Kategoria: Yleinen

Sitten viime päivityksen on tapahtunut kaikenmoista. Minni kävi testaamassa Heinolassa huhtikuussa wt:n avointa luokkaa. Nolla tuli koska kahdelta rastilta jäi toinen dami saamatta, mutta silti olen tyytäväinen. Koira on kyllä noin suunnilleen luokan tehtävien tasolla, mutta vähäinen koekokemus ja etenkin ohjaajan pitkä tauko tästä lajista näkyi. Kummatkin onnistuttiin tunaroimaan yksi rasti, muutoin meni oikein kivasti, rastipisteet 0, 17, 0, 20 p.

Volo – Korven Akan Pohjanlintu käväisi yllärituloksin näyttelyssä Kouvolassa vappuviikonloppuna ja nappasi ekasta näyttelystään Ropin ja Sertin. Kiitos Anu ja Miia ja esittäjä! Erityisen hienoa on että tulos tuli kasvattajatuomarilta, Kirsi Niemiseltä.

Volon arvostelu: 61cm. erinomaista tyyppiä oleva. Mittasuhteiltaan erinomainen uros. Varsin hyvä pää, jossa voisi olla hieman enemmän pituutta. Kaunis ylälinja. Erinomainen eturinta. Syvä rintakehä ja hyvä runko. Erinomainen raajaluusto ja erinomaiset käpälät. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä karva. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Erinomainen askelpituudella. Esitetään hyvin.

Volo kehässä, kuva Satu Saarinen

Toukokuun puolivälissä Minnille oli buukattu kaksi peräkkäistä koepaikkaa Korialle b-kokeeseen, onneksi ei tarvittu kuin toinen. Hienosti Minni löysi riistaa ja saatiinkin jo lauantaina 1-tulos. Tämähän oli oikeastaan tavoitteena jo viime vuonna, mutta saatiin vain läjä 2-tuloksia ja kolmonen, kun tuntui että koiralla ei vaan pää pysynyt vielä kasassa. Aika on näköjään tehnyt tehtävänsä ja tulos tuli nyt helposti.

Kokeessa ei paljoa tullut tuloksia, kuten ei seuraavanakaan päivänä. Katselin lähes kaikki koirat viikonlopun aikana, eikä ne nyt ihan niin huonoja olleet kuin tulossato antaa ymmärtää. Suurin syy nollauksiin oli riistankäsittely, lähinnä palautuksissa. Minnilläkin näkyi ekoissa vesinoudoissa että lintuu valuu kun ote ei ole kunnollinen, petrasi kyllä loppua kohden. Koirat näyttivät siltä että riistat olivat vähän outoja (kevät, vähän tehty vielä treeniä?) vai onko riistaa vaan niin vaikea nykyään saada? Tavi esimerkiksi oli monelle koiralle hankala riista jos se ei ole siihen tutustunut aiemmin. Nostan kuitenkin hattua kaikille jotka tätä yhä vaikemmaksi käyvää lajia haluavat harrastaa ja pitää siten yllä noutajan alkuperäistä käyttötarkoitusta. Ja vaikeammalla en tarkoita koetehtäviä, vaan sitä että harjoittelu voi olla tosi työlästä ja kallista, jos ei ole omasta takaa maastoja, treenikavereita tai riistoja. Tehtävissä ei ollut kerrassaan mitään vikaa, perustehtäviä maltillisilla matkoilla. Rohkaisen siis kaikkia tämän perinteisen lajin pariin. Koirista saa jalostustakin ajatellen paljon enemmän infoa b-kokeen arvostelulomakkeesta kuin rivistä wt:kokeen pisteitä.

Volo starttasi myös kumpankin päivänä, mutta sillä on nyt joku hätänä, kun se ei lähde vesiohjaukseen. Volo (ja koko pentue) on vähän turhankin kilttejä ja herkkiä, toivottasti ei ole mitään isompaa hätänä.

Ohessa Minnin pöytäkirja:

Minni ja minä tulosten jaossa. Kuva Satu Saarinen

Samana lauantaipäivänä 26.5.2026 Noki – Korven Akan Poutahaukka ahkeroi kolmannen tuloksen PEKO T-kokeesta huippupisteillä: Hallittavuus 50p/50p Jälki 142/150 Henkilöetsintä 95/100 Yht. 287p

..nyt uupuu vain näyttelytulos kva-arvosta! Superupeaa Maarit ja tukijoukot!

