Kategoria: Yleinen

Päättyvä vuosi on ollut vaiherikas niin kasvattien kuin omien koirien osalta.

Kasvatus on ollut aina aika pienimuotoista, 13 vuodessa pentueita on ollut 6 kpl ja pentuja on syntynyt 38 kpl. Tänä vuonna tuosta porukasta 8 kpl läpäisi taipumuskokeen, 3 kpl sai tuloksen nomeb-alokasluokasta, 3 kpl sai tuloksen wt-kokeesta, 3 kpl kävi näyttelyssä, saaliina junnuserti ja serti. Mejätuloksia tuli 2 kpl. Yksi koira aloittelee pelastuskoirauraansa. Tuloksista suurin osa on kahden viimeisen pentueen.

Valitettavasti myös terveyshuolia on ollut yhdellä sun toisella. Onneksi vielä ja toivottavasti myös jatkossa koirat pystyvät elämään normaalia elämää. Kahdella kasvatilla on keratiitti ja useammalla atooppisia oireita, joihin osa tarvitsee lääkitystä, osalla on riittänyt ruokavalion muuttaminen.

Jatkossa pitäisikin olla tosi tosi tarkkana yhdistelmän terveyden suhteen. Tosin en ole ihan vakuuttunut auttaako tilanteeseen enää kovin paljon mikään. Koiran kun pitäisi minun mielestäni pystyä elämään ilman jatkuvaa silmien, korvien, tassujen tai ihon huoltoa. Minnillä oli nyt alkutalvesta hiiva korvassa ja korvatulehdus, se parani hyvin, mutta vähän jäi kaihertamaan tämäkin. Eli seurataan tilannetta ja jos oireet eivät palaa, niin ehkä Minnin uskaltaa jossain kohtaa astuttaa. Pentuja tulee siis vasta 2026 aikaisintaan ja sekin on vielä hyvin epävarmaa.

Impi, ensimmäisen pentueeni viimeinen elossa oleva, poistui paremmille metsästysmaille 24.10.2024 kunnioitettavassa 13v iässä ja vielä kunnioittavampi määrä noutoja plakkarissaan🩵. Osanotto ja kiitos Impin perheelle näistä vuosista!

Impi 2024 syksyllä

Omista koirista pikku Minni (joka oikeasti ei ole yhtään pikkuinen 😁) on harjoitellut jo vähän koejuttuja ja yllättävän hyvin on mennyt! Sillä on nyt 1,5v iässä taippari läpäisty, juniorimestaruuden 2. sija, sekä Norjasta nomeb alo2 (damikoe) sekä wt alo1 ja luokkavoitto. Näyttelyssä se kävi kesällä saaliina junnuserti. Haastetta tulee varmasti jatkossa olemaan mm vireen kanssa, mutta lahjakas koira on ilman muuta.

Tellu kävi hakemassa nomeb avo3-tuloksen ja metsästi kanalintuja ja kävi jahdeissa antaumuksella syksyn. Siru mennä porskuttaa vielä lauman mukana, vaikka vauhti on jo hidastunut. Se täyttää keväällä toivottavasti 11v, ja on suhteellisen hyvässä kunnossa.

Tässä meidän jengi kaverikultaisten kanssa lenkillä viikko sitten.

Vuodelle 2025 olisi tavoitteena saada Minnille koekokemuksia, päästä Tellun kanssa jahtiin ja saada mummu pysymään mukana menossa. Ja toivottavasti kasvatit pysyvät kunnossa ja pääsevät tekemään mieleisiään juttuja!

Kiitos kaikille kasvatinomistajille ja treenikamuille vuodesta 2024! Jatketaan ensi vuonna samaan malliin!

Sitten edellisen päivityksen on tapahtunut kaikenmoista. Tässä vähän tiivistetysti virallisia tuloksia kasvateilta;

Miska kävi 11.8. Mäntsälässä näyttelyssä ja voitti käyttöluokan ja sai laatuarvostelusta eh:n.

Taipumuskokeen läpäisivät samana päivänä 18.8. Aadolf ja Miina.

