Blogi

14.5.2018 Selkie WT-koe 5.5.2018, flattien wt-mestaruus

Toukokuun alussa oli Sirun toinen wt-startti avoimessa luokassa. Joensuussa oli Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistys Ry:n järjestämä koe, joka oli samalla flattimestaruus ko lajissa. Tottahan sinne piti lähteä! Meidän tehotiimi starttasi kohti itää jo perjantai-iltapäivällä ja olimmekin hyvissä ajoin perillä.

Lauantai-aamuna ajeltiin puolen tunnin ajomatka koepaikalle. Keli oli koko päivän kalsea, lumet olivat juuri sulaneet ja aurinko ei hellinyt, onneksi ei aamun jäkeen satanutkaan. Koepaikka oli mäntykangasta, jossa oli maastonmuotoja vaikka muille jakaa. Hieno paikka! Kotimatkalla aurinko sitten kyllä helli meitä jo ja tuntui että maisematkin olivat vihertyneet kummasti poissaoloaikana. Tämän hetken helteissä koko päivä tuntuu niin kaukaiselta, vaikkei siitä ole kuin vajaaa pari viikkoa!

Tuomareina toimivat Pauliina Ahola ja Pekka Tepponen. Avoimen luokan rastit menivät suoritusjärjestyksessä seuraavasti:

3. rasti walk up parityönä harjun päällä. Lähdettiin liikkeelle, vasemmalle puolelle tuli sivulle kaksi laukausta ja yksi heitto rinteen alaosaan n. 60m?. Heitto näkyi huonosti, kuten myös putoamispaikka. Toinen koira otti ensin lyhyen ohjauksen damin putoamislinjalta. Matkaa varmaan vaan n. 15m, mutta koira katosi heti näkyvistä jos meni damin paikan ohi kohti markkeerauasta alarinteeseen. Siru aloitti ohjauksella, pysähtyi hienosti, mutta ei pysynyt oikealla alueella heti, vaan jouduin kutsumaan lähemmäs ja laittamaan uudelleen lähihakuun. Dami kuitenkin ylös. Parimme otti ylös markkeerauksen. Sitten koirakot vaihtoivat rivissä paikkoja ja sama toisinpäin, kuljettiin taas eteenpäin, tuli laukaukset ja heitto. Pari otti ensin ohjauksen ja Siru sitten markkeerauksen, jota vähän rengasti ennenkuin se löytyi. Palauttaessa yritti juosta ohitseni ja nappasin siltä vähemmän nätisti damin suusta, siitä tuli vähän sanomista, ihan aiheesta. pisteitä 16p.

1. rasti kakkosmarkkeeraus alas rinnettä vajaaseen 45 asteen kulmaan. Matkat n. 40-50m. Matkalla ja putoamispaikalla jonkin verran puun oksaa maassa ja puustoa. Koiran sai lähettää haluamassaan järjestyksessä noutoon. Tässä ei kauaa nokka tuhissut, 20p.

2. rasti ohjaus rinnettä viistosti sivuttain, matkaa ehkä n. 70m. Tuuli ja hajut vetivät koiraa alas notkoon, josta kutsuin taas useamman kerran lähemmäs ja lähihakuun. Siru pysähtyy kyllä, mutta hermo ei kestä tehdä lähihakua kuumottavassa tilanteessa vaan se alkaa heti laajentaa aluetta. Työlistalle tämä! Pisteet 146.

4. Rasti. Linja tällä kertaa viistosti ylös rinnettä. Dami oli piilotettu kannon yms juureen ja koira joutui sitä vähän kaivamaan. Tämä meni hyvin! Otin tarpeeksi ennakkoa pysäytykseen tai sitten Siru sai itse hajun ja himmasi jo valmiiksi. Pisteet 20p.