Noki jäljen päässä. Kuva Maarit Rokkamäki.

Rotuyhdistys on ottanut ison askeleen ja alkaa selvittämään flatille roturisteytysmahdollisutta. Kaikki me tiedämme ettei rodun tilanne ole hyvä, toivottavasti tällä saadaan pelastettua sileäkarvainen noutaja. Hatunnosto meidän rotuyhdistykselle!

Lisätietoa Suomen Sileäkarvaistet noutajat Ry:n sivulta:

https://www.flatti.net/uutiset/roturisteytys-selvitystyo-alkamassa

Kevään pahin työrupeama alkaa olla ohi. Ensimmäisiä kokeita on jo katsottu sillä silmällä ja pitäisi varmaan tehdä jossain välissä vähän hakua ja jälkeäkin Minnille. Talvi ollaan kovasti askarreltu hallittavuuden ja ohjattavuuden kanssa joten välillä täytyy päästää koira tekemään muutakin.

Päätimme myös Nokin omistajan Maaritin kanssa järjestää luonnetestin heinäkuulla. Saamme ainakin Nokin ja Minnin testiin ja pari muutakin kasvatinomistajaa oli kiinnostuneita. Näihin on kamalan vaikea päästä tänä päivänä, ilmeisesti siis aiempinaa vuosina käyttöön otettu taktiikka – järjestä itse niin saat koiran testattua – toimii yhä parhaiten.

Maija nappasi näin nätit kuvan Minnistä taannoin, aika mukavalta se näyttää ainakin omaan silmään!

Minni ja Tellu maaliskuun jo valostuvassa illassa

Talvi meni onneksi nopeaan, luntakin oli niin vähän että vasta ihan viimeisen kuukauden aikana se oikestaan haittasi liikkumista millään lailla. Nyt on jo tosi lämmin ja lumet sulavat silmissä!

Vuoden 2025 kiertopalkinnot on jaettu ja kiitos kuuluu edelleen aktiivisille kasvatinomistajille! Vaikka nämä eivät mitään maailman tärkeimpiä asioita olekaan, niin kuitenkin osoitus siitä että kasvattien kanssa pystyy tekemään monipuolisesti eri asioita ja että ne ovat aktiivissa kodeissa.

Minnille ei tähän tietoon ole tulossa pentuja. Kipuilin pitkän aikaa tuon SP1:n kanssa ja tämän hetken tiedon mukaan en näe järkevänä sitä astuttaa. Katsotaan asiaa myöhemmin ja kuvataan vaikka sitten selkäkin uudestaan jotta nähdään mitä siellä on tapahtunut. Koira on onneksi täysin oireeton, eikä omista koirista kukaan muukaan ole selkäänsä oireillut isommillakaan muutoksilla. Mutta koska tilanne voisi myös olla paljon pahempi, niin otetaan nyt varovainen linja asian kanssa. Ja koska Minni nyt tällä hetkellä on ainoa potentiaalinen jalostuskoira meidän taloudessa, niin tämä tarkoittaa myös sitä että pentuja ylipäätään ei ole tänä eikä varmaan ensi vuonnakaan tulossa. Vähän haikeaa, mutta minkäs teet. Minni ja veljet ovat oivallisia työkoiria ja on sääli jos niistä ketään ei tulla käyttämään, mutta onneksi aikaa vielä on etenkin veljien jalostuskäytölle.

Minni aloitti juoksun juuri viime hetkellä ajatellen kevään wt-kokeita. Nyt olisi viimein tarkoitus mennä korkkaamaan se Suomen avoin luokka. Vähäluminen talvi onkin hyödynnetty ohjauskäskyjen opetteluun ja tuntuu että koira edistyy huimaa vauhtia. Olen myös itse opetellut vähän erilaisen tavan toimia sen kanssa kuin muiden koirien, palkkauksessa on siirrytty liki kokonaan sosiaaliseen palkkaan ja leikkimiseen ja tulosta on kyllä syntynyt huimasti sen jälkeen! Koira kuin koira on opportunisti, se tekee sitä mikä sille itselleen on kannattavaa. Ja jos ohjaaja ei ole riittävän mielenkiintoinen niin saattaa olla että damit vievät voiton pillikuuliaisuudesta. Leikki on myös auttanut siihen että koiraa kestää paremmin toistoja ja sitä että joskus joudutaan korjaamaan jotain tehtävää. Ylipäätään se maaninen suhtautuminen noutamiseen on jos ei nyt hävinnyt niin ainakin lieventynyt. Tämän koiran kanssa kun ei ole pelkoa siitä että noutaminen jossain vaiheessa lakkaisi kiinnostamasta…

