29.9.2020 tuloksia, kuulumisia

Sirun sairastupa-aika senkun jatkuu. Tällä kertaa tassuun mennyt tikku, kaisla whatever sai koiran ontumaan päivää ennen Kemiön b-kokeen starttia, eikun perumaan koe. Valitettavasti kaikki muutkin voittajaluokan loput tämän vuoden kokeet taisivat yhtä lukuunottamatta olla samana viikonloppuna. Tassu on nyt aavistuksen parempi,ei sieltä vielä ole mitään ulos tullut, mutta paikallishoidolla on saatu alue rahoittumaan. Seurataan tilannetta.

Tellu myös hankki itselleen ripulin, todennäköisesti maistellut jotain sopimatonta ulkona. Nyt pentu on jo reippaampi, nopea ensiapu rauhoitti vatsaa vähän ja vielä mennään riisi/piimälinjalla ainakin tämä päivä. Mutta tätähän tämä koira-arki aina välillä on.

Riesa on sentään päässyt kanalinnustamaan ja ajokit metsään. Elli käväisi hienoin tuloksin myös näyttelyssä ja ajokokeessa. Myös kasvatit ovat aktivoituneet hienosti kanalintu- ja sorsametsällä. Kokeissakin on käyty vaihtelevin tuloksin. Nekku debytoi nomeb-avoimessa luokassa äitinsä tyylisellä arvostelulla (vauhti korvaa järjen) ja sai 0. Kapu kävi kokeilemassa Laukaassa taipumuskoetta viikonloppuna, muuten hyvin menneen suorituksen nollasi vielä varisten jääminen turhan kauaksi. Mutta lähellä se oli! Vinha sai toisen alo1:n b-kokeesta, tervemenoa avoimeen!

Alla arvostelut ja hienoja kuvaterveisiä.

8.9.2020 tuloksia, Tellu

Ensin tulosuutiset, joita on nykyään niin paljon ettei meinaa perässä pysyä 😊!

Viikko sitten oli Seinäjoella flattien wt-mestaruus. Sirun startti oli varmaan sen huonoin ikinä. Koira ei keskittynyt kunnolla koko päivänä ja ratkaisi vauhdilla kaikki tehtävät. En oikein tiedä mikä oli ongelma. Voi olla että tämä koira vaatisi kunnon odotusajan rastien väliin ja ehkä myös takana ollut pitkä tauko treenissä vaikutti. Tästä ei liene suunta kuin ylöspäin. Rusti teki hienoa tulosta saaden alo1 ja 86 pistettä sekä oli 2. alokasluokassa! Tehtävät olivat Rustille helppoja ja sen tyyli työskennellä sopii hyvin wt-kokeeseen. Vauhtia on riittävästi mutta silti nenä ja maltti pysyy matkassa mukana.

Nekulle (Korven akan Fiuko) taas läheltäpiti ykkönen hienolla arvostelulla:

Rikille (Korven akan Kirnulintu) Nou 1 ! Hurjasti onnea!

Likan jälkeen koti on tuntunut kovin tyhjältä ja oikeastaan melkein heti päätin että jostain meille pentu tulee. Sterkkasin Sirun, sillä on nyt kaksi pentuetta ja se kyllä riittää. Mietin kyllä vielä sen astuttamista, mutta korona teki hommasta turhan hankalaa.

Tellun takaa löytyy tosi mielenkiintoisia koiria, osa tuttuja ja osa ihan uusia tuttavuuksia. Tellun emän isä on suomalainen Batzi’s Knockout ”Mauri”, jota näin aikoinaan jonkun verran. Emän narttulinja on tosi mielenkiintoinen ja koitin yhdistää sitä omiin koiriin jo aiemmin, mutta silloin homma ei vielä onnistunut. Tellun isoäiti emän puolelta on Coatfloats Nutella. Tellun isän puolen suku on Jiggers-koiria.

Tellu on muutaman päivän aikana osoittanut olevansa kaiken vaivan arvoinen. Reipas ja itsenäinen, silti kontaktinhaluinen ja sylissä viihtyvä pikku koira. Toivottavasti Tellulla on edessä pitkä ja terve elämä.

