Blogi

6.9.2018 tuloksia ja uutisia

Viikon loma poissa tietokoneen ääreltä ja kamalasti taas päivitettävää 😀

Rusti kävi syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kahdessä näyttelyssä, alla arvostelut:

1.9.2018 Kihniö Jaana Hartus:

”keskikokoinen ikäisekseen varsin vahvaluustoinen uros, jolle toivoisin aavistuksen enemmän raajakorkeutta. Hyvä ylälinja ja runko. Vahva etuosa. Oikeanmutoinen vahva pää, joskin kuono voisi olla aavistuksen pidempi. Pysty olkavarsi, muutoin hyvät kulmaukset. Liikkuessa pehmeyttä selässä.” JUN ERI

2.9.2018 Ähtäri Tiina Illukka:

”Melko raskasrakenteinen uros. Hyvät päänlinjat mutta saisi olla kuivempi huulistaan. Hyvät kulmaukset ja vahvat raajat. Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Hyvä sivuaskel mutta pehmeyttä selässä. Esiintyy ja esitetään hyvin”. JUN EH

 

Rusti Ähtärissä 2.8.2018, kuva Tanja Ukkonen
Rusti Ähtärissä 2.8.2018, kuva Tanja Ukkonen

 

Sirun kanssa aloitimme loman hakemalla Ähtäristä nollan. Koe oli okein mukava, vaikkakin kolmosmarkkeeraus oli selvästi Sirun taitojen tavoittamattomissa, epäilin sitä jo tehtävän nähdessäni. Koe alkoi markkeerauksella. Ensin heitettiin tavi tummaa metsää vasten saarekkeesta maalle koirasta poispäin. Sen jälkeen tuli lammen oikeaan reunaan 90 asteen kulmaan ensimmäiseen heittoon heitto lokilla veteen, jonka jälkeen heitettiin linjakakkosen lähempi markkeeraus kohti koiraa samaan saarekkeeseen missä heittäjä oli lokilla. Tämän jälkeen olisi ollut lyhyehkö ohjaus lammen rannan myötäisesti heittosaaren editse, sekä haku vuorotellen toisen koiran kanssa.

Siru näki heitot hyvin, lähti hakemaan viimeiseksi heitettyä lokkia ja oli jo menossa sen ohitse taville, kun sai lokista hajun ja toi sen. Sitten yritin laittaa sen taville, mutta se ei lähtenyt rantaviivaa edemmäs, ei mitään mielikuvaa siis tavista. Lokki lammen oikeasta päädystä tuli, mutta sitäkin se kaivoi tosi kauan vähän liian kaukaa maalta. Tämän jälkeen oli ohjaus samoilta jalansijoilta kuin markkeeraukset ja Siru jämähti taas rantaviivaan ihan kysymerkkinä. Jäi se heitto kaivelemaan niin kovasti kaiketi. Me nollasimme kokeen siinä, teimme vielä hakua parina Minnalle ja Mortille. Haku menikin sitten loistavasti, vissiin otti vähän koiran luonnolle ne jääneet riistat, kun kävi haun aikana myös tsekkaamassa sen markkipaikan ja ohjausriistan se toikin, kun se oli hakualueen etureunassa.

Hyvä että päästiin tekemään haku, mutta harmittaa ihan älyttömästi tuo markkeeraus ja sitten se, että ohjauskin tökkäsi siihen. Jälkeenpäin ajatellen olimme kyllä tosi huonosti valmistautuneetkin kokeeseen, ei ensimmäistäkään riistatreeniä koko kesänä., koira oli kuuma kuin mikän jo odotuspaikalla ja siitähän ei hyvää seuraa. Riista kuitenkin Sirulle on se juttu, sitä pitäisi välillä aina näyttää, jottei kokeessa koira ole sitten ihan kierroksilla. Ja niitä markkeja olisi kyllä voinut harjoitella jo Kaakon kokeen jälkeen, kun ei ne onnistuneet sielläkään.

Tässä kokeen yleisvaikutelma:

26.8.2018 Ähtäri Nome-b VOI0

Koira, joka aloittaa kokeen paikallistamistehtävällä. Valitettavasti paikallistamistehtävä epäonnistuu ja ohjattavuutta ei päästä juuri lainkaan  kokeilemaan. Nämä yhdessä saavat aikaan sen, että tuomari keskeyttää kokeen.

Kokeen jälkeen ajoin Viitasaarelle, josta tulimme sitten torstaina pois, koska perjantaina alkoi SM-nome jossa olin töissä kolme päivää. Ei se nyt  ihan lomasta mennyt , mutta mukavaa oli. Oli myös hieno nähdä karsintakoe ja koirien suorituksia siinä, finaalista puhumattakaan! Karsintakoe olisi ollut paremmalla markkeerausrutiinilla ihan Sirunkin suoritettavissa, ainakin kuvittelen niin;).

Viitasaarella kerittiin muutamana päivänä käydä tekemässä markkeerauksia, tätä täytyy jatkaa että saa koiralle niihin hyvät pohjat kokeita varten. Eilen teimme riistatreeninä ihan voittajaluokan kokeen läpi. Markkeeraukset tökkivät sielläkin, unohtaa jatkuvasti linjakakkosen takimmaisen… lisää treeniä siis. Muuten meni hyvin, ohjaus häiriöheitolla niin että toinen heitettiin mennessä ja toinen tullessa ja koira vielä muistikin heitot ja nouti ne, wuhuu! Sitten tosi iso hakualue, ei parityönä tällä kertaa vaan ihan itse piti hakea koko ajan. Maalla neljä riistaa ja vedessä kuusi, siru tyhjensi maa-alueen ja haki vedestä neljä. Olisi varmaan hakenut loputkin. Vähän tuo maahaku teki sen, että se pyrki vesialueeltakin maalle, siellä pääsee lujempaa… Mutta hyvin kattoi aluetta kuitenkin. Lauantaina on startti Laukaassa, toivottavasti menee paremmin kuin Ähtäri. Loppuviikon ohjelma on yllättäen linjakakkosien paukuttaminen.