Volo sai Kangasniemeltä 24.8. wt alo1 -tuloksen.

Noki läpäisi 21.9. Pelastuskoiraliiton jäljen peruskokeen.

Minni ja Volo käväisivät Norjan turneella josta 21.9. Vololle nomeb-kokeesta alo1, Minnille alo2, ja 22.9. wt-kokeesta Minnille alo1 ja luokkavoitto.

29.9. Aamu kävi Uuraisilla hakemassa nou1-tuloksen.

tässä kuvakimaraa ahkeroineista:

Norjan koereissu oli oikein opettavainen. Ajatuksena oli käydä katsastamassa kokeita ja tarjota samalla nuorille koirille uusia kokemuksia. Tulosodotuksia ei juuri itselläni ollut, joten siihen nähden reissu oli oikein onnistunut. Lauantain alokasluokan koe oli dameilla tunturin (tai vuoren) päällä karussa maastossa. Alokasluokassa ei ilmeisesti ole Norjassa lainkaan ohjaustehtäviä, koe koostui neljästä markkeerauksesta (kaikki ykkösiä) ja hausta. Tehtävien välissä oli pienet siirtymät. Haussa koiraa sai auttaa ja haku motivoitiin driven tapaan kävelemällä alueella ja ampumalla siellä muutaman kerran. Hallinnasta oltiin tarkempia kuin täällä meillä. Minnin tulos tippui kakkoseen ilmeisesti ravistelun vuoksi vesinoudossa. Se ei pudottanut damia ja luovutti kauniisti, mutta tuomari perusteli asiaa sillä että riista olisi voinut mennä rikki.

Minnin arvostelun yleisvaikutelma lauantailta vapaasti käännettynä:Nuori, lupaava metsästyskoira, joka esittää hienoja noutajan ominaisuuksia. Päivän palkintosijaan vaikuttaa palautukset vedestä.

Volo sai näin hienon arvostelun:Hyvä metsästyskoira, joka tänään esittää hienoja metsästysominaisuuksia. Jokunen pieni kauneusvirhe ei tänään vaikututa palkintosijaan.

B-kokeen alokasluokan arvosteli Svein Scheie. Tässä kuva koemaastoista (avo/voi -maastot), alokasluokan paikka oli tästä tuonne Minnin katsomaan suuntaan. Samanlaista kalliota ja pienempi lampi jonka ympäristö oli karumpi kuin tämä.

Wt-kokeessa olimme samalla mäellä mutta ei noustu ihan noin ylös. Rastit olivat hienikko/varvikko/puska/pieni puu -maastossa, joka oli oikein mukavaa liikkua ja asetti silti koiralle haasteita kun maasto vaihtui alati. Tehtävinä neljä rastia, alokasluokassa ykkösmarkkeerauksia sekä yksi motivoitu linja (heitettiin uusi dami samalle alueelle kun koira palautti markkia ja siirryttiin vielä lähemmäksi lähettämään). Arvostelu oli tiukahkoa myös tässä meidän kokeisiin verrattuna. Minnin sai 87p ja Volo 72p mutta harmittavasti ei löytänyt yhdessä tehtävässä damia, joten sai 0-tuloksen. Kuva yhdeltä rastilta jossa Anu ja Bror starttaamassa. Tuomarit olivat Svein Scheie og Asbjørn Kristiansen.

Tehtävät ovat meillä vaikeampia alokasluokassa kummassakin koemuodossa. Sitten taas avo ja voi olivat mielestäni suunnilleen samantasoisia, joten ainakin tämän yhden otannan perusteella hyppäys alosta ylempiin luokkiin on Norjassa suurempi kuin meillä alosta avoon mennessä. Meillä on alossa jo wt:ssä nykyään parityö jonkinlaisena ja ohjauksia tehtävissä. Tosin sitten ainakin alon arvostelu meillä on hieman ”kiltimpää”, mutta ehkä tykkään jopa vähän enemmän tuosta tiukasta versiosta, pakko saada koira kunnolla hallintaan ja perusasiat kuntoon, jos meinaa ykkösen saada.

Minni, Volo ja Bror kera lauantain palkintojen.

