5.4.2021 kuulumisia

Viime viikolla tuli suru-uutinen, Ruska, Muumi-pentueen äiti ja Sirun pentujen iso-äiti nukutettiin. Ruskalla oli olkanivelessä nivelrikko joka ei pysynyt enää kivuttomana lääkityksestä huolimatta.

osanotto Ruskan kotiväelle ja kiitos ihanasta kodista Ruskalle ja muistoista vuosien aikana!

Tellu aloittaa huomenna taipparikurssin, kamalan vaikeaa tajuta että se on jo niin vanha. Aika menee nopeasti.

Pääsiäinen vietettiin Viitasaarella ja koirat ovatkin saaneet ulkoilla sielunsa kyllyydestä jäällä. Muutoin siellä ei oikein vielä hihnalenkkiä kummemmin liikutakaan, lunta on vielä niin paljon.

10.3.2021 terveystuloksia

Tellu yllätti ja aloitti juoksun just ennen 8kk ikää. Ikinä ole narttu juossut meillä noin nuorena. Vähän on halju olo Likan kohtalon vuoksi.

Juuri kun pääsin sanomasta että kyynärät on kasvateilla hyvät Vinhaa lukuunottamatta, niin Rocky kävi hakemassa 1/1 -lausunnon. Lonkat a/a. Likkaa lukuunottamatta kaikkien viimeisempien kasvattien lonkat ja kyynärät on nyt kuvattu. Toivottavasti Rocky porskuttaa oireetta eteenpäin, kuvanneen lääkärin mukaan kyynärät olivat ihan siistit.

Sirun kanssa on käyty potkuttelemassa jäällä jo useampi kilometri, osteopaatti sanoi että lihaskunto on hyvä ja etenkin selkälihakset ovat kehittyneet. Toivottavasti saadaan koira kesäksi koekuntoon.

5.3.2021 Muumi-pentue 7 vuotta, kasvatustyö kesällä 10 vuotta.

1.3.2021 täytti toinen Korven akan -pentue jo seitsemän! Aikamoista harmaanaamoja he jo ovat, paljon harmaampia kuin ekan pentueen koirat, jotka ovat kesällä jo 10v. Aika kiitää ja vähän on jo haikea olo siitä tosiasiasta, että lauman vanhimmat eivät enää kovin montaa vuotta täällä ole.

Ehkä on myös hyvä miettiä sitä mihin on päästy kasvattamisen suhteen. Pentueet ovat nyt 10v, 7v, 4v ja nuorimmat täyttävät nyt keväällä 2v. Koiria kaikkiaan 27 kpl, joista elossa 24 kpl. Kaksi kuollut syöpään 9- ja 5-vuotiaana, yksi märkäkohtuun vuoden vanhana.

Jonkin verran kasvateilla on ollut iho-ja korvaongelmia, etenkin muumeilla. Yhdellä on kyynäreet operoitu, josta johtuen ne ovat 1/3. Muilla kuvatuilla luusto priimaa, Sirun selkä kuvattu nyt tämä vuonna ja siellä se sp1. Rodulla tuntuu olevan yhä enenevässä määrin allergioita, niiden kanssa saa olla tarkkana.

Luonteeltaan kaikki ovat iloisia tyypillisiä flatteja. Kaikilla on halu tehdä hommia, osalla jopa liiankin kanssa, mutta pääosin olen tyytyväinen käyttöominaisuuksiin. Eroja on lähinnä kyvyssä rauhoittua, äänenkäytössä ja keskittymiskyvyssä (nämä ovat olleet ekalle pentueelle haastavia, toki niissä on kyllä aika hurjasti potkua metsälläkin). Riistan käsittely on hyvää, eikä taatusti ketään ole koskaan tarvinnut houkutella työntekoon.

Koetulosten suhteen tilasto näyttää että 10 koiralla on Nou1, kolmella nou0, kuusi on startannut nomeb:ssa tai wt:ssa joista viidellä on tulos vähintään avoimesta luokasta. Yhteenvetona voisi sanoa että taippareissa käydään minun kasvateilla vähän laiskasti, mutta ne jotka käyvät ovat sitten yleensä muutoinkin hyviä kokeissa kävijöitä ja koirat pärjäävät siellä keskitasoa paremmin. Taippareiden suhteen pitäisi olla itse vielä aktiivisempi. Lähes kaikki kasvatit pääsevät metsälle mikä on se tärkein juttu, mutta taipparitulos olisi hyvä osoitus siitä että koiralla on virallisestikin näytöt kunnossa. Näyttelyssä on käynyt vajaa puolet, tulos noin puolella siitä eri. Ulkomuodoltaan ovat mielestäni ihan riittävän päteviä metsästyskoiriksi. Hyvää on koko (ei liian suuria), vahva luusto, maltillinen turkki. Kulmaukset tasapainossa, joskin niitä saisi varmasti jonkun mielestä olla enemmän.

