29.5.2020 kuvia

Vähitellen ponnistetaan normaaliin elämään ja koitetaan iloita siitä mitä vielä on. Mutta raskas alkuvuosi ja kevät on ollut.

Ohessa muutama kuva kevään ensimmäisistä riistatreeneistä ja Nitron ja Rustin poseerausta. Kiitos taas Tanja!

Siru
Rusti
Rusti
Nitro
Rusti

11.2.2020 talven kuulumisia

Tosin talvi taitaa olla turhan optimistinen sana… Nyt on vähän lunta mutta sekin sulaa varmaan lähipäivinä. Pieni määrä lunta on yleensä hyvä asia liikkumisen kannalta, mutta nyt kaikki on jäässä. Ja ensimmäistä kertaa ikinä koiria alkaa olla sairaslomalla kelin vuoksi.

Likka loukkasi jalkansa lenkillä vuoden alussa ja kun ontuminen ei mennyt levolla ohi, niin kiikutin sen kuvattavaksi pessimistisin odotuksin. Koko etuosa kuvattiin, luusto oli ehjä ja nivelet siistit. Oikean etujalan uloimman varpaan nuljuluun päällä oli kuvissa tuhru, joka ei ainakaan näyttänyt murtumalta. Likka sai diagnoosiksi varpaan venähdyksen ja mahdollisesti lievän nuljuluuvaurion. Varpaan päällä nuljuluun kohdalla on ollut myös nestepatti, joka viittaisi pehmytkudosvaurioon. Lääkkeenä lepoa ja tulehduskipulääkettä. Pitkä on aika odotella toipumista sekä potilaalla että emännällä.

Likka riistatreeneissä.

Siru alkoi myös ontua muutama päivä sitten. Syyllinen oli kovan hangen kuoren rikki hankaama anturan väli etujalassa. Tai sitten sinne oli tökännyt keppi tms. Paksu karva oli vielä hautonut vammaa ja se alkoikin parantuntua heti kun karvat leikkasi pois. Nyt putsaillaan muutama päivä ja seurataan tilannetta. Omat koirat on tähän saakka välttyneet tapaturmilta ja lieviähän nämäkin ovat. Mutta kertonee jotain siitä että kunnon talvet paksuine suojaavine lumikerroksineen alkavat olla historiaa. Riesa on kunnossa 😃, mutta ajokoirat eivät myöskään täällä enää taida ehtiä metsään päästä ennen kauden loppua. Kova jäinen karppa on hallaa niidenkin tassuille.

Likka on ilmoitettu Seinäjoen ryhmänäyttelyyn maaliskuun alussa, mutta saa nähdä onko se kunnossa siihen mennessä. Ja talvinomeen myös olisi kiva päästä sen kanssa. Valitettavan vähän olen sen kanssa ehtinyt touhuta. Nyt saikun aikana ollaan vähän aktivoiduttu seuraamisen yms jalkaa rasittamattomien juttujen kanssa. Ennen loukkaantumista tehtiin muutama haku riistalla ja dameilla. Luulen että homman idea alkaa olla sille nyt selvä. Se tekee todella hyvää hakua, ei juokse päättömänä ympäriinsä niin kuin äitinsä tuossa iässä, erittäin hyvä nenänkäyttäjä ja tehokas. Mutta rutiinia puuttuu vielä ja voi olla että talvinome on jännä paikka sille. Pysäytys pitäisi myös asentaa nyt häneen 😁. Linjaa menee hyvin kohteen avulla, sokkona ei olla syksyn jälkeen kokeiltu. Lähihakua osaa jollain lailla mutten laskisi sen varaan vielä kokeessa. Luotan kuitenkin siihen että se riistat löytää nenällään talvinomessa jos sinne päästään. Myös taipparijälki on tehty (tammikuussa 🙄), eikä siinäkään ollut ongelmia.

Sirun kanssa on nyt treenattu säännöllisesti ja nostettu selkeästi vaikeusastetta. Tavoitteena on saada ykkösiä kesän kokeista. Ja kerrankin päästään kevään kokeisiin kun juoksu oli jo loppuvuodesta.

Tammikuussa käväistiin a-koetreenissäkin Mäntyharjulla. Tehtävät oli helpohkoja, mutta koko päivän rivissä olo nosti kyllä lämpöjä koiralla… Tähänkin on saatu nyt harjoitusta ja paremmin menee koko ajan. Mutta touhusta pitäisi saada koiralle ihan rutiinia jotta vire ei nousisi liikaa ja se vaatii paljon toistoja. Siruhan on näennäisesti aika rauhallinen mutta kuumuminen näkyy sitten kun noutovuoro tulee. Tätäkin on nyt työstetty erikseen tekemällä täsmätreeniä asioihin jotka ovat sille vaikeita. Ja itse pitäisi olla paljon skarpimpi ohjatessa. Ei löysää tälle koiralle yhtään niin hyvä tulee. Pitäisi olla selkeä ja ehdoton. Helppoa juu ….