 

23.8.2018 linnustuskauden aloitus, treeniä

Kyyhkystys- ja sorsastuskausi on avattu, lintuja on ollut mukavasti liikeellä. Sorsastusta hiven haittaa veden vähyys, toivottavasti asiaa korjaantuu, helteet ovat onneksi ohi ja vettäkin on jopa satanut, mutta lisää saisi vielä tulla. Maasto on rutikuivaa ja minkäänlaisesta sienisadosta taitaa olla turha haaveilla.

Metästyksen ohessa olemme myös harjoitelleet ahkerasti, toiveissa on saada jokunen voittajaluokan startti Sirulle vielä tänä syksynä. Kokeisiin on vaan niin hankala päästä. Alla kimara elokuun alun aktiviteeteistä 🙂

 

kyyhkypassissa.

38872300_2326163404067386_3344299825746149376_o 38805776_2326682740682119_8630550658904227840_o 38836907_2327979883885738_4095326757836554240_o 39055279_2327979677219092_2295269929307340800_o

 

Siru on alkanut opiskella mm uimauittoa, nyt muutaman tehokkaan treenikerran jälkeen idea alkaa ehkä kirkastua. Pidetään tauko ja kokeillaan jonkun ajan päästä uudelleen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on markkeerausten treenaaminen, niitä on tehty tosi vähän. Siru on aika hyvä markkeeraaja, mutta erilaisiin maastoihin ja eri etäisyyksille sekä myös muistiin jääviin heittoihin tarvitaan kyllä lisää rutiinia. Heinoissa ja monipuolisissa maastoissa olemme saaneet käydä treenaamassa, kiitos siitä kanssaharrastajille :). Tässä muutama kuva viime aikojen treenipaikoista:

 

 

 

IMG_20180819_112257 IMG_20180813_174923 IMG_20180812_120211

 

 

 

 

 

 

14.8.2018 Rustille NOU1!

Rusti kävi Jannen kanssa Vimpelissä viime sunnuntaina hienoin tuloksin! Nyt on pääsylippu mestästyskokeisiin lunastettu. Haussa on vieläkin vähän sanomista, mutta uskon että ikä ja kokemus tekee tehtävänsä.  Nyt Rusti pääsee metsälle oikeisiin riistatilanteisiin keräämään kokemusta, alokasluokka on sitten ensi vuoden asia.

 

Tässä arvostelu:

sosiaalinen käyttäytyminen: suhtautuu ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin.

uimahalu:menee mielellään veteen ja ui määrätietoisesti riistalle.

hakuinto: hakee hieman vaihtelevalla innolla, kattaa kuitenkin mukavasti aluetta löytäen riittävästi riistaa.

noutohalu: ottaa linnut oma-aloitteisesti ja epäröimättä, samoin kani.

riistankäsittely: linnuista hyvät varmat otteet samoin kanista.

palauttaminen: palauttaa linnut suoraviivaisesti ohjaajalle käteen, samoin kanin.

reagointi laukaukseen: rauhallinen ja tarkkaavainen.

itseluottamus ja aloitekyky: vedessä hyvä. Haussa itsevarmuus voisi olla parempi, mutta riittää rimaa hipoen tehtävän suorittamiseen. Jäljellä hyvä.

yhteistyö: hyvässä yhteistyössä.

yleisvaikutelma: ystävällinen ja iloinen koira, jonka itseluottamus on koetuksella hakutehtävässä. Suoriutuu kuitenkin siitä ja muilla osa-alueilla suorittaa tehtävät helposti.

NOU1,

tuomari Mika Toskala

DSC_7015

8.8.2018 Nekulle NOU1 ja muita kuulumisia

Kyllä nyt kasvattajaa hemmotellaan! Olli ja Nekku (Korven Akan Fiuko) kävivät hakemassa eilen pääsylipun metsästyskokeisiin. Tässä koepöytäkirja:

 

sosiaalinen käyttäytyminen: suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin.

uimahalu: syöksyy veteen, ui tehokkaalla tavalla.

hakuinto: liikkuu alueella vauhdikkaasti löytäen hyvin riistaa.

noutohalu: oma-aloitteiset ylösotot linnuilla, spontaani myös kanilla.

riistakäsittely: hyvää linnuilla, ensimmäisellä variksella hieman rauhaton, paranee haun loppua kohti. Kanilla hyvä.

palauttaminen: linnut ohjaajalle, sekä kani.

reagointi laukaukseen: tarkkaavainen ja rauhallinen.

itseluottamus ja aloitekyky: koira esittää tänään hyvää itseluottamusta ja aloitekykyä läpi koko kokeen.

yhteistyö: hyvä.

yleisvaikutelma: Nuori koira, joka osoittaa tänään erinomaisia taipumuksia , suoriutuen helposti kaikista sille annetuista tehtävistä.