Ekaa päivää kotona

22.8.2020 kuvia

Yhä enemmän flattikin halutaan nykyään ”vain” seurakoiraksi. Tärkeä virka sekin, siksi lainausmerkit. Mutta jotta rotu säilyttäisi käyttökelpoisuutensa myös alkuperäisessä tarkoituksessaan, on metsästys se tärkein asia mitä flatin kanssa voi tehdä. Rodunomaiset lajit ja mejä ovat hyviä kakkosvaihtoehtoja jos metsälle ei pääse. Toki muukin harrastaminen, mutta nuo ovat rodun tulevaisuuden kannalta parhaat vaihtoehdot.

Yksittäisen koiran elämää ei metsälle pääsemättömyys mullista, siksi kenenkään on tästä turha vetää hernettä nenään. Mutta alkuperäisen käyttötarkoituksen vaatimat ominaisuudet tekevät noutajasta kelpo koiran melkein mihin tahansa tilanteeseen elämässä. Haluammeko säilyttää rodut sellaisena myös tulevaisuudessa?

Samaa vauhtia kun käyttöominaisuudet katoavat rodusta, lisääntyvät ääniarkuus, toimintakyky häviää pikkuhiljaa ja hermorakenne myös huononee. Flatin tapauksessa ensimmäisenä varmaan lisääntyy iloinen mihinkään johtamaton hössötys ja keskittymiskyky katoaa (se nyt ei ole rodun vahvin puoli alunperinkään). Puhumattakaan riistankäsittelyongelmista.

Mestaruudessa oli tänä vuonna tosi positiivinen fiilis, toivottavasti hiljaiset vuodet rodunomaisissa lajeissa ovat loppumassa. Sitä odotellessa muutama kuva tämän syksyn omien kasvattien touhuista. Kiitos teille kaikille 💙

19.8.2020 kuulumisia ja tuloksia

Alkusyksy on aina semmoista kilpajuoksua ajan kanssa että päivityksille ei ole ollut aikaa, vaikka ehkä asiaakin olisi ollut. Siru on nyt huollettu neljästi osteopaatilla, kaksi viimeisintä kertaa oli tarkoituksella heti rankan koeviikonlopun jälkeen. Jumeja oli jos jotain, mutta kerta kerralta ne aukeavat helpommin ja osa on ihan normaalejakin kovan rasituksen jälkeen. Uiminen ja etenkin se lähteminen ei edelleenkään ole ihan sitä mitä pitäisi, mutta nyt ainakin itselläni on uskallus lähteä pikkuhiljaa liikuttamaan koiraa kun se on edelleen yhtenä kappaleena. Luulen, että vesimarkkien pummaamisen syy on enempi kuin yksi asia. Koira ei edelleenkään ole niissä kovin hyvä (unohtaa helposti jos on useampi heitto) ja voihan olla että jos se ensimmäinen lähtö tuntuu jotenkin epämukavalta ja sitten ei heti halua siksi lähteä uudelleen. Maalla nimittäin ei vastaavaa ongelmaa ole. Siellä kyllä juostaan vaikkei olisi mitään hajua minne pitää mennä. Mutta katsotaan saataisiinko homma toiminaan vielä tänä syksynä.

Kyyhkystys alkoi reilu viikko sitten ja saalista on tullut mukavasti. Ei mitään jättimääriä, mutta niin että koirat ovat kyllä hyvin päässeet hommiin. Huomenna alkaa sorsastus ja suunnitelmissa onkin perinteisen hellepäivän varalle kyyhkyn aamupassi->sorsan aloitus->treenit->iltapassi -hässäkkä :D.

Siru kävi elokuun alussa starttaamassa Lieksan mahtavissa maisemissa kahden päivän wt-kokeessa. Saaliina tasaiset 2-tulos ja 3-tulos. Lauantai oli selkeästi parempi päivä meillä kummallakin. Mutta tulos kumpanakin päivänä, ei huono! Tosin ongelmat ovat yhä edelleen samat, kaahailua sinne ja tänne ja ohjaajan liian hitaita reagointeja.