Tellun kanssa on löydetty uusi laji potkukelkkailu. Harmittavasti taitaa kelit loppua kesken, mutta jatkamme sitten pyöräilyllä sulan aikana. Tellu tekee myös noutojuttuja, mutta vähemmän tavoitteellisesti kuin Minni, koska aikaa on vaan rajallinen määrä. Sen sijaan se on aina tykännyt juosta ja mikäs sen parempi kuntoilumuoto.

Viime vuoden lopulla sain tilaisuuden järjestää Jämsässä a-koetreenin pm-kokeeseen tähtääville koirakoille ja omille kasvateille. Homma toimi oikein mallikkaasti, toivottasti tämä toiminta saa jatkoa myös tulevaisuudessa ja flatit pääsevät tätä hyödyntämään myös jatkossa! Puitteet olivat hienot, ampujat ja koirat toimivat upeasti ja kaikki saivat noutoja.

Kiitos vielä kaikille mukana olleillle ja järjestäjälle superkiitos nopealla aikataululla onnistuneesta tapahtumasta!

Myös Pm-kokeen 2026 tukikoulutukset käynnistyvät vuoden edetessä, kannattaa seurata rotuyhdistyksen tapahtumakalenteria. Mahtavaa että meillä on aktiivisia ihmisiä rodun parissa, jotka kaiken muun elämän ohessa ehtivät järjestelyihin mukaan.

Minni käväisi joulukuun puolessa välissä myös Kuhiksessa niin ikään fasaaneja ihmettelemässä ja tämäkin päivä meni hyvin. Hassusti meidän kuumakalle on riistan ollessa kyseessä jopa hieman tavallista rauhallisempi, parempi tietysti näin. Muutoin on treenien osalta ollut aika rauhallista kylmenneistä keleistä ja muista kiireistä johtuen.

Vuodenvaihteessa poistui vehreämmille metsästysmaille Miina, joka oli Sirun sisko.Pernakasvain vei vajaat 12v koiran nopeasti. Kiitos Marikki ja Pasi kaikesta!

Vielä upeat koetulokset loppuvuoteen Mitalta ja Vololta!

Mitta ja Tarja nappasivat vuoden viimeisessä wt-kokeessa avodebyytistään upean ykköstuloksen, Volo oli Anun kanssa Tanskassa pm-kokeessa joukkueessa, kun joukkue olisi muuten jäänyt peruutusten vuoksi vajaaksi. Joukkuerasteilla damit tuli talteen neljällä rastilla kuudesta, kelpo suoritus nuorelle kokemattomalle koiralle! Suomen joukkue sijoittui sijalle 10/10. B-kokeesta Volo nappasi hienosti avo 2-tuloksen.

Niin toivon että ensi vuoden kotikisoissa meillä on täydet kolme joukkuetta niin kuin nyt oli muilla mailla. Edelleenkään en usko että meidän koirat olisivat yhtään huonompia. Meiltä vaan puuttuu kokonaan kulttuuri, jossa koirakot treenaavat tavoitteellisesti kohti arvokisoja ja jossa olisi koko ajan tulossa uusia nuoria koiria vanhojen konkareiden rinnalle. Ja koska elämä, koiria pitäisi olla niin runsaasti tarjolla että elämän muutokset ym. eivät vaikuttaisi joukkueiden määrään. Koko pm-koe -kulttuuri on muutaman aktiivisen ihmisen varassa. Menestyksen puutteesta huomauttelijoita kyllä löytyy, mutta vähemmän kannustusta ja apua. Ehkä se on tämä perussuomalainen luonteenlaatu, en tiedä …

Arvokisoihin lähtö on taloudellinen ja muutenkin vaativa ponnistus. Ylipäätään se että koira on siinä kunnossa että pääsee mukaan, on vaatinut jo paljon työtä. Siksipä ksiki ketkä tähän aikaansa käytävät, ansaitsevat kiitoksen.