NOU1

Tuomari Vesa Turunen

Kuvat Riikka Leiviskä

Nekku ja kani Nekku ja kani2 Nekku ja lokki

 

Etusivulle päivitetty myös Ruskan (Ilosanoma) ja Hekan (Hemuli) näyttely- ja mejätuloksia heinäkuulta. Kiitos 🙂

Sirulta jäi kauan odotettu mestaruus sitten väliin juoksujen vuoksi. Muutenkin kokeisiin pääsy on ollut voittajaluokassa vähän niin ja näin. Olen päässyt yhteen kokeseen, ilmottautunut yhteensä neljään. Tällä hetkellä sisässä on kolme ilmottautumista, josko niistä joku tärppäisi. Olisi hyvä saada muutama startti alle ennen talvea ja kevään pentuja, koska sitten on taas pitkä tauko edessä.

Perjantaina pääsemme kyyhkymetsälle aloitukseen samaan paikkaan kuin viime vuonna ja sitten on tietysti meidän oma paikka. Se on enemmän Riesan heiniä, mutta eiköhän Sirukin sinne mukaan mahdu. Viime vuonna olimme tekemässä noutajapr:ää ihan ensimmäistä kertaa kyseisin porukan kanssa ja ilmeisesti emme olleet ihan toivottomia kun kutsu kävi uudelleen. Kelistä on tulossa tosi kuuma, joten koirille ja ohjaajille on rankka päivä luvassa.

3.8.2018 Englannin matka & Euro Challenge-kisa 25.7.2018-31.7.2018

Melkein puolen vuoden projekti on onnellisesti ohi! Paljon on tapahtunut matkan varrella ja välillä on motivaatio ja jaksaminen ollut tiukilla mutta kaiken kaikkiaan päällimmäisenä on onnistunut ja positiivinen fiilis.

Ennen matkaa:

Noutajarotujärjestöjen Yhteistyötoimikunta vahvisti joukkueemme kokooonpanon  Euro Challengeen 18.4.2018. Siruhan ei kai ollut tuolloin vielä muodollisesti pätevä joukkueeseen, koska sillä ei ollut oikeutta kilpailla wt:ssä voittajaluokassa. Ensisijaisesti mukaan kutsutaan rodun edellisvuoden wt-mestarit, mutta flateissa sellaista ei edes valittu ja meitä paremmin meritoituneet koirakot eivät syystä tai toisesta reissusta innostuneet. Joukkueessa on kultainen, labradori ja yksi muun rotuinen noutaja. Etukäteisinfosta poiketen muunrotuinen suoritti samat tehtävät kuin muutkin koirakot, jonain vuonna tehtävät ovat olleet kaiketi vähän helpompia.

Koko kevään joukkueemme kokosi varoja reissuun koulutuksilla ja haimme myös avustusta kaikilta mahdollisilta tahoilta. Kiitos kaikille koulutuksiin osallistujille ja meitä avustaneille yhdistyksille ja yrityksille! Ilman teitä reissusta ei olisi tullut mitään! Keväällä töissä on vuoden kiireisin aika ja varojen keruun ajoittuminen samaan aikaan oli raskas rasti, mutta siitäkin selvittiin. Matkabudjetti kannattaa tehdä mahdollisimman negatiivisella otteella, aina tulee yllättäviä kuluja joihin on hyvä olla varautunut. Me pääsimme aika lailla +/- tilanteeseen, jos ei lasketa koulutuspäivien kuluja eikä muita varainkeruusta johtuvia kuluja. Varsinaiset matkakulut saimme kyllä katettua.

Käytännön etukäteisjärjestelyistä yllättäen hankalimmaksi osoittautui sopivien lentoboxien saaminen koirille. Riittävän suuria ei oikein löytynyt edes uutena, käytettyjä oli tarjolla jonkin verran, mutta niissäkään koot eivät meinanneet riittää. Onneksi saimme lainaaan pari ja ihan omaksi yhden boxin, kiitos tästäkin asianosaisille. Etukäteen meitä oli peloteltu sillä, että jos boxi on sentinkin liian pieni niin koirat eivät lennolle pääse. Tällä kertaa näin ei käynyt ja ketään ei olisi voinut häkkien koko vähempää kiinnostaa, mutta näitten kanssa kannattaa kyllä olla tarkka. Myös siinä, että boxi on oikeanlainen (IATAn hyväksymä). Tässä linkki Finnairin sivulle, jossa on enemmän tietoa asiasta: https://www.finnair.com/fi/fi/information-services/baggage/pets/flying-with-pet  Hakemalla googlella tekstillä koiran lentoboxin koko linkin pdf-tiedostoon, jossa on laskukaava jolla häkin koko lasketaan ja muutakin tarpeellista infoa asiasta. Nämä oli itselle ihan uusia juttuja kun en ole koiran kanssa koskaan lentänyt.

Matkan lähestyessä oli aika tsekata koirien paperit kuntoon. Passien ja ajantasaisten rokotusten lisäksi Englantiin pitää olla oikealla aikavälillä annettu ekinokokkilääkitys. Lisää tietoa täältä: https://www.evira.fi/elaimet/tuonti-ja-vienti/eu-jasenmaat-norja-ja-sveitsi/koirat-kissat-ja-fretit/usein-kysyttya-ekinokokkilaakityksesta/ Kannattaa huomoida, että Englanti ei ainakaan meille annetun tiedon  (ja yllämainitun sivunkaan mukaan) hyväksy 28. päivän sääntöä. Lisäksi otimme koirille eläinkääkärin suosituksesta lääkityksen leptospiroosia vastaan, josta tietoa täällä: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/leptospiroosi/ Yleensäkin kannattaa tarkistaa kaikki rokotus- ja loishäätöasiat Eviran sivuilta, siellä on ajantaisainen ja oikea tieto.

