Kauan odotettu PM-koeviikonloppu kariutui omalta osaltani koronaan, tarkoitus oli mennä talkoilemaan b-kokeeseen ja sunnuntaina joukkuekisaan töihin. Onneksi ei tarvittu varakoiraakaan, eipä se Siru sinne olisi millään päässytkään tuuraamaan. Koepaikalta tuli hyvin livekuvaa ja hienosti pääsi fiilistelemään koetunnelmia. Ei niin kovin yllättäen b-kokeen kompastuskiveksi muodostui markkeeraus, 1-tuloksia tuli vain kaksi ja lähes poikkeuksetta syynä oli vähintäänkin se markkeeraus. Myös rusakko aiheutti yllätyksen koollaan jos ei nyt koirille niin ainakin ohjaajille. Haku oli ainakin näkemieni videoiden perusteella aikalailla suomalaisten heiniä, toki meille tyypillistä isoa laajaa hakualuetta ei juuri muissa pohjoismaissa ole. Sitten taas naapurit ihan oletetusti peittosivat meidät hallinnnassa ja ohjattavuudessa joka oli kaunista ja vaivatonta.
Vinha selviytyi upeasti lauantain kokeesta saaden 2-tuloksen ja ollen toimitsijoiden valinta ja palkinto tuli myös parhaasta ohjauksesta. Harmittavasti 1-tulos jäi metrin päähän kun vinha porskutti iloisesti ohi toisesta markkeerausriistasta tuulen väärältä puolelta. Lopullinen sijoitus b-kokeen Nordic Cupissa oli hienosti 3. Ja onneksi myös b-kokeen voitto jäi Suomeen hienolla Eetun ja Riitan suorituksella!
Joukkekisassa ja a-kokeessa ei menestystä Suomelle tullut, kuten sanottu, koirat pitäisi olla paremmin hallinnassa ja ohjattavissa. Tosin ruotsalais- ja norjalaiskoirat tekivät myös hienoja markkeerauksia, joten ei se hyvä hallinta ainakaan markkeerauskykyä pilaa. Pitäisi vain harjoitella niin paljon enemmän…
Tellun pennutussuunnitelma nytkähti eteenpäin 1-tuloksen myötä. Se on myös hurjasti aikuistunut tänä kesänä ja syksynä ja osoittanut olevansa kelpo metsästyskoira. Kovin pienellä treenimäärällä on päästy tähän pisteeseen, ensi vuonna on sitten aika harppaus edessä ylempiin luokkiin. Telluhan tuli alunperinkin vähän sillä ajatuksella, että sen sukutaulu käy hyvin yksiin omien kasvattieni kanssa ja kun itsellä ei omasta linjasta ollut Likan poismenon jälkeen jalostuskoiraa, niin siitä se ajatus sitten lähti… Onnekseni ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä että kannatti ottaa riski ja hakea uutta verta. Totuushan sitten tulee jälkijunassa kun mahdolliset ipanat ovat sen ikäisiä että niistä jotain faktaa on saatavilla.
Tellu on aika vilkas mutta osaa kyllä keskittyä halutessaan. Sillä on riistoilla hyvä nouto-ote ja dameistakin paranee koko ajan, vaikkeivat ne sille niin tärkeitä olekaan. Ehkä Tellun ja Rikin suurin ero on siinä, että Tellu ennen kaikkea haluaa metsästää; etsiä ja löytää ja vielä mieluiten riistaa. Nouto sinällään ei ole sille mikään elämää suurempi asia. Riki taas Sirun tavoin täysin fokusoitunut noutamiseen ja kantamiseen ja siksi sillä varmaan onkin äitinsä tavoin niin hirveä kiire aina siihen noutoon 😀
Kumppaniksi oli oikestaan jo aikoja sitten päätetty Riki joka on Sirun toisesta pentueesta. Riki on mielestäni koko lailla sellainen kuin flatin kuuluu olla. Se on hyvähermoinen, ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva, itsevarma ja rohkea koira. Sen käyttöominaisuudet ovat huippuluokkaa, jos ei nyt oteta huomioon äidinmaidossa saatua kaahailugeeniä, jota toivottavasti Tellu hyvänä nenänkäyttäjänä tasapainottaa. Riki on myös ainakin omaan silmääni kaunis, se on oikeankokoinen ja sillä on hyvät mittasuhteet.
Tykkään kovasti Rikissä ja sen sisaruksissa olevasta miellyttämishalusta ilman että koira on liian pehmeä tai aloitekyvytön, jotka usein tulee sivutuotteena koulutettavuuden ohessa. Tellu taas on paljon vähemmän huolissaan ihmisen fiiliksistä, joten silläkin nämä kaksi täydentävät hyvin toisiaan. Toiveissa on siis hyvällä koulutettavuudella varustettuja metsästyskoiria, jotka eivät pienistä hätkähdä.
Nyt vaan sitten odotellaan juoksuja riippuen siitä milloin ne tulevat niin mietitään että milloin Tellu asutetaan. Seuraava juoksu osunee vuodenvaihteeseen ja sitä seuraava sitten johonkin kohtaa ensi kesää.
