiitos kaikille ihan älyttömästi siitä että annatte koirienne nauttia siitä mihin ne on tarkoitettu!

Minni aloitti viimein juoksun, taas vain päiviä mestaruuden jälkeen. Nyt sille on varattu selkäkuvaus, syksyn ohjelmassa myös luonnetesti jos mahdutaan mukaan, sekä joku pikku reissu vielä tälle vuodelle.

jos selkä on kunnossa niin pentuja toivottavasti tulee ensi keväänä. Minni on osoittautunut oikein hienoja työkoiran ominaisuuksia ja vaikka siinä mun makuun vähän liikaa vilkkautta, se kykenee kuitenkin aika hyvin keskittymään tehtäviin. Mahdollisesta pentueesta lisätietoja myöhemmin.

Toukokuu on ohi ja se menikin yhdessä hujauksessa. Koekausi käynnistyi myös todenteolla wt-kokeilla. Laukaassa järjestettiin flattien mestaruuskoe, jossa oli kolme omaa kasvattia. Harmi kun Minni ei vielä ole ihan avo-tasolla, olisi ollut upeaa saada kasvatti joka luokkaan.

Alossa aloittavat wt-uransa Kössi ja Mitta, Riki taas kisasi mestaruudesta voittajaluokassa. Tuloksia tulikin kivasti! Riki sijoittui mestaruudessa hopealle ja kokonaiskokeessa sijalle 7. Voi2-tuloksella. Mitta oli upeasti koko alokasluokan 4. saaden 1-tuloksen. Kössillä oli huonoa onnea parilla rastilla, joten kokonaistulos nolla, mutta pisteitä tuli muilta rastilta hyvin (50p). Tulos on nyt siis tosi pienestä kiinni!

Flattien mestaruuden sijoittuneet

Mitta

Viikko sitten sunnuntaina debytoivat b-kokeessa Ähtärissä Aafolf ja Minni. Koe oli helpohko, mutta nuorten kokemattomien koirien kanssa voi aina silti sattua jotain yllättävää. Aadolf sai upeasti 1-tuloksen ja suoritti koko kokeen varmasti ja etenkin jäljellä osoitti loistavaa ongelmanratkaisukykyä. Minni kompastui mummonsa tavoin ekassa kokeessaan hakuun ja sen tehottomuudesta johtuen sai alo3-tuloksen.

Nuorella koiralla ei ihan pää enää pysynyt viimeisessä tehtävässä kasassa, se haki ensimmäisenä kauimmaisen riistan ja teki kyllä hakua vielä senkin jälkeen, mutta ajatus selvästi katkesi. Mutta hakua ei olla kyllä juuri treenattukaan, joten ei ihme. Minnin ei pitänyt vielä edes startata, mutta kokeessa oli tilaa ja kävin hakemassa vikalistan jatkotreeniä varten. Muutoin ei kyllä ainakaan tässä kokeessa ollut mitään moitteen sijaa, kaikki muut tehtävät meni upeasti ja lähihallinta oli vaivatonta ja kaunista. Hyvä siitä vielä tulee kun vähän kasvaa.

Annika ja Aadolf menossa jäljelle

Siru-mummo kävi kilpirauhaskontrollissa ja thyroxin- annostusta vähän nostettiin. Se alkoi myös aristaa kurkkuaan ja oli selvästi kipeä. Olin jo varma että sillä on kasvain nielussa, mutta tällä kertaa selvittiin sylkirauhasen tulehduksella. Mummo sai kipulääkettä ja antibioottia ja oli jo seuraavana päivänä entistä ehompi. Aloitimme sille myös librelapistokset ja askel onkin jo keventynyt ja koko koira on jos mahdollista entistä iloisempi. Koska ikää on jo 11v, on selvää että yhteinen aika on loppumassa, toivottavasti se loppu on kivutonta ja mukavaa aikaa Sirulle.

Siru

Terveysrintamalla ei taida nyt kellään olla isompia huolia (kopkop). Aadolfin ja Kössin silmät vaativat edelleen säännöllisesti voiteen laittamista (keratiitti), mutta ovat pysyneet kunnossa omistajien hyvällä hoidolla.

