Kuukausi: joulukuu 2023

Ajattelin ensin että en kirjoita tulevasta vuodesta mitään, mutta yritetään nyt kuitenkin…

Siru-mummo täyttää keväällä 10v. Se on ollut monella tapaa koira joka tulee elämässä vastaan ehkä vain sen yhden kerran. Yhteinen aika kuitenkin käy eittämättä vähiin, enkä osaa edes kuvitella minkälaisen aukon se jättää jälkeensä. Toivottavasti Siru pysyy kunnossa ja ehtii opettaa vielä hetken aikaa nuorempiaan.

Tellun kanssa pitäisi saada avoimesta luokasta 1-tulos b-kokeesta ensi vuonna. Pieni kysymysmerkki on se onko yleensä riistakokeita saatavilla. Tähän saakka Tellu on ollut aika eri koira dameilla ja riistoilla, josta johtuen ei olla esim. wt-kokeissa käyty. Nyt se ehkä olisi valmis siihen että siitä saisi parhaaan suorituksen myös dameilla koetilanteessa. Se on keskittynyt riistatehtävissä ihan eri lailla, eikä oikein tunnu ottavan dameja tosissaan. Toisaalta tämmöinen vähän matalammassa vireessä työskentelevä koira on helpommin hallittavissa myös koetilanteessa. Tellu on todella nopea oppimaan ja tietyllä tapaa huoleton, se näyttää selviävän aika vaikeistakin tehtävistä ilman sen kummempia toistoja. Tämä tekee siitä itseni kaltaiselle pilkunviilaajalle haastavan koekoiran, kun pitäisi vaan luottaa siihen että koira selviää ja mennä kokeilemaan… Tellulle edelleen tärkeintä on edelleen etsiä ja löytää, eikä niinkään itse nouto. Tellun kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata. Se on ollut hyvin erilainen koira kuin mihin olen omissa kasvateissa tottunut, mutta on ollut hyvä sparraaja siinä että pitää luottaa koiran omaan ongelmanratkaisukykyyn ja antaa sen kehittyä rauhassa. Ja myös itselleni vähän semmoinen oletusten ravistelija, että koiraa voi kouluttaa monella eri tavalla.

Minni toivottavasti pääsee taipumuskokeeseen ensi kesänä. Myös epäviralliset kevään kokeet olisi kiva käydä, vähän riippuu miten sen ensimmäinen juoku ajoittuu. Kovasti toivon että se tulisi tässä asiassa enemmän Siruun kuin Telluun, joka juoksi ensimmäisen kerran jo 7kk iässä ja senkin jälkeen vielä useamman kerran vähän yli puolen vuoden välein.

Minni on melkoinen luonnonvoima, sillä on isältä perityt palo damien perään ja hurja fokus ja vauhti noutoon mennessä, sekä äitinsä hyvä nenä ja mielenkiinto metsästämiseen. Että onnea vaan minulle tulevaisuudessa 😁. Tällä hetkellä keskitytäänkin rauhaan ja ohjaajan kanssa yhdessä tekemiseen ja siihen että se oppisi olemaan alusta asti rento kun ympärillä tapahtuu. Luulen että ipana olisi mennyt taipparit läpi jo syksyllä jos ikä olisi riittänyt. Katsotaan missä vaiheessa se on kevään tullessa. Myös terveystarkit ovat edessä heti kun se täyttää vuoden.

Ennen kaikkea toivon että kasvatit ja omat koirat pysyvät terveinä. Toivon myös että meillä on myös jatkossa mahdollisuus testata koiria riistakokeissa matalalla kynnyksellä. Koska jos ei ole, voi ainakin flattien kasvattamisen metsästyskäyttöön lopettaa. Tuntuu että tällä hetkellä kaikki metsästykseen ja metsästyskoiriin liittyvä aktiviteetti on pahasta. Parannettavaa toki löytyykin, mutta ei niin että kaikki metsästykseen liittyvä kielletään.

ensi vuonna ei oletettavasti ole pentuja tulossa. Tellu olisi tarkotus astuttaa alkuvuodesta 2025, katsotaan vähän miten sen juoksut ajoittuvat. Ensi vuonna olisi siis pitkästä aikaa vuosi, jolloin sekä ohjaaja että koirat ovat harrastuskunnossa koko vuoden. Ja nyt sitten peukut pystyyn että näin todella on…