5. rasti drive lammen vastarannallla. Parityö. Drivestä tuli ykkösmarkkeeraus lammen oikeaan reunaanm jonka oikeanpuoleinen koira otti ylös. Drive jatkui ja meille tuli heitto ihan rannan tuntumaan avoveteen. Pillitin varmuuden vuoksi ettei koira nouse maalle, koska lampi on helppo kiertää, pisteitä varmaan siksi 18p. En ainakaan keksi mistä muusta ne pari pistettä olisivat lähteneet.

Mukavat simppelit tehtävät, joissa haaste tuli maastosta. Tykkäsin! Tuloksena avo1 88p, luokan 3. paras ja paras avoimen luokan  flatti!

Riitta Koivisto

FI22544/14

skn Korven Akan Tuittu

20

14

16

20

18

88

AVO1

3

 

 

Tässä meidän reissutiimin koirat, eipä mennyt huonosti muillakaan! Vaemmalla oleva Ripa oli alokasluokan 2. hienolla tuloksella ALO1 90p! Keskellä oleva Becky veti tyylikkäästi voittajaluokasta neljännen sijan VOI1-tuloksella 86p! Hyvä me 😀

 

31956059_2180013138682414_3549098958934507520_o

23.4.2018 Tammela WT

Kauden ensimmäinen koe oli Kiharakerho Ry:n Wt-koe Tammelassa lauantaina 21.4.2018. Vähän hirvitti etukäteen, kun lunta oli vielä meillä maastossa enemmän kuin sulaa maata ja jäät järvessä.

Avoimessa luokassa oli vain viisi koiraa ja kuljimmekin alokasluokan kanssa samat rastit, meille sitten tietysti vähän tehtäviä vaikeutettiin. Ensimmäisenä (rasti 1)  oli linjakakkonen pellolta kohti metsänreunaa. Ensin heitettiin kauemmaksi tuleva, joka meni ihan ison kuusikon kulmaan ja sitten lähempi, joka heitettiin viistosti kohti koiraa rinteessä olevaan pitkään heinään. Siru selvitti lähemmän täydellisesti, mutta taaimmaista joutui vähän kaivamaan eikä ihan pysynyt riittävän pienellä alueella, josta johtuen pisteitä 16p. Oli ihan siinä hilkulla, etten pysäyttänyt ja kääntänyt, nyt koira kuitenkin selvitti tehtävän itse. Matkaa lähimmälle damille 40-50m (lopussa oli melkein pystysuora rinne muutaman metrin ajan), taaimmalle ehkä 80m.

Toinen rasti (rasti 2)oli drive, samassa paikassa oli ollut alokasluokan drive ennen meitä. Tämä oli paritehtävä. Drive lähti liikkeelle pellon alakulmasta ojan vartta oikealle ja jätti damin melkein kohtisuoraan ohjauksen tekevän koiran eteen n. 30 m päähän ojan penkalle. Muut damit kerättiin pois. Takana oli leveä oja-alue, jossa kasvoi pajukkoa ja jossa oli vielä alokasluokan damien hajupaikkoja. Koira piti saada siis pysymään pienellä alueella ja näkyvillä. Tämä jäi sen suorittavalle koiralle muistiin, meille tuli ensin markkeeraus oikealle etuviistoon pellolle pienen nyppylän päälle. Siru selvitti markkeerauksen hyvin, vähän heitti taas isoa lenkkiä mutta pysyi paremmin alueella kuin ekassa tehtävässä. Tosin koiraa ei myöskään juuri näkynyt maaston muodosta johtuen  joten onneksi pysyi… meidän pari otti damin drivestä ja sitten vaihdettiin paikkoja. Itse oli vähän huolimaton, enkä huomannut, että meidän eteen tuleva dami nostettiin pois ja se noudettava tuli aika paljon oikealle kohti markkeerauspaikkaa saman ojan penkalle. Joten ohjasin sitten tyylikkäästi koiran väärälle alueelle. Onneksi tuomari sitten jossain kohtaa kertoi missä se dami oikeasti on ja saatin se ylös :D. Pisteitä tästä 15p.