Viime viikonloppuna oli flattimestaruus. Siru sai todella hyvän 2-tuloksen karsintakokeesta. Jos vain olisi hakenut sen toisen vesimarkin, olisi nyt 1-tulos taskussa. Maa- ja vesiohjaukset meni nätisti, ne olikin aika helpot. Haussa sitten koira laittoi kaikki peliin, ehkäpä osin kovalla maalla ollut haku tuntui uimisen jälkeen mukavalta. Mikäs siellä oli seistessä kun Siru tyhjensi hakuruudun juosten täysiä noutoon ja täysiä takaisin riistan kanssa. Viimeisellä riistalla sentään vähän hiljensi. Finaaliin päästiin, mutta siellä ei sitten toista rastia pidemmälle, koska jalat vei. Tehtävänä oli ohjaus edellisen päivän avoimen luokan haun yli ja se oli niin raskas, että pudottiin, vaikka riista tulikin talteen. Lopullinen saalis oli 5.sija finaalissa.

Riki sen sijaan räjäytti potin! 3. sija näyttelyssä arvosteltavana ja kokeen paras, siitä sitten seurasi se että Rikista tuli Juniorimestari 2020! Ihan mahtavaa. Ja kyllä tippa tuli linssiin, kun näin videolta Rikin tuomarilta saaman palautteen. Ei tätä vieläkään oikein tajua. Niin paljon Rikissä on äitiään, että on hyvä että sillä on taitavat ohjaajat ja kouluttajat. Jossain vaiheessa varmasti keskustellaan siitä miten tehtävät suoritetaan, mutta Rikillä on jo nyt vuoden ja 4kk iässä paljon paremmat perustaidot kuin äidillään tuossä iässä. Todella hyvältä näyttää 🙂

Mestaruudessa oli muutenkin tosi hyvä tunnelma, ehkäpä rotu alkaa taas pikkuhiljaa näkyä kokeissakin enemmän.

Junioerimestaruuden palkintojenjako
Siru ja Riki mestaruudessa

23.7.2020 Kuulumisia, Riesan mejäkoe

Heinäkuun alku on mennyt ihmetellessä Sirun sitkeää ontumaa, joka ehkä toivottavasti alkaisi nyt olla ohi. Kahdesti käytin sitä hierojalla ja kahdesti osteopaatilla ja nyt pitäisi pikkuhiljaa palata normaaliin aktiiviseen elämään. Kyseessä ilmeisesti vain sitkeä lihasjumi, joka ei alkukesän kovan treenin ansiosta kerinnyt oikein koskaan mennä ohi. Osteopaatin kanssa on varmasti jatkossakin treffejä, niin hyvää ja hyödyllistä tietoa sieltä saa mukaan! Varovasti olen nyt ilmoittanut sen muutamaan kokeeseen, katsotaan miten kinttu kestää. Kipulääkkeitä ei onneksi ehditty käyttää joten ei tarvitse laskeskella doping-varoaikoja.

Riesan kanssa kävimme perinteisessä Mäntän Seudun Nuuskut Ry:n mejäkokeessa. Riesa ehkä vähän alisuoritti, toki oli tiedossa ettei se juuri makauksille jarruttele, mutta jäljestys oli aaltoilevaa jota se ei kyllä yleensä ole. Luultavasti kuuma keli teki tepposet, liinakaan ei ollut yhtään niin kireällä kuin yleensä joten ehkä Riepu vähän joutui vauhtia laskemaan jotta jälki pysyy nenässä. Ja sitten kyllähän se voittajajälki on jotain ihan muuta kuin avo-jälki! Jos en olisi välillä nähnyt pyykkipoikia ja tuomarin ja oppaan seuraavan perässä, niin olisin kyllä epäillyt Riesan eksyneen :D. Harjoituksissa ei ole taidettu koskaan noin pitkää jälkeä edes tehdä. Kokonaisuuteen pitää kuitenkin olla tyytyväinen. Katkokulman Riesa ratkaisi melkoisen ahertamisen jälkeen, mutta eipä sitä olla harjoiteltukaan kuin pari kertaa. Jatkoa ajatellen pitäisi saada se myös innostumaan makauksista. Todennäköisesti seuraava startti on ensi vuonna, joten onhan tässä taas aikaa suunnitella 🙂

Viikonlopun paras anti oli taas loistava seura ja yhdessä tekemisen meininki. Onni on kuulua tämmöiseen porukkaan!

