Blogi

Alkuvuosi ja kevät on ollut varsin kiireistä aikaa ja tänne ei ole juuri tullut mitään päiviteltyä. Itselleni tehtiin polvinivelten vaihto maaliskuussa ja pikkuhiljaa on opeteltu liikkumaan taas.

Kasvateista Kössi on käynyt näyttelyssä hyvin tuloksin, pentueen koirat ovat muutenkin hyvällä mallilla kiitos aktiivisten omistajien!

Sirulla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta alkuvuodesta vajaan 9v iässä. Oireet olivat varsin lievät, mutta hyvä että tuli huomattua tämä. Muuten mummo on hyvässä kunnossa.

Pennut lähtevät jo kohta, pentuaika on mennyt tosi nopeasti! Ja vaikka isommallekin pentueelle olisi ollut tarve niin onhan tuo neljä ollut helppoa hoitaa, etenkin kun oma liikkuminen ei vielä ole ihan parasta mahdollista. Tellu on ollut oikein hyvä äiti ja myös leikkii paljon pentujen kanssa. Piha on kartoitettu ja retket alkavat ulottua jo sen verran sen ulkopuolellekin että tarkkana saa olla. Myös veteen ja riistaan on tutustuttu. Huomenna on sirutus ja pentutesti ja lauantaina lähtevät ensimmäiset. Nämä ovat mielestäni itsenäisempiä kuin edelliset, myös hyvin aktiivisen oloisia. Toivotaan onnellisia vuosia pennuille uusiin koteihin! Meille on jäämässä narttu, joten vauhtia ei tule puuttumaan jatkossakaan…

Pentujen ohessa on muun fm-2023 porukan kanssa rakennettu tukikoulutusta joka on ensi viikonvaihteessa. Täytyy sanoa että en olisi uskonut kuinka vaikeaa koulutukseen on saada osallistujia. Eteläinen aktiiviporukka on jo järjestänyt kaksi koulutusta ja ymmärtääkseni osallistujamäärä oli n. 80 kpl kummassakin joista suurin osa flatteja. Ymmärrän kyllä ettei täällä ole yhtä paljon koiria, mutta yhdessä vaiheessa teki jo mieli perua koko koulutus kun tuntui ettei siitä jää kuin muutama hassu euro ja tekemisen ilo. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että saadaan vähän kassan täytettä kuitenkin tästäkin tapahtumasta. Ehkä valitsimme vain sen kaikista ruuhkaisimman viikonlopun tai sitten koulutus ei kiinnosta riittävästi. Kumpanakin päivänä on mahdollista harjoitella matalalla kynnyksellä koetehtäviä, jos tällä vaikka saisi jokusen koiran enemmän kokeisiin jatkossa.

Omien kasvattien kanssa nähdään kesäkuussa, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle 😊

Tellun synnytyksen hetki lähestyy ja osunee pääsiäisen tienoille. Röntgenissä näkyi sama määrä pentuja kuin ultrassa, eli neljä. Harmittaa todella hyvien kotien puolesta, pentuja olisi pitänyt tulla reilusti enemmän jotta kaikille olisi riittänyt. Mutta toisaalta sitten taas itse just polvileikkauksesta kotiutuneena neljä on oikein kiva määrä.

Pentukupla jatkunee vähän pidemmälle kuin oma sairasloma, mutta suurimman osan pentujen täällä olosta saan viettää niiden kanssa. Toivottavasti saadaan aikainen kevät jotta pennut pääsevät ulos paljon.

Ennen leikkausta ehdittiin kokoontua edellisten ipanoita kanssa useamman kerran. Hienoja nuoria koiria, joista varmasti vielä kuullaan!

kotisivuilta alkaa loppua tila joten poistelin aika paljon kuvia ja vanhoja blogitekstejä.

Pentueitten omat sivut on nyt yhdistetty yhdeksi enkä edelleenkään ole tyytyväinen siihen miten taulukot siellä näkyy. Täytyisi ehtiä katsoa saako sarakkeitten kokoa muokattua paremmaksi. Olisi kiva että muutakin kuin koiranetin infoa olisi saatavilla, siksi nuo taulukot askartelin alunperin. Nyt kun pentueita alkaa olla paljon, olisi taulukkorakenne kätevä. JOS se näyttäisi myös kännykän selaimessa siltä miltä pitäisi.