Kevät on käynnistynyt niin vauhdikkaasti että parempi tässä kohtaa listata vain oleellisimmat, kun osa on jo päässyt unohtumaankin. Nuoriso-osasto (Haukka -pentue) pärjäsi upeasti talvinomessa. Noki voitti vähän vasemmalla kädellä koko lauantain alokasluokan, ollen paras yli 30 koirakosta. Vasemmalla kädellä siksi että noutojutut ovat vain harrastus, Nokin päätyö tulee olemaan pelastuskoiran hommissa. Myös Mitta ja Ressu sijoittuivat mukavasti ja näin ollen heille kapsahti sitten vielä sunnuntaina joukkuekisan voitto! Ihan mahtavaa! Minni, Kössi ja Miina kävivät kokeilemassa avointa luokkaa vaihtelevin tuloksi. Kössä sijoittui hienosti kuudenneksi, Miinalla ja Minnillä meni enemmän opintoretken puolelle. Minni kompastui ohjaukseen jossa oli pienessä sektorissa lähellä markkeerauspaikat ja heittäjä ja ohjaus, mutta itse markkeeraus meni upeasti eikä haussakaan mitään vikaa ollut. Pikkuhiljaa hyvä tulee… Minni kokeili jo edellisvuonna alokasluokkaa hyvällä menestyksellä, joten sinne meno olisi ollut aika turhaa.

Maarit ja Noki, lauantain voittajat

Tarja, Maarit ja Hannaa tuurannut Sara, voittoisa joukkueemme

Virallinen koekausi alkaa käynnistyä. Minnin startit painottuvat loppukauteen, niin hauska kun olisi kevään wt-kokeisiin ollutkin päästä. Koska Minnillä on jo alo1, emme enä pääs alokasluokkaan. Tavoitteena onkin käydä vuoden viimeisissä wt-kokeissa kokeilemassa avointa luokkaa. B-kokeeseen päästään toivottavasti aiemmin, vaikka juoksut kyllä osuvat taas niin hankalasti että saas nähdä…

Viimeisin pentue on ollut ainakin vielä tähän saakka terve (kop kop), ei kutinoita eikä isompia luusto-ongelmia. Nokilla on todennäköisesti va1, mutta selkä täytyy kuvata vielä uudelleen, jotta siitä saa lausunnon. Muutoin Nokin selkä oli ok. Samalla tsekattiin 1-kyynärän tilanne ja se oli pysynyt ennallaan.

Minni pitäisi myös selkäkuvata, tämä jää varmaankin syksyyn. Tellun sp 2 on ollut ainakin vielä täysin oireeton, toivottavasti sellaisena pysyykin mahdollisimman kauan. Siru täytti 11v ja nyt siinä alkaa kyllä jo ikä ja kilometrit näkyä. Iloinen ja touhukas se on, mutta selkeästi väsyy lenkillä nopeammin.

Minnin kanssa on aloiteltu oikeastaan vasta nyt viimeisen kuukauden aikana enemmän treeniä rodunomaisiin lajeihin. Sille näyttää sopivan pitkäkestoiset treenit joissa tulee suht paljon passissa oloa, se osaa jo levätä kun ei ole sen oma vuoro ja keskittyy myös hyvin. Luulen että ylimääräinen höyryäminen jää itsestään pois kun koira keksii että odottamalla pääsee sitten kuitenkin tekemään. Sen kanssa on myös helppo harjoitella uusia asoita, kun ei ota mistään itseensä ja kaikki on kivaa.

Päättyvä vuosi on ollut vaiherikas niin kasvattien kuin omien koirien osalta.

Kasvatus on ollut aina aika pienimuotoista, 13 vuodessa pentueita on ollut 6 kpl ja pentuja on syntynyt 38 kpl. Tänä vuonna tuosta porukasta 8 kpl läpäisi taipumuskokeen, 3 kpl sai tuloksen nomeb-alokasluokasta, 3 kpl sai tuloksen wt-kokeesta, 3 kpl kävi näyttelyssä, saaliina junnuserti ja serti. Mejätuloksia tuli 2 kpl. Yksi koira aloittelee pelastuskoirauraansa. Tuloksista suurin osa on kahden viimeisen pentueen.