Kolmantena oli walk up (rasti 4), joka meni loistavasti ja oli tosi mukava tehtäväkin. Taas parityö, lähdettiin liikkeelle ja hetken päästä tuli meistä oikealle metsään laukaus ja markkeeraus. Jonka jälkeen tuli meidän parille rabbit behind,  eli takana ammuttiin ohjausdamille. Siru otti ensin markkeerauksen ja sitten pari laittoi koiran ohjaukselle. Sitten vaihdettin paikkoja, kuljettiin taas hetki ja sama toistui. Tällä kertaa käännyin ympäri kun tiesin että Siru hakee ohjauksen ja se kerkisi nähdä ampujan. Odotettiin että markkeeraus oli noudettu ja sitten Siru ohjaukseen. Dami jäi tiheän kuusipusikon taa, joten kun koira sukelsi puskaan, pysäytyin ja annoin lähihaun, mitään mahdollisuutta nähdä koiraa ei ollut tässäkään. Onneksi se osui damille ja saatiin tästä täydet 20p.

Neljäntenä oli metsäohjaus (rasti rasti 3), joka oli notkossa ojan vartta viistosti n 60m. Koira lähti liikaa oikealle ja hyppäsi ojan yli, pysäytin sen ja käänsin taakse vasemmelle ja se ottikin hyvän linjan. Sitten vaan itse koomailin ja yritin pysäyttää sen vasta damin kohdalla, jolloin se oli jo ohi ja katosi takana olevaan kuusikkoon. Se tuli kyllä takaisin aika nopeasti ja nappasi damin tulomatkalla, mutta pisteillä ei tässä juhlittu. 10p.

Viimeinen rasti oli vesirasti (rasti 5). Koira laitettiin passiin verkon taakse, ja pienen lahdenpoukaman vastarannalle (60-70m) tuli ykkösmarkkeeraus laukauksen kera. Ohjaaja sai katsoa heiton. Tämä oli hauska, tätä täytyy kokeilla itsekin joskus. Houkutteminena oli kapea kannas, joka vei damille asti ja johon oli lähetyspaikasta vain pari metriä vettä. Sinnehän se Sirukin tietysti kiipesi, kun oli ainakin kuullut molskahduksen ja varmaan tiesi suunnilleen missä dami on. Otin sitä lähemmäs ja käänsin oikealle avoveteen, jonne se meni ihan nätisti, mutta käänsi sen liian aikaisin eteen, jolloin se ui takaisin kannakselle. Nyt otin sen sitten ihan veteen saakka eteeni takaisin ja uitin avovettä ohi damin oikealle, kunnens olin varma ettei se pyri enää kannakselle. Siitä kääntö eteen kohti damia joka sitten oli jo siirtynyt, mutta koira onneksi tiesi missä se on. Palautuksesta tuli taas pikku pätkä kannasta pitkin, mutta olkoon. Vesi oli varmasti ihan jäätävän kylmää ja koira kuitenkin totteli kaikkia käskyjä. Pisteitä tästä veivuusta 12p.

Yhteensä siis 73p ja 3. sija. Vain kaksi pistettä ykköstuloksesta!

Ihan tyytyväinen olen, kummatkin oltiin kauden ekassa kokeessa vähän kuutamolla, joten siihen nähden kelpo suoritus.  Alla Sanna Sierilän ottama kuva palkintojen jaosta.

31059506_1920586481285391_8915657623169138688_n

 

19.4.2018 flattien koulutusviikonloppu, pentutreffit, Eurochallenge

Rotuydistys järjesti viime viikonloppuna Ylistarossa upean tapahtuman, jossa kokeneet harrastajat kouluttivat koko viikonlopun flattiharrastajia. Kyseessä oli mestaruuden tukitapahtuma. Heino idea, josta toivottavasti tulee perinne!