Lumettoman tammikuun treeniä.

24.12.2019 kuulumisia

Kiireinen joulukuu vaihtuu hetken levoksi ennen vuodenvaihdetta. Tarkoitus olisi ehtiä puuhastella koirienkin kanssa jotain, Sirun juoksut ovat ohi ja Likkakin kaipaa selkeästi jotain ohjelmaa. Viikonloppuna tein pikareissun lumettomaan Rymättylään, jossa pääsimme Sirun kanssa harjoittelemaan mock trailia. Olipahan kivaa! Noutoja ei montaa tullut mutta kokemusta lajista sitäkin enemmän. Likka on ollut vähän paitsiossa treenin suhteen, täytyy nyt alkaa panostaa siihen ihan tosissaan. Toivottavasti lumitilanne pysyy semmoisena että pystyy läpi talven liikkumaan maastossa, nyt ei ainakaan vielä näytä pahalta.

Keväällä on tulossa kasvateille treffit ja sitäkin ennen on kaikkea kivaa tiedossa, kun selvitään vuoden vaihteen yli. Jotenkin nyt on myös positiivista pöhinää sen suhteen että flatti saataisiin taas näkymään rodunomaisissa lajeissa kunnolla. Peukut sille että homma onnistuu 👍

Oikein rauhallista joulua ja onnekasta alkavaa vuotta 2020 kaikille! Uskon ja toivon että ainakin meidän perheelle alkava vuosi on edellistä parempi!

Kuva Mikael Montonen
Joulukuun alun treenit keski-Suomessa

7.12.2019 uusi ulkoasu, kuulumisia

Hyvinpalvellut kotisivu alkoi olla päivityksen tarpeessa ja kun itse en osaa oikeasti mitään, niin sain koko sivut ihan jumiin. Onneksi kaveri osaa ja tämä päivä onkin mennyt pelastaessa sisältöä uuteen ulkoasuun. Palvelin alkoi myös huudella täyttymistään, joten iso joukko kuvia on poistettu, myös sivujen määrää on vähennetty. Vanhat blogitekstit vuodesta 2018 taaksepäin on myös poistettu. Vähän haikeaa, mutta kuvat on tallessa ja toivottavasti vähemmän on enemmän tässä kohtaa.

Kasvattien tietoja on myös supistettu ajatuksella että melkein kaikki näkyy jo koiranetissä. Pentueen sivuilla on kuvat ja terveystiedot, etenkin ne mitä ei näy mistään muualta. Jos nyt joku huomaa että oman koiran kohdalta puuttuu jotain oleellista, niin ilmoittakaa ihmeessä!

Vuosi 2019 alkaa olla ohi, melkein tekisi mieli sanoa että onneksi. Pennut olivat harvoja valopilkkuja koko vuonna. Me ihmiset sairasteltiin vuoron perään ja harrastaminen oli myös melkoisen raskasta, vaikka yleensä siitä saa voimia ja potkua arkeen. Välillä kävi jo mielessä koko touhun lopettaminen ja siirtyminen niihin kuuluisiin postimerkkeihin. Loppu vuodesta Siru alkoi olla taas koekuosissa ja ohjaajakin jollain lailla kartalla, mutta sitten Norjassa riehunut ripuliepidemia esti pm-matkan. Tästä vielä koottiin itsemme ja päätimme lähteä Tanskaan a-kokeeseen, mutta Siru päätti aloittaa juoksun noin viikkoa ennen lähtöä. Tätä kirjoittaessa Anu ja Tanja ovat startanneet a-kokeessa ja pääsevät huomenna jahtiin, me ollaan täällä kotosalla ja odotetaan juoksun loppumista.

Likka on saanut nyt Sirun juostessa extrahuomiota, mikä onkin sille ihan tarpeen. Likka on hauska sekoitus pikkupentua ja niin viisasta koiraa. Se ei osaa vielä oikein mitään, kiitos laiskan omistajan, mutta on kuin kotonaan vieraassa treeniporukassa eikä hätkähdä mistään. Se suhtautuu ystävällisesti ja sopuisasti kaikkiin koiriin ja ihmisiin ja on jotenkin tosi kiltti ja tasapainoinen.