Me emme saaneet koiria samaan koneseen ja  jouiduimme lentämään peräkkäisillä lennoilla, jolloin mennessä ja tullessa tuli useamman tunnin odotus kentällä. Kaksi koiraa on yleisesti maksimäärä koneessa, toki tässäkin on lentoyhtiö- ja rettikohtaisia eroja. Kannattaa tarkistaa asia ja varata koirapaikat hyvissä ajoin. Sari varaasi meille myös lauttaliput, hotelliyöpymiset Belgiassa mennessä ja tullessa sekä Englannin majoituksen etukäteen. Koirat lennättää rahtiyhtiö, joka on yleensä  eri kuin lentoyhtiö. Me lensimme Finnairilla, mennessä huolintayhtiö oli Finnair Cargo ja tullessa DHL. Etukäteen jännitti, kuinka osaamme jättää koirat oikeaan paikkaan ja löydämme ne lennon jälkeen, mutta tässä ei ollut ongelmia. Koirilla oli myös aina lennon jälkeen saattaja, joka oli niiden kanssa kunnes tulimme päästämään ne häkeistä.

Torstai-perjantai menomatka

Yoda kera Sarin ja Pertin lensi Brysseliin to-aamuna, me Maijan ja koirien kanssa olimme perillä illalla. Helsingissä koirat jätettiin lähtöselvitystiskin päässä olevaan erikoistavarapisteeseen, jossa kasasimme häkit ja sanoimme koirille moi. Tässä vaiheessa oli  itsellä sellainen olo, että mitä olen mennyt koiralleni tekemään :D. Koirat eivät lennnoista juuri olleet moksiskaan, joten ihan turhaa oli tämä. Lento meni hyvin, Brysselisssä löysimme koirat ja matkatavarat suht helposti, vaikka kentän opastus olisi saanut olla parempi. Sitten odotimme Perttiä hakemaan meitä kentältä, he olivat ajaneet edeltä meidän majapaikkaan ja todenneet hotellin liian kuumaksi koirille ja ihmisille ja vaihtaneet sen lennosta. Belgiassa oli samanlainen helle kuin täällä Suomessa, lämpotila n +30c. Tämä operaatio kuitenkin aiheutti sen, että odotimme koirien ja tavaroiden kanssa useamman tunnin. Ja jos Brysselin kentän sisäopasteet ovat kehnot, niin ei kentälle tullessakaan ole kovin helppoa. Useamman neuvon kysymisen jälkeen Pertti oli löytänyt drop of parkin, johon voi jättää ja josta voi hakea matkalaisia. Sitten kun me vielä Maijan kanssa löysimme sinne sisältä, niin matka hotelliin Bryggeen saattoi alkaa. Vuokrattu autokaan ei ensin ollut sekään ihan sitä mitä piti, onneksi Sari ja Pertti saivat sen vaihdettua isompaan. Olimme hotellissa Bryggen vanhassa kaupungissa tosi myöhään, hätäisesti käytettiin koirat pissalla ja ruokittiin ne ja sitten nukkumaan. Aamulla onneksi ehdimme vähän kävellä ihanassa vanhassa kaupungissa ennen lähtöä Calaisiin.

37810574_2027608367552501_8670965871662858240_o
elämän eka lentomatka takana! Menomatkalla Brysesselin kentokentällä.

 

Kuvia hotellin aulasta aamulla ennen lähtöä ja aamulenkiltä.

37861589_2298281476855579_6038798973945249792_o 37772643_2298281583522235_2953586075303411712_o 37809891_2298360193514374_6718934734921007104_o 37797012_2298360286847698_5920562170713604096_o

 

Calaisiin oli reilun tunnin ajomatka. Koirat on aiemmin tarkitettu kuulema tosi tarkkaan. Nyt ei, riitti kun näytimme niiden passit ja otimme itse sirunlukijaan niiden sirut. Koiria ei tarvinnut ottaa autosta pois, eikä virkailija halunnut nähdä niitä. Lauttamatka kesti parisen tuntia ja olimme Doverissa n. klo 11.00 perjantai-aamuna. Arvioitu ajoaika Blockleyhin meidän majapaikkaan oli muistaakseni n 4h (?), mutta se ei riittänyt. Keli oli todella kuuma ja vaikka autossa oli ilmastointi, niin pysähdyimme kolmesti ulkoiluttamaan koiria ja itsekin tauolle. Lontoon kehätie oli myös todella ruuhkainen perjantai-iltapäivänä. Olimme perillä n 19 maissa ja ajoimme ensin suorana Ragley Halliin ilmottautumaan Gundog Parkkiin ja hakemaan lippumme viikonloppua varten. Tämän ja kaupassa käynnin jälkeen olimme majapaikassa n klo 21.00, jonka jälkeen kävimme vielä tekemässä koirille pikkutreenit läheisellä niitetyllä heinäpellolla. Sitten koirille ruoka ja unta palloon.