Kokonaisuuteen pitää olla siis tyytyväinen. Etenkin kun tällä hetkellä näyttää että jokainen pentue on aina vähän lähempänä sitä omaa ideaaliflattia, joka on tasapainoinen niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin ja on helposti koulutettavissa noutohommiin. Ja onneksi Sirussakin näkyvä noutamisen ja metsästämisen ilo ja halu näkyy myös siirtyvän ainakin vielä sukupolvelta toiselle. Toki osansa on myös uroksilla, on ollut varmasti onneakin matkassa kun on osunut niin hyvin yhteensopivat vanhemmat pennuille.

Seuraava pentue on näillä näkymin vasta 2022 tai sen jälkeen. Paljon on kiinni siitä kuinka kauan Riesa ja Siru pysyvät kanssamme ja onko Tellu jalostuskelpoinen. Tellu täyttää vuoden heinäkuussa joten silloin asia selviää luuston osalta.

15.2.2021 kuulumisia

Talvi hellii meitä mitä parhaimmilla keleillä ja kaikki liikenevä vapaa-aika tuleekin vietettyä ulkona. Valitettavasti tähän aikaan vuodesta vapaat on aika harvassa, mutta onneksi valoa riittää jo pitkälle iltaan. Tellu on harjoitellut kaikenlaista pientä talven aikana ja pikkuhiljaa on jo siirrytty vähän noutojuttuihin. Nouto-ote on vielä aika leikkisä dameilla joten nyt harjoiteltu ihan vaan damiin ja siipidamiin tarttumista keskeltä ja kantamista kauniilla otteella. Lenkillä olen käynyt aika paljon Tellun kanssa ihan kaksin, jotta se saisi uusia kokemuksia ilman lauman tukea. Tellusta tulee korkeampi kuin mitä omat kasvattinartut ovat olleet, mutta ainakin tässä vaiheessa (7kk iässä) se on tosi tasapainoinen vaikka jalkoja riittää.

kuva Milja Holländer 10.2.2021
kuva Maija Haltsonen 7.2.2021

Koska rotujärjestö kannustaa nyt kuvaamaan selkiä, tekivät Siru ja Rusti työtä käskettyä ja kävivät selkäkuvissa ei niin mukavin tuloksin. Tai Sirun kohdalla oli pieni oletuskin että jotain voisi löytyä ja SP1 sieltä tuli, 5. ja 6. rintanikaman väli on täysin luutunut. Ehkäpä viime kesän kummalliset oireet saivat nyt selityksen. Ihmehän se olisi jos ei tuon ikäisen ja tuolla tavalla liikkuvan koiran kroppa olisi osumaa saanut vuosien aikana. Paria viikkoa ennen kuvausta Siru kävi osteopaatilla monen kuukauden tauon jälkeen. Kaikki oli kunnossa lukuunottamatta kireää pehvaa joka on suoraa seurausta lumessa liikkumisesta.

Rusti lausuttiin SP2, muutos löytyi rintarangasta suunnilleen samasta kohdasta kuin Sirulla ja toinen muutos lannerangassa. Koska kyseessä on iso ja painava koira, olisi ranka kyllä saanut olla puhdas. Toivottavasti hyvä lihaskunto riittää tukemaan kroppaa riittävästi. Rustin kohdalla harmittaa myös se, että se on koira parhaassa jalostusiässä ja olisi erinomainen koira muuten kaikilta osin. Rotujärjestö ei ota tässä vaiheessa spondyloosikoirien jalostuskäyttöön, koska koiria on kuvattu niin vähän. Tavallaan ymmärrän, mutta sitten taas en, koska vaihtoehtona on sitten jättää spondyloosikoira käyttämättä ja käyttää kuvaamatonta…. yleinen konsensus näyttäisi olevan, että spondyloosi 1-2 koiraa voisi käyttää terveeksi kuvatulle. Rustin etuna on myös, se että yhtä lukuunottamatta sen kaikki sisarukset on kuvattu terveiksi.

