Kasvatus

Kaikki KORVEN AKAN -pennut koiranetissä

Kasvattaja

 

_20160717_183921

Olen Riitta Koivisto,  yrittäjä Jämsästä. Noutajaharrastukseni alkoi 1998 novascotiannoutaja Roopen kanssa. Tolleri oli vielä silloin harvinainen rotu ja onneksi pääsimme heti alusta asti hyvään treeniporukkaan Mäntän Seudun Nuuskuihin. Vuonna 2001 tuli samanrotuinen Turpo, vuonna 2007 sileäkarvainen noutaja Akka  ja tällä hetkellä harrastuskoiran virkaa toimittavat  sileäkarvaiset noutajat Riesa ja Siru. Metsällä käymme syksyisin, sekä mahdollisuuksien mukaan metsästyskokeissa ja muutenkin koirien kanssa touhuaminen treenaamisineen ja lenkkeilyineen vie suurimman osan vapaa-ajasta. Taloudesta löytyy myös suomenajokoira Erkki.

Olen toiminut perustottelevaisuuskouluttajana JSPKH Ry:ssä (Jämsän Seudun Palveluskoiraharrastajat Ry) ja kouluttanut perusasioita ja noutokoulutusta Mäntän Seudun Nuuskuissa. Olen käynyt myös tokokoulutusohjaaja- ja nomekoulutusohjaaja kurssit. tokoilut on tosin Roopen ja Turpon jälkeen jääneet. Kokeissa talkoilen vuosittain, olen toiminut myös Mäntän Seudun Nuuskujen sihteerinä ja Novascotiannoutajat Ry:n nometoimikunnan vetäjänä. Tällä hetkellä toimin rotujärjestön alueyhteyshenkilönä Jämsän seudulla.

Kävin kasvattajan peruskurssin v. 2005.  Monet vuodet kokeita katselleena ja  kouluttajana ovat luoneet vahvan näkemyksen siitä, minkälainen on  rodunomainen noutaja. Valitettavasti ei ole enää itsestään selvää, että noutaja  ylipäätään noutaa tai on kiinnostunut riistasta. Osin tämä on tietysti koulutus- ja yhteistyökysymys, mutta osansa on koiran ominaisuuksillakin.

Hyvä noutaja on mielestäni helposti koulutettavissa metsästyskoiraksi, mutta kouluttaa se täytyy – jokainen sitten päättää mikä on riittävä taso juuri hänen koiralleen. Turhan usein nuori noutaja viedään liian nuorena metsälle ja unodetaan peruskoulutuksen merkitys. Noutaminen on noutajan koulutuksessa se kaikkein helpoin asia, se osaa sen jo. Sen sijaan kaikki muut metsällä ja kokeissa ja myös normielämässä tarvittavat taidot sille pitää opettaa. Tämä usein unohtuu pennun tullessa taloon ja muistuu mieleen siinä vaiheessa, kun koiralla on jo ongemia riistan tai damin luovuttamisessa, luoksetulossa, metsällä irti pitäessä yms.

 

 

Sileäkarvainen noutaja

Flatti on parhaimmillaan erittäin työintoinen ja sitkeä metsästyskoira. Se on noutajaroduista vilkkaimpia  ja tarvitsee määrätietoisen ja johdonmukaisen kasvatuksen. Rodun terveystilanne voisi olla parempi. pahimmat ongelmat ovat  erilaiset syövät ja sydänviat, jotka laskevat rodun keski-iän alle kymmeneen vuoteen.  myös allergioita ja atopiaa on jonkin verran.

Flattia voin lämpimästi suositella metsästys- ja harrastuskoiraksi. Metsästys- tai metsästyskoekoiraa etsivän kannattaa kuitenkin ehdottomasti  vaatia pennun vanhemmillta näyttöä metsästysominaisuuksista. Hyväksytty taipumuskoe (NOU1) on ”pääsylippu” metsästyskokeisiin ja  osoitus siitä, että koiralla on perusasiat kunnossa. Mielestäni se on minimivaatimus, joka jokaisen jalotuskoiran tulisi täyttää, tai sitten osoittaa muuten vastaavien taitojen olemassaolo. Taipumuskoe ei ole tehtäviltään ylivoimaisen vaikea ja testaa mm. koiran laukauksensietoa, riistankäsittelyä ja työskentelyhalua vedessä ja maalla, sekä itseluottamusta.  Hyvät taipumukset omaava koira menee taipparista helposti läpi.  Suomen Noutajakoirajärjestö Ry:n sivuilla on tietoa noutajien kanssa harrastamisesta ja rodunomaisista lajeista.

Rotujärjestön sivuilta löytyy kattava info rodusta, luethan sivut läpi huolella ennen päätymistä flattiin.