Hurjasti taas kiitoksia teille kaikille!

Riitta ja Miska kävivät Vesilahdella näyttelyssä hienoin tuloksin sunnuntaina. Tässä Miska kehässä.

Korven Akan Viirilintu, eri, sa, käk1, pu3, kuva Mirka Siljander

Mestaruusviikonloppu on ohi ja tässä vähän yhteenvetoa tuloksista:

Korven Akan Fiuko voi0

Korven Akan Pohjanlintu alo3

Korven Akan Kalliohaukka & Jahtihaukka juniorimestaruus, ei sijoitusta mestaruudessa, Ressu oli koeosuuden 5.

Korven Akan Piilihaukka juniorimestaruus 2/22😍. Minni on toinen oma koira ikinä millä olen päässyt junnumestaruuteen, ne juoksevat aina. Ja liki meni nytkin, sunnuntaina illalla alkoi juoksu. Siru-mummo oli 4. omassa junnumestaruudessaan ja sijoittui mokoma vielä näyttelyosuudessakin.

…itse näin pääosin junnumestaruudessa starttaavia, vaikka kävin hätäiseen katsomassa myös alo- ja voittajaluokkaa. Omat kasvatit tekivät junnussa hyvää työtä, vaikka Mitalle ja Ressulle ei sijoitusta tullutkaan. Luovutuksissa on vielä kaikilla kolmella sanomista, mutta yhteistyö oli kaunista ja tehtävätkin pääosin onnistuivat hyvin.

Yleisesti ottaen juniorimestaruuden haasteita oli puutteellinen hallinta ja siitä johtuva keskittymättömyys annettuun tehtävään, (nuorelle koirille olisi tosi tärkeää saada kunnolliset lähetykset kun ei se vielä oikein osaa tehtäviä). Kaikki ylimääräinen haahuilu seuraamisessa ja perusasentoon tulossa on pois tehtävien onnistumisesta. Myös riistankäsittely ja itseluottamus olivat osalla vielä vähän hakusessa. Mutta nuoria koiria olivat vielä, joten eiköhän näitäkin kokeissa nähdä tulevaisuudessa.

Alossa oli sama ongelma kuin Pudasjärvellä jokunen vuosi sitten. Koirat eivät lähteneet tekemään hakua. Hakualue oli peitteinen ja näkyvyys katkesi heti koiran lähdettyä. Kaislaa, puskaa, pensasta, isoja puita, eli aika tyypillinen sorsastusmaan ranta-alue. Eipä ole omalle junnullekaan vielä tehty hakua tämmöiseen maastoon, täytyypä ottaa asiaksi. Merkille pantavaa oli että vielä junnussa koirat lähtivät hakuun reippaasti ja ennakkoluulottomasti. Tehdäänkö taipparin ja alon välissä liikaa hallinta/ohjauspainotteista treeniä ja jätetään haku eri maastoissa opettamatta?

Sunnuntain finaali oli hienoa seurattavaa! Hyviä koiria ja ennenkaikkea taitavia ja ahkeria ohjaajia.

Hieno tapahtuma, kiitos järjestäjille! Olisi muuten hienoa jos meidän kasvattajat olisivat laajemmalla rintamalla seuraamassa vuoden päätapahtumaa, muutkin kuin ne ketkä itse osallistuvat. Hienosti näki kehityskaaren junnusta voittajaluokkaan ja finaaliin viikonlopun aikana. Missäpä muualla tällaista olisi tarjolla kuin mestaruudessa!

Minnin arvostelut:

Elokuu on alkamassa ja metsästyskausi jo ihan nurkan takana, sekä myös tulevana viikonloppuna flattimestaruus! Oikeastaan ihan hyvä että suunnitellut koestartit alkavat kohta olla ohi, koko heinäkuu on nimittäin menty tukka putkella yrittäen treenata koiria edes jotenkin koekuntoon. Mukavaa, mutta aikaavievää kun ei niitä harjoituksia kotipihasta käsin tehdä. Itselläni alkaa ainakin työpäivän päälle ajettu tunti suuntaansa ja parin kolmen tunnin treenit kohteessa useamman kerran viikossa tuntua ennenpitkää. Mutta, tehdään mitä ehditään ja se saa luvan riittää 👍. Tavoitteet on jokatapauksessa saavutettu (Minnin taipparit).

