perjantaina suunnattiin sorsamaille ja lintuja tulikin hyvin. Keli oli monista aiemmista vuosista poiketen tuulinen ja sadekuuroinen. Päivällä oltiin kolmisen tuntia passissa ja sitten syötiin välillä ja mentiin illaksi uudelleen asemiin. Linnut saapuivat kuitenkin vasta hämärän tultua ja lensivät valoisan aikaan vain korkealta yli.
Myös kasvatit pääsivät töihin, mikäs sen hienompaa!
Seuraavana päivänä kävin Tellun ja Riesan kanssa tsekkaamassa vielä maastot uudelleen. Hyvä käytäntö joka on osoittautunut toimivaksi. Pimeässä saattaa jäädä lintu löytymättä. Tällä kertaa saaliiksi tuli Tellun ylpeänä palauttama kaave sekä heinuri jota etsittiin vähän väärästä paikasta edellisenä iltana.
Suurin anti oli kuitenkin ehdottomasti kokeneen Riesan pitämä oppitunti Tellulle kaislikoiden perkauksessa. Riesa ei äänekkyytensä vuoksi ole käynyt juuri kokeissa, mutta paras metsästyskoira se ehdottomasti on meidän noutajista. Koira jolla pystyy tarkistamaan nuo meidän metsästysmaat on aarre. Toivottavasti Tellusta tulee yhtä hyvä! Riesa ui veneen edessä ja pelkästään veneen suuntaa muuttamalla sen pystyy suuntaamaan haluttuun kaislikkoon. Ja toki se itsekin jo tietää missä linnut yleensä ovat. Sirusta ei tähän hommaan ole, se ei pääse liikkumaan hankalassa maastossa yhtä hyvin eikä muutenkaan oikein tykkää tästä duunista. Menee kyllä kun käskee mutta se ilo hommasta puuttuu.
