5.3.2018 kuvia Rustista ja Nitrosta, Sirulle kiertopalkintosijoitus

Siru pokkasi hienosti 4. sijan rotuyhdistyksen nomeflatti -kisassa. Harmittavan lähelle jäi kolmos- ja kakkossija, kolmoseen oli eroa 1p ja kakkoseen 2p. Mutta pennut veivät niin ison osan vuodesta, ettei me vaan keritty enempää. Tyytyväinen olen tietysti tähän saavutukseen, kolmen kärkisakki oli kaikki voittajaluokan koiria ja painivat ihan eri sarjassa meidän kanssa!

Onnea Sirulle tästä(kin) saavutuksesta!

IMG_0556

 

Pakkasten vähän hellitettyä Sirun kanssa on treenattu ajatuksena nostaa vaikeuskerrointa sinne voittajaluokan tasolle ja vähän ollaan nyt siirtymävaiheessa osaamistason suhteen. Oikeastaan vasta nyt on joutunut miettimään koiran pääkopan sisältöä siltä kantilta, että miten se kestää puuttua ja korjata koiran tekemistä ilman että treenaamisesta tulee puurtamista. Tähän asti on menty vähän sellaisella kaikilla on kivaa-mentaliteetilla, joka kyllä nyt näkyy… kyse ei niinkään ole siitä, etteikö koira tekisi, mutta se kuuliaisuus ja viim kesän kokeissa näkynyt luotto siihen että kyllä se ohjaaja tietää on vähän hakusessa. No ehkä me tästä vielä nousemme, kun saadaan nuo kinokset katoamaan ja päästään tekemään ihan kunnolla jotain.

Tanja ja Janne olivat käyneet tekemässä riistatreeniä, tässä muutama otos ahkerista treenaajista;

IMG_0608 IMG_0696-Edit(1) IMG_0663 IMG_0649-Edit

23.2.2018 koulutusta

Viime viikonlopun vieitimme Oripäässä Sirun kanssa opiskellen ylösajoa hallitusti 😀

Tämä oli oikein mukava ja opettavainen setti, koulutus oli Metsästynoutajien järjestämä ja kouluttajana toimi Heikki Nevalainen. Ensin oli teoriaosuus, jonka jälkeen siirryttiin ulos tekemään hakukuvioharjoitusta ja pysäytys- ja hallintaharjoituksia lisäten vähitellen häiriötä, niin että lopulta koira teki hakua kunnes tuli laukaus ja heitto. Koira pysäytettiin laukaukseen, annettiin katsoa heitto ja kutsuttiin luo. Pari haki markkeerauksen.

Sunnuntaina teimme saman riistalla. Maastoon oli viety eläviä lintuja, jotka koira ylösajoi ja jos pudotus saatiin, niin toinen koira haki linnun. Treenitilanteessa pitäisi aina ampua, vaikka ampumatilannetta ei tulisikaan, jotta koiraa saadaan opetettua jäämään paikoilleen kun laukaus tulee. Tässä alla Krista Leinosen hyvä yhteenveto harjoitteista (kopioitu nome/wt-kokeeseen treenaaminen fb-ryhmästä) :

”Tämä koulutus ei varsinaisesti tähtää kokeisiin, vaan metsästykseen, mutta tämä kyllä vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä ja luottamusta.

Ensin oli teoriaosuus, jossa käytiin läpi kaavioiden ja tekstien avulla, miten opetus etenee ja mitä tavoitellaan.

Sitten mentiin ulos ja tehtiin damiharjoitteena seuraavia:

– Peltoalue, jonka laidoilla puita/puskia, jonne viety dameja muutamaan kohtaan. Damien tarkoitus vahvistaa tiettyjä paikkoja (mm. kuusenalusta), joihin koira hakeutuisi myös seuraavassa harjoituksessa.
– Koira päästetään tekemään hakua ja sitä ohjataan omalla kulkemisella, pillillä ja käsimerkein pysymään noin 10 – 15 m etäisyydellä ja tekemään hakua pellon laidasta laitaan.
– Kun koira sai hajun damista, se pysäytettiin ja kutsuttiin luokse. ISO palkka.