Koska pentutreffit oli jo aiemmin sovittu samaan ajankohtaan, siirsimme ne vain pelipaikalle. Vinha ja Nekku olivat paikalla Sirun pennuista, Siru ja Miina Muumit-pentueesta sekä tietysti vahvistuksemme Rusti. Kaikki olivat ilmeisen tyytyväisiä saamiinsa oppeihin. Omalla porukalla kerittiin näyttää myös kakaroille riistaa, joten sekin asia nyt nyt sitten taas päivitetty talven jäljiltä. Kaikki myös pääsivät tutustumaan korppiin, joka ei kellekään aiheuttanut mitään ylimääräisiä tunnekuohuja.

Sirun avo/voi ryhmä harjoitteli kaksi päivää markkeerauksia, nyt on sekin vaje siis paikattu pitkäksi aikaa :D. Nuoriso ja Miina olivat tehneet paljon muutakin, lisäksi tekee tosi hyvää kaikille oppia työskentelemään ja odottamaan vuoroaan ryhmässä. Alla muutama Jannen ottama kuva:

täys-2230 täys-2239 täys-2249

 

Aikamoisena pommina Sirua ja minua pyydettiin Suomen joukkueeseen Eurocallenge Team Event-tapahtumaan Englantiin heinäkuun lopulla. Kysessä on suuret erä- ja maaseutumessut, jossa on näytöskokeena kolmen eri noutajarodun muodostamien joukkuiden välinen kisa. Joukkueet on kutsuttu kymmenestä maasta mukaanlukien Suomi. Vuorokauden asiaa miettiyäni päätin lähteä, ei tällaista tilaisuutta välttämättä enää koskaan tule. Myös kesäinen Englanti houkuttelee tosi paljon, kuten myös messuostokset 🙂

Tapahtuman tarjontaa voi käydä kurkkimassa täältä: https://www.thegamefair.org/

Yhteistyötoimikunnan virallinen vahvistus joukkeesta on täällä https://yttmk.yhdistysavain.fi/?x170737=193326

Koska reissu ei ole ihan halpa, järjestää tiimimme varainkeruukoulutuksia nyt alkukeväästä ja kesästä. Tässä ensimmäinen koulutuksemme, jos jolla kulla on vielä vappuviikonlopun suunnitelmat auki. Ilmoittelen täällä myös muista tulevista koulutuksista, jos joku ei ole fb:ssa, jossa ne muuten näkyvät.

koulutusilmoitus-1

 

 

5.4.2018 kevään kuulumisia

Sitten viime päivityksen on tapahtunut kaikennäköistä mielenkiíntoista!

Työkiirettein keskeltä kerkisin pitkästä aikaa SNJ Ry:n koulutuspäiville, jossa istuin koko päivän kuunnellen Pärssisen Pipan ja Tytti Linterhoferin ansiokasta koulutusta siitä, miten koulutetaan koiria ja etenkin miten koulututetaan ihmisiä. Koska sitähän tämä koirien koulutus mitä suurimmassa määrin on. Etenkin, jos koulutat muita koirakoita. Ja kun palettiin lisätään vielä ihmissuhdetaidot, sanaton viestintä jne jne, niin aikamoinen multitalentti saa olla. Onneksi itse ei tarvitse enää säännöllisesti kouluttaa muita. Välillä se on tosi mukavaa, mutta sitten on taas tosi huojentavaa palata vain omien koirien pariin.