Valitettavasti myös terveyshuolia on ollut yhdellä sun toisella. Onneksi vielä ja toivottavasti myös jatkossa koirat pystyvät elämään normaalia elämää. Kahdella kasvatilla on keratiitti ja useammalla atooppisia oireita, joihin osa tarvitsee lääkitystä, osalla on riittänyt ruokavalion muuttaminen.

Jatkossa pitäisikin olla tosi tosi tarkkana yhdistelmän terveyden suhteen. Tosin en ole ihan vakuuttunut auttaako tilanteeseen enää kovin paljon mikään. Koiran kun pitäisi minun mielestäni pystyä elämään ilman jatkuvaa silmien, korvien, tassujen tai ihon huoltoa. Minnillä oli nyt alkutalvesta hiiva korvassa ja korvatulehdus, se parani hyvin, mutta vähän jäi kaihertamaan tämäkin. Eli seurataan tilannetta ja jos oireet eivät palaa, niin ehkä Minnin uskaltaa jossain kohtaa astuttaa. Pentuja tulee siis vasta 2026 aikaisintaan ja sekin on vielä hyvin epävarmaa.

Impi, ensimmäisen pentueeni viimeinen elossa oleva, poistui paremmille metsästysmaille 24.10.2024 kunnioitettavassa 13v iässä ja vielä kunnioittavampi määrä noutoja plakkarissaan🩵. Osanotto ja kiitos Impin perheelle näistä vuosista!

Impi 2024 syksyllä

Omista koirista pikku Minni (joka oikeasti ei ole yhtään pikkuinen 😁) on harjoitellut jo vähän koejuttuja ja yllättävän hyvin on mennyt! Sillä on nyt 1,5v iässä taippari läpäisty, juniorimestaruuden 2. sija, sekä Norjasta nomeb alo2 (damikoe) sekä wt alo1 ja luokkavoitto. Näyttelyssä se kävi kesällä saaliina junnuserti. Haastetta tulee varmasti jatkossa olemaan mm vireen kanssa, mutta lahjakas koira on ilman muuta.

Tellu kävi hakemassa nomeb avo3-tuloksen ja metsästi kanalintuja ja kävi jahdeissa antaumuksella syksyn. Siru mennä porskuttaa vielä lauman mukana, vaikka vauhti on jo hidastunut. Se täyttää keväällä toivottavasti 11v, ja on suhteellisen hyvässä kunnossa.

Tässä meidän jengi kaverikultaisten kanssa lenkillä viikko sitten.

Vuodelle 2025 olisi tavoitteena saada Minnille koekokemuksia, päästä Tellun kanssa jahtiin ja saada mummu pysymään mukana menossa. Ja toivottavasti kasvatit pysyvät kunnossa ja pääsevät tekemään mieleisiään juttuja!

Kiitos kaikille kasvatinomistajille ja treenikamuille vuodesta 2024! Jatketaan ensi vuonna samaan malliin!

Sitten edellisen päivityksen on tapahtunut kaikenmoista. Tässä vähän tiivistetysti virallisia tuloksia kasvateilta;

Miska kävi 11.8. Mäntsälässä näyttelyssä ja voitti käyttöluokan ja sai laatuarvostelusta eh:n.

Taipumuskokeen läpäisivät samana päivänä 18.8. Aadolf ja Miina.

Volo sai Kangasniemeltä 24.8. wt alo1 -tuloksen.

Noki läpäisi 21.9. Pelastuskoiraliiton jäljen peruskokeen.

Minni ja Volo käväisivät Norjan turneella josta 21.9. Vololle nomeb-kokeesta alo1, Minnille alo2, ja 22.9. wt-kokeesta Minnille alo1 ja luokkavoitto.

