Koekausi alkaa hiljalleen loppua ja viime aikoina onkin keskitytty jahtihommiin ja ihan vaan lenkkeilyyn, sekä koitettu Minnin kanssa tehdä vähän niitä pilli- ja ohjauskäskyjä tutummaksi ensi vuotta varten. Vähän siis semmoista rauhallisempaa menoa vaihteeksi kesän koehörhellysten jälkeen.
(Minni ja Tellu lokakuun auringossa sorsapassipaikalla)
Koekausi meni sitten loppujen lopuksi niin nopsaan, etten oikein ehtinyt mukaan ollenkaan. Startteja saatiin kivasti, neljä nomeb-alokoetta Suomessa, joista kaikista 2-tulos milloin mistäkin syystä, samoin Norjasta nomebalo2. Kokeitten väliaika meni vähän semmoisessa tulipalojen sammutus-moodissa, korjattiin vähän jotain ja sitten seuraavan kokeen jälkeen jotain muuta jne… Kesälomaa oli reilu viikko, joten näin jälkeenpäin ajatellen ei ihme että koko ajan oli olevinaan kamala kiire.
Perusasiat Minnillä on reilu kaksivuotiaaksi tosi hyvin hallussa, mutta vire nousee etenkin kokeen alkaessa niin paljon, ettei se oikein malta keskittyä tehtäviin. Lopputuloksena hakua, jossa juostaan niin kovaa ettei löydetä mitään, myös markkeja hukataan samasta syystä. Hallinnassa tai ohjattavuudessa (yhden kokeen aivopierua lukuunottamatta :D) se on mielestäni ihan hyvinkin alokasluokan tasolla. Riistankäsittely on hassua kyllä hyvinkin huolellista ja nättiä, samoin lähihallinta.
Minnin haasteena etenkin alkukaudesta oli se järjettömän suuri työhalu, jota se ei oikein koetilanteessa hallitse. Kun sain ongelmasta kiinni jossain kohtaa kesällä, niin on tätä työstetty ja koira on kyllä kovasti kasvanut henkisesti kesän aikana. Ei siitä koskaan varmaan mitään järkevyyden perikuvaa tule, mutta jos saisi vähän paremmin ohjelmoitua ne toimintamallit joilla riista löytyy. Luulen myös että koestartit ovat olleet sille ihan hyvästä, suurin osa tehtävistä on kuitenkin onnistunut vaivatta ja olemme päässet yhdessä harjoittelemaan kokeessa tiiminä toimimista. Minnillä on hyvä itseluottamus ja se on aika itsenäinen, eikä se ei ihan hirveästi kaipaaa minulta tukea etenkaan koetilanteessa. Tätäkin varten olisi hyvä saada se ymmärtämään että yksin koira nyt vaan voi siellä kokeissa käydä… Norjasta Minni sai myös wt-kokeesta avonollan, kolme rastia meni nollille, kun koira ei ollut riittävästi ohjattavissa. Oikeastaan tämän tiesinkin, mutta pakko oli sinne avoon mennä kun alokkaaseen ei enää päästy.
Koirat ovat pysyneet terveinä ja toivottavasti kummankaan selkä ei ihan lähivuosina ala temppuilla. Tellullahan on se aiemmin kuvattu SP2 ja Minnillä tänä syksynä SP1. Meillähän on itseasiassa kaikki flatit olleet Akkaa lukuunottamatta (jota ei siis kuvattu) spondyloosikoiria, osa varmastikin ihan itse aiheutettuna. Kaikki ovat eläneet yli 10-vuotiaiksi ja saaneet kipulääkettä vasta ihan loppuaikoina, kun nivelrikkoa on varmasti ollut jo vaikka jo missä. Suurin syy pitkään ikään ja toimintakyvyn säilymiseen on varmastikin on se, että koirilla on hyvä lihaskunto ja ne liikkuvat lähes aina vapaana.Selkiä onneksi kuvataan aika hyvin jo tänä päivänä. Toivottavasti myös jatkossa.
Kössillä (Kellolintu) todettiin kintereessä nivelrikko. Toinen kinner on siisti. Toivottavasti Kössi pärjää tukihoidoilla ja voi viettää normaalia elämää.
Minnin Noki- veli kävi suorittamassa pelastuskoirien viranomaistarkastuksen ja on nyt virallinen pelastuskoira. Hatunnosto Maaritille pitkäjänteisestä työstä! Ressu ja Mitta olivat Minnin kanssa Surkeella opiskelemassa pari viikkoa sitten, siitä kuva alla.