Ensi vuoden suunnitelmat ovat Sirulle toivottavasti onnistuneita startteja voittajaluokassa (1-tuloksia!) ja Likalle uusia kokemuksia ja jos hyvin käy niin taipparien läpäisy olisi tosi hieno juttu. Talvinomessa varmaan starttaan sen kanssa elleivät juoksut sotke suunnitelmia. Ja myös muutama näyttely on tarkoitus käydä sen kanssa, kun kerrankin on koira joka saattaisi vaikka pärjätä.

26.11.2019 koulutuspäivä

Sunnuntaina kokoonnuimme Sarkkisen Tomin luokse Vantaalle tsekkaamaan pentujen ja isompienkin koirien taitotasoa. Pennut ovat nyt reilut 7kk ja paikalla oli neljä sisarusta. Aikalailla samanlaisia olivat ipanat kuin lähtiessään kotoa, tutut luonteenpiirteet olivat yhä nähtävissä. Kaikki pennut olivat rauhallisia ja äänettömiä odottaessa eivätkä olleet moksiskaan siitä että kaveri pääsi tekemään ja itse piti odottaa.

tarkkana kuin porkkanat, kuva Janne Antila

Pojat Kapu ja Riki ovat ihan erityyppisiä niin ulkonäöltään kuin muutenkin habitukseltaan. Kapu on vahvempi kauttaaltaan luustoltaan ja enemmän isänsä mallinen. Riki on hauska sekoitus Sirua ja omaa itseään. Silläkin on hyvä luusto ja kummatkin pojat ovat sopivan kokoisia. Kapu on vähän samantyylinen luonteeltaan kuin Likka, semmoinen rauhallinen tuumailija. Noutaa kuitenkin hyvällä innolla vaikkakin välillä oli vähän ihmeissään koko touhusta. Kapulle vain paljon uusia treenipaikkoja ja kokemuksia! Riki oli taidollisesti pisimmällä pennuista ja hyvin äitinsä oloinen. Erittäin varhaiskypsä ja hyvin fokusoitunut jo dameihin ja noutamiseen, mutta sen kanssa saa olla tarkkana ettei kuski vaihdu jossain kohtaa. Jos ja kun näyttää tulevan äitiinsä, niin Rikillä on hyvin vahvat mielipiteet siitä miten hommat kuuluu hoitaa.

Kapu, kuva Janne Antila
Kapu, kuva Janne Antila
Riki, kuva Janne Antila
Riki, kuva Janne Antila

Nartuissa Liina on selkeästi itsenäisempi kuin Likka, jonka elämäntehtävä oli pienenä istua minun varpaiden päällä aina kuin mahdollista. Liina on myös hiven reippaampi, Likka on ollut aika tiukassa nuorassa koska teen itse niin paljon kontakti- ja hallintatreenejä. Ohjeeksi saimmekin vähän rentoutua. Liina noutaa paremmalla draivilla tällä hetkellä, mutta sillä oli vielä luovutuksissa vähän sanomista. Likka oli oma rauhallinen itsensä. Silläkin on ihan hyvä vauhti, mutta koska sen perusluonne on selkeästi leppeämpi kuin äidillään, miellän sen jotenkin kamalan hitaaksi. Mutta ei se kuulemma ole… täytyy vaan nyt ohjelmoida itsensä erilailla erilaisen koiran kouluttamiseen. Ulkonäöllisesti tytöt ovat vähän erityyppisiä. Liina oli pentuna vahvempi ja suurempi, nyt osat ovat vaihtuneet.

Liina, kuva Janne Antila
Liina, kuva Janne Antila
Likka, kuva Janne Antila
Likka, kuva Janne Antila

Yhteenvetona voisi sanoa, että Rikin kanssa voi selkeästi jo vaikeuttaa tehtäviä ja vaatia siltä paljon luopumista noutamisesta ja tottumista siihen, että ohjaaja on se joka määrää suunnan ja mitä tehdään. Se oppii nopeasti niin hyvät kuin huonotkin tavat. Liinalle tekisin ehkä kontaktiharjoituksia uusissa paikoissa ja kasvattaisin sen kontaktin kestoa ja sitä että ohjaaja on se tärkein juttu. Eli iloista yhdessä tekemistä ja suhteen vahvistamista. Luovutukset alkoivat tulla paljon paremmin perille, kun ohjaajan ei tarvinnut enää huolehtia siitä että saa damin. Nyt Liina ei ole oikein varma että kannattaako tulla perille damin kanssa vai ei, kun se otetaan heti pois.