Perjantai kisapäivä:

kokeen kulusta on kertomus Euro Challenge -sivulla, joten en laita sitä tähän. Päivä oli odella kuuma, meillä oli koirille mukana jäisiä pyyhkeitä, vettä ja elektrolyyttijuomaa ja koepaikalla oli myös mahdollisuus kastella koira kylmällä vedelle. Silti olimme kaikki ihan näännyksissä jo iltapäivällä. Koe meni hienosti, joukkueemme oli neljäs! Ehdimme vähän katsoa muiden suorituksia. Kolme ensimmiästä joukkuetta oli ihan omilla kymmenluvuillaan pisteissä ja oli hieno seurata heidän suorituksia. Kyllä minä jouduin käyttämään paljon enemmän käskyjä koiran saamiseksi kohteeseen,  toki useat koirakot olivat kisassa jo veteraaneja ja startanneet monena vuonna peräkkäin. Sirulle hankaluutta aiheutti alueen pienehkö koko ja aidat sekä vähän se oli häiriöistä tai liian korkeasta viretilasta johtuen huonosti kuulolla. Se aloitti juoksunkin reissun aikana, eikä se silloin ole parhaimmillaan muutenkaan. Kokonaisuutena kuitenkin jäi kiva fiilis. Pisteitä tuli ensikertaiselle kokemattomalle parille ihan kivasti (72p), vaikka nollasimmekin yhden rastin. Todella hyvä onnistuminen ei ollut kamalan kaukana, enenmmän aikaa etukäteistreeniin paikan päällä, ei jouksuja ja vähän enemmän hereillä oleva ohjaaja olis varmasti riittänyt nappisuoritukseeen :).

37933231_2030288207284517_8507580737287880704_o
Gundog areenan infokyltti
37975840_2032736427039695_258509838118551552_o
gundogareena selostustorinin vierestä kuvattuna
38003772_2032743380372333_3612082966408200192_o
Englannin joukkue walk upissa menossa viimseille tehtävälle
37974693_2030289207284417_5369602069470642176_o
kaikkensa antaneita kisaaji

 

 

 

 

neljännen sijan palkinnot :)
neljännen sijan palkinnot 🙂

Lauantai messuillla ja lähialueita tutkimassa

lauantai-aamuna suuntasimme messuja tutkimaan. Etukäteen oli neuvottu ottamaan mukaan paksu lompakko ja sille olisi totisesti ollut käyttöä! Tarjolla oli vaikka mitä ihanuuksia. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa ja kun punnan kurssi taisi olla reisussa vain karvan alle euron, niin hinnat olivat koko lailla samat kuin täällä vastaavista tuotteista. Tarjontaa oli kuitenkin huikeasti ja hyviä messutarjouksiakin, joten mukaan tarttui yhtä sun toista.

Tässä muutama kuva huikeasta messutarjonnasta:

37908862_2030630433916961_4229344761267355648_o37912152_2030632167250121_4980758953378971648_o37935756_2030631307250207_8382363667307429888_o37910689_2030871517226186_5048919594740219904_o

 

messuilla kiersimme melkein koko päivän ja silti osa jäi näkemättä. Sää ei oikein suosinut, edellisen päivän tappohelteen sijaan tuli perienglantilainen vesisade kera reippaan tuulen, joka laski lämpötilan reiluun kymmeneen plussa-asteeseen. Meillä ei oikein ollut tähän keliin varusteita, joten viileää oli! Onneksi sää alkoi iltaa kohti vähän lämmetä uudelleen. Paluumatkalla Blockeyhin poikkemisemme matkan varrella olevalla Broadway Towerilla, jossa olisi voinut istua ja ihailla vaikka päivän. Tässä linkki paikan infoon, kannattaa ehdottomasti käydä jos on tuolla nurkilla, upea kokemus! Illalla ehdimme käväistä paikallisessa pubissa syömässä.

 

37960177_2302952723055121_1209416065604386816_o37958622_2302952183055175_7622746658891104256_o

 

sunnuntai,  messut ja kulttuuria ja kotimatkalle

Aamusta ajetiin katsomaan Shakespearen syntysijoja ja koiratkin pääsivät kuvaan kummituksen kanssa :D. Maijan kanssa jätettiin koirat kiinni valotolppaan siksi aikaa kun käytiin ostamassa tuliaisia ja heti turistien parvi ympäröi koirat kameroin ja rapsutuksin.

37926366_2031629587150379_8582306953420603392_o
Shakespearen haamu säikytteli turisteja

 

 

Tämän jälkeen ajoimme vielä Game Fair:n kautta, Sari ja Maija osallistuivat Invividual Game -kilpailuun,  joka oli joukkuiden jäsenille tarkoittu yksilökisa. Sirun kanssa jätettiin tämä juoksujen alkamisen vuoksi väliin. Maija sijoittui hienosti toiseksi. Kovin montaa osallistujaa ei kisassa ollut. osa oli varmaan jo lähtenyt pois ja aika huonosti meitä tiedotettiin kisasta etukäteen.

Tästä lähtikin sitten pitkä ajomatka kohti Doveria. Välillä satoi vettä rankasti, mutta muuten matka joutui, ajomatka kesti huomattavasti vähemmän aikaa kuin tullessa. Doverissa oli aikamoinen aallokko ja lautta keinui ihan tuttuun ruotsilaivatyyliin kanaalia ylittäessä. Lautalle mennessä koirien paperit vain vilkaistiin läpi, siruja ei katsottu keltään.

Lauttamatkan ja ajomatkan jälkeen olimme Bryggessä hotellissa vasta puolenyön jälkeen ja muutaman tunnin yöunien jälkeen matka jatkui kohti lentokenttää.