Siinä Minnin sivussa treenattu Tellu käväisi oman yhdistyksen kokeessa viikonloppuna. Oli oikein mukava ja helpohko avoimen luokan koe. Rouva oli kuitenkin sitä mieltä että isot sorsat ja fasaanit voi palauttaa vähän miten tykkää, josta johtuen tulos tippui kolmoseen. Ainahan se on aika löysäsuinen ollut ja tämä menee myös omaan piikkiin, kun en ole asiasta huolehtinut. Mutta ei se nyt aiemmin ihan noin huolimaton ole ollut. Katsotaan korjaako metsällä käynti ongelman….

Mutta siis erittäin positiivinen suoritus muutoin, ohjaus ei mennyt ihan vettä pitkin kohteeseen saakka niinkuin piti, mutta oli ihan ohjattavissa riistalle saakka. Jäätävän hyvät markit (jotka oli se juttu tässä kokeessa), sekä hyvävauhtinen tehokas haku. Koira oli muutoinkin kivassa vireessä, rento ja iloinen, helppo ohjattava. Luulen että sterkka on tehnyt vaan hyvää Tellulle. Ja myös Minnin tulo treeni-ikään, kilpailu sopii sille myös.

Alla Maija Haltsosen ottamia kuvia Tellusta.

Myös Janne ja Kössi kävivät alokasluokassa avaten koeuran hienosti kolmostuloksella! Vähän vielä rutiinia lisää niin hyvä tulee.

Minni oli nollakoirana alossa, tehtävät sujuivat muuten hyvin, mutta haku oli vielä vähän hankala hahmottaa tuossa maastossa, kun olisi pitänyt kattaa aluetta monenlaisten maastorajojen ja eri maastotyyppien yli. Se on kuitenkin vielä aika kokematon ja kun intoa on paljon niin pää väsyy nopeasti.

Sitten vähän huonompia uutisia terveysasioihin liittyen. Alankomaissa on todettu kahdessa pentueessa ataksiaa, joka on aivoperäinen oletettavasti perinnöllinen sairaus. Koirat kuolevat/lopetetaan nuorena. Pentueet ovat samasta emä- ja isälinjasta. Suomenajokoirilla on ollut ataksiaa ja se on saatu nykyään melkein kokonaan pois kattavalla geenitestauksella. Tähän flattien versioonkin on olemassa testi. Jossain kohtaa täytyy varmaan ottaa asiaksi testata omat koirat. En ole tähän ehtinyt vielä paljoa perehtyä, katsotaan mitä tuleman pitää.

…avainasemassa tässä(kin) on avoimuus ja se että sairastuneet pennut toimitettaisiin avattavaksi. Rotu alkaa olla geneettisesti niin ahtaalla, että ongelmien matonallelakaisulla kaivamme vaan itsellemme syvemmän kuopan. Jossain kohtaa on jokatapauksessa pakko siirtyä roturisteytykseen jos flatti halutaan säilyttää ja mitä enemmän on kuormaa josta ei tiedetä terveysasioissa, sitä huonompi lopputulos tulee olemaan.

tässä linkki testiin

…ja tässä tiedote asiasta:

Sitten viime julkaisun on tapahtunut niin paljon, että saa nähdä muistanko enää edes kaikkea!

Nou1-tuloksen ovat saaneet:

8.6.2024 Juupajoella Piilihaukka & Kellolintu

15.6.2024 Toivakassa Jahtihaukka

30.6.2024 Outokummussa Pohjanlintu

9.7.2024 Ylöjärvellä Kalliohaukka

Näyttelyssä ovat menestyneet:

8.6.2024 Loviisassa Viirilintu, käy eri, käk1, sa, pu1, sert, vsp

14.7.2024 Mäntsälässä suomenajokoira Soipan Pire Soipan Pire pn1, sert, vsp -> FIN mva

15.7.2024 Laukaassa Poutahaukka jun eh, juk3

wt-kokeissa on ahkeroinut Kirnulintu;

8.6.2024 Tampere, wt avo1, luokkavoitto

29.6.2024 Kaustinen, wt avo2., 3. Sija, flattien mestaruuden wt-haastaja

13.7.2024 Hämeenlinna, wt avo2, toimitsijoiden valinta

———————————————–

Lisäksi Ressu (Jahtihaukka) kävi pevisatutkimuksissa hyvin tuloksin, silmiä odotellaan vielä mutta nekin pitäisi olla kunnossa.