Kapulle uusia kokemuksia ja rutiinia siihen että uusissa paikoissa voi toimia ihan samalla lailla kuin tutuissa. Kapu luottaa kovasti ohjaajaansa ja palauttaa mielellään, mutta flattimaiseen tapaan painaa päätä alas kun pitäisi luovuttaa. Tätä voi treenata ihan sisällä leluilla niin että istuu sohvalla ja antaa koiran tuoda lelua. Palkan eli huomion saa vaan silloin kun koira tarjaa lelua itse ja nostaa päätään kohti ihmistä. Itse olen syyllistynyt vähän samaan, nyt sen huomasi kun katsoi Rikin hienoja luovutuksia. Meillä Likan kanssa ohjelmassa on tosiaan nuo luovutukset kuntoon (tämä oli ihan oma huomio, ei Tomin), Likka osaa jo istua dami suussa ja tarjota sitä, mutta olen vähän säästeliäästi vaatinut sitä siltä treeneissä vielä.

kuva Janne Antila
kuva Janne Antila
kuva Janne Antila

Iltapäivällä oli isompien koirien ryhmä, jossa omista kasvateista oli Siru ja Vinha sekä Janne Rustin kanssa. Sieltä ei kuvia ole, mutta päivän teema oli pysäytykset ja niihin saatiin kyllä aikaa menemään. Hyviä vinkkejä tulikin. Siru alkaa olla jo niin rutinoitunut että sille tekee hyvää välillä olla tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Saatiin se haksahtamaan useamman kerran.

Kaikenkaikkiaan päivä oli oikein mukava, oli hienoa nähdä että kasvatit ovat hyvissä käsissä ja niiden kanssa on tehty töitä. Nuorilla se suurin työ on uusien kokemuksien hankkiminen ja sen opettaminen että ne samat asiat voi tehdä samalla lailla oli paikka mikä tahansa. Ja tietysti perushallinta pitää olla hyvä. Se luo myös koiralle turvaa uusissa tilanteissa ja auttaa sitä oppimaan, kun voi keskittyä olennaiseen. Mihinkään varsinaisiin lajitreeneihin ei ole pennuilla vielä mikään kiire. Nyt vaan perusasiat hyvään kuosiin talven aikana, niin keväällä voi sitten alkaa miettimään taipparijuttuja 🙂 . Kiitos kaikille mukanaolleille ja myös ulkopuolisille vahvistuksille; Riitta, Anne, Pia ja Nina sekä Marikki, kiva kun ehdit tulla moikkaaman meitä!

5.10.2019 kuulumisia ja kuvia

Viikko sitten lauantaina oli Snj Ry:n päänäyttely, joka on minulle aina se The näyttely. Juontaa varmaan tolleriajoilta, jolloin ei vielä ollut rodulla omaa erkkaria. Ja kamalastihan tuolla on aina tuttuja kun kaikki noutajarodut ovat edustettuina. Pennuista osallistuivat Likka, Riki ja Kapu. Pikkupentuja oli sekä uroksissa että nartuissa paljon. Tuomarit olivat uroksilla Gudrun Brunnström Ruotsista ja nartuilla Line Hovde Norjasta.

Pojat eivät sijoittuneet mutta saivat oikein mukavan arvostelun kummatkin. Kapu vähän jännitti kehässä kun omat ihmiset jäivät katsomoon, muuten kaikki olivat oikein reippaita.

Kapun (Kaarne) arvostelu suomennettuna:
”Mukava urospentu, hyvän tyyppinen ja kokonen. Maskuliinnen pää, hiukan leveä kallo.
Hyvin asetettu olkapää suora ja ?? olkavarsi. Hyvän muotoinen rintakehä. Hiukan ylösvedettu vatsalinja. Sopivat kulmaukset takaa. Hiukan luisu lantio. Liikkuu hyvällä askeleella. Yhä hiukan pentumainen ihana(?) turkki.
Erittäin mukavasti esitetty (?)”

Rikin (Kirnulintu) arvostelu: ”Mukava urospentu, hyvän tyyppinen ja hyvät mittasuhteet. Hyvin veistetty pää. Ystävällinen ilme. Hyvin asetettu olkapää. Suora olkavarsi. Toivoisin lisää kulmauksia taakse. Sopiva luusto. Liikkuu hyvällä askeleella. Kehrää edestä. Hyvin mukava luonne.”

Kuva juho Pajari, Veera ja Riki

Likka pärjäsi upeasti ja oli luokassaan 2. Kera KP:n. Tässä Likan arvostelu: ”Feminiininen narttu. Harmoninen pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä kroppa iäkseen. Hyvä luusto. Hyvä olkapää, hiukan lyhyt olkavarsi. Liikkuu hyvin sivulta, hiukan ahtaasti takaa. Hyvä turkki. Mukava luonne. Hyvin esitetty.”