Oma ajatus on se, että todennäköisesti käyttäisin koiraa jos siitä riittävästi tykkäisin, oli spondyloosia tai ei, mutta sitten oman nartun taustat pitäisi olla kunnossa sen asian suhteen. Ylipäätään aikuisiällä kuvatun koiran selästä on aika mahdotonta sanoa, mistä muutokset ovat tulleet ja periytyvätkö ne vai ei. Meillä on hirvittävän vähän hyviä jalostusuroksia muutenkaan käytössä, joten toivotaan ettei tämä selkien kuvausprojekti karsi niitä entisestään.

Siru pääsi viikonloppuna ihan kunnolla hommiin pitkästä aikaa, ensin lauantaina walk up treeniin jäälle hyvässä porukassa, ja eilen ajeltiin Lapualle fasaanitreeniin. Kiva viikonloppu siis takana!

kuva Heidi Troberg

21.11.2020 kuulumisia

Tellu on rekisteröity Suomen Kennelliittoon (kesti n. kuukauden) ja saanut myös molemmat rokotukset. Parin viikon päästä olisi tarkoitus aloittaa tottistreenit kerta viikkoon hallissa sen kanssa. Tellu on edelleen töissä mukana arkisin ja mukavasti on keritty siellä harjoitella kaikennäköistä, vaikka tuntuu että mitään ei ole ehditty tehdä. Kaikkea se melkein osaa jo vähän, eikä tietysti voi paljoa tuon ikäiseltä vaatiakaan. Tänään oli ohjelmassa tutustuminen riistaan, en kyllä muista onko se nähnyt aikaisemmin variksia tai kania, mutta ei niiden kanssa ainakaan mitään ongelmia ollut 😊.

Marraskuun alussa mökillä

Helppo ja vaivaton pentu, jonka kanssa pitää muistaa vaikeuttaa tehtäviä kun koira hoksaa kaikki niin helposti. Nyt on vähän jännäkausi joka ilmenee karvojen nosteluna uusissa tilanteissa, mutta rohkeasti Tellu menee tutkimaan asioita sen jälkeen.

Tänään oli kolme Sirun ja Bagheeran pojista meillä käymässä. Oikein kivoja nuoria uroksia! Alla muutama kuva. Keli ei tosin ollut häävi kuvaamiseen. Kaikilla oli suuri miellyttämishalu ja hyvä kontakti, olivat äänettömiä ja tasapainoisia. Ulkonäöllisesti vielä vähän eri kehitysvaiheessa, mutta oikean kokoisia ja hyvät raamit omaavia uroksia.

Kaarne
Kräkki
Urpulintu

29.9.2020 tuloksia, kuulumisia

Sirun sairastupa-aika senkun jatkuu. Tällä kertaa tassuun mennyt tikku, kaisla whatever sai koiran ontumaan päivää ennen Kemiön b-kokeen starttia, eikun perumaan koe. Valitettavasti kaikki muutkin voittajaluokan loput tämän vuoden kokeet taisivat yhtä lukuunottamatta olla samana viikonloppuna. Tassu on nyt aavistuksen parempi,ei sieltä vielä ole mitään ulos tullut, mutta paikallishoidolla on saatu alue rahoittumaan. Seurataan tilannetta.

Tellu myös hankki itselleen ripulin, todennäköisesti maistellut jotain sopimatonta ulkona. Nyt pentu on jo reippaampi, nopea ensiapu rauhoitti vatsaa vähän ja vielä mennään riisi/piimälinjalla ainakin tämä päivä. Mutta tätähän tämä koira-arki aina välillä on.

Riesa on sentään päässyt kanalinnustamaan ja ajokit metsään. Elli käväisi hienoin tuloksin myös näyttelyssä ja ajokokeessa. Myös kasvatit ovat aktivoituneet hienosti kanalintu- ja sorsametsällä. Kokeissakin on käyty vaihtelevin tuloksin. Nekku debytoi nomeb-avoimessa luokassa äitinsä tyylisellä arvostelulla (vauhti korvaa järjen) ja sai 0. Kapu kävi kokeilemassa Laukaassa taipumuskoetta viikonloppuna, muuten hyvin menneen suorituksen nollasi vielä varisten jääminen turhan kauaksi. Mutta lähellä se oli! Vinha sai toisen alo1:n b-kokeesta, tervemenoa avoimeen!