Kohta alkaa vuoden paras aika, linnustuksen alkuun on enää vajaat kolme viikkoa! Lisäksi laumamme saa todennäköisesti syksyllä uuden jäsenen, ellei nyt sitten korona tee mutkia matkaan. Ylipäätään soisi ihmisten vielä muistavan turvavälit ja käsien pesut, voi tulla ankea loppu vuosi jos nyt herpaannutaan.

kuva Raisa Ahtola-Järvinen. Avoimen luokan paras oli Mei Dan Puer ja voittajaluokan Riesa. Hyvä flatit!
Riesan arvostelu

6.7.2020 kuulumisia ja tuloksia

Koekausi pyörähti viimein käyntiin. Oma motivaatio on ollut vähän hukassa, lähinnä tavan vuoksi ilmoitin Sirun pariin b-kokeeseen ja yhteen wt-kokeeseen. Takaraivossa oli vähän ajatus ettei koira ole ihan kunnossa. Ja eihän se sitten ollutkaan. Laukaan wt:ssä Siru ei lähtenyt vesiohjaukseen. Koe oli muuten helppo, vähän heikommallakin suorituksella oltaisiin saatu ykköstulos, mutta noudosta kieltäytyminen tietysti nollasi kokeen. Eniten kuitenkin huoletti koira. Onnenpotkuna saimme ajan seuraavaksi torstaiksi Marjo Rantaselle Jyväskylään. Ja kaikennäköistä sieltä sitten löytyikin. Marjon ajatus oli että koira on talvella loukannut itsensä ja tämä lisättynä sterkalla ja rankalla treenillä veti kropan epätasapainoon. Lantio oli vino, SI nivel jumissa, selkälihakset jumissa noin niinkuin aluksi. Ja koirasta ei ole huomannut oikeastaan mitään ennenkuin vasta nyt kesällä. Ensi viikolla mennään uudelleen käsittelyyn. Liikuntaa on tehty nyt aika maltilla Marjon ohjeiden mukaan. Toivottavasti saadaan Siru loppukesäksi kuntoon! B-koestartit peruin, onhan tässä vielä kokeita jäljellä.

Laukaassa Nekku ja Rusti starttasivat alokasluokassa. Nekku sai hienosti 1-tuloksen, Rustille iski koejännä ja se nollasi ekat rastit. Nekku ahkeroi myös eilen ja nappasi niin ikään 1-tuloksen Ähtärin b-kokeesta! Nekku muistuttaa kovasti Sirua, ja koska vauhtia on niin sille aina sattuu yhtä ja toista kokeessa. Mutta poikkeuksetta haku on todella hyvää. Nuori innokas koira joka kyllä alkaa nyt olla jo tehtävien tasalla.

Nekku Laukaassa

Viikonloppuna sain kunnian olla kouluttamassa Työmiehen labradoreja. Oikein ihana viikonloppu, kiitos kaikille! Innokkaita koiria ja motivoituneita ohjaajia. Ja paljon ehdittiin kahdessa päivässä tehdä . Mukava välillä miettiä muidenkin kuin omien kasvattien aivoituksia ja seura oli ihan huippua!

Siru, kuva Timo Leinonen

16.6.2020 tuloksia ja kuulumisia

Riki oli meillä viikon kylässä. Talo tuntuu niin tyhjältä Likan jälkeen ja hyvää teki tutustua kunnolla tähän loistotyyppiin. Harvoin näkee millään koiralla noin täydellistä on/off- asetusta, tasapainoinen ja ystävällinen koira, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Ja luulen että Rikillä oli myös paljon uusia kokemuksia kotiin viemisinä.

Siru, Riesa, Riki

Lauantaina Rikin lisäksi oli ilo nähdä myös Kapu ja Liina. Harjoiteltiin vähän jo taipparijuttuja ja päivitettiin kuulumisia. Kiitos kaikille paikalla olleille!