(koira sai palkkioksi hakea damin, jos se löysi sen hakua tehdessään)

Seuraava harjoitus:
– Pellolla, mutta eri paikka kuin aiemmin.
– Koira viedään istumaan noin 20 m päähän ohjaajasta. Ampuja on koirasta noin 20 m päässä, mutta eri puolella kuin ohjaaja.
– Ampuja ampuu (startteri) ja heittää damin. Ohjaaja pillittää pillipysäytyksen ja antaa koiran katsoa heiton.
– Kun koira katsoo ohjaajaan, se kutsutaan luokse. Jos ei katso, kiinnitetään koiran huomio niin, että katsoo ja kutsutaan luokse.
– Koira lähetetään hakemaan dami.

Seuraava harjoitus:
– Sama paikka kuin edellisessä.
– Koira istuu ohjaajan vierellä ja avustaja heittää damin maahan noin 25 m. päässä. Ohjaaja kääntyy koiran kanssa ja sillä aikaa avustaja ottaa damin ylös. Ampuja on noin 25 m. päässä damista, mutta eri suunnassa kuin ohjaaja.
– Koira lähetetään hakuun alueelle, jossa dami oli. Annetaan etsiä hetki, ampuja ampuu (startteri) ja heittää damin.
– Pillipysäytys, annetaan katsoa heittokaari ja odotetaan, että katsoo ohjaajaa ja luoksekutsu.
– Annetaan noutaa.

Seuraava harjoitus:
– Peltoalue, käytettiin osin samaa ensimmäisessä harjoituksessa, tuttu kuusenalusta.
– Koira lähetetään hakuun ja taas ohjataan sitä pillillä, omalla liikkeellä ja käsimerkein kulkemaan laidasta laitaan.
– Koiraa ohjataan kuusikon lähelle ja odotetaan sen menevän sen alle etsimään.
– Tulee laukaus (haulikko) ja heitto (dami) ja koira pysäytetään pillillä ja kutsutaan luokse. ISO palkka.
– Toinen koira on ollut passissa ja noutaa damin.
– Jos koira ei pysähdy pilliin, ampuja (yrittää) nostaa damin ylös ennen koiraa. Ohjaaja menee koiran luo, laittaa hihnan ja palauttaa koiran paikkaan, jossa sen olisi pitänyt pysähtyä. Pillipysäytyskäsky, ohjaaja palaa omalle paikalleen ja kutsuu koiran luokse. ISO palkka.

Seuraavana päivänä harjoiteltiin elävän riistan kanssa eli taimikkoalue, jossa lintuja. Päästettiin koira hakuun ja ohjattiin sitä omalla kulkemisella, pillillä ja käsimerkein. Ampujat tietty mukana.
– Kun koira sai hajun, se teki sille rodunomaista työtä eli yritti saada linnun kiinni. Kun lintu siivitti, pillipysäytys ja koira kutsuttiin luokse. Toinen koira nouti linnun, jos ampuja osui.

Kyse oli kahden päivän kurssista, mutta koirien edistyminen oli huimaa ja nähtiin todellista yhteistyön ja luottamusken kasvamista.”

Olen tosi tyytytäinen kurssin antiin. Omasta mielestä selvisimme Sirun kanssa hyvin, vaikka muutamassa kohdassa minun olisi pitänyt reagoida nopeammin, myös koiran kehuminen ja palkkaaminen oli vähän hakusessa. Mutta tuolla oli kovasti sellaista uutta asiaa, johon joutui tosissaan keskittymään ja kaikki muu sitten vähän kärsi siitä. Sitäkin mietin, että pitäisikö treeneissä alkaa olla luovempi ja haastaa koiraa enemmän? Ehkä me on vähän jämähdetty niihin koejuttuihin ja nimenomaan niiden harjoitteluuun. Välillä voisi tehdä jotain muutakin ja viedä koiraa alueelelle jossa se ei ole ihan niin varma itsestään. Koska tuolla kyllä huomasi sen, että kontakti oli jotenkin intensiivisempää kun koira joutui kysymään ja vastaanottamaan neuvoja eri lailla kuin yleensä, koska tehtävät olivat sille outoja.