Maanantai, lento kotiin

Sari, Pertti ja Yoda lähtivät aamupäivän lennolla. Pertti kävi luovuttamassa auton ja me naiset kärrättiin tavaravuoremme ja itsemme ja koiramme kentän lähtöterminaaliin. Maijan ja minun lento lähti vasta illalla, joten meillä oli päivä luppoaikaa. Vietimme sen mielikuvituksemattomasti lentokentän viileimmässä ja rauhallisimmassa nurkassa. Itseasiassa päivä sujui hyvinkin mukavasti lukien, koiria ulkoiluttaen sekä somea päivittäen. Tässä vaiheessa reissua ei kovin paljon energiaa muuhun enää ollut :D. Lähtöselvitykseen menimmme heti kun se aukesi 3 h ennen lentoa. Yllättäen Siru ja boxinsa punnittiin. Meille jäi epäselväksi miksi, Beckyä ei punnittu. Tässä katsottiin läpi myös koirien passit. Meidät ohjeistettiin jättämään koirat noin tuntia ennen lentoa DHL:n pisteeseen. Odottelimme sitten vielä noin tunnin, jätimme koirat ja suuntasimme kohti turvatarkastusta, joka oli tosi hidas. Paljon laukkuja avattiin, onneksi ei meidän, koska olimme lentokoneen portilla juuri kun se aukesi. Yhtään ylimääräistä aikaa ei jäänyt. Tietysti koirat olisi voinut luovuttaa varmaan aiemminkin, mutta otetttiin varman päälle ja noudatettiin ohjeita. Lento oli Helsingissä 23.3o ja kotona olimme vähän ennen klo 04.00 maanantai aamuna.

Mitä jäi käteen?

kaikenlaista tuli opittua matkan varrella! Ehkä tärkeimpänä itselleni se, että etukäteen kannattaa tehdä kaikki mahdollinen, mutta silti tulee aina yllätyksiä. Koirien lennättäminen ja maasta toiseen siirtyminen oli paljon helpompaa kuin etukäteen kuvittelin. Koetta ajatellen olisi pitänyt olla perillä päivää aiemmin, mutta sen järjestäminen olisi ollut tosi hankalaa. Koirat eivät taatusti ole parhaimmillaan puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen suoraan kokeeseen vietynä, ainakana Siru. Liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymiskykyä. Sinällään koirat reissasivat hienosti. Messut, englantilainen maaseutu ja kaunis vanha Brygge olivat upeita kokemuksia. Ja myös tietenkin koe! Kannatta ehdottomasti lähteä jos tulee tilaisuus! Jos koira on hyvä reissaaja ja Suomessa wt:ssa hyvää avo/voi -tasoa, se kyllä pärjää. Ohjaajalta vaaditaan ehkä pelisilmää vähän enemmän kuin täällä, maasto ja esteet saavat aikaan yllätyksiä. Mutta joukkueessa kyllä pystyi hyvin tsemppaamaan ja neuvomaan toista kun olimme koko ajan yhdessä. Miinuksia englantilaisesta ruoasta (patisi pubin hampurilainen joka oli tosi hyvää)  ja ruuhkista Lontoota ohittaessa arkena.

Suosittelen ehdottomasti, väljemmällä aikataululla voisin lähteä uudelleenkin 🙂 !

 

23.7.2018 viikonloppuna huikeita tuloksia!

Onpas ollut taas hieno viikonloppu! Rusti debytoi näyttelyssä Seinäjoella lauantaina 21.7. ja nappasi sieltä tuloksen  JUN ERI1, SA, SERT, PU1 & VSP!

Tuomarina Satu Ylä-Mononen ja tässä arvostelu: hyvin lupaava juniori, jolla erinomaiset mittasuhteet. Erinomainen vahva kuono. Hieman löysät huulet. Hyvät silmät. Hieman kookkaat korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Vahva luusto. Hyväasentoinen häntä. Riittävä eturinta. Hyvät käpälät. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Tuloillaan oleva hyvä turkki. Esiintyy erinomaisesti.

Hieno saavutus vielä ihan keskeneräiseltä koiralta 🙂

 

Rusti Seinäjoen näyttelyssä 21.7.2018
Rusti Seinäjoen näyttelyssä 21.7.2018
Rusti Seinäjoen näyttelyssä 21.7.2018
Rusti Seinäjoen näyttelyssä 21.7.2018

 

 

Voittajaluokan starttipaikat ovat olleet kiven alla ja siksi tein paniikkiratkaisun ennen Englannin reissua ja ilmoitin Sirun Ylämaalle damikokeeseen (!).  Oli meinaan niin paniikkiratkaisu, että huomasin kokeen olevan dameilla vasta sen jälkeen kun olin ilmottautunut. Lauantai-iltana ajelin sitten Imatralle Anun ja Artun luokse yöksi (kiitos vielä :)) sekä moikkaamaan samalla Hekaa. Sunnuntai-aamuna ajelin Ylämaalle koepaikalle, en ole muuten ikinä ollut noin lähellä Venäjän rajaa! Siru kävi kokeen jälkeen uimassa järvessä, jossa kulki valtakunnan raja.

Keli oli tuskaisen kuuma heti aamusta. Me olimme ensimmäisessä parissa, joten mitään sen kummempia ennakkokäsityksiä kokeesta ei ollut. Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella viistosi yli rantaviivan kohti vastarantaa, maasto veti kovasti koiria juoksemaaan rantaa pitkin dameille ja tähän Sirukin kompastui. Otin sen takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin se sai lähemmän damin ylös, mutta toiselle lähetyksellä sillä ei ollut enää mielikuvaa heitosta. Matkat eivät olleet pitkät, mutta vihreät damit metsää ja lumpeikkoa vasten eivät vaan näy. Loiskahdukset kyllä näkyuivät ja kuuluivat, mutta silti tehtävä oli haastava, vain kaksi koiraa selvitti sen koko viikonloppuna puhtaasti. Matka eivät olleet pitkät, ehkä n. 70m ja 90m? mutta maasto teki tehtävästä hankalan.