Joskus aina täytyy koulutuksessa palata perusasoiden äärelle, myös ylemmissä luokissa olevan koiran kanssa. Etenkin jos ja kun on oikonut jossain kohtaa aiemmin. Sattumalta törmäsin tähän blogikirjoitukseen, jossa vaan nyt kaikki jotenkin kolahti just nyt. Vaikkei omilla koirilla nyt mitään massiivisia ongelmia olekaan, niin aina löytyy jotain korjattavaa ja kehitettävää. Ja itseäni kovasti kiinnostaa se miten ohjaajan taidot ja kehittyminen vaikuttavat koiraan.

https://kannattava.wordpress.com/2018/04/03/minulla-on-2-3v-koira-jonka-kanssa-on-ongelmana/

Rusti on ollut meillä tällä viikolla korkean paikan leirillä. Rennon oloinen nuori koira, joskin ihan erilainen kuin omat otukset. Poltetta ja vauhtia ei noutohommiin ole vielä samalla lailla, mutta toisaalta paketti voi sitten aikuisena pysyä paremmin kasassa, kun malttia on enemmän. Tekee kyllä iloisesti hommia, mutta ei tarjoa asioita yhtä helposti kuin omat nartut (voiko tämä olla sukupuolijuttu myös?).  Vähän sellainen huoleton hessuhopo vielä, innostuu kyllä kovasti kaikesta, mutta vaihtaa sitten vapaalle ihan yhtä nopeasti. On kuiteknin nopeaoppinen ja palkkautuu melkein millä vaan.

Pitkänä perjantaina osallistuin Sirun kanssa Jyväskylässä järjestettyyn koulutukseen, jossa kouluttajana oli Maria Tero. Alkuun olin vähän pettynyt siitä, että maastoja oli käytössä tosi niukasti lumesta johtuen ja että meidän ryhmässä oli vain neljä koiraa, niin saatiin kyllä tosi onnistunut treenipäivä. Siru toimi mukavasti talvitauon jälkeen ja vähän uuttakin päästiin opettamaan. Tässä kuva meidän lumirännistä ja innokkaista osallistujista 😀

 

29351943_2137911292892599_6764319762842495834_o

 

Vihdoin ja viimein pentusuunitelmatkin nytkähtivät eteenpäin. Sopivan isäehdokkaan löytyminen on kerta kerralta hankalampaa. Omat kriteerit pentujen isälle ovat mielestäni ihan kohtuulliset, mutta kun kyseessä on pieni rotu niin helposti käy niin että kaikki koirat joista itse tykkäisi, ovat vähän turhan läheistä sukua jo valmiiksi tai sitten lähes sama yhdistelmä on jo olemassa, eikä näin pienessä rodussa ole järkeä supistaa liikkumavaraa entisestään…myöskään koiria, joilla olisi lähisuvussa todistettavasti kokeissa toimivia koiria tasaisella rintamalla, ei ole jonoksi saakka. Mikä on tosi tylsää. Toivottavasti ihmiset aktivoituisivat reippaammin kokeisiin!

Bagheeralla on tosi mukava sukutaulu, siellä on koiria, joita olen seurannut pisemmän aikaa sillä silmällä. Rodunomaisia sopivan kokoisia ja näköisiä koiria, jotka ovat myös todistettavasti toimivia noutopuuhissa ja monipuolisia harrastuskoiria muutenkin. Sirun kanssa kävimme moikkaamassa Bagheraa ja hänen perhettään maaliskuussa ja se oli tosi positiivinen reissu. Meitä oli vastassa reipas ja tasapainoinen uros, joka osaa keskittyä  työntekoon täysillä kun on sen aika ja on myös sosiaalinen ja täysipäinen vapaalla ollessaan.Toivotaan, että kaikki menee hyvin!

 

 

5.3.2018 kuvia Rustista ja Nitrosta, Sirulle kiertopalkintosijoitus

Siru pokkasi hienosti 4. sijan rotuyhdistyksen nomeflatti -kisassa. Harmittavan lähelle jäi kolmos- ja kakkossija, kolmoseen oli eroa 1p ja kakkoseen 2p. Mutta pennut veivät niin ison osan vuodesta, ettei me vaan keritty enempää. Tyytyväinen olen tietysti tähän saavutukseen, kolmen kärkisakki oli kaikki voittajaluokan koiria ja painivat ihan eri sarjassa meidän kanssa!

