Minni ja Tellu maaliskuun jo valostuvassa illassa
Talvi meni onneksi nopeaan, luntakin oli niin vähän että vasta ihan viimeisen kuukauden aikana se oikestaan haittasi liikkumista millään lailla. Nyt on jo tosi lämmin ja lumet sulavat silmissä!
Vuoden 2025 kiertopalkinnot on jaettu ja kiitos kuuluu edelleen aktiivisille kasvatinomistajille! Vaikka nämä eivät mitään maailman tärkeimpiä asioita olekaan, niin kuitenkin osoitus siitä että kasvattien kanssa pystyy tekemään monipuolisesti eri asioita ja että ne ovat aktiivissa kodeissa.
Minnille ei tähän tietoon ole tulossa pentuja. Kipuilin pitkän aikaa tuon SP1:n kanssa ja tämän hetken tiedon mukaan en näe järkevänä sitä astuttaa. Katsotaan asiaa myöhemmin ja kuvataan vaikka sitten selkäkin uudestaan jotta nähdään mitä siellä on tapahtunut. Koira on onneksi täysin oireeton, eikä omista koirista kukaan muukaan ole selkäänsä oireillut isommillakaan muutoksilla. Mutta koska tilanne voisi myös olla paljon pahempi, niin otetaan nyt varovainen linja asian kanssa. Ja koska Minni nyt tällä hetkellä on ainoa potentiaalinen jalostuskoira meidän taloudessa, niin tämä tarkoittaa myös sitä että pentuja ylipäätään ei ole tänä eikä varmaan ensi vuonnakaan tulossa. Vähän haikeaa, mutta minkäs teet. Minni ja veljet ovat oivallisia työkoiria ja on sääli jos niistä ketään ei tulla käyttämään, mutta onneksi aikaa vielä on etenkin veljien jalostuskäytölle.
Minni aloitti juoksun juuri viime hetkellä ajatellen kevään wt-kokeita. Nyt olisi viimein tarkoitus mennä korkkaamaan se Suomen avoin luokka. Vähäluminen talvi onkin hyödynnetty ohjauskäskyjen opetteluun ja tuntuu että koira edistyy huimaa vauhtia. Olen myös itse opetellut vähän erilaisen tavan toimia sen kanssa kuin muiden koirien, palkkauksessa on siirrytty liki kokonaan sosiaaliseen palkkaan ja leikkimiseen ja tulosta on kyllä syntynyt huimasti sen jälkeen! Koira kuin koira on opportunisti, se tekee sitä mikä sille itselleen on kannattavaa. Ja jos ohjaaja ei ole riittävän mielenkiintoinen niin saattaa olla että damit vievät voiton pillikuuliaisuudesta. Leikki on myös auttanut siihen että koiraa kestää paremmin toistoja ja sitä että joskus joudutaan korjaamaan jotain tehtävää. Ylipäätään se maaninen suhtautuminen noutamiseen on jos ei nyt hävinnyt niin ainakin lieventynyt. Tämän koiran kanssa kun ei ole pelkoa siitä että noutaminen jossain vaiheessa lakkaisi kiinnostamasta…
Tellun kanssa on löydetty uusi laji potkukelkkailu. Harmittavasti taitaa kelit loppua kesken, mutta jatkamme sitten pyöräilyllä sulan aikana. Tellu tekee myös noutojuttuja, mutta vähemmän tavoitteellisesti kuin Minni, koska aikaa on vaan rajallinen määrä. Sen sijaan se on aina tykännyt juosta ja mikäs sen parempi kuntoilumuoto.