Kuva Juho Pajari

Siru piti linjansa ja sai käyttöluokassa eh:n ilmeisesti vielä niukan turkin ja etuosan vuoksi. Tässä arvostelu: ”Feminiinin narttu. Hyvä pää ja ilme. Hiukan suora edestä. Harmonisesti kulmautunut takaa. Hyvä kroppa ja luusto. Hyvät käpälät. Liikkuu tehokkaalla askeleella. Hiukan luisu lantio. Ei parhaassa turkissa tänään. Mukava luonne. Hyvin esitetty.”

Kuva Juho Pajari, Siru
Kuva Juho Pajari, Siru

Rustille myös eh : ”hyvän kokoinen ja tyyppinen uros. Maskuliininen pää, löydät huulet, hyvän muotoinen rintakehä, suora olkavarsi. Hyvä olkapää. Hyvä selkä. Hiukan luisu lantio, riittävät kulmaukset takaa. Toivoisin enemmän luustoa. Liikkuu hyvällä askeleella. Erittäin mukava luonne.”

Sirun kanssa kävimme sunnuntaina keskeyttämässä kokeen Alavudella. Koe alkoi vesiohjauksella ja kun koira ei ollut kuulolla niin mitäpä sitä jatkamaan. Palaamme taaksepäin treenissä ja kertaamme käskyjä. Pikkuisen liian kiire oli tänä kautena kokeisiin ja sitten kostautui. toisaalta haku ja markkeeraukset näyttävät kulkevan tosi hyvin. Jossain on siis onnistuttu.

Metsästyskausi on parhaimmillaan ja hienosti ovat kasvatit päässeet hommiin, tässä sekalainen kuvakimara, jossa myös muutama koe- ja treenikuva.

Korven akan Fiuko
Korven akan Herra Virkkunen (kuva Tanja Ukkonen)

Korven akan elämänilo
Korven akan iloinen impi
Rusti
Korven akan ilonpilaaja

Korven akan Herra Virkkunen
Korven akan elämänilo
Korven akan Hemuli

16.9.2019 tuloksia ja kuulumisia

Syksy on metsästyskoiran kiireisintä aikaa ja siten omistajankin. Lisäksi koekausi loppuu taas ihan kesken, joten tuntuu että puoliakaan ei ehdi tehdä mitä pitäisi. Riesa on käynyt ahkerasti sorsalla ja kanalintukausikin on avattu onnistuneesti. Lintuja tuntuu nyt olevan runsaasti.

Sirun kanssa väännetään edelleen kontaktista ja siitä kuka päättääkään mihin ohjauksessa mennään… tästä tulikin vähän isompi ongelma kuin alkuun kuvittelin. Tietääpä taas mitä talven tehdä. Harmittaa, kun nyt jo toinen koe meni mönkään ohjauksen vuoksi, kaikki muut näyttäisi nyt kulkevan hyvin ja ihan ykkösen kunnossa koira onkin muutoin kuin ohjattavuuden osalta.

Kävimme hakemassa voi3-tuloksen Jurvasta 8.9.2019. Koe oli helppo, jopa se ohjaus joka tössitiin Sirun kanssa. Tässä arvostelu:

haku:liikkuu hyvällä vauhdilla kattaen koko alueen ja käyttäen hyvin vainuaan ja tuo tehokkaasti vainuaan (?)

ohjattavuus:koiran luottamus ohjaajaan ei riitä tehtävän selvittämiseen.

paikallistamiskyky:2m. näkee molemmat heitot ja noutaa riistat itsenäisesti. 1m. näkee heiton.

riistan käsittely:hyvät otteet, palautukset, luovutukset.

passityöskentely:tarkkaavainen passissa.

muut ominaisuudet:hyvä yhteistyö, hyvä laukauksensietokyky.

yleisvaikutelma:tasaisella mutta tehokkaalla tavalla työskentelevä koira, joka esittää tänään erinomaista hakutyöskentelyä. Onnistuu myös markkeeraustehtävissä. Epäonnistunut ohjaustehtävä pudottaa palkintosijaa.

tuomarina Pekka Uusimäki, VOI3

Rusti kävi nappaamassa toisen sertin Ruoveden ryhmänäyttelystä ja myös kokeissa on mennyt hyvin. Viimeisimpänä nomeb alo2-tulos Jurvasta 7.9.2019, jossa oli tosi lähellä tulla siirto avoimeen luokkaan! Nekku ja Olli saivat Oulusta eilen myös nomeb alo2-tuloksen.

alla muutamia kuvia elokuun lopusta ja syyskuun alusta.

kuva Maija Haltsonen
kuva Kirsi Kurppa
kuva Maija Haltsonen. Likka, Siru, Sani ja Becky
Likka ja Siru Kimmo Rampasen kuvaamana Jämsän Hankkijan koirapäivässä

26.8.2019 metsästyskausi avattu

Joka syksyinen ihanuus kyyhkypassi avasi taas metsästyskauden. Lintuja on ollut kivasti, ei isoja määriä kerrallaan, mutta joka kerta on muutama saatu. Kelit ovat suosineet ja passissa on niin hienot maisemat että siellä istuu ihan ilokseen ilman saalistakin. Sorsapassiinkin on muutaman kerran ehditty.