29.9. Aamu kävi Uuraisilla hakemassa nou1-tuloksen.

tässä kuvakimaraa ahkeroineista:

Norjan koereissu oli oikein opettavainen. Ajatuksena oli käydä katsastamassa kokeita ja tarjota samalla nuorille koirille uusia kokemuksia. Tulosodotuksia ei juuri itselläni ollut, joten siihen nähden reissu oli oikein onnistunut. Lauantain alokasluokan koe oli dameilla tunturin (tai vuoren) päällä karussa maastossa. Alokasluokassa ei ilmeisesti ole Norjassa lainkaan ohjaustehtäviä, koe koostui neljästä markkeerauksesta (kaikki ykkösiä) ja hausta. Tehtävien välissä oli pienet siirtymät. Haussa koiraa sai auttaa ja haku motivoitiin driven tapaan kävelemällä alueella ja ampumalla siellä muutaman kerran. Hallinnasta oltiin tarkempia kuin täällä meillä. Minnin tulos tippui kakkoseen ilmeisesti ravistelun vuoksi vesinoudossa. Se ei pudottanut damia ja luovutti kauniisti, mutta tuomari perusteli asiaa sillä että riista olisi voinut mennä rikki.

Minnin arvostelun yleisvaikutelma lauantailta vapaasti käännettynä:Nuori, lupaava metsästyskoira, joka esittää hienoja noutajan ominaisuuksia. Päivän palkintosijaan vaikuttaa palautukset vedestä.

Volo sai näin hienon arvostelun:Hyvä metsästyskoira, joka tänään esittää hienoja metsästysominaisuuksia. Jokunen pieni kauneusvirhe ei tänään vaikututa palkintosijaan.

B-kokeen alokasluokan arvosteli Svein Scheie. Tässä kuva koemaastoista (avo/voi -maastot), alokasluokan paikka oli tästä tuonne Minnin katsomaan suuntaan. Samanlaista kalliota ja pienempi lampi jonka ympäristö oli karumpi kuin tämä.

Wt-kokeessa olimme samalla mäellä mutta ei noustu ihan noin ylös. Rastit olivat hienikko/varvikko/puska/pieni puu -maastossa, joka oli oikein mukavaa liikkua ja asetti silti koiralle haasteita kun maasto vaihtui alati. Tehtävinä neljä rastia, alokasluokassa ykkösmarkkeerauksia sekä yksi motivoitu linja (heitettiin uusi dami samalle alueelle kun koira palautti markkia ja siirryttiin vielä lähemmäksi lähettämään). Arvostelu oli tiukahkoa myös tässä meidän kokeisiin verrattuna. Minnin sai 87p ja Volo 72p mutta harmittavasti ei löytänyt yhdessä tehtävässä damia, joten sai 0-tuloksen. Kuva yhdeltä rastilta jossa Anu ja Bror starttaamassa. Tuomarit olivat Svein Scheie og Asbjørn Kristiansen.

Tehtävät ovat meillä vaikeampia alokasluokassa kummassakin koemuodossa. Sitten taas avo ja voi olivat mielestäni suunnilleen samantasoisia, joten ainakin tämän yhden otannan perusteella hyppäys alosta ylempiin luokkiin on Norjassa suurempi kuin meillä alosta avoon mennessä. Meillä on alossa jo wt:ssä nykyään parityö jonkinlaisena ja ohjauksia tehtävissä. Tosin sitten ainakin alon arvostelu meillä on hieman ”kiltimpää”, mutta ehkä tykkään jopa vähän enemmän tuosta tiukasta versiosta, pakko saada koira kunnolla hallintaan ja perusasiat kuntoon, jos meinaa ykkösen saada.

Minni, Volo ja Bror kera lauantain palkintojen.

Hurjasti taas kiitoksia teille kaikille!

Riitta ja Miska kävivät Vesilahdella näyttelyssä hienoin tuloksin sunnuntaina. Tässä Miska kehässä.

Korven Akan Viirilintu, eri, sa, käk1, pu3, kuva Mirka Siljander

Mestaruusviikonloppu on ohi ja tässä vähän yhteenvetoa tuloksista:

Korven Akan Fiuko voi0

Korven Akan Pohjanlintu alo3

Korven Akan Kalliohaukka & Jahtihaukka juniorimestaruus, ei sijoitusta mestaruudessa, Ressu oli koeosuuden 5.

Korven Akan Piilihaukka juniorimestaruus 2/22😍. Minni on toinen oma koira ikinä millä olen päässyt junnumestaruuteen, ne juoksevat aina. Ja liki meni nytkin, sunnuntaina illalla alkoi juoksu. Siru-mummo oli 4. omassa junnumestaruudessaan ja sijoittui mokoma vielä näyttelyosuudessakin.