Minnin pennutus siirtyy vuodella kevääseen 2027. Olen pyöritellyt tätä jo pidemmän aikaa ja nyt kun päätös on tehty, se tuntuu kyllä oikealta ratkaisulta. Pahoittelut pentua odottaneille🩵. Mutta joskus pitää vaan muuttaa suunnitelmia jos omat voimavarat ja käytettävissä oleva aika sitä vaativat. Asiaan ei liity mitään suurta draamaa, useampikin seikka puolsi tätä ratkaisua.

Minni jahdissa syksyllä 2025

Koekausi alkaa hiljalleen loppua ja viime aikoina onkin keskitytty jahtihommiin ja ihan vaan lenkkeilyyn, sekä koitettu Minnin kanssa tehdä vähän niitä pilli- ja ohjauskäskyjä tutummaksi ensi vuotta varten. Vähän siis semmoista rauhallisempaa menoa vaihteeksi kesän koehörhellysten jälkeen.

(Minni ja Tellu lokakuun auringossa sorsapassipaikalla)

Koekausi meni sitten loppujen lopuksi niin nopsaan, etten oikein ehtinyt mukaan ollenkaan. Startteja saatiin kivasti, neljä nomeb-alokoetta Suomessa, joista kaikista 2-tulos milloin mistäkin syystä, samoin Norjasta nomebalo2. Kokeitten väliaika meni vähän semmoisessa tulipalojen sammutus-moodissa, korjattiin vähän jotain ja sitten seuraavan kokeen jälkeen jotain muuta jne… Kesälomaa oli reilu viikko, joten näin jälkeenpäin ajatellen ei ihme että koko ajan oli olevinaan kamala kiire.

Perusasiat Minnillä on reilu kaksivuotiaaksi tosi hyvin hallussa, mutta vire nousee etenkin kokeen alkaessa niin paljon, ettei se oikein malta keskittyä tehtäviin. Lopputuloksena hakua, jossa juostaan niin kovaa ettei löydetä mitään, myös markkeja hukataan samasta syystä. Hallinnassa tai ohjattavuudessa (yhden kokeen aivopierua lukuunottamatta :D) se on mielestäni ihan hyvinkin alokasluokan tasolla. Riistankäsittely on hassua kyllä hyvinkin huolellista ja nättiä, samoin lähihallinta.

Minnin haasteena etenkin alkukaudesta oli se järjettömän suuri työhalu, jota se ei oikein koetilanteessa hallitse. Kun sain ongelmasta kiinni jossain kohtaa kesällä, niin on tätä työstetty ja koira on kyllä kovasti kasvanut henkisesti kesän aikana. Ei siitä koskaan varmaan mitään järkevyyden perikuvaa tule, mutta jos saisi vähän paremmin ohjelmoitua ne toimintamallit joilla riista löytyy. Luulen myös että koestartit ovat olleet sille ihan hyvästä, suurin osa tehtävistä on kuitenkin onnistunut vaivatta ja olemme päässet yhdessä harjoittelemaan kokeessa tiiminä toimimista. Minnillä on hyvä itseluottamus ja se on aika itsenäinen, eikä se ei ihan hirveästi kaipaaa minulta tukea etenkaan koetilanteessa. Tätäkin varten olisi hyvä saada se ymmärtämään että yksin koira nyt vaan voi siellä kokeissa käydä… Norjasta Minni sai myös wt-kokeesta avonollan, kolme rastia meni nollille, kun koira ei ollut riittävästi ohjattavissa. Oikeastaan tämän tiesinkin, mutta pakko oli sinne avoon mennä kun alokkaaseen ei enää päästy.

Koirat ovat pysyneet terveinä ja toivottavasti kummankaan selkä ei ihan lähivuosina ala temppuilla. Tellullahan on se aiemmin kuvattu SP2 ja Minnillä tänä syksynä SP1. Meillähän on itseasiassa kaikki flatit olleet Akkaa lukuunottamatta (jota ei siis kuvattu) spondyloosikoiria, osa varmastikin ihan itse aiheutettuna. Kaikki ovat eläneet yli 10-vuotiaiksi ja saaneet kipulääkettä vasta ihan loppuaikoina, kun nivelrikkoa on varmasti ollut jo vaikka jo missä. Suurin syy pitkään ikään ja toimintakyvyn säilymiseen on varmastikin on se, että koirilla on hyvä lihaskunto ja ne liikkuvat lähes aina vapaana.Selkiä onneksi kuvataan aika hyvin jo tänä päivänä. Toivottavasti myös jatkossa.