25.8.2019 flattimestaruus 2019

Nyt kun mestaruudesta on jo tovi ja omia ajatuksia vähän jäsennelty niin saan ehkä jotain kirjoitettua näkyviinkin. Päällimmäinen tunne on haikeus, nyt jos koskaan oli Sirulla ja minulla tuhannen taalan paikka päästä finaaliin. Finaali olisi toki voinut mennä myös ihan penkin alle, mutta koira oli hyvässä moodissa treenimäärään (liian pieni) nähden ja yleensä se seuraavana päivänä on aina parempi, kun enimmät höyryt on päästelty ulos. Ja myös siksi harmittaa että kun tuo koira juoksee aina tähän aikaan vuodesta. ellei siis ole tehnyt pentuja aiemmin samana vuonna, niin eipä me sinne ilman sterkkausta ihan heti uudelleen päästä.

Siru sai erittäin positiiviset arviot sekä ulkomuodosta että kokeesta, niihin pitää olla tyytyväinen. Isoja puutteita ei ole kummassakaan.

Näyttelyosuudessa pääsimme jatkoon, mutta ei sitten muuta, mikä tuolla turkilla olisikin ollut liki mahdotonta. Tuomarina oli Riitta Niemelä ja Siru sai häneltä erittäin hienon arvostelun nakuilusta huolimatta. Tässä arvostelu: Feminiininen, varsin kompakti kokonaisuus. Tänään kovin niukassa karvassa, mutta laatu erinomainen. Erinomaiset kuonon ja kallon linjat. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä eturinnan ja rungon täyteläisyys. Erinomainen raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Varmat ja vaivattomat liikkeet ja avoin käytös.”

kuva Markku Kastepohja

Koe oli parikoe. Maastona pieni lahdenpoukama, jossa lettoa ja vesilämpäreitä, vähän kaislaa sekä paljon ihan avovettä ja kovaa maata. Koe alkoi niin, että toinen koirakko otti maaohjauksen (n. 70m rinnettä alas ja toista ylös kanervikkoon, jossa oli fasaani). Haasteena oikealta käyvä tuuli, joka toi hajuja vieressä olevalta hakualueelta. Kun tämä oli tehty, koirakko jäi passiin ja toinen pari otti kaislikkopohjukasta pienehköltä alueelta kolme riistaa hausta. Nämä kummmatkin menivät meiltä hyvin, maaohjaukseen jouduin kääntämään koiraa vasemmalle, kun hajut meinasi viedä, mutta hyvin Siru kuunteli. Haun se tyhjeni ennätysajassa, kolme riistaa tuli nopeasti ja vaivattomasti.

Tämän jälkeen oli kakkosmarkkeeraus, johon suurin osa koirista oli karahtanut. Se näyttänyt vaikealta, mutta samaan maastoon oli tullut aiemmin aamulla avoimen luokan heitot vähän eri paikkoihin ja kova sivutuuli toi niiden hajut ja koirien palautusjäljet voittajaluokan koirien nenään ja moni harhautui reitiltä. Lähetys oli pienestä mutkasta vesialueen yli letolle, jonka takareunaan metsänrinnettä vasten heitot tulivat. Ne eivät olleet ihan linjassa, matka oli n. 60m ja 80 ehkäpä. Siru lähti hakemaan viimeksi heitettyä ja piti onneksi päätöksensä, vaikka useamman lenkin sekin heitti letolla ennenkuin päätyi kaivelemaan pensasta jossa sorsa oli. Toinen tuli helposti ja suoraviivaisesti.

Siru palauttamassa ensimmäistä markkeerausheittoa, kuva Markku Kastepohja

Tämän jälkeen siirryttiin kapealle kalliokielekkeelle lähettämään koira vesiohjaukseen. Matka oli pitkä, n 120m ja vasemmalla maalla oli viimeinen hakualue. Siru lähti hyvin ja sain sen niemeen jossa ohjausriista oli, mutta kadotin sen näkyvistä ihan viime metreillä ja huonoksi onneksi seuraavalle parille ammutut laukaukset vetivät sen väärään suuntaan maaalle, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin kutsua se takaisin, ettei se nappaa tullessaan hakualueelta väärää riistaa mukaansa. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt antaa sen uida kauempaa avoveden kautta oikealta niemeen. Mutta eipä noita siinä hetkessä aina tule ajatelleeksi. Koira oli kuitenkin hyvin näkyvissä koko ajan, kunnes se pahuksen varjo hukkasi sen. Tuomari kuitenkin sanoi hyväksyvänsä ohjauksen, koska koira oli jo lähes riistalla ja mahdollisuutta ohjata sitä ei enää ollut. Palkintosija toki laskee kun riista ei tule talteen.