Minnin taipumuskoetta lukuunottamatta allekirjoittaneen viralliset startit tänä vuonna ovat vieläkin tekemättä, jotenkin ei nyt vaan saa itseään sellaiseen kisamoodiin. Parisen starttia on kuitenkin loppukesälle suunnitteilla, katsotaan mitä niistä tulee. Harrastamisen punainen lanka tuntuu kuitenkin tältä erää hieman kadonneen, toki kevät oli myöhäinen ja alkukesällä on ollut kaikennäköistä touhua joka on syönyt aikaa ja voimia.

Toisaalta, jos kasvatit on näin aktiivisia niin eipä sitä itse tarvitse joka paikkaan ehtiäkään!

Viime päivityksen jälkeen kasvatit ovat olleet ahkeria ja käyneet mejäkokeessa (Heka), nomekokeessa (Kake), sekä selkäkuvissa (Volo). Heka nappasi voi1-tuloksen, Kaken eka startti meni veneen ihmettelyyn ja haku ei ollut vielä ihan riittävää, mutta lisää kokemusta niin eiköhän se siitä. Perusasiat on kuitenkin tosi hyvällä mallilla! Volon selkä on terve, asia josta pitää myös olla tosi iloinen! Minni kävi silmätarkissa myös hyvin tuloksin. Nykyään sitä on niin onnellinen hyvistä terveystuloksista, kun tietää että toisinkin voi olla.

Vielä kun selvitään Minnin selkäkuvista kunnialla vuoden päästä niin voi huokaista. Flateilla on keskimäärin isompi riski saada spondyloosi, joten olisi hyvä että selkiä kuvattaisiin. Se alkaa vaan olla niin turkasen kallista (kuin kaikki muukin), että jätän pennunostajien omaan harkintaan tämän asian. Toki muistuttelen että hyvä olisi ehkä tutkia. Rotujärjestö tukee virallista kuvausta rahallisesti, mikä on hienoa. Olisiko vielä tehokkaampaa jos saataisiin joku avustava linjaus miten toimia kasvatustyössä selkien kanssa? Vaikka vaan että toisen olisi hyvä olla kuvattu terveeksi jos toisella on jotain sanomista selässä? Tai että edes toinen olisi hyvä kuvata? Vastuu on aina kasvattajalla tietysti silti ja pevisassahan selät eivät ole. Mutta tällä hetkellä moni varmaan kokee ettei kannata kuvata kun ei se vaikuta mihinkään. Suurin osa yhdistelmistä kun on yhä sellaisia joissa kumpaakaan ei ole kuvattu.

Selkiin liittyen Tellu kävi sterkassa, koska siltä löytyi spondyloosi 2. Koira on ollut aika kevyellä käytöllä ja liikkuu hyvin järkevästi, joten oletan että muutos on perinnöllinen. Tellullahan on Rikin kanssa yksi pentue, onneksi Rikin selkä on ok. Mitään oireita Tellulla ei ole.

Minni kävi ekassa näyttelyssä viikonloppuna. Oma yhdistys oli mukana järjestämässä ja vähän kannatuksen vuoksi ilmoitin, sekä tietysti siksi että oli kasvattajatuomari Kirsi Nieminen arvostelemassa. Minni pudotti kaikki karvansa pari viikkoa ennen h-hetkeä ja oli melko karun näköinen.