Kössillä (Kellolintu) todettiin kintereessä nivelrikko. Toinen kinner on siisti. Toivottavasti Kössi pärjää tukihoidoilla ja voi viettää normaalia elämää.

Minnin Noki- veli kävi suorittamassa pelastuskoirien viranomaistarkastuksen ja on nyt virallinen pelastuskoira. Hatunnosto Maaritille pitkäjänteisestä työstä! Ressu ja Mitta olivat Minnin kanssa Surkeella opiskelemassa pari viikkoa sitten, siitä kuva alla.

Kesän ehkä se pysäyttävän uutinen oli Sirun ja veljensä Hekan lähtö peräkanaa, Siru kesäkuussa ja Heka heinäkuussa vähän yli 11v iässä. Nämä kaksi olivat toistensa peilikuvat monella tapaa. Elivät täyden tapahtumarikkaan elämän antaen kaikkensa joka hetki. En usko että enää tulee tälläistä pentuetta koskaan.

Heka / FI KVA-VAHI FI JVA Korven Akan Hemuli 1.3.2014-19.7.2025

kiitos Anu ja Arttu❤️

Siru / Korven Akan Tuittu 1.3.2014-10.6.2025

Sijoituskoirani Korven Akan Liinapeippo ”Aamu” on siirretty Johannan ja Peten nimiin. Kiitos ❤️. Aamu on oikein mukava koira, mutta koska pentueessa on useammalla koiralla erilaisia autoimmuniteettiin liittyviä ongelmia, niin Aamua ei tulla käyttämään jalostukseen.

Sitten vähän iloisempia uutisia. Kasvatit ovat ahkeroineet taas kokeissa ja metsällä upeasti! En listaa enää tuloksia tähän, ne löytyvät etusivulta ja koiranetistä. Kiitos kaikille ihan älyttömästi siitä että annatte koirienne nauttia siitä mihin ne on tarkoitettu!

Minni aloitti viimein juoksun, taas vain päiviä mestaruuden jälkeen. Nyt sille on varattu selkäkuvaus, syksyn ohjelmassa myös luonnetesti jos mahdutaan mukaan, sekä joku pikku reissu vielä tälle vuodelle.

jos selkä on kunnossa niin pentuja toivottavasti tulee ensi keväänä. Minni on osoittautunut oikein hienoja työkoiran ominaisuuksia ja vaikka siinä mun makuun vähän liikaa vilkkautta, se kykenee kuitenkin aika hyvin keskittymään tehtäviin. Mahdollisesta pentueesta lisätietoja myöhemmin.

Toukokuu on ohi ja se menikin yhdessä hujauksessa. Koekausi käynnistyi myös todenteolla wt-kokeilla. Laukaassa järjestettiin flattien mestaruuskoe, jossa oli kolme omaa kasvattia. Harmi kun Minni ei vielä ole ihan avo-tasolla, olisi ollut upeaa saada kasvatti joka luokkaan.

Alossa aloittavat wt-uransa Kössi ja Mitta, Riki taas kisasi mestaruudesta voittajaluokassa. Tuloksia tulikin kivasti! Riki sijoittui mestaruudessa hopealle ja kokonaiskokeessa sijalle 7. Voi2-tuloksella. Mitta oli upeasti koko alokasluokan 4. saaden 1-tuloksen. Kössillä oli huonoa onnea parilla rastilla, joten kokonaistulos nolla, mutta pisteitä tuli muilta rastilta hyvin (50p). Tulos on nyt siis tosi pienestä kiinni!

Flattien mestaruuden sijoittuneet

Mitta

Viikko sitten sunnuntaina debytoivat b-kokeessa Ähtärissä Aafolf ja Minni. Koe oli helpohko, mutta nuorten kokemattomien koirien kanssa voi aina silti sattua jotain yllättävää. Aadolf sai upeasti 1-tuloksen ja suoritti koko kokeen varmasti ja etenkin jäljellä osoitti loistavaa ongelmanratkaisukykyä. Minni kompastui mummonsa tavoin ekassa kokeessaan hakuun ja sen tehottomuudesta johtuen sai alo3-tuloksen.