Siru lähdössä ohjaukseen, kuva Markku Kastepohja

Lopuksi oli vielä helppo hakualue, jossa oli niinikään kolme riistaa kummallekin koiralle. Tämä tehtiin vuorotellen. Meidän kohtaloksi koitui se ohjauksessa ollut hanhi, jonka Siru ilmeisesti jäljesti muitten palautusjälkiä pitkin ja yritti raahata halki metsän .Se oli siirtänyt sitä vähäsen ja jättänyt sinne kun oli ilmeisesti todennut homman mahdottomaksi. Ja tämä sitten nollasi kokeen. Harmittaa vieläkin, mutta tuolle ei vaan voinut mitään…

Tässä vielä koepöytäkirja:

Haku: tekee hyvää työtä vesialueella ja melko hyvää maalla. Erkanee maalla ohjausriistalle asti, jota tuo n 20m päähän alkupisteestä ja jättää sen siihen.

ohjattavuus: selvittää maaohjauksen melko hyvin. vesiohjauksessa saadaan rantaan mutta ei käännettyä riistalle. Riista jää noutamatta.

paikallistamiskyky: selvittää kakkosmarkkeerauksen. Hieman vaikeuksia paikallistaa jälkimmäinen heitto, löytää kuitenkin sen ja ensimmäinen heiton itsenäisesti.

riistankäsittely: moitteetonta, paitsi yhden noudon jättää kesken (hanhi).

passityöskentely: rauhallinen passissa.

muut ominaisuudet: ui mielellään, tarkkaavainen ammuttaessa.

yleisvaikutelma: Työskentelyhaluinen koira, joka selvittää kokeen miellyttävässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa, mutta valitettavasti hanhen nouto jää kesken, jonka takia koira jää palkinnotta .

VOI 0 ja Pietun pysti.

Koe ei ollut mitenkään erityisen vaikea. Eikä seuraavan päivän finaalikaan, mutta eroja kyllä tuli koirien välille. Markkeeraus oli karsinnassa yllättävän hankala, sen sijaan kaikki meitä lukuunottamatta taisivat suorittaa ohjauksen, jotkut koirat olivat vähän ihmetelleet hanhea. En usko että Sirulla olisi ollut mitään ongelmia vedessä sen kanssa, se oli vaan liian iso ja painava tuoda sille maata pitkin niin pitkän matkaa.

Tulostaso ei ollut huippua, voittajassa ei yhtään 1-tulosta, avoimesta 1 kpl. Itse ei voi mitään henkseleitä paukutella, kun ei saatu edes tulosta, mutta mutta… positiivista oli suuri flattien määrä avoimessa luokassa, voittajassa oli vain 12 kpl, mikä ei ole paljoa kun kyse on rodun mestaruudesta. Jotain tarttis tehdä. Toki ottaa aikansa ennenkuin voittajaan päässeet koirat ovat huippukunnossa, se voi 1 ei helposti tule. Toivottavasti ensi vuoden mestaruudessa on jo monta ykköstuloksella finaaliin menijää.

Sirusta ja Riki-pojasta tuli myös napattua yhteiskuva:

4.8.2019 tuloksia

Sirun ja minun koekesä alkoi viikko sitten flattien wt-mestaruudessa ensimmäisessä voittajaluokan startissa Maskussa. Tästä ei juuri kerrottavaa jäänyt, nollasimme toisella rastilla ja rämmittiin koe läpi harjoitusmielessä. Koira ei oikein ollut kuulolla missään vaiheessa ja rastipisteet olivat 13,12,9,8,0 yht. 42p. Yhden rastin kakkosmarkkeeraausta lukuunottamatta tehtävät olivat hyvin samankaltaisia, drive tai markkeerauksia linjan häiriöksi, osassa haettiin myös häiriöt, osassa ei. Tämmöisiä ei juuri ole edes harjoiteltu, kiitos mielikuvituksemattoman omistajan… syksyllä käymme varmaan vielä jossain wt-kokeessa, mutta harjoitella täytyy ensin ankarasti. Vinha sai 76p ja alo2-tuloksen tullen myös toiseksi flatti-kisällissä! Hyvä Vinha ja Terhi!

eilen starttasimme Mäntän omassa b-kokeessa. Koe oli oikein kiva, se alkoi parityönä ohjauksilla ja markkeerauksilla ja jatkui yksilötyönä haulla. Hyvä systeemi, jossa koira pääsee näyttämään todellisen sitkeytensä hakutyössä, toisin kuin parihaussa. Tämän soisi yleistyvän kokeissa!