Siru ja Riki, Liina, Kapu

Rusti ahkeroi viikon välein alokasluokassa nomeb:ssa, ensin 2-tuloksen ja sitten 1-tuloksen. Tervemenoa avoon! Tässä kokeitten yleisvaikutelmat:

6.6. Ikaalinen ”rauhallisen oloinen koira joka tekee hyvää hakutyötä. On myös hyvin ohjattavissa. Paikallistamistehtävän puutteet vaikuttavat palkintosijaan” Alo 2

13.6.2020 Joensuu ”omalla verkkaisella tyylillä työskentelevä noutaja, joka tekee tänään tehokasta, hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa.” Alo1

Myös Nekku ja Vinha ovat ahkeroineet. Vinhalle kahtena peräkkäisenä viikonloppuna nomeb alo2 ja alo1, onnea, ihan mahtavaa! Tässä jälkimmäisen kokeen yleisvaikutelma: 13.6. Pöytyä ”hyvällä vauhdilla liikkuva koira, joka on hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Suorittaa varmasti koetta ja sen tehtäviä, selvittää myös varmasti jälkitehtävän.”. Alo1

Nekulla oli myös ykkönen tosi lähellä. 13.6.2020 Kemi : ”tasapainoisen oloinen, mukavalla vauhdilla työskentelevä koira, joka osoittaa erinomaista ohjattavuutta ja tekee tehokasta hakua. Paikallistamistehtävän hiuksenhieno epäonnistuminen vaikuttaa palkintosijaan.” Alo2

Kiitos ihan hurjasti teille aktiivisille ihmisille!

Siru kävi tänään hierojalla. Se loukkasi itsensä viikko sitten hyppäämällä tosi pöljästä paikasta veteen ja oli tosi jäykkä. Vasen etuosa ja oikea takunen olivatkin tosi jumissa. lantion seutu takaa ja lavan kohdalta edestä. Ensi viikolla on vielä toinen hieronta, josko koira alkaisi sitten olla kunnossa. Täytyy sanoa että Sirun koekunto on tällä hetkellä täysi arvoitus, niin kauan on aikaa edellisestä startista. Muutamaan kokeeseen olisi tarkoitus mennä kesän aikana.

29.5.2020 kuvia

Vähitellen ponnistetaan normaaliin elämään ja koitetaan iloita siitä mitä vielä on. Mutta raskas alkuvuosi ja kevät on ollut.

Ohessa muutama kuva kevään ensimmäisistä riistatreeneistä ja Nitron ja Rustin poseerausta. Kiitos taas Tanja!

Siru
Rusti
Rusti
Nitro
Rusti

11.2.2020 talven kuulumisia

Tosin talvi taitaa olla turhan optimistinen sana… Nyt on vähän lunta mutta sekin sulaa varmaan lähipäivinä. Pieni määrä lunta on yleensä hyvä asia liikkumisen kannalta, mutta nyt kaikki on jäässä. Ja ensimmäistä kertaa ikinä koiria alkaa olla sairaslomalla kelin vuoksi.

Likka loukkasi jalkansa lenkillä vuoden alussa ja kun ontuminen ei mennyt levolla ohi, niin kiikutin sen kuvattavaksi pessimistisin odotuksin. Koko etuosa kuvattiin, luusto oli ehjä ja nivelet siistit. Oikean etujalan uloimman varpaan nuljuluun päällä oli kuvissa tuhru, joka ei ainakaan näyttänyt murtumalta. Likka sai diagnoosiksi varpaan venähdyksen ja mahdollisesti lievän nuljuluuvaurion. Varpaan päällä nuljuluun kohdalla on ollut myös nestepatti, joka viittaisi pehmytkudosvaurioon. Lääkkeenä lepoa ja tulehduskipulääkettä. Pitkä on aika odotella toipumista sekä potilaalla että emännällä.

Likka riistatreeneissä.

Siru alkoi myös ontua muutama päivä sitten. Syyllinen oli kovan hangen kuoren rikki hankaama anturan väli etujalassa. Tai sitten sinne oli tökännyt keppi tms. Paksu karva oli vielä hautonut vammaa ja se alkoikin parantuntua heti kun karvat leikkasi pois. Nyt putsaillaan muutama päivä ja seurataan tilannetta. Omat koirat on tähän saakka välttyneet tapaturmilta ja lieviähän nämäkin ovat. Mutta kertonee jotain siitä että kunnon talvet paksuine suojaavine lumikerroksineen alkavat olla historiaa. Riesa on kunnossa 😃, mutta ajokoirat eivät myöskään täällä enää taida ehtiä metsään päästä ennen kauden loppua. Kova jäinen karppa on hallaa niidenkin tassuille.