…itse näin pääosin junnumestaruudessa starttaavia, vaikka kävin hätäiseen katsomassa myös alo- ja voittajaluokkaa. Omat kasvatit tekivät junnussa hyvää työtä, vaikka Mitalle ja Ressulle ei sijoitusta tullutkaan. Luovutuksissa on vielä kaikilla kolmella sanomista, mutta yhteistyö oli kaunista ja tehtävätkin pääosin onnistuivat hyvin.

Yleisesti ottaen juniorimestaruuden haasteita oli puutteellinen hallinta ja siitä johtuva keskittymättömyys annettuun tehtävään, (nuorelle koirille olisi tosi tärkeää saada kunnolliset lähetykset kun ei se vielä oikein osaa tehtäviä). Kaikki ylimääräinen haahuilu seuraamisessa ja perusasentoon tulossa on pois tehtävien onnistumisesta. Myös riistankäsittely ja itseluottamus olivat osalla vielä vähän hakusessa. Mutta nuoria koiria olivat vielä, joten eiköhän näitäkin kokeissa nähdä tulevaisuudessa.

Alossa oli sama ongelma kuin Pudasjärvellä jokunen vuosi sitten. Koirat eivät lähteneet tekemään hakua. Hakualue oli peitteinen ja näkyvyys katkesi heti koiran lähdettyä. Kaislaa, puskaa, pensasta, isoja puita, eli aika tyypillinen sorsastusmaan ranta-alue. Eipä ole omalle junnullekaan vielä tehty hakua tämmöiseen maastoon, täytyypä ottaa asiaksi. Merkille pantavaa oli että vielä junnussa koirat lähtivät hakuun reippaasti ja ennakkoluulottomasti. Tehdäänkö taipparin ja alon välissä liikaa hallinta/ohjauspainotteista treeniä ja jätetään haku eri maastoissa opettamatta?

Sunnuntain finaali oli hienoa seurattavaa! Hyviä koiria ja ennenkaikkea taitavia ja ahkeria ohjaajia.

Hieno tapahtuma, kiitos järjestäjille! Olisi muuten hienoa jos meidän kasvattajat olisivat laajemmalla rintamalla seuraamassa vuoden päätapahtumaa, muutkin kuin ne ketkä itse osallistuvat. Hienosti näki kehityskaaren junnusta voittajaluokkaan ja finaaliin viikonlopun aikana. Missäpä muualla tällaista olisi tarjolla kuin mestaruudessa!

Minnin arvostelut:

Elokuu on alkamassa ja metsästyskausi jo ihan nurkan takana, sekä myös tulevana viikonloppuna flattimestaruus! Oikeastaan ihan hyvä että suunnitellut koestartit alkavat kohta olla ohi, koko heinäkuu on nimittäin menty tukka putkella yrittäen treenata koiria edes jotenkin koekuntoon. Mukavaa, mutta aikaavievää kun ei niitä harjoituksia kotipihasta käsin tehdä. Itselläni alkaa ainakin työpäivän päälle ajettu tunti suuntaansa ja parin kolmen tunnin treenit kohteessa useamman kerran viikossa tuntua ennenpitkää. Mutta, tehdään mitä ehditään ja se saa luvan riittää 👍. Tavoitteet on jokatapauksessa saavutettu (Minnin taipparit).

Siinä Minnin sivussa treenattu Tellu käväisi oman yhdistyksen kokeessa viikonloppuna. Oli oikein mukava ja helpohko avoimen luokan koe. Rouva oli kuitenkin sitä mieltä että isot sorsat ja fasaanit voi palauttaa vähän miten tykkää, josta johtuen tulos tippui kolmoseen. Ainahan se on aika löysäsuinen ollut ja tämä menee myös omaan piikkiin, kun en ole asiasta huolehtinut. Mutta ei se nyt aiemmin ihan noin huolimaton ole ollut. Katsotaan korjaako metsällä käynti ongelman….

Mutta siis erittäin positiivinen suoritus muutoin, ohjaus ei mennyt ihan vettä pitkin kohteeseen saakka niinkuin piti, mutta oli ihan ohjattavissa riistalle saakka. Jäätävän hyvät markit (jotka oli se juttu tässä kokeessa), sekä hyvävauhtinen tehokas haku. Koira oli muutoinkin kivassa vireessä, rento ja iloinen, helppo ohjattava. Luulen että sterkka on tehnyt vaan hyvää Tellulle. Ja myös Minnin tulo treeni-ikään, kilpailu sopii sille myös.