Onnea Sirulle tästä(kin) saavutuksesta!

IMG_0556

 

Pakkasten vähän hellitettyä Sirun kanssa on treenattu ajatuksena nostaa vaikeuskerrointa sinne voittajaluokan tasolle ja vähän ollaan nyt siirtymävaiheessa osaamistason suhteen. Oikeastaan vasta nyt on joutunut miettimään koiran pääkopan sisältöä siltä kantilta, että miten se kestää puuttua ja korjata koiran tekemistä ilman että treenaamisesta tulee puurtamista. Tähän asti on menty vähän sellaisella kaikilla on kivaa-mentaliteetilla, joka kyllä nyt näkyy… kyse ei niinkään ole siitä, etteikö koira tekisi, mutta se kuuliaisuus ja viim kesän kokeissa näkynyt luotto siihen että kyllä se ohjaaja tietää on vähän hakusessa. No ehkä me tästä vielä nousemme, kun saadaan nuo kinokset katoamaan ja päästään tekemään ihan kunnolla jotain.

Tanja ja Janne olivat käyneet tekemässä riistatreeniä, tässä muutama otos ahkerista treenaajista;

IMG_0608 IMG_0696-Edit(1) IMG_0663 IMG_0649-Edit

23.2.2018 koulutusta

Viime viikonlopun vieitimme Oripäässä Sirun kanssa opiskellen ylösajoa hallitusti 😀

Tämä oli oikein mukava ja opettavainen setti, koulutus oli Metsästynoutajien järjestämä ja kouluttajana toimi Heikki Nevalainen. Ensin oli teoriaosuus, jonka jälkeen siirryttiin ulos tekemään hakukuvioharjoitusta ja pysäytys- ja hallintaharjoituksia lisäten vähitellen häiriötä, niin että lopulta koira teki hakua kunnes tuli laukaus ja heitto. Koira pysäytettiin laukaukseen, annettiin katsoa heitto ja kutsuttiin luo. Pari haki markkeerauksen.

Sunnuntaina teimme saman riistalla. Maastoon oli viety eläviä lintuja, jotka koira ylösajoi ja jos pudotus saatiin, niin toinen koira haki linnun. Treenitilanteessa pitäisi aina ampua, vaikka ampumatilannetta ei tulisikaan, jotta koiraa saadaan opetettua jäämään paikoilleen kun laukaus tulee. Tässä alla Krista Leinosen hyvä yhteenveto harjoitteista (kopioitu nome/wt-kokeeseen treenaaminen fb-ryhmästä) :

”Tämä koulutus ei varsinaisesti tähtää kokeisiin, vaan metsästykseen, mutta tämä kyllä vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä ja luottamusta.

Ensin oli teoriaosuus, jossa käytiin läpi kaavioiden ja tekstien avulla, miten opetus etenee ja mitä tavoitellaan.

Sitten mentiin ulos ja tehtiin damiharjoitteena seuraavia:

– Peltoalue, jonka laidoilla puita/puskia, jonne viety dameja muutamaan kohtaan. Damien tarkoitus vahvistaa tiettyjä paikkoja (mm. kuusenalusta), joihin koira hakeutuisi myös seuraavassa harjoituksessa.
– Koira päästetään tekemään hakua ja sitä ohjataan omalla kulkemisella, pillillä ja käsimerkein pysymään noin 10 – 15 m etäisyydellä ja tekemään hakua pellon laidasta laitaan.
– Kun koira sai hajun damista, se pysäytettiin ja kutsuttiin luokse. ISO palkka.