Mutta ei se näköjään haitannut, tässä lopputulos:

Erinom. tyyppi, hyvä pitkä pää. Hieman etuasentoiset lavat, ikäisekseen hyvä runko. Erinom raajaluusto, erinom. takakulmaukset, hieman korkeat kintereet. Kauniit sivuliikkeet, kapea takaa, saisi olla tiiviimpi edestä. Karvapeite ei parhaimmillaan. Jun eri, sa, juk1, jun-sert, jun vsp, pn4.

Aika upeaa! Esittäjällä oli myös varmasti osuutta asiaan, kiitos Jenina😍. Alla pari Veera Topparin ottamaan kuvaa Minnistä ja Jeninasta.

Viimeisimmästä pentueesta alkaa tipahdella terveystuloksia. Kolme neljästä on käynyt tarkeissa oikein hienoin tuloksin, lukuunottamatta Nokin toista kyynärää, joka oli 1. Nämä kyynärät ovat näköjään nyt sitten tällä hetkellä joka pentueessa jollain murheena.

Tellun selkä kuvattiin myös ja sieltähän löytyi sitten 2:n spondyloosi. Tellu on vielä oireeton, mutta eihän tämä mikään hyvä uutinen ole. Vähintäänkin saa sanoa pentusuunnitelmille tällä erää hyvästit. Tellulla olisi vielä monta vuotta metsästyskoiran hommia edessä, toivottavasti se saa elää mahdollisimman kauan kivutonta elämää. Onni onnettomuudessa on se että nyt pääsemme eroon tiheästä juoksu/valeraskauskierteestä ja harrastamaan täysipainoisesti.

Tellu, meidän perheen The metsästyskoira❤️

Onneksi koirat eivät tiedä meidän ihmisten murheista, ne ovat onnellisia päästessään noutamaan ja lenkille. Siinäpä olisi hyvä esimerkki itsellekin hetkeen tarttumisesta. Onneksi kevät vihdoin saapui ja päästään valmistautumaan kesän kokeisiin.

Tellu ja Kipa katsovat kun Maija jättää dameja.

Minni pääsi tutustumaan kaniin.

Minnillä on vielä silmätarkki tulossa nyt toukokuussa. Selkäkuvat saavat jäädä tuonnemmaksi odottamaan virallista kuvausikää.

Riki ja Mikko avasivat meidän porukan koekauden hienosti Tammelan wt-kokeessa avo2-tuloksella. Onnea! Tästä on hyvä jatkaa!

Useampi kasvatti on ahkeroinut Auran Nuuskujen virtuaali-wt:ssä hienoin rastipistein , tosi kiva katsella kaikkien suorituksia😍.

Kevät käynnistyy ja sitä myöten koekausi, joka alkaa maaliskuussa Talvinomella ja Uudenmaan Ohjuksella. Meillä oli tänä vuonna hieno edustus molemmissa. Korven Akan Viirilintu osallistui Uudenmaan Ohjukseen ja sai saaliiksi 55,5/65 p. Rastipisteet olivat 8/6/8/7/10/8. Hyvä tasainen sarja! Alla Mikko Airimon ottama kuva Riitasta ja Miskasta.

Talvinomessa oli vahva paikallisedustus, omia kasvatteja oli mukana 5 kpl. Kaikki starttasivat dameilla lauantaina alokasluokassa. Pisteet ja sijoitukset:

Korven Akan Piilihaukka 35,75/40p, sijoitus 5/42

Korven Akan Katajalintu 35/40p, sijoitus 6/42

Korven Akan Kellolintu 34,75/40p, sijoitus 8/42

Korven Akan Jahtihaukka, 31/40p, sijoitus 19/42

Korven Akan Poutahaukka 22,75/40p, sijoitus 34/42.

Joukkuekisassa kenneljoukkue sijoittui 8/20 ja treeniporukan joukkue 4/20 (treeniporukan joukkueessa oli labradorivahvistus Kipa).