Tuloksia on tullut sen verran että Tellu sai h:n Tampereen näyttelystä, eh olisi ollut kiva, mutta minkäs teet. Elli putsasi ajokoirissa pöydän ja sijoittui vielä toiseksi ryhmässäkin!

Erkki on poistunut ajasta ikuisuuteen, kyynärä on kiukutellut siinä määrin ettei metsään halajavaa koiraa ollut enää mielekästä pitää.

Tällä hetkellä meillä on siis vain neljä koiraa. Tellun juoksuja ei vielä kuulu, toivottavasti ei kovin pitkälle niitä lykkää. Treenitkin ovat nyt vähän jääneet kun lumitilanne on hiven haastava. Olisi siis hyvää aikaa laittaa flattivauvoja alulle.

Heka ahkeroi nenänsä kanssa jälleen uuden sulan hattuunsa. Nyt Hekalla on myös hyväksytysti suoritettu hirv-j -koe ja on nyt vahvistusta vailla FI KVA-vahi! Eli ensimmäinen kaksoisvalio meidän pikku porukkaan! Erittäin upea saavutus koko Hekan tiimiltä ❤️. Ja mikä tärkeintä, tiukan paikan tullen mahdollinen haavakko saadaan pois kärsimästä kun on koira joka luotettavasti jäljestää sekä verijälkeä että pelkkää sorkkaa.

Heka

Omat koirat ovat pääosin vain lenkkeilleet. Siru on käynyt vielä jahdeissa ja Tellun kanssa olen koittanut myös päästä vähän treenaamaan, mutta väkisinkin se painottuu viikonloppuihin kun arki-iltaisin ei mitään näe.

Viikko sitten käytiin moikkaamassa ihanaa Rikiä ja samalla tsekattiin tämänhetkinen taso. Tellu ja Riki tekivät pääosin samat tehtävät, Rikille lisättiin haastetta häiriömarkeilla ja pidemmällä sokkolinjalla. Tellu selvisi oikein hyvin. Se on hyvä markkeeraaja ja käyttää hyvin vainuaan pysyen oikealla alueella. Sokkolinjaa pitää vahvistaa. Tällä hetkellä meidän ongelma on se että sitä on välillä haastavaa saada kohdistettua täsmälleen oikeaan suuntaan, etenkin kun on häiriötä. Olen tehnyt sille vähän liikaa motivoitua linjoja ja kun selkeä kohde puuttuu niin se ei fokusoidu oikeaan suuntaan. Nyt onkin jumpattu lyhyitä sokkoja, jotta saan sen luottamaan siihen että minä kyllä tiedän suunnan. Tellu on edelleen hyvin mutkaton koulutettava. Se kyllä tekee mitä halutaan kun vaan ymmärtää tehtävänannon.

Riki muistuttaa koko ajan enemmän Sirua😍. Sillä alkaa olla jo ikää sen verran ettei ihan niin helposti lähde mopo keulimaan vauhdin suhteen. Se sulkee pois kaiken muun kuin noudon, siinä se on Tellun vastakohta. Toki se sitten jää helpommin kiinni omaan tapaansa tehdä asiat. Rikiä pitää vähän haastaa ja saada se luottamaan siihen että ohjaajakin saattaa jotain tietää. Se on Sirun tavoin hauska sekoitus kilttiä koiraa, joka kuitenkin välillä haluaa ratkoa tehtävät niinkuin itse parhaaksi näkee 😁. Mutta se palo mikä sillä on noutamiseen on mieletön ja toivon totisesti että saan säilytettyä tämän ominaisuuden omissa kasvateissa.

Tellun juoksu ei ole vielä alkanut. Joulukuussa pitäisi käydä vielä pyörähtämässä näyttelykehässä, sen jälkeen saisi juoksu alkaa milloin vain. Harmittavasti se pudotti kaikki turkkinsa, joten kovin suurta menestystä ei liene luvassa. Tässä kohtaa riittäisikin jalostustyöohjeen minimivastimus eh. Telluhan jalostustarkastettiin kesäleirillä ja sen ulkomuodosta on jo dataa olemassa.