Alla arvostelut ja hienoja kuvaterveisiä.

8.9.2020 tuloksia, Tellu

Ensin tulosuutiset, joita on nykyään niin paljon ettei meinaa perässä pysyä 😊!

Viikko sitten oli Seinäjoella flattien wt-mestaruus. Sirun startti oli varmaan sen huonoin ikinä. Koira ei keskittynyt kunnolla koko päivänä ja ratkaisi vauhdilla kaikki tehtävät. En oikein tiedä mikä oli ongelma. Voi olla että tämä koira vaatisi kunnon odotusajan rastien väliin ja ehkä myös takana ollut pitkä tauko treenissä vaikutti. Tästä ei liene suunta kuin ylöspäin. Rusti teki hienoa tulosta saaden alo1 ja 86 pistettä sekä oli 2. alokasluokassa! Tehtävät olivat Rustille helppoja ja sen tyyli työskennellä sopii hyvin wt-kokeeseen. Vauhtia on riittävästi mutta silti nenä ja maltti pysyy matkassa mukana.

Nekulle (Korven akan Fiuko) taas läheltäpiti ykkönen hienolla arvostelulla:

Rikille (Korven akan Kirnulintu) Nou 1 ! Hurjasti onnea!

Likan jälkeen koti on tuntunut kovin tyhjältä ja oikeastaan melkein heti päätin että jostain meille pentu tulee. Sterkkasin Sirun, sillä on nyt kaksi pentuetta ja se kyllä riittää. Mietin kyllä vielä sen astuttamista, mutta korona teki hommasta turhan hankalaa.

Tellun takaa löytyy tosi mielenkiintoisia koiria, osa tuttuja ja osa ihan uusia tuttavuuksia. Tellun emän isä on suomalainen Batzi’s Knockout ”Mauri”, jota näin aikoinaan jonkun verran. Emän narttulinja on tosi mielenkiintoinen ja koitin yhdistää sitä omiin koiriin jo aiemmin, mutta silloin homma ei vielä onnistunut. Tellun isoäiti emän puolelta on Coatfloats Nutella. Tellun isän puolen suku on Jiggers-koiria.

Tellu on muutaman päivän aikana osoittanut olevansa kaiken vaivan arvoinen. Reipas ja itsenäinen, silti kontaktinhaluinen ja sylissä viihtyvä pikku koira. Toivottavasti Tellulla on edessä pitkä ja terve elämä.

Ekaa päivää kotona

22.8.2020 kuvia

Yhä enemmän flattikin halutaan nykyään ”vain” seurakoiraksi. Tärkeä virka sekin, siksi lainausmerkit. Mutta jotta rotu säilyttäisi käyttökelpoisuutensa myös alkuperäisessä tarkoituksessaan, on metsästys se tärkein asia mitä flatin kanssa voi tehdä. Rodunomaiset lajit ja mejä ovat hyviä kakkosvaihtoehtoja jos metsälle ei pääse. Toki muukin harrastaminen, mutta nuo ovat rodun tulevaisuuden kannalta parhaat vaihtoehdot.

Yksittäisen koiran elämää ei metsälle pääsemättömyys mullista, siksi kenenkään on tästä turha vetää hernettä nenään. Mutta alkuperäisen käyttötarkoituksen vaatimat ominaisuudet tekevät noutajasta kelpo koiran melkein mihin tahansa tilanteeseen elämässä. Haluammeko säilyttää rodut sellaisena myös tulevaisuudessa?

Samaa vauhtia kun käyttöominaisuudet katoavat rodusta, lisääntyvät ääniarkuus, toimintakyky häviää pikkuhiljaa ja hermorakenne myös huononee. Flatin tapauksessa ensimmäisenä varmaan lisääntyy iloinen mihinkään johtamaton hössötys ja keskittymiskyky katoaa (se nyt ei ole rodun vahvin puoli alunperinkään). Puhumattakaan riistankäsittelyongelmista.