Nuorella koiralla ei ihan pää enää pysynyt viimeisessä tehtävässä kasassa, se haki ensimmäisenä kauimmaisen riistan ja teki kyllä hakua vielä senkin jälkeen, mutta ajatus selvästi katkesi. Mutta hakua ei olla kyllä juuri treenattukaan, joten ei ihme. Minnin ei pitänyt vielä edes startata, mutta kokeessa oli tilaa ja kävin hakemassa vikalistan jatkotreeniä varten. Muutoin ei kyllä ainakaan tässä kokeessa ollut mitään moitteen sijaa, kaikki muut tehtävät meni upeasti ja lähihallinta oli vaivatonta ja kaunista. Hyvä siitä vielä tulee kun vähän kasvaa.

Annika ja Aadolf menossa jäljelle

Siru-mummo kävi kilpirauhaskontrollissa ja thyroxin- annostusta vähän nostettiin. Se alkoi myös aristaa kurkkuaan ja oli selvästi kipeä. Olin jo varma että sillä on kasvain nielussa, mutta tällä kertaa selvittiin sylkirauhasen tulehduksella. Mummo sai kipulääkettä ja antibioottia ja oli jo seuraavana päivänä entistä ehompi. Aloitimme sille myös librelapistokset ja askel onkin jo keventynyt ja koko koira on jos mahdollista entistä iloisempi. Koska ikää on jo 11v, on selvää että yhteinen aika on loppumassa, toivottavasti se loppu on kivutonta ja mukavaa aikaa Sirulle.

Siru

Terveysrintamalla ei taida nyt kellään olla isompia huolia (kopkop). Aadolfin ja Kössin silmät vaativat edelleen säännöllisesti voiteen laittamista (keratiitti), mutta ovat pysyneet kunnossa omistajien hyvällä hoidolla.

Kevät on käynnistynyt niin vauhdikkaasti että parempi tässä kohtaa listata vain oleellisimmat, kun osa on jo päässyt unohtumaankin. Nuoriso-osasto (Haukka -pentue) pärjäsi upeasti talvinomessa. Noki voitti vähän vasemmalla kädellä koko lauantain alokasluokan, ollen paras yli 30 koirakosta. Vasemmalla kädellä siksi että noutojutut ovat vain harrastus, Nokin päätyö tulee olemaan pelastuskoiran hommissa. Myös Mitta ja Ressu sijoittuivat mukavasti ja näin ollen heille kapsahti sitten vielä sunnuntaina joukkuekisan voitto! Ihan mahtavaa! Minni, Kössi ja Miina kävivät kokeilemassa avointa luokkaa vaihtelevin tuloksi. Kössä sijoittui hienosti kuudenneksi, Miinalla ja Minnillä meni enemmän opintoretken puolelle. Minni kompastui ohjaukseen jossa oli pienessä sektorissa lähellä markkeerauspaikat ja heittäjä ja ohjaus, mutta itse markkeeraus meni upeasti eikä haussakaan mitään vikaa ollut. Pikkuhiljaa hyvä tulee… Minni kokeili jo edellisvuonna alokasluokkaa hyvällä menestyksellä, joten sinne meno olisi ollut aika turhaa.

Maarit ja Noki, lauantain voittajat

Tarja, Maarit ja Hannaa tuurannut Sara, voittoisa joukkueemme

Virallinen koekausi alkaa käynnistyä. Minnin startit painottuvat loppukauteen, niin hauska kun olisi kevään wt-kokeisiin ollutkin päästä. Koska Minnillä on jo alo1, emme enä pääs alokasluokkaan. Tavoitteena onkin käydä vuoden viimeisissä wt-kokeissa kokeilemassa avointa luokkaa. B-kokeeseen päästään toivottavasti aiemmin, vaikka juoksut kyllä osuvat taas niin hankalasti että saas nähdä…

Viimeisin pentue on ollut ainakin vielä tähän saakka terve (kop kop), ei kutinoita eikä isompia luusto-ongelmia. Nokilla on todennäköisesti va1, mutta selkä täytyy kuvata vielä uudelleen, jotta siitä saa lausunnon. Muutoin Nokin selkä oli ok. Samalla tsekattiin 1-kyynärän tilanne ja se oli pysynyt ennallaan.

Minni pitäisi myös selkäkuvata, tämä jää varmaankin syksyyn. Tellun sp 2 on ollut ainakin vielä täysin oireeton, toivottavasti sellaisena pysyykin mahdollisimman kauan. Siru täytti 11v ja nyt siinä alkaa kyllä jo ikä ja kilometrit näkyä. Iloinen ja touhukas se on, mutta selkeästi väsyy lenkillä nopeammin.