 

Alla kuvia viikonlopusta, osa kuvista Krista Leinonen ja osa Heikki Nevalainen.

Hne__DSF6355 Hne__DSF6358 Hne__DSF6360 Hne__DSF6361

 

9 Hne__2170257 jono ryhmäkuva (1 of 1) siru (1 of 1)-2

 

 

13.1.2018 uuden vuoden tuulia

Välillä on mukava poistua omalta tutulta mukavuusalueelta. Sirun juoksun päätyttyä just sopivasti, saimme hienon tilaisuuden käydä testaamassa a-koefiiliksiä ihan kokeenomaisessa treenissä. Kiitos vielä kaikille asianosaisille hurjasti! En tiedä onko a-koe meidän laji koskaan, mutta en aio sitä tyystin unohtaa, nyt kun on kerran koira jolla sinne on osallistumisoikeus. Jännitys nyt ei rennossa treenissä ollut likikään kokeen luokkaa, mutta hyvin tuli silti selväksi, että paljon pitäisi tehdä hommia jos kokeeseen joskus haluaa. Tosin, mietittiinkin, että jos saman ajan käyttäisi a-kokeen harjoitteluun kuin mitä on käytetty tähän saakka kaikkeen muuhun, niin eipä siinä varmaan hätää olisi… sinällään isoja puutteita ei Sirulla ollut mielestäni, vähän se lämmin riista kuumottaa enemmän kuin damit tai kylmä, vaikka jahdeissakin on käyty. Tai ehkä juuri siksi. Ehkä jos jotain haluaisin olevan toisin, niin koiran vire pitäisi saada alemmaksi, jotta se olisi paremmin ohjattavissa ja levollisempi ja siten kuuliaisempi. Isoimmat puutteet taitaa kuitenkin olla ohjaajan korvien välissä, ja siinä sitä vasta työsarkaa on…

Keväälle olisi luvassa kaikenlaista mukavaa, katsotaan miten päästään mukaan ja suunnitelmat toteututuvat. Ekstrainnoissani olen huhtikuun puolessa välissä olevasta rotuyhdistyksen koulutuksesta, jonne sain peräti viisi kasvattiani Sirun lisäksi ilmottautumaan. Tosi kiva että saadaan nuoriso oppiin! Myös Rusti lähtee isoon maailmaan harjoittelemaan noutojuttuja. Sirulle on suunnitelmissa luonnetesti tuokokuun loppupuolella ja sinne ehkä jopa päästään (tähän mennessä kaikista nartuistani kukaan ei ole jättänyt juoksua tekemättä luonnestestipaikan vuoksi :D). Kop kop. laskeskelin, että seuraava juoksu voisi olla kesäkuussa, joten tiukille menee. Kevään aikana olisi myös tarkoitus korkata wt:n avoin luokka.

Maaliskuussa on talvinome, jossa olen tällä kertaa mukana tuomarin ominaisuudessa. Tosi kiva päästä tsekkaamaan tämän hetken nuorison taso. Toivottavasti saadaan paljon koiria paikalle. Talvinome onkin tänä vuonna vähän erilainen kuin aiemmin, tai oikeastaan tämä oli paluu juurille. Aluperin se olikin sellainen tapahtuma kuin nyt on tulossa, la on koe ja su treenataan porukalla. Tällä hetkellä nautitaan loistavista ulkoilukeleistä kun valon määräkin alkaa jos kasvaa. Sirulle on tarkoitus palautella vähän asioita mieleen juoksutauon jälkeen sekä korjata mm. pysäytykset kuntoon, ne on vähän päässeet huonommaksi… ohjausmatkat sinällään alkaa olla omasta mielestä riittäviä, mutta koiran kestoa siellä kaukana pysyä ohjattavana täytyy vielä parantaa.

Kaiken kaikkiaan aktiivinen vuosi taas tulossa!