Kasvatus

Suurin ongelma rodussa tällä hetkellä on mielestäni se, että yhä harvempi koira päätyy metsästyskoeharrastajille. Toki on paljon hyviä koiria, mutta niiden kapasiteetti ei tällä hetkellä tule esille. Rodulla on hieman huono maine koeharrastajien keskuudessa,  syystäkin. Takavuosien riistan rikkominen on vaihtunut siihen, ettei koira kykene välttämättä itsenäiseen työskentelyyn koetilanteessa. Onko syynä puutteellinen työskentelyhalu vai se että koirat ovat nykyisin niin pehmeitä, etteivät ne pärjää ilman ohjaajan tukea? Itselläni on nyt kolmas flatti menossa ja kaikki koirat ovat olleet hyvin erityyppisiä työskentelijöitä. Riesa on tästä porukasta ehdottomasti helpoin koulutettava, mutta kääntöpuolena on itsenäisyyden puute. Akka ja Siru taas muistuttavat kovasti toisiaan ja itselleni tuntuisi sopivan paremmin niiden tyyppinen koira. Nämä ovat myös vähän makuasioita, mutta asiaan kannattaisi kyllä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Nykyään kokeissa painotetaan enemmän hallittavuutta ja ohjattavuutta, mikä  ohjaa jalostustakin sen suuntaisiin koiriin.

Pentue-asia on ajankohtainen silloin, kun omassa taloudessa on koiran paikka avoinna. Lisäksi aktiivisempi kasvatus vaatisi huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin mitä minulla on. Näillä siis mennään tällä hetkellä, toivon kuitenkin että laatu korvaa määrän. Myöskin tietäen rodun huonohkon teyrveystilanteen tykkään odottaa ja katsoa rauhassa, millaisiksi koiriksi kasvattini kehittyvät, ennenkuin teen seuraavan yhdistelmän. Toivon, että kasvattamani koirat ovat rodunomaisia toimivia metsästyskoiria, joilla on hyvät eväät pitkään terveeseen elämään aktiivisina perheenjäseninä.

Pennut saavat mukaansa hoito- ja koulutusohjeet ja minkä tahansa asian tullessa mieleen saa ja pitää  soittaa – usein ongelmatkin ratkeavat helpommin kun niihin pääsee heti puuttumaan.  Noutajan pentu tarvitsee johdonmukaisuutta, määrätietoisuutta ja rakkautta sopivassa suhteessa. Noutaja on aktiivinen koira, joka tarvitsee mielestäni muutakin tekemistä kuin vain oleilua ja lenkillä käyntiä.

Pennut tulevat ensisijaisesti menemään koteihin, joissa ne pääsevät metsälle ja myös metsästyskokeisiin.  Järjestän koulutusta kasvateille säännöllisin väliajoin ja haluan kuulla kasvateistani myös jatkossa. Toivon myös, että kasvatit käyvät 1-2 kertaa näyttelyssä ja että ne lonkkakuvataan, sekä tutkitaan polvet, kyynärät ja silmät. Järjestän joka pentueelle joukkokuvauksen, kun pennut ovat vähän yli vuoden iässä.

Toivon kasvattavani koiria, joilla olisi pitkä hyvä terve elämä metsästys- ja harrastuskoirana, kuin myöa perheenjäsenenä.

täys-2239

Korven Akan Hanga, Tuittu, Fiuko ja Primadonna huhtikuussa 2018

 

IMG_2029

Nitro ja Nella keväällä 2017, kuva Tanja Ukkonen

 

 

IMG_2086

Nella ja Nitro keväällä 2017, kuva Tanja Ukkonen

 

14882175_10209504195294020_7400222157357945696_o

Riesa, Nitro ja Siru lokakuussa 2016, kuva Tanja Ukkonen

 

14633481_10209504225054764_626621533489047788_o

Siru, Nitro ja Riesa lokakuussa 2016, kuva Tanja Ukkonen

 

 

täys-9356

Nitro, Siru ja Elma kesällä 2016

 

 

1174717_1250233321660405_6181085028642908169_n

Siru, Riesa, Jekku ja Nitro joulukuussa 2015

 

 

Korven Akan Tuittu ”Siru” ja Korven Akan Ilonpilaaja ”Riesa” keväällä 2015

 

11146562_10205537159560606_1615382686743668053_n

Korven Akan Herra Virkkunen ”Nitro” ja Iloliemi keväällä 2015

 

Korvenn Akan Iloliemi ”Jekku”, Biehkan Pikkua Akka ”Akka ” ja Korven Akan Ilonpilaaja ”Riesa” keväällä 2014.

 

Riesa ja Ilo

Riesa ja Ilo-iskä (Allt Om Cool McLaren) samalla kivellä keväällä 2014

 

 

Korven Akan Iloliemi "Jekku" ja Ilonpilaaja "Riesa" keväällä 2013

Korven Akan Iloliemi ”Jekku” ja Ilonpilaaja ”Riesa” keväällä 2013