Minnin kanssa on aloiteltu oikeastaan vasta nyt viimeisen kuukauden aikana enemmän treeniä rodunomaisiin lajeihin. Sille näyttää sopivan pitkäkestoiset treenit joissa tulee suht paljon passissa oloa, se osaa jo levätä kun ei ole sen oma vuoro ja keskittyy myös hyvin. Luulen että ylimääräinen höyryäminen jää itsestään pois kun koira keksii että odottamalla pääsee sitten kuitenkin tekemään. Sen kanssa on myös helppo harjoitella uusia asoita, kun ei ota mistään itseensä ja kaikki on kivaa.

Päättyvä vuosi on ollut vaiherikas niin kasvattien kuin omien koirien osalta.

Kasvatus on ollut aina aika pienimuotoista, 13 vuodessa pentueita on ollut 6 kpl ja pentuja on syntynyt 38 kpl. Tänä vuonna tuosta porukasta 8 kpl läpäisi taipumuskokeen, 3 kpl sai tuloksen nomeb-alokasluokasta, 3 kpl sai tuloksen wt-kokeesta, 3 kpl kävi näyttelyssä, saaliina junnuserti ja serti. Mejätuloksia tuli 2 kpl. Yksi koira aloittelee pelastuskoirauraansa. Tuloksista suurin osa on kahden viimeisen pentueen.

Valitettavasti myös terveyshuolia on ollut yhdellä sun toisella. Onneksi vielä ja toivottavasti myös jatkossa koirat pystyvät elämään normaalia elämää. Kahdella kasvatilla on keratiitti ja useammalla atooppisia oireita, joihin osa tarvitsee lääkitystä, osalla on riittänyt ruokavalion muuttaminen.

Jatkossa pitäisikin olla tosi tosi tarkkana yhdistelmän terveyden suhteen. Tosin en ole ihan vakuuttunut auttaako tilanteeseen enää kovin paljon mikään. Koiran kun pitäisi minun mielestäni pystyä elämään ilman jatkuvaa silmien, korvien, tassujen tai ihon huoltoa. Minnillä oli nyt alkutalvesta hiiva korvassa ja korvatulehdus, se parani hyvin, mutta vähän jäi kaihertamaan tämäkin. Eli seurataan tilannetta ja jos oireet eivät palaa, niin ehkä Minnin uskaltaa jossain kohtaa astuttaa. Pentuja tulee siis vasta 2026 aikaisintaan ja sekin on vielä hyvin epävarmaa.

Impi, ensimmäisen pentueeni viimeinen elossa oleva, poistui paremmille metsästysmaille 24.10.2024 kunnioitettavassa 13v iässä ja vielä kunnioittavampi määrä noutoja plakkarissaan🩵. Osanotto ja kiitos Impin perheelle näistä vuosista!

Impi 2024 syksyllä

Omista koirista pikku Minni (joka oikeasti ei ole yhtään pikkuinen 😁) on harjoitellut jo vähän koejuttuja ja yllättävän hyvin on mennyt! Sillä on nyt 1,5v iässä taippari läpäisty, juniorimestaruuden 2. sija, sekä Norjasta nomeb alo2 (damikoe) sekä wt alo1 ja luokkavoitto. Näyttelyssä se kävi kesällä saaliina junnuserti. Haastetta tulee varmasti jatkossa olemaan mm vireen kanssa, mutta lahjakas koira on ilman muuta.

Tellu kävi hakemassa nomeb avo3-tuloksen ja metsästi kanalintuja ja kävi jahdeissa antaumuksella syksyn. Siru mennä porskuttaa vielä lauman mukana, vaikka vauhti on jo hidastunut. Se täyttää keväällä toivottavasti 11v, ja on suhteellisen hyvässä kunnossa.

Tässä meidän jengi kaverikultaisten kanssa lenkillä viikko sitten.

Vuodelle 2025 olisi tavoitteena saada Minnille koekokemuksia, päästä Tellun kanssa jahtiin ja saada mummu pysymään mukana menossa. Ja toivottavasti kasvatit pysyvät kunnossa ja pääsevät tekemään mieleisiään juttuja!

Kiitos kaikille kasvatinomistajille ja treenikamuille vuodesta 2024! Jatketaan ensi vuonna samaan malliin!