Omien kasvattien ja parin vahvistuksen muodostama pentujengi on kokoontunut jonkun kerran. Tosi mukavaa että kasvatteja jäi lähelle useampi. Ipanat ovat kasvaneet hienoiksi metsästyskoiran aluiksi, toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin!

Kauan odotettu PM-koeviikonloppu kariutui omalta osaltani koronaan, tarkoitus oli mennä talkoilemaan b-kokeeseen ja sunnuntaina joukkuekisaan töihin. Onneksi ei tarvittu varakoiraakaan, eipä se Siru sinne olisi millään päässytkään tuuraamaan. Koepaikalta tuli hyvin livekuvaa ja hienosti pääsi fiilistelemään koetunnelmia. Ei niin kovin yllättäen b-kokeen kompastuskiveksi muodostui markkeeraus, 1-tuloksia tuli vain kaksi ja lähes poikkeuksetta syynä oli vähintäänkin se markkeeraus. Myös rusakko aiheutti yllätyksen koollaan jos ei nyt koirille niin ainakin ohjaajille. Haku oli ainakin näkemieni videoiden perusteella aikalailla suomalaisten heiniä, toki meille tyypillistä isoa laajaa hakualuetta ei juuri muissa pohjoismaissa ole. Sitten taas naapurit ihan oletetusti peittosivat meidät hallinnnassa ja ohjattavuudessa joka oli kaunista ja vaivatonta.

Vinha selviytyi upeasti lauantain kokeesta saaden 2-tuloksen ja ollen toimitsijoiden valinta ja palkinto tuli myös parhaasta ohjauksesta. Harmittavasti 1-tulos jäi metrin päähän kun vinha porskutti iloisesti ohi toisesta markkeerausriistasta tuulen väärältä puolelta. Lopullinen sijoitus b-kokeen Nordic Cupissa oli hienosti 3. Ja onneksi myös b-kokeen voitto jäi Suomeen hienolla Eetun ja Riitan suorituksella!

Joukkekisassa ja a-kokeessa ei menestystä Suomelle tullut, kuten sanottu, koirat pitäisi olla paremmin hallinnassa ja ohjattavissa. Tosin ruotsalais- ja norjalaiskoirat tekivät myös hienoja markkeerauksia, joten ei se hyvä hallinta ainakaan markkeerauskykyä pilaa. Pitäisi vain harjoitella niin paljon enemmän…

Tellun pennutussuunnitelma nytkähti eteenpäin 1-tuloksen myötä. Se on myös hurjasti aikuistunut tänä kesänä ja syksynä ja osoittanut olevansa kelpo metsästyskoira. Kovin pienellä treenimäärällä on päästy tähän pisteeseen, ensi vuonna on sitten aika harppaus edessä ylempiin luokkiin. Telluhan tuli alunperinkin vähän sillä ajatuksella, että sen sukutaulu käy hyvin yksiin omien kasvattieni kanssa ja kun itsellä ei omasta linjasta ollut Likan poismenon jälkeen jalostuskoiraa, niin siitä se ajatus sitten lähti… Onnekseni ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä että kannatti ottaa riski ja hakea uutta verta. Totuushan sitten tulee jälkijunassa kun mahdolliset ipanat ovat sen ikäisiä että niistä jotain faktaa on saatavilla.

Tellu on aika vilkas mutta osaa kyllä keskittyä halutessaan. Sillä on riistoilla hyvä nouto-ote ja dameistakin paranee koko ajan, vaikkeivat ne sille niin tärkeitä olekaan. Ehkä Tellun ja Rikin suurin ero on siinä, että Tellu ennen kaikkea haluaa metsästää; etsiä ja löytää ja vielä mieluiten riistaa. Nouto sinällään ei ole sille mikään elämää suurempi asia. Riki taas Sirun tavoin täysin fokusoitunut noutamiseen ja kantamiseen ja siksi sillä varmaan onkin äitinsä tavoin niin hirveä kiire aina siihen noutoon 😀

Kumppaniksi oli oikestaan jo aikoja sitten päätetty Riki joka on Sirun toisesta pentueesta. Riki on mielestäni koko lailla sellainen kuin flatin kuuluu olla. Se on hyvähermoinen, ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva, itsevarma ja rohkea koira. Sen käyttöominaisuudet ovat huippuluokkaa, jos ei nyt oteta huomioon äidinmaidossa saatua kaahailugeeniä, jota toivottavasti Tellu hyvänä nenänkäyttäjänä tasapainottaa. Riki on myös ainakin omaan silmääni kaunis, se on oikeankokoinen ja sillä on hyvät mittasuhteet.