Koe alkoi maa-ohjauksella rannan myötäisesti niemennokkaan. Suoralla reitillä oli lampare johon tuli myöhemmin ykkösmarkkeeraus ja jossa oli siis houkuttelevia hajuja joita tuuli vielä korosti. Matka n. 85 m linnuntietä. Kuvassa näkyy ohjausvariksen paikka veneen takana viimeisissä risuissa ennen heinikkokärkeä. Vene on markkeerauspaikalla. Ohjaisin Sirun metsän reunaa pitkin vasemmalta oli lampareesta ja käänsin oikealle ja se sai hyvin tuulesta apua ja löysi variksen helposti. Muutaman käskyn annoin, mutta koira oli hyvin kuulolla.

Sitten tuli kolmosmarkkeeraus, ensin heitto maalta tuohon ylläolevan veneen kohdalle. Sitten 90 asteen kulmaan lahden pohjukkaan linjakakkonen veneen kahden puolen. Noutojärjestys vapaa. Matkat 55m, 50m ja n. 80m. Siru haki ensin vaivatta kakkosen ja sen jälkeen lähetin ykköselle, muutaman kerran kutsuin takaisinpäin kun se valui takana olevalle ohjauspaikalle ja se sai linnun ylös. Markkitreeni on selkeästi tuottanut tulosta! Kuvassa linjakakkospaikka jää just tuomarin selän taakse.

Tämän jälkeen vesiohjaus n. 110m (kuvassa ohjaajan pään takana suunilleen). Siru lähti hyvin, yritin lähettää sen enemmän vasemmalle, mutta markkipaikat veti. Sain sen korjaamaan kurssin ensin lähemmän paikan kohdalla ja aika hyvin myös taaemman ja sen jälkeen se menikin helposti loppumatkan.

Tämän jälkeen siis haku, johon meidän eka voittajaykkönen karahti. Haussa oli vain neljä riistaa, kaksi kuvassa näkyvässä kaislikossa takana oikealla ja kaksi kohtisuoraan metsässä leton takana. Siru haki nopeasti vesialueen riistat mutta maalta se ei saanut mitään ylös. Se kurvasi aina sinnikäästi oikealle kohti kaislikkoa metsään päästyään, kun olisi pitänyt edetä n 30 m todella hankalassa maastossa (lue hitaassa), jossa oli mättäitä, suopursua, harvennettua maahan jätettyä lirvaa. Siellä oli itsekin hankala edetä. Lisäksi rannan tuntumassa meni metsäkoneen ura jota pitkin oli kiva kirmata järveen, niin tietäähän siinä sitten kuinka käy. Yksi ainoa koira haki kaikki neljä riistaa ja olisiko pari hakenut kolme. Maa-alue oli lisäksi täytetty takakautta ja siellä ei tuullut yhtään. Kävin Sirun kanssa tekemässä kokeen jälkeen tämän uudelleen ja se piti viedä ihan riistan viereen ennenkuin se sai ne ylös.

Kuva hakualueelta. Keskellä ei ollut mitään, etäisyydet riistoihin lähetyspaikalta n 80-120m.

Eli Sirun perisynti nopeat jalat näytti taas voimansa. Täytyy tehdä jonkinlainen korjausarja kunhan keksin miten… jälkiä voisi tietty vetää vataavaan maastoon niin että vesialue on tyhjä. Mietin myös voisinko lähettää sen jotenkin toisin…

Tässä koearvostelu, ihan mukavaa luettavaa kuitenkin! Tuomarina Jouni Vimpeli.

haku: tekee hyvää ja kattavaa hakua vesialueella, voisi tutkia maa-alueen paremmin jolloin haku olisi tehokkaampaa, jaksaa kuitenkin työskennellä pitkään

ohjattavuus: on hyvin ohjattavissa sekä maalla että vedessä.

paikallistamiskyky: havaitsee kaikki kolme pudotustaja noutaa kolmosen ja kakkosen nopeasti ja itsenäisesti. Ykkösestä selvä muistikuva, mutta tarvitsee ohjaajan pienen tuen riistan löytymiseen.

riistan käsittely: hyvää koko kokeen ajan.

passityöskentely: rauhallinen.

muut ominaisuudet: tarkkaavainen laukausten aikana.

yleisvaikutelma: erinomaisessa yhteistyössä ohjaajansa kanssa töitätekevä koira, joka kovan maan hakua lukuunottamatta selvittää päivän tehtävät oikein hyvin.

VOI2