Korven Akan Kalliohaukka oli nollakoirana lauantaina ja kovin oli kuulemma samantyylinen työskentelijä kuin sisarukset. Ihan huisin hieno tuloskimara, kun koirista kaksi on vasta vajaa 2v ja (kuin myös Miska) ja kolme ei vielä edes vuoden vanhoja. Kaikilla oli hyvä keskittymiskyky ja fokus pysyi tehtävässä, vaikka häiriötä riitti. Nokilla meni varmaankin toisella rastilla vähän etsittävät sekaisin, kun oli tarjolla sekä dameja että ihmisiä, mutta haku oli kyllä todella vakuuttavaa. Ohjaajille myös erikoiskehut siitä että pohjatyöt on tehty kunnolla ja koirien hallinta ja ohjaaminen oli vaivatonta ja hyvässä mallissa näin nuorille koirille. Varmasti on ollut myös apua siitä, että on kokoonnuttu eri paikoissa läpi talven, vaikka välillä meinasi usko loppua koko hommaan pakkasessa ja lumessa.

Sunnuntaina tuomaroin avoimen luokan, josta oli pakko tehdä vähän sellainen hybridikoe kun lunta oli vielä älyttömästi. Ei siis b-kokeen hakua, mutta ohjattu haku, josta piti saada kaksi damia ylös samalta alueelta jossa oli lauantaina alokasluokan markkeeraukset ja ohjaus. Toinen rasti oli kakkosmarkkeeraus joka tehtiin parityönä. Ei saanut ohjata lukuunottamatta kaverin damille pyrkivän koiran takaisin kutsumista. Markkeeraus tuli lauantain hakualueelle. Siinä kävi vähän niinkuin ajattelinkin, melkein kaikki ohjautuvat mutta tosi harva markkeeraa kunnolla. Matkat eivät olleet pitkiä missään tehtävässä, mutta edellisen päivän kovat polut ja koirien hajut ja varmasti damienkin paikat pistivät kompassin sekaisin aika monelta. Onneksi saatiin myös hyviä tuloksia ja kaikki onnistuivat jossain tehtävässä hyvin.

Kuva meidän Talvinomen iskuryhmästä:

Aadolfilla terveysmurheet jatkuvat, nyt kun silmät alkaa olla kunnossa, korvat kiukuttelevat. Tällä hetkellä korvaoireita hoidetaan atopiana. Tsemppiä Annikalle ja potilaalle, toivottavasti tilanne helpottuu. Lisäsin tämänkin tiedon taulukkoon pentueen tietoihin, koska itse ainakin unohdan nämä ajan kuluessa.

Useampi kasvatti on ilmottautunut pääsiäisenä alkavaan epäviralliseen virtuaaliwt-kokeeseen, kiva päästä näkemään ja tekemään suorituksia! Ja jospa tuo talvikin alkaisi kohta olla taputeltu…

Kössin (Kellolintu) koiranet-sivulla näkyy nyt ei jalostukseen maninta, syynä immunologinen silmäsairaus. Toivottavasti tästäkin merkinnästä on joskus jotain hyötyä jollekin… tosiasia on että muuten niin mukavassa pentueessa on 5/7 koiralla jotain sanomista silmissä ja se on vähän turhan paljon se. Myös toisella veljellä on keratiitti ja sitten on niitä karvoja ja ripsiä ja kääntyviä luomia. Kössi pärjää nykyään yhdellä tippojen laitolla/pv, mutta onhan siinä se oma hommansa ja rahanmenoa myös. Ja olotilahan on pysyvä, keratiitti ei ikinä parane.

Minnillä on ensimmäinen juoksunsa ja onneksi se näyttäisi tulevan siinä asiassa enemmän mummoonsa kuin äitiinsä. Runsas selkeä juoksu joka kestää normaalin ajan ja toivottavasti tulee myös jatkossa 8-10 kk välein, olisi harrastuskoiralle se kaikista paras vaihtoehto ja etenkin jos tarkoitus on joskus astuttaa.

Viikonloppuna oli vielä viimeisiä jahteja. Kuvissa Ressu ja Kössi ja alhaalla Siru, joka tuurasi samaan aikaan juoksevia Tellua ja Minniä.