Tykkään kovasti Rikissä ja sen sisaruksissa olevasta miellyttämishalusta ilman että koira on liian pehmeä tai aloitekyvytön, jotka usein tulee sivutuotteena koulutettavuuden ohessa. Tellu taas on paljon vähemmän huolissaan ihmisen fiiliksistä, joten silläkin nämä kaksi täydentävät hyvin toisiaan. Toiveissa on siis hyvällä koulutettavuudella varustettuja metsästyskoiria, jotka eivät pienistä hätkähdä.

Nyt vaan sitten odotellaan juoksuja riippuen siitä milloin ne tulevat niin mietitään että milloin Tellu asutetaan. Seuraava juoksu osunee vuodenvaihteeseen ja sitä seuraava sitten johonkin kohtaa ensi kesää.

Blogi ja kotisivut ovat jääneet oman onnensa nojaan viime aikoina, ei ole ollut vain aikaa. Sitten viime päivityksen on tapahtunut vaikka mitä, osa varmasti jää nytkin pois, mutta laitetaan ne tärkeimmät!

Flattimestaruus tuli ja meni, Tellun startti oli melkoinen riman alitus. Vasta jälkikäteen tajusin että mukavan rauhallisen oloinen koira oli hormonihöyryissä juoksun jälkeen. Yleensä iloinen ja spontaani koira ei yhtäkkiä osannutkaan oikein mitään. Tästähän seurasi sitten se että kiikutin sen ultraan ihan vaan kaiken varalta. Jatkossa täytyy muistaa tarkkailla sitä juoksun jälkeen.

Vinha ja Terhi sen sijaan räjäyttivät potin napaten Flattimestaruuden 2022! Ei tätä oikein vieläkään tajua. Finaaliin tehtävät olivat jotain ihan käsittämättömän hienoa. Upeaa nähdä noin hienosti yhdessä toimiva parivaljakko❤️!

Tellu tokeni aikanaan valeraskaudestaan ja pääsimme vihdoin treenaamaan. Sitä luulisi että pentujen ollessa kotona on aikaa tehdä vaikka mitä, mutta kyllä ne väliajat kun pennut eivät tarvitse huolenpitoa ovat niin sirpaleisia ettei juuri mihinkään ehdi. Etenkin kun pentueita oli kaksin kappalein.

Tellu pääsi myös jonkin kerran sorsalle ja peltopyyjahtiin ja luulen että se alkaa pikku hiljaa keksiä miksi on olemassa 😃. Tällä hetkellä on virtaa vähän liikaakin, mutta parempi niin.

Ilmoittelin Tellua kokeisiin, mutta alokasluokan kokeet ovat olleet tänäkin vuonna niin täynnä, ettei mestaruuden jälkeen päästy mihinkään. Lopulta onnisti ja Lakeuden kokeeseen Peräseinäjoelle 1.10. saatiin toinen tuomari ja sinne tuli meillekin kutsu. Vähän jännitti kuinka Tellu selviää liikkuvasta kokeesta häiriöineen ja onko se ylipäätään valmis kokeeseen.

Tällä kertaa oli kuitenkin onni matkassa, tehtävät olivat meille sopivia ja kaikki meni nappiin. Tuloksena nomeb Alo1 !! Ja meinasin perua edellisenä iltana koko kokeen kun ajattelin ettei koira ehkä hanskaa koetilannetta.

Koe oli mukavasti rakennettu eikä toinen suorittava koirakko kohtuuttomasti häirinnyt, vaikka laukaukset saivat kyllä Tellunkin tähyilemään hakuruudusta markkeeraus paikalle.