Mestaruudessa oli tänä vuonna tosi positiivinen fiilis, toivottavasti hiljaiset vuodet rodunomaisissa lajeissa ovat loppumassa. Sitä odotellessa muutama kuva tämän syksyn omien kasvattien touhuista. Kiitos teille kaikille 💙

19.8.2020 kuulumisia ja tuloksia

Alkusyksy on aina semmoista kilpajuoksua ajan kanssa että päivityksille ei ole ollut aikaa, vaikka ehkä asiaakin olisi ollut. Siru on nyt huollettu neljästi osteopaatilla, kaksi viimeisintä kertaa oli tarkoituksella heti rankan koeviikonlopun jälkeen. Jumeja oli jos jotain, mutta kerta kerralta ne aukeavat helpommin ja osa on ihan normaalejakin kovan rasituksen jälkeen. Uiminen ja etenkin se lähteminen ei edelleenkään ole ihan sitä mitä pitäisi, mutta nyt ainakin itselläni on uskallus lähteä pikkuhiljaa liikuttamaan koiraa kun se on edelleen yhtenä kappaleena. Luulen, että vesimarkkien pummaamisen syy on enempi kuin yksi asia. Koira ei edelleenkään ole niissä kovin hyvä (unohtaa helposti jos on useampi heitto) ja voihan olla että jos se ensimmäinen lähtö tuntuu jotenkin epämukavalta ja sitten ei heti halua siksi lähteä uudelleen. Maalla nimittäin ei vastaavaa ongelmaa ole. Siellä kyllä juostaan vaikkei olisi mitään hajua minne pitää mennä. Mutta katsotaan saataisiinko homma toiminaan vielä tänä syksynä.

Kyyhkystys alkoi reilu viikko sitten ja saalista on tullut mukavasti. Ei mitään jättimääriä, mutta niin että koirat ovat kyllä hyvin päässeet hommiin. Huomenna alkaa sorsastus ja suunnitelmissa onkin perinteisen hellepäivän varalle kyyhkyn aamupassi->sorsan aloitus->treenit->iltapassi -hässäkkä :D.

Siru kävi elokuun alussa starttaamassa Lieksan mahtavissa maisemissa kahden päivän wt-kokeessa. Saaliina tasaiset 2-tulos ja 3-tulos. Lauantai oli selkeästi parempi päivä meillä kummallakin. Mutta tulos kumpanakin päivänä, ei huono! Tosin ongelmat ovat yhä edelleen samat, kaahailua sinne ja tänne ja ohjaajan liian hitaita reagointeja.

Viime viikonloppuna oli flattimestaruus. Siru sai todella hyvän 2-tuloksen karsintakokeesta. Jos vain olisi hakenut sen toisen vesimarkin, olisi nyt 1-tulos taskussa. Maa- ja vesiohjaukset meni nätisti, ne olikin aika helpot. Haussa sitten koira laittoi kaikki peliin, ehkäpä osin kovalla maalla ollut haku tuntui uimisen jälkeen mukavalta. Mikäs siellä oli seistessä kun Siru tyhjensi hakuruudun juosten täysiä noutoon ja täysiä takaisin riistan kanssa. Viimeisellä riistalla sentään vähän hiljensi. Finaaliin päästiin, mutta siellä ei sitten toista rastia pidemmälle, koska jalat vei. Tehtävänä oli ohjaus edellisen päivän avoimen luokan haun yli ja se oli niin raskas, että pudottiin, vaikka riista tulikin talteen. Lopullinen saalis oli 5.sija finaalissa.

Riki sen sijaan räjäytti potin! 3. sija näyttelyssä arvosteltavana ja kokeen paras, siitä sitten seurasi se että Rikista tuli Juniorimestari 2020! Ihan mahtavaa. Ja kyllä tippa tuli linssiin, kun näin videolta Rikin tuomarilta saaman palautteen. Ei tätä vieläkään oikein tajua. Niin paljon Rikissä on äitiään, että on hyvä että sillä on taitavat ohjaajat ja kouluttajat. Jossain vaiheessa varmasti keskustellaan siitä miten tehtävät suoritetaan, mutta Rikillä on jo nyt vuoden ja 4kk iässä paljon paremmat perustaidot kuin äidillään tuossä iässä. Todella hyvältä näyttää 🙂

Mestaruudessa oli muutenkin tosi hyvä tunnelma, ehkäpä rotu alkaa taas pikkuhiljaa näkyä kokeissakin enemmän.

Junioerimestaruuden palkintojenjako
Siru ja Riki mestaruudessa