Muistoissa

”Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.”

Fin Mva Fireheart Flame On ” Roope” 14.3.1998 – 1.6.2013

Roope oli ihan ensimmäinen oma koirani. Se opetti minulle paljon ja olisi varmasti taitavammissa käsissä pystynyt vaikka mihin. Roopella oli iso kapasiteetti harrastus- ja työkoirana, mutta se oli  haastava ensimmäiseksi koiraksi.  Roopen kanssa kolusin ensimmäiset toko- ja nomekokeet ja näyttelyssäkin käytiin. Roope sairastui puolen vuoden ikäisenä aivokalvontulehdukseen ja sai siihen lääkitystä puolitoista vuotta. Onneksi kasvattaja oli tukena koko ajan, siihen aikaan jo oikean  diagnoosin  saaminen saattoi olla työn ja tuskan takana. Roope eli kuitenkin vielä monta tervettä vuotta tuon sairastamisen jälkeen.

nome b ALO2, , toko AVO2, LTE 234 p. laukausvarma

Duck Tail’s Thurisaz av Sigil ”Turpo” 2.1.2001 – 26.7.2013

Turpo oli sitten taas ihan erilainen koira, paljon pehmeämpi, mutta myös tosi tasapainoinen luonteeltaan ja helpommin koulutettava. Tosin sen työmotivaatio ei ollut aina ihan sitä mitä Roopella. Tollerimaiseen tapaan saadut tehtävät suoritettiin jos ne nähtiiin tarpeelliseksi…  Turpo oli kuitenkin siinä mielessä elämäni koira, että se opetti minulle paljon koirien kieltä ja sosiaalisia taitoja.  Turpo ei  haastanut riitaa kenenkään kanssa ja tuli kaikkien kanssa toimeen. Se myös vaistosi ihmisten mielialat tosi tarkasti.  Turpo sairastui vanhemmiten kilpirauhasen vajaatoimintaan ja oli viimeiset vuotensa tyystin kuuro. Pappa nukutettiin kesällä 2013, koska sen yleiskunto alkoi laskea ja kylkeen ilmestyi kasvain, jota ei alettu enää tutkimaan.

nome b ALO3, näy ERI, toko ALO3, LTE 129 p. laukauskokematon

Biehkan Pikku Akka ”Akka”12.4.2007 – 4.4.2014

Akka tuli pitkän suunnittelun tuloksena. Jo pari vuotta olin miettinyt flattia nimenomaan nomekoiraksi. Tollerit, niin monipuolisia kuin ovatkin, eivät välttämättä ole sitä helpointa materiaalia, jos haluaa edetä metästyskokeissa… toki flateillakin on omat ongelmansa niinkuin varmasti kaikilla roduilla. Akka oli hyvin työintoinen, muttei niinkään kuuliainen nomekoira. Itse myös tein sen koulutuksessa aloitteijan virheitä, kun tuntui että koira osaa jo vaikka mitä, no ei se sitten oikeasti osannutkaan ja alkoi tehdä itsenäisiä ratkaisuja kokeissa, kun ohjaaja oli ihan pihalla. Sen kanssa etenin kuitenkin helposti avoimeen luokkaan asti. Akan paras ominaisuus oli ehdottomasti halu etsiä itsenäisesti riistaa.  Akalla on yksi pentue, josta itselläni on Riesa. Valitettavasti Akka sai vatsalaukun kiertymän marraskuussa 2012, se selvisi täpärästi hengissä, mutta sitten alkoivat reistata munuaiset ja päätin nukuttaa Akan keväällä 2014, kun munuaisarvot eivät enää pysyneet kurissa ruokavaliolla.

nome b AVO3, näy ERI, LTE 186 p. laukausvarma

Akan luonnetestivideo 8.10.2011