Likka on ilmoitettu Seinäjoen ryhmänäyttelyyn maaliskuun alussa, mutta saa nähdä onko se kunnossa siihen mennessä. Ja talvinomeen myös olisi kiva päästä sen kanssa. Valitettavan vähän olen sen kanssa ehtinyt touhuta. Nyt saikun aikana ollaan vähän aktivoiduttu seuraamisen yms jalkaa rasittamattomien juttujen kanssa. Ennen loukkaantumista tehtiin muutama haku riistalla ja dameilla. Luulen että homman idea alkaa olla sille nyt selvä. Se tekee todella hyvää hakua, ei juokse päättömänä ympäriinsä niin kuin äitinsä tuossa iässä, erittäin hyvä nenänkäyttäjä ja tehokas. Mutta rutiinia puuttuu vielä ja voi olla että talvinome on jännä paikka sille. Pysäytys pitäisi myös asentaa nyt häneen 😁. Linjaa menee hyvin kohteen avulla, sokkona ei olla syksyn jälkeen kokeiltu. Lähihakua osaa jollain lailla mutten laskisi sen varaan vielä kokeessa. Luotan kuitenkin siihen että se riistat löytää nenällään talvinomessa jos sinne päästään. Myös taipparijälki on tehty (tammikuussa 🙄), eikä siinäkään ollut ongelmia.

Sirun kanssa on nyt treenattu säännöllisesti ja nostettu selkeästi vaikeusastetta. Tavoitteena on saada ykkösiä kesän kokeista. Ja kerrankin päästään kevään kokeisiin kun juoksu oli jo loppuvuodesta.

Tammikuussa käväistiin a-koetreenissäkin Mäntyharjulla. Tehtävät oli helpohkoja, mutta koko päivän rivissä olo nosti kyllä lämpöjä koiralla… Tähänkin on saatu nyt harjoitusta ja paremmin menee koko ajan. Mutta touhusta pitäisi saada koiralle ihan rutiinia jotta vire ei nousisi liikaa ja se vaatii paljon toistoja. Siruhan on näennäisesti aika rauhallinen mutta kuumuminen näkyy sitten kun noutovuoro tulee. Tätäkin on nyt työstetty erikseen tekemällä täsmätreeniä asioihin jotka ovat sille vaikeita. Ja itse pitäisi olla paljon skarpimpi ohjatessa. Ei löysää tälle koiralle yhtään niin hyvä tulee. Pitäisi olla selkeä ja ehdoton. Helppoa juu ….

Lumettoman tammikuun treeniä.

24.12.2019 kuulumisia

Kiireinen joulukuu vaihtuu hetken levoksi ennen vuodenvaihdetta. Tarkoitus olisi ehtiä puuhastella koirienkin kanssa jotain, Sirun juoksut ovat ohi ja Likkakin kaipaa selkeästi jotain ohjelmaa. Viikonloppuna tein pikareissun lumettomaan Rymättylään, jossa pääsimme Sirun kanssa harjoittelemaan mock trailia. Olipahan kivaa! Noutoja ei montaa tullut mutta kokemusta lajista sitäkin enemmän. Likka on ollut vähän paitsiossa treenin suhteen, täytyy nyt alkaa panostaa siihen ihan tosissaan. Toivottavasti lumitilanne pysyy semmoisena että pystyy läpi talven liikkumaan maastossa, nyt ei ainakaan vielä näytä pahalta.

Keväällä on tulossa kasvateille treffit ja sitäkin ennen on kaikkea kivaa tiedossa, kun selvitään vuoden vaihteen yli. Jotenkin nyt on myös positiivista pöhinää sen suhteen että flatti saataisiin taas näkymään rodunomaisissa lajeissa kunnolla. Peukut sille että homma onnistuu 👍

Oikein rauhallista joulua ja onnekasta alkavaa vuotta 2020 kaikille! Uskon ja toivon että ainakin meidän perheelle alkava vuosi on edellistä parempi!

Kuva Mikael Montonen
Joulukuun alun treenit keski-Suomessa