Ajattelin ensin että en kirjoita tulevasta vuodesta mitään, mutta yritetään nyt kuitenkin…

Siru-mummo täyttää keväällä 10v. Se on ollut monella tapaa koira joka tulee elämässä vastaan ehkä vain sen yhden kerran. Yhteinen aika kuitenkin käy eittämättä vähiin, enkä osaa edes kuvitella minkälaisen aukon se jättää jälkeensä. Toivottavasti Siru pysyy kunnossa ja ehtii opettaa vielä hetken aikaa nuorempiaan.

Tellun kanssa pitäisi saada avoimesta luokasta 1-tulos b-kokeesta ensi vuonna. Pieni kysymysmerkki on se onko yleensä riistakokeita saatavilla. Tähän saakka Tellu on ollut aika eri koira dameilla ja riistoilla, josta johtuen ei olla esim. wt-kokeissa käyty. Nyt se ehkä olisi valmis siihen että siitä saisi parhaaan suorituksen myös dameilla koetilanteessa. Se on keskittynyt riistatehtävissä ihan eri lailla, eikä oikein tunnu ottavan dameja tosissaan. Toisaalta tämmöinen vähän matalammassa vireessä työskentelevä koira on helpommin hallittavissa myös koetilanteessa. Tellu on todella nopea oppimaan ja tietyllä tapaa huoleton, se näyttää selviävän aika vaikeistakin tehtävistä ilman sen kummempia toistoja. Tämä tekee siitä itseni kaltaiselle pilkunviilaajalle haastavan koekoiran, kun pitäisi vaan luottaa siihen että koira selviää ja mennä kokeilemaan… Tellulle edelleen tärkeintä on edelleen etsiä ja löytää, eikä niinkään itse nouto. Tellun kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata. Se on ollut hyvin erilainen koira kuin mihin olen omissa kasvateissa tottunut, mutta on ollut hyvä sparraaja siinä että pitää luottaa koiran omaan ongelmanratkaisukykyyn ja antaa sen kehittyä rauhassa. Ja myös itselleni vähän semmoinen oletusten ravistelija, että koiraa voi kouluttaa monella eri tavalla.

Minni toivottavasti pääsee taipumuskokeeseen ensi kesänä. Myös epäviralliset kevään kokeet olisi kiva käydä, vähän riippuu miten sen ensimmäinen juoku ajoittuu. Kovasti toivon että se tulisi tässä asiassa enemmän Siruun kuin Telluun, joka juoksi ensimmäisen kerran jo 7kk iässä ja senkin jälkeen vielä useamman kerran vähän yli puolen vuoden välein.

Minni on melkoinen luonnonvoima, sillä on isältä perityt palo damien perään ja hurja fokus ja vauhti noutoon mennessä, sekä äitinsä hyvä nenä ja mielenkiinto metsästämiseen. Että onnea vaan minulle tulevaisuudessa 😁. Tällä hetkellä keskitytäänkin rauhaan ja ohjaajan kanssa yhdessä tekemiseen ja siihen että se oppisi olemaan alusta asti rento kun ympärillä tapahtuu. Luulen että ipana olisi mennyt taipparit läpi jo syksyllä jos ikä olisi riittänyt. Katsotaan missä vaiheessa se on kevään tullessa. Myös terveystarkit ovat edessä heti kun se täyttää vuoden.

Ennen kaikkea toivon että kasvatit ja omat koirat pysyvät terveinä. Toivon myös että meillä on myös jatkossa mahdollisuus testata koiria riistakokeissa matalalla kynnyksellä. Koska jos ei ole, voi ainakin flattien kasvattamisen metsästyskäyttöön lopettaa. Tuntuu että tällä hetkellä kaikki metsästykseen ja metsästyskoiriin liittyvä aktiviteetti on pahasta. Parannettavaa toki löytyykin, mutta ei niin että kaikki metsästykseen liittyvä kielletään.

ensi vuonna ei oletettavasti ole pentuja tulossa. Tellu olisi tarkotus astuttaa alkuvuodesta 2025, katsotaan vähän miten sen juoksut ajoittuvat. Ensi vuonna olisi siis pitkästä aikaa vuosi, jolloin sekä ohjaaja että koirat ovat harrastuskunnossa koko vuoden. Ja nyt sitten peukut pystyyn että näin todella on…