Alla Maija Haltsosen ottamia kuvia Tellusta.

Myös Janne ja Kössi kävivät alokasluokassa avaten koeuran hienosti kolmostuloksella! Vähän vielä rutiinia lisää niin hyvä tulee.

Minni oli nollakoirana alossa, tehtävät sujuivat muuten hyvin, mutta haku oli vielä vähän hankala hahmottaa tuossa maastossa, kun olisi pitänyt kattaa aluetta monenlaisten maastorajojen ja eri maastotyyppien yli. Se on kuitenkin vielä aika kokematon ja kun intoa on paljon niin pää väsyy nopeasti.

Sitten vähän huonompia uutisia terveysasioihin liittyen. Alankomaissa on todettu kahdessa pentueessa ataksiaa, joka on aivoperäinen oletettavasti perinnöllinen sairaus. Koirat kuolevat/lopetetaan nuorena. Pentueet ovat samasta emä- ja isälinjasta. Suomenajokoirilla on ollut ataksiaa ja se on saatu nykyään melkein kokonaan pois kattavalla geenitestauksella. Tähän flattien versioonkin on olemassa testi. Jossain kohtaa täytyy varmaan ottaa asiaksi testata omat koirat. En ole tähän ehtinyt vielä paljoa perehtyä, katsotaan mitä tuleman pitää.

…avainasemassa tässä(kin) on avoimuus ja se että sairastuneet pennut toimitettaisiin avattavaksi. Rotu alkaa olla geneettisesti niin ahtaalla, että ongelmien matonallelakaisulla kaivamme vaan itsellemme syvemmän kuopan. Jossain kohtaa on jokatapauksessa pakko siirtyä roturisteytykseen jos flatti halutaan säilyttää ja mitä enemmän on kuormaa josta ei tiedetä terveysasioissa, sitä huonompi lopputulos tulee olemaan.

tässä linkki testiin

…ja tässä tiedote asiasta:

Sitten viime julkaisun on tapahtunut niin paljon, että saa nähdä muistanko enää edes kaikkea!

Nou1-tuloksen ovat saaneet:

8.6.2024 Juupajoella Piilihaukka & Kellolintu

15.6.2024 Toivakassa Jahtihaukka

30.6.2024 Outokummussa Pohjanlintu

9.7.2024 Ylöjärvellä Kalliohaukka

Näyttelyssä ovat menestyneet:

8.6.2024 Loviisassa Viirilintu, käy eri, käk1, sa, pu1, sert, vsp

14.7.2024 Mäntsälässä suomenajokoira Soipan Pire Soipan Pire pn1, sert, vsp -> FIN mva

15.7.2024 Laukaassa Poutahaukka jun eh, juk3

wt-kokeissa on ahkeroinut Kirnulintu;

8.6.2024 Tampere, wt avo1, luokkavoitto

29.6.2024 Kaustinen, wt avo2., 3. Sija, flattien mestaruuden wt-haastaja

13.7.2024 Hämeenlinna, wt avo2, toimitsijoiden valinta

———————————————–

Lisäksi Ressu (Jahtihaukka) kävi pevisatutkimuksissa hyvin tuloksin, silmiä odotellaan vielä mutta nekin pitäisi olla kunnossa.

Minnin taipumuskoetta lukuunottamatta allekirjoittaneen viralliset startit tänä vuonna ovat vieläkin tekemättä, jotenkin ei nyt vaan saa itseään sellaiseen kisamoodiin. Parisen starttia on kuitenkin loppukesälle suunnitteilla, katsotaan mitä niistä tulee. Harrastamisen punainen lanka tuntuu kuitenkin tältä erää hieman kadonneen, toki kevät oli myöhäinen ja alkukesällä on ollut kaikennäköistä touhua joka on syönyt aikaa ja voimia.

Toisaalta, jos kasvatit on näin aktiivisia niin eipä sitä itse tarvitse joka paikkaan ehtiäkään!