(koira sai palkkioksi hakea damin, jos se löysi sen hakua tehdessään)

Seuraava harjoitus:
– Pellolla, mutta eri paikka kuin aiemmin.
– Koira viedään istumaan noin 20 m päähän ohjaajasta. Ampuja on koirasta noin 20 m päässä, mutta eri puolella kuin ohjaaja.
– Ampuja ampuu (startteri) ja heittää damin. Ohjaaja pillittää pillipysäytyksen ja antaa koiran katsoa heiton.
– Kun koira katsoo ohjaajaan, se kutsutaan luokse. Jos ei katso, kiinnitetään koiran huomio niin, että katsoo ja kutsutaan luokse.
– Koira lähetetään hakemaan dami.

Seuraava harjoitus:
– Sama paikka kuin edellisessä.
– Koira istuu ohjaajan vierellä ja avustaja heittää damin maahan noin 25 m. päässä. Ohjaaja kääntyy koiran kanssa ja sillä aikaa avustaja ottaa damin ylös. Ampuja on noin 25 m. päässä damista, mutta eri suunnassa kuin ohjaaja.
– Koira lähetetään hakuun alueelle, jossa dami oli. Annetaan etsiä hetki, ampuja ampuu (startteri) ja heittää damin.
– Pillipysäytys, annetaan katsoa heittokaari ja odotetaan, että katsoo ohjaajaa ja luoksekutsu.
– Annetaan noutaa.

Seuraava harjoitus:
– Peltoalue, käytettiin osin samaa ensimmäisessä harjoituksessa, tuttu kuusenalusta.
– Koira lähetetään hakuun ja taas ohjataan sitä pillillä, omalla liikkeellä ja käsimerkein kulkemaan laidasta laitaan.
– Koiraa ohjataan kuusikon lähelle ja odotetaan sen menevän sen alle etsimään.
– Tulee laukaus (haulikko) ja heitto (dami) ja koira pysäytetään pillillä ja kutsutaan luokse. ISO palkka.
– Toinen koira on ollut passissa ja noutaa damin.
– Jos koira ei pysähdy pilliin, ampuja (yrittää) nostaa damin ylös ennen koiraa. Ohjaaja menee koiran luo, laittaa hihnan ja palauttaa koiran paikkaan, jossa sen olisi pitänyt pysähtyä. Pillipysäytyskäsky, ohjaaja palaa omalle paikalleen ja kutsuu koiran luokse. ISO palkka.

Seuraavana päivänä harjoiteltiin elävän riistan kanssa eli taimikkoalue, jossa lintuja. Päästettiin koira hakuun ja ohjattiin sitä omalla kulkemisella, pillillä ja käsimerkein. Ampujat tietty mukana.
– Kun koira sai hajun, se teki sille rodunomaista työtä eli yritti saada linnun kiinni. Kun lintu siivitti, pillipysäytys ja koira kutsuttiin luokse. Toinen koira nouti linnun, jos ampuja osui.

Kyse oli kahden päivän kurssista, mutta koirien edistyminen oli huimaa ja nähtiin todellista yhteistyön ja luottamusken kasvamista.”

Olen tosi tyytytäinen kurssin antiin. Omasta mielestä selvisimme Sirun kanssa hyvin, vaikka muutamassa kohdassa minun olisi pitänyt reagoida nopeammin, myös koiran kehuminen ja palkkaaminen oli vähän hakusessa. Mutta tuolla oli kovasti sellaista uutta asiaa, johon joutui tosissaan keskittymään ja kaikki muu sitten vähän kärsi siitä. Sitäkin mietin, että pitäisikö treeneissä alkaa olla luovempi ja haastaa koiraa enemmän? Ehkä me on vähän jämähdetty niihin koejuttuihin ja nimenomaan niiden harjoitteluuun. Välillä voisi tehdä jotain muutakin ja viedä koiraa alueelelle jossa se ei ole ihan niin varma itsestään. Koska tuolla kyllä huomasi sen, että kontakti oli jotenkin intensiivisempää kun koira joutui kysymään ja vastaanottamaan neuvoja eri lailla kuin yleensä, koska tehtävät olivat sille outoja.