Markkeerauksen jälkeen menimme pressun taa kun pari suoritti saman tehtävän. Tämän jälkeen oli ohjaus. Siirryimme vähän rantaviivaa oikealle ja ohjaus damit olivat taas viistosti kohti vastarantaa lumpeikossa. Kun koira oli mennyt veteen ja uinut hetken, tuli laukaus vasemmalle kohti hakualuetta. Siru kääntyi laukausen suuntaan tsekkaamaan tilanteen, mutta sain sen helposti käännettyä takaisin linjalle ja se vai vaikeuksitta damin ylös. Matka oli tässäkin aika maltillinen.

Sitten taas pressun taa, pari suoritti ohjauksen ja sitten oli haku. Hakualueita oli kaksi, lammen kummassakin päässä ja koirat vaihtoivat paikkaa välillä. Sirua jäi vähän kaivamaan löytämättä jäänyt markkeeraus, se kiersi monen muun koiran tavoin hakualueen taa, josta sain sen käännettyä takaisi alueelle. Se teki hyvin töitä kummallakin alueella vaikka keli oli tosi raskas. Muutaman kerran pisti päänsä jotain esiin vähän kyselevän näköisenä, mutta lähti aina takaisin töihin vauhdikkaasti. Luovutukset olisivat voineet olla parempia, vähän piti kurvailla minun ohi palautuksissa. Tarkkuutta itselle näihin!

Kokonaisuutena koe oli helpompi kuin mitä olin ajatellut. Toki sitten taas damit tekivät siitä vaikean, matkat olivat aika maltillisia kaikissa tehtävissä. Koirilla oli suuria vaikeuksia markkeerauksessa ja haussa, ehkä nämä jäävät vähän vähemmälle harjoittelulle tänä päivänä, kun tehdään paljon ohajuspainotteista treeniä. Kaikenkaikkiaan kiva fiilis jäi ekasta voittajastartista, paljon on vielä tehtävää ykköstuloksiin, mutta koira alkaa kyllä olla luokkaan valmis. Haku näyttäisi olevan kunnossa ja siihen tulee vielä varmasti lisää tehoja riistakokeessa. Ohjaus olisi voinut olla riistalla hieman haastavampi, en usko että Siru ihan noin hyvin olisi ollut kuulolla.

 

Koearvostelu (tuomari Pekka Uusimäki)

haku:lähtee vauhdilla hakuun tuoden nopeasti dameja ja jatkaa kattavaa ja hyvää hakua loppuun asti.

ohjattavuus: lähtee hyvin linjalle, kuuntelee hyvin ohjaajan merkkejä ja saadaan helposti damille.

paikallistamiskyky: näkee hyvin molemmat heitot, vaatii toisen lähetyksen, hakee etummaisen itsenäisesti ja unohtaa täysin taaimmaisen.

riistan käsittely: moitteeton dameilla, palautuksissa pyörähtelee ennenkuin luovuttaa ohjaajalle käteen.

passityönkentely: rauhallinen passissa.

muut ominaisuudet: seuraa hyvin.

yleisvaikutelma: työskentelyhaluinen noutaja, joka epäonnistuu tänään markkeeraustehtävässä, mutta tekee hyvän vesiohjauksen ja loistavaa hakua. Markkeerauksen epäonnistuminen laskee palkintosijaa.

 

5.7.2018 tuloksia Nitrolle ja Vinhalle

Hienoja tuloksia satelee kasvateille ilman että kasvattajatäti pistää tikkua ristiin :D!!

Nitro (Korven Akan Herra Virkkunen) ja Janne avasivat koekauden jo toukokuussa upeasti NOMEB ALO1-tuloksella 27.5.2018 Palonurmessa. Tuomarina Vesa Turunen. Kokeen yleisvaikutelma:

”hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä koira, joka suoriutuu tänään hyvin paikallistamistehtävästä ja on selvästi hyvin ohjattavissa. Kokeen lopuksi koira suoriutuu jäljestystehtävästä”.

Janne ja Nitro saivat toisen NOMEB ALO1-tuloksen 1.7.2018 Kontiolahdelta. Tuomarina Tuija Hukkanen, kokeen yleisvaikutelma:

”metsästyskoira, joka suorittaa hyvällä tavalla tänään koetta läpi”.

 

33784884_10217540113921272_9115491825702928384_o
Nitro Palonurmen kokeen odotuspaikalla, kuva Janne Antila.

 

Terhi ja Vinha (Korven Akan Hanga) kävivät debytoimassa kokeissa eilen 4.7.2018 Tammelassa saaliina NOU1! Tuomarina Petri Tuominen, kokeen yleisvaikutelma:

”erittäin hyviä taipumuksia näyttävä koira, joka suorittaa kokeen yhteistyössä ohjaajansa kanssa hienosti”.

 

Paljon Onnea kummallekin vielä tätäkin kautta!

 

36620359_1868506063205494_6067500273289396224_n
Vinha, kuva Terhi Kantanen

36634374_1868506186538815_4791118512124854272_n

 

13.6.2018 uusi kuvia Rustista ja Nitrosta

Tanja ja Janne kävivät Durasselin -pentutreffeilla poikien kanssa  viikonloppuna. Tässä muutama kuva Nitrosta ja Rustista. Rustin sivulle on myös lisätty uudet seisomis- ja pääkuvat. Kiitos taas hienoista kuvista!