Nyt voidaan hyvällä mielin alkaa työstämään jo ylempiin luokkiin tarvittavia taitoja, ensi vuonna Tellu onneksi pääsee ainakin wt:ssä vielä alokasluokkaan. Sen sijaan nomeb:ssä on edessä avoin luokka, mikäli sääntömuutos tulee voimaan ensi vuoden alusta.

Siru on päässyt sydämensä kyllyydestä metsälle nyt kun Riesaa ei enää ole. Se on varalla pm-kokeeseen, mutta treenattu sen kanssa ei ole juuri lainkaan. Koitan vähän säästellä sitä toivottavasti tuleville metsästysvuosille. Se on jo kyntensä näyttänyt kokeissa enkä usko että se kestäisi voittajaluokkaan vaadittavaa treeniä.

Tellu on Sirun jälkeen ollut hyvin opettavainen koira. Siltä puuttuu Sirun kaiken yli menevä suoraviivaisuus ja keskittymiskyky vain noutamiseen. Mutta se oppii asiat hyvin pienellä määrällä toistoja, ei tosin kestäkään niitä siinä määrin kuin Siru. Sillä on ihan erilainen tapa ratkoa asioita, se metsästää, jopa mennessään linjaa 😁. Mutta siltä hyvin harvoin jää riista löytämättä ja vaikka se on nopea, se käyttää hyvin vainuaan ja ennenkaikkea jää selvittämään hajut. Asia joka on Sirulle ollut aina tosi vaikeaa kun on niin kiire …. Tellu on myös meidän koirista se joka eniten lenkillä tarkistelee riistan hajuja ja liikkuu kauimpana. Hauska koira, joka alkaa nyt kaksivuotiaana olla valmis oikeisiin töihin.

Pennuille kuuluu hyvää, hienosti tulee kuulumisia kummaltakin sisarusparvelta, kiitos siitä !

Kesä meni pentuhulinassa ja nyt on pikku hiljaa alettu siirtyä kohti metsästyskauden alkua. Tellu on harjoitellut nomejuttuja ja kerkisimme myös pyörähtää mejäkokeessa heinäkuun lopulla. Koe meni hienosti ottaen huomioon treenijäljet joita taisi olla ihan kaksi kappaletta. Tuloksena avo2 37 pisteellä ja kehut tuomarilta. Harmittavasti juuri ennen kaatoa jäljen päältä lähtenyt jänis vei jälkineen Tellun hukkaan.

Ja oltiinhan me Tellun kanssa flattileirillä treenaamassa ja jalostustarkastuksessa. Osallistuin myös Sirun ja Tellun kanssa leirillä olleeseen ulkomuototuomarikoulutukseen.

Pennuille on nyt rakennettu oma sivu, pentueet -sivu on jotenkin tyhmän näköinen, mutten oikein tiedä mitä sille tekisin. Ajokoiralapset pitäisi myös ehtiä lisäämään jossain välissä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus vähän lomailla, kyyhkystys alkaa viikolla ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Kasvatit ovat ahkeroineet kokeissa ja pentujen omistajat pitävät hienosti yhteen yhteyttä, mikäs tässä on siis ollessa💙. Kiitos teille kaikille!

Muutama kuva mökiltä ja sorsastusmaastoista:

Tellun virallinen koeura alkoi Kaustisten wt-kokeella 30.4.2022. Ensimmäinen rasti oli kuumottava parityö, jossa haettiin ristiin kaksi ykkösmarkkeerausta. Koira oli jo edellisenä päivänä kovin levoton, joka näin jälkeenpäin ajatellen johtui varmaan ihan liian vähästä liikuttamisesta ja tekemisestä… mutta aina ei työ- ym. muu elämä anna mahdollisuuksia optimoida koetta edeltävää aikaa koiran tarpeiden mukaan. Noudot itsessään oli helpot Tellulle, mutta otteet huolimattomat, josta johtuen pudotti damit ja meinasi vielä lähteä ilman lupaakin noutoon…. pari rasti vielä harjoiteltiin ja seuraava päivä vain katseltiin ja kuunneltiin kun muut teki. Tellu on kotioloissa melko lunki joten en osannut yhtään ajatella että se olisi noin levoton kokeessa, etenkin kun muutama epävirallinen startti on mennyt ihan kivasti. Onneksi aikaa on ja nyt kun asia on tiedossa sille ehtii hyvinkin tehdä jotain ennen seuraavaa koetta, joka on vasta joskus pentujen jälkeen.