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Tänä(kin) vuonna olen paljon miettinyt sitä haluanko kasvattaa ja onko minulla edes sellaisia koiria joilla sitä kannattaa tehdä. Tällä hetkellä ajatus olisi että seuraava pentue olisi aikaisintaan 1-1,5v päästä ja tämäkin vielä sillä oletuksella että terveyden osalta ei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Rakentelin pentueiden tietoihin taulukot, jossa on kirjattuna terveyteen liittyviä juttuja, yritän laittaa sinne ainakin ne asiat joita ei muualta saa selville. Minulta voi kysyä lisätietoja jos kiinnostaa.

Rotuyhdistyksellä on myös lista johon voi ilmoittaa kuolinsyyn tai sairauden. Ainut keino välttää lisäämästä terveysongelmia on avoimuus. Olisikin hienoa jos listalle tulisi ilmoituksia, ehkäpä jonain päivänä sitä voisi käyttää jalostuksen apuna.

Vaikka omat koirat ovat säästyneet isommilta terveyshuolilta, niin aika paljon on kaikkea kasaantunut kasvateille. Toki pitkän ajan kuluessa, mutta silti. Siihenkään ei saisi sopeutua että on ihan normaalia että koirat sairastuvat. Jossain määrin on kuitenkin pakko sietää asioita joihin ei pysty vaikuttamaan, jokainen kasvattaja sitten punnitsee asian omalta kohdaltaan.

Liinan ja Tepon pennuista kahdella on silmäsairaus punktaatti keratiitti, tätä selvittelin kaikista mahdollisista kanavista, kiitos vaan kaikille auttaneille. Kyseessä on autoimmuunisairaus, joiden yleistyminen kertoo osaltaan siitä että rodun monimuotoisuus on heikoissa kantimissa. Kyseisiä koiria ei käytetä jalostukseen, ohessa Kennelliiton jalostusneuvojan kommentti, kun tarkistin ko koirien ja lähisuvun jalostuskäyttöä:

”Suositus on, että itse sairasta koiraa ei käytetä jalostukseen. Sisarukset ja muut lähisukulaiset kannattaa käyttää silmätarkastuksissa ennen niiden jalostuskäyttöä. Vaikka mäyräkoirilla sairauden epäillään olevan resessiivisesti periytyvä, voi kyseinen sairaus periytyä muilla roduilla toisin. En ainakaan löytänyt viitteitä, että kyseinen sairaus olisi sileäkarvaisilla noutajilla mitenkään yleinen. ”

….eikä olekaan (yleinen siis), näiden kahden sairastuneen lisäksi on yksi flatti virallisesti saanut Suomessa tämän diagnoosin. Kurjan tästä sairaudesta tekee se, että se vaatii koiran eliniän kestävän lääkityksen. Kisata ja näyttelyttää saa erityisluvalla.

Myös kyynärissä on useammalla kasvatilla sanomista, ilmeisesti tähän on olemassa jonkinmoinen sukurasite. Voi vain toivoa että koirat pysyisivät oireettomina mahdollisimman pitkään.

Koko vuosi ei onneksi ollut pelkkää sairastamista. Keväällä syntyivät Tellun ja Rikin pennut, jotka ovat osoittautuneet mitä mainioimmiksi harrastuskoiran aluiksi. Toivottavasti pysyvät mokomat terveinä. Kasvatit myös ahkeroivat kokeissa ja näyttelyissä, kiitos kaikille ❤️! Tänä vuonna kasvatteja osallistui myös flattimestaruuteen enemmän kuin ikinä, aika mahtavaa!

Suru-uutisena vuoden loppuun tuli juuri ennen joulua nukutettu Nitro, joka ei ihan ehtinyt viettää 10v synttäreitä. Romahtanut yleistila diagnosoitiin sisäelinkasvaimeksi ja koira nukutettiin. Nitro vietti hyvän metsästyskoiran elämän. Kiitos Tanja ja Janne ja osanotto.