Nitro:

 

IMG_4951 IMG_4956 IMG_4959

 

 

Rusti:

IMG_4719 IMG_4975 IMG_4976 IMG_4979 IMG_4980

6.6.2018 treeniä ja vielä kerran treeniä

Sirulle on tehty muutama aitahyppelytreeni, lisää tarvitsisi ja etenkin niin että etäisyydet ovat pitkät ja että saan tuupattua koiran esteen yli myös pysäytysten jälkeen. Myös vesitreenikausi on aloitettu ja tehty sekä vedessä että maalla tehtäviä joissa tulee markkeeraus muistiin linjalle mennessä tai sieltä tullessa tai ennen lähetystä. Nämä siis ihan yleisesti voittajaluokkaa ajatellen, ei vain Englannin reissua. Ohjattavuus linjan päässä kaukana ja suoran linjan säilyttäminen maastonmuutoksista huolimatta (etenkin vedessä) ovat tämän hetken agenda. Markkeerauksista se päästää koko ajan helpommin irti, kun tajusi että saa ne yleensä hakea jos menee linjan hyvin. Olen saanut itseni muutaman kerran kiinni siitä, että annan koiran valita reitin etenkin vedessä  kauakana maaston mukaan, tästä täytyisi päästä erooon! Siru pysyy kyllä suurinpiirtein linjalla, mutta heinikot ja kaislikot vetävät… luotan myös liikaa siihen että saan sen ohjattua kaukana kohteeseen. Joten itselleni tarkuutta näissä!

Rusti oli meillä vajaan viikon korkean paikan leirillä. Päivät se harjoitteli tarhassa oloa muiden kanssa ja illalla käytiin sitten tekemässä useassa eri paikassa treeniä. Sillä on ongelmia lähteä hakuun, ensin luulin että sitä ei vaan kiinnosta, mutta matka taitaa olla se juttu nyt tässä. Eli hakee läheltä, mutta jännä tulee kauempana ja on myös näppärästi oppinut sen, että voi hakea vaan pari jonka jälkeen motivoidaan. Tilanetta on nyt purettu niin, että tein sille yhdellä riistalla (koska saa siitä vainun paremmin kuin damista) noudon, riista on kaukana ja kävelen metsään vähän hakukuviota ja käytän riistaa maassa, mutta varsinaisesti en halua se jäljestävän vaan etenevan haulla. Tämä näyttäisi auttavan ainakin etäisyyden ottoon, viimeinen oli reilussa sadassa metrissä ja Rusti selvisi hommasta oikein hyvin. Se ei myöskään tule enää hausta pois niin lujaa kuin alussa, kun sitä selvästi jännitti. Hakuasia on nyt hautumassa, kokeillaan jonkin ajan päästä useamman riistan/damin hakua niin, että noudettavat ovat eri etäisyyksillä. Sinällään itse noudossa ei ole sanomista, Rustilla on hyvät luovutukset ja tulee reippaasti ja suoraan takaisin.

Vedessä näyttäisi olevan myös irtoamisongelma, itseluottamus ei riitä vielä edes taipparipituiseen noutoon. Veneen perässä ui juu, mutta enemmän sekin on sellaista ota mut mukaan myös- uimista, eli ui vain jottein jäisi yksin. Ei niin kovin epätyypillistä vuoden ikäiselle flatille tämä irtoamisongelma… hassua, että se kyllä jällestää reippaasti ja hyvin kauaskin, kun siihenhän tämän  rodun edustajat tuppaavat jäätymään etenkin kokeessa. Mutta jatkamme. Nuorihan Rusti vielä on, että sinällään hommalla ei ole kiire, eikä se tässä mitään auttaisikaan. Se on tällä hetkellä hyvin epäitsenäinen ja siihen ei oikein auta kuin aika ja sitten tietysti se, että koiralle järjestetään rutkasti uusia tilanteita kuljettamalla sitä eri paikoissa yksin ja tekemällä myös noutotreeniä eri paikoissa ja niin että paikalla on muitakin. Tehtävät pitää vain sitten olla helppoja jos on häiroiötä, ettei koira ala yhdistää treenejä  epäonnistumiseen. Ja ihan perushallintatreeniä vieraissa paikoissa ei voi liikaa tehdä koskaan. Tämä usein unohtuu, kun tehdään kotona ja sitten oletetaan että koira osaa ne jutut kaikialla. Sirulle oli ainakin lottovoitto päästä heti pennusta töihin mukaan ja niin taitavat tulla meidän kaikki tulevatkin pennut. Ja eipä varmastikaan kotona ehtisi niiden kanssa touhutakaan niin paljoa. Töissä pystyy kuitenkin ihan vaan pentua ulkona käyttäessä tekemään luokstuloa yms hyödyllistä pitkin päivää.

Jottei olisi vapaa-ajan ongelmia, niin lisäksi pyörii Mäntän taipparikurssi jossa olen vetäjänä sekä myös tiimin koulutukset, jotka alkavat (onneksi :D) olla loppumassa. Jotain pientä voi vielä toki ilmaantua. Kuun vaihteessa on harrastushaukkujen leiri johon menen päiväksi kouluttamaan. Ja heinäkuun puolessa välissä flattileiri jossa olen ainakin kaksi päivää kouluttamassa.