 

Alla kuvia viikonlopusta, osa kuvista Krista Leinonen ja osa Heikki Nevalainen.

Hne__DSF6355 Hne__DSF6358 Hne__DSF6360 Hne__DSF6361

 

9 Hne__2170257 jono ryhmäkuva (1 of 1) siru (1 of 1)-2

 

 

13.1.2018 uuden vuoden tuulia

Välillä on mukava poistua omalta tutulta mukavuusalueelta. Sirun juoksun päätyttyä just sopivasti, saimme hienon tilaisuuden käydä testaamassa a-koefiiliksiä ihan kokeenomaisessa treenissä. Kiitos vielä kaikille asianosaisille hurjasti! En tiedä onko a-koe meidän laji koskaan, mutta en aio sitä tyystin unohtaa, nyt kun on kerran koira jolla sinne on osallistumisoikeus. Jännitys nyt ei rennossa treenissä ollut likikään kokeen luokkaa, mutta hyvin tuli silti selväksi, että paljon pitäisi tehdä hommia jos kokeeseen joskus haluaa. Tosin, mietittiinkin, että jos saman ajan käyttäisi a-kokeen harjoitteluun kuin mitä on käytetty tähän saakka kaikkeen muuhun, niin eipä siinä varmaan hätää olisi… sinällään isoja puutteita ei Sirulla ollut mielestäni, vähän se lämmin riista kuumottaa enemmän kuin damit tai kylmä, vaikka jahdeissakin on käyty. Tai ehkä juuri siksi. Ehkä jos jotain haluaisin olevan toisin, niin koiran vire pitäisi saada alemmaksi, jotta se olisi paremmin ohjattavissa ja levollisempi ja siten kuuliaisempi. Isoimmat puutteet taitaa kuitenkin olla ohjaajan korvien välissä, ja siinä sitä vasta työsarkaa on…

Keväälle olisi luvassa kaikenlaista mukavaa, katsotaan miten päästään mukaan ja suunnitelmat toteututuvat. Ekstrainnoissani olen huhtikuun puolessa välissä olevasta rotuyhdistyksen koulutuksesta, jonne sain peräti viisi kasvattiani Sirun lisäksi ilmottautumaan. Tosi kiva että saadaan nuoriso oppiin! Myös Rusti lähtee isoon maailmaan harjoittelemaan noutojuttuja. Sirulle on suunnitelmissa luonnetesti tuokokuun loppupuolella ja sinne ehkä jopa päästään (tähän mennessä kaikista nartuistani kukaan ei ole jättänyt juoksua tekemättä luonnestestipaikan vuoksi :D). Kop kop. laskeskelin, että seuraava juoksu voisi olla kesäkuussa, joten tiukille menee. Kevään aikana olisi myös tarkoitus korkata wt:n avoin luokka.

Maaliskuussa on talvinome, jossa olen tällä kertaa mukana tuomarin ominaisuudessa. Tosi kiva päästä tsekkaamaan tämän hetken nuorison taso. Toivottavasti saadaan paljon koiria paikalle. Talvinome onkin tänä vuonna vähän erilainen kuin aiemmin, tai oikeastaan tämä oli paluu juurille. Aluperin se olikin sellainen tapahtuma kuin nyt on tulossa, la on koe ja su treenataan porukalla. Tällä hetkellä nautitaan loistavista ulkoilukeleistä kun valon määräkin alkaa jos kasvaa. Sirulle on tarkoitus palautella vähän asioita mieleen juoksutauon jälkeen sekä korjata mm. pysäytykset kuntoon, ne on vähän päässeet huonommaksi… ohjausmatkat sinällään alkaa olla omasta mielestä riittäviä, mutta koiran kestoa siellä kaukana pysyä ohjattavana täytyy vielä parantaa.

Kaiken kaikkiaan aktiivinen vuosi taas tulossa!