Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan – meille tulee sittenkin toivottavasti pentuja! Reilun parin viikon päästä tiedetään varmasti onko Minni tiineenä vai ei. Vielä näin parin viikon jälkeen astutuksesta ei pysty sanomaan mitään. En oikein päässyt yli tästä yhdistelmästä ja siitä että sitä ei tehdäkään, joten kokeillaan nyt ainakin. Selkiä on kuvattu Minnin lähisuvussa aika kattavasti ja tuloksissakin on vähän kaikkea, mutta siellä on myös paljon hyviä asioita. Kompromissejahan nämä aina ovat. Toivotaan siis parasta.
Harvoin olen tykännyt uroksesta niin paljoa kuin Uljaksesta, toivottavasti mahdollisille pennuille tulee rutkasti isän ominaisuuksia. Uljas on rauhallinen, kiltti ja tasapainoinen luonteeltaan. Se on pehmeämpi kuin Minni, mutta en usko että tässä yhdistelmässä se olleenkaan huono asia. Minnillä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta vilkkaus&kovuus -yhdistelmä ja suuri noutohalu tekevät siitä välillä vähän raskaan koulutettavan aina välillä.
Astutus meni hyvin, maanantaina kävimme ensimmäistä kertaa yrittämässä ja aika liki se oli silloinkin onnistua. Käytännön syistä tiistai jäi väliin ja menimme keskiviikkona uudelleen ja homma oli hoidettu puolessa tunnissa. Minnin astutuspäivä oli 15. jouksupäivä, äidillään Tellulla astutukset olivat muistaakseni 14. ja 16. pv. Juoksutkin ovat näillä kahdella hyvin samantyyliset, vuotoa ei juuri lainkaan eikä muitakaan merkkejä, että tarkkana saa kyllä olla.
Koekausi mennä hujahti nopsaan, nyt etenkin kun on toiveissa pentuja niin ei enää edes katsella koekalenteria. Jos Minni on tyhjä niin ehkäpä ehdin vielä johonkin, mutta katsotaan sitä sitten. Tellu oli pohjoisessa kanalinnustamassa ja osoittautui taas mitä taitavimmaksi lintujen etsijäksi ja ylösajajaksi. Se myös merkkasi puussa olevat linnut, asia mitä ei ole ennen sen osalta tapahtunut.
Tällä hetkellä lähinnä ulkoillaan ja nautitaan kauniista syksystä ilman sen suurempia suunnitelmia. Ohessa kuva muutaman päivän takaa sorsastusmaastoista.