Riki ja Nekku kaahailivat itsensä myös nollille, liikaa vauhtia ja liian vähän älliä oli viikonlopun teema muillakin.

Rusti kävi sunnuntaina luonnetestissä oikein itsensä näköisin tuloksin, +190 p. ja laukausvarma. Kakkosen hermot on harvinaista herkkua tänä päivänä!

Elli alkaa olla jo aika iso, vuorokausia takana 48 vrk ja vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Liina ei ole ainakaan kuvissa vielä yhtä suuren näköinen, sillä on nyt 42 vrk. Toki se on isompi ja pidempirunkoinen kuin Elli. Liina tulee meille viikon päästä jotta se ehtii vähän asettua taloksi ennen omaa synnytystä. Ajattelin myös että ehtivät olla jonkun päivän Ellin kanssa yhtäaikaa ennen kuin kummallakaan on pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin, melkoinen katras on kummallekin tulossa.

Liina kävi tänään ultrassa ja pentuja oli aika läjä. Eli meillä totisesti on vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa kesällä. Kaksi isoa pentuetta syntyy vajaan viikon sisällä. kummastakin pentueesta voi vielä tiedustella pentua, Harrilta ajokoiraa (yhteystiedot pentuja -sivulla) ja minulta flattia. Noutajat olisi edelleen toiveissa saada ”oikeisiin töihin”, joko metsälle tai rodunomaisiin kokeisiin harrastamaan, mieluusti tietysti molempiin.

Muutama kuva pääsiäiseltä Liinasta & Teposta, kiitos Heidi ja Tuula!

Riki kävi lauantaina luonnetestissä hulppein tuloksin. Tuomari tykkäsi ja sanoi että koira on oma itsensä ei väliä mitä tapahtuu. Ei paineistu, reagoi heti mutta uhan loputtua on kaikkien kaveri. Kokonaispisteet +203, laukausvarma. Aikalailla optimi harrastuskoira ainakin omaan käteen. Tuohon kun lisää vielä yhteistyöhalun ja hyvät metsästysominaisuudet, niin aika hyvä on lopputulos. Ohessa testipöytäkirja.

Pääsiäisenä ehdittiin Tellun kanssa vähän treenaamaankin. Lumet alkavat vihdoin vähän huveta ja kaikennäköistä on touhuttu. Pitkänä perjantaina Tellu pääsi isompaan porukkaan treenaamaan, tehtävät olivat sille vähän helpompia, suurin hyöty oli ryhmässä olosta. Tätä kyllä pitäisi saada lisää, aika väsynyt koira oli illalla pitkän päivän jälkeen.

Eilen tuli päivä joka jokaiselle koiranomistajalle tulee jossain vaiheessa vastaan. Lauman vanhin piti päästää vehreämmille metsästysmaille. Riesa olisi täyttänyt kesäkuussa 11v, ihan ei sinne asti päästy. Muutama viikko sitten koira alkoi kipuilla liikkeessä. Koska tiedossa oli että ainakin selässä on spondyloosia ja muuallakin iän ja käytön tuomaa kulumaa, ei asia mikään yllätys ollut. Riesa sai nivelrikkoon tarkoitettua kipulääkettä joka hetkellisesti auttoikin, mutta parin viikon päästä annostus piti tuplata jotta koira oli oireeton. Koska koiran kivun määrää on vaikea arvioida, ainoa ratkaisu oli päästää Riesa pois. Hieno koira ja mahtava metsästyskoira on poissa❤️

Me kutsumme häntä,mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,sinisen kukan ja kultaisen kevään maahan.Siellä laulavat toisenlaiset linnut. -Sirkka Turkka-

Tellu kävi viikonloppuna Pirkan Dameissa ja pärjäsi kivasti! Haussa se vähän kompastui omaan näppäryyteensä kun kaahaili kauas hakualueen taakse useamman kerran ja ehti löytää vain kaksi damia. Ohjaus/markkeerausrasti meni hyvin.

Parin viikon sisällä kummatkin nartut ovat menossa ultraan, sitten ollaan viisaampia pentuasioiden suhteen.