Esa Valkonen piti nuorten koirien renkaalle koulutuksen Korpilahdella Surkeella viime sunnuntaina. Aluksi tehtiin tasotsekkaus, jossa yhdessä koiran kanssa vietiin dami, palattiin lähetyspaikalle ja koira sai noutaa heti. Tehtävässä katsottiin kuinka koira seuraa metsässä epätasaisessa maastossa ja kuinka nouto sujuu. Seuraamisessa oli haasteita, joten melkein kaikkiin tehtäviin tästä eteenpäin oli yhdistetty seuraamisen harjoittelu.
Seuraavaksi teimme ryhmäharjoituksen, jossa koirat seurasivat ympyrässä, Esa oli keskellä ja heitti seuraamisen lomassa jokaiselle koiralle markkeerauksen ringin ulkopuolelle. Jotta pääsi noutamaan, piti ensin seurata hyvin ja istua rauhassa ohjaajan sivulla kun heitto tuli. Tämä oli myös hyvä harjoitus nuorelle koiralle kun piti mennä ja tulla muiden koirien ja ihmisten välistä.
Tämän jälkeen tehtiin pareittan markkeerausharjoitus, jossa toinen koira oli passissa ja toinen nouti ykkösmarkkeerauksen. Oikeanpuoleiselle koiralle tuli ykkösmarkkeeraus suoraan rinnettä ylös. Heittäjä seisoi tasanteella n. 35 m päässä ja heitti damin itsestään etuviistoon vasemmalle. Koira näki heittäjän ja kaaren, muttei damin putoamispaikkaa. Heitto ei näkynyt kovinkaan hyvin tummassa metsässä. Kun ensimmäinen koira oli noutanut heiton, vaihdettiin paikkoja ja noutanut koira tuli passiin vasemmalle puolelle ja passissa ollut pääsi noutamaan.
Tämän jälkeen tehtiin myös paritehtävänä seuraava harjoitus: seuruutettiin koiria Esan perässä n. 25m rinnettä poikittain kaatuneen puunrungon luokse. Esa piilotti rungon ympärille kaksi damia koirien nähden. Palattiin lähetyspaikalle ja Esa ampui vielä starttipistoolilla laukauksen ohjauksen suuntaan. Oikeanpuoleiselle koiralle tuli taas markkeeraus ylärinteeseen, markkeeraus haettiin heti, jonka jälkeen vasemmanpuoleinen koira haki ohjauksen. Sitten vaihdettiin paikkoja ja tehtiin tehtävät toisinpäin.
Sitten lisättiin samaan tehtävään drive ja muistimarkkeeraus. Ohjausta ei enää motivoitu koiralle, lähetyspaikka oli sama kuin paritehtävässä. Esa lähti kävelemään oikealta vasemmalle ohjauslinjan yli ja heitti mennessään ohjauslinjan päälle damin, jonka nosti pois. Se jälkeen hän käveli vasemmalle aukolle ja heitti markkeerauksen n. 90 asteen kulmaan ohjauslinjasta n. 40 m päähän hangelle. Markkeeraus piti jättää muistiin ja ottaa ensin ohjaus. Koirat myös harjoittelivat ohjauksen yhteydessä tyhjän hajupaikan ylitystä (pois nostettu heitto) ja sitä että linja pidetään vaikka muuallakin on tapahtumia.
Kokeneemmille koirille tehtiin versio jossa avustaja heitti ensin samaan paikkaan ylärinteseen damin kuin paritehtävässä oli ollut ja Esa heitti jälleen häiriön ohjauslinjalle (nostettiin pois), sekä noudettavan damin vasemmalle aukolle. Ohjaus otettiin jälleen ensin, sen jälkeen vapaavalintaisessa järjestyksessä sivuilla olevat markkeeraukset. Jos ajattelet ristikkoharjoitusta, niin lähetyspaikka oli ristikon keskellä, ohjaus ylhäällä ja markkeeraukset suunnilleen sivuilla vähän etuviistossa lähetyspaikasta, mutta ei kuitenkaan liian lähellä ohjausta.
Tässä tehtävässä tuli jo selkeitä eroja koirien välille. Osalle tuotti tuskaa luopua heitosta ja keskittyä ohjaukseen, osa meni kyllä ohjauspaikalle, muttei malttanut keskittyä siellä etsimiseen vaan yritti juosta markkeeraukselle.
Lopuksi koirat seurasivat pareittan aukon ja metsän rajassa sivusuunnassa rinnettä pitkähkö matka, niin että Esa käveli koirien välissä ja avustaja käveli aukon puolella dami kädessä eikä edes heittänyt mitään. Koirilla ja ohjaajilla oli siis vaikeutena epätaisainen maasto, puut, ”tuomari” joka käveli vieressä sekä vielä ihminen jolla oli dameja ja joka heilutteli niitä kulkiessaan. Aika monta häiriötä siis.
Tellu pärjäsi aika hyvin. Se oli hiven levoton odotuspaikalla, sitä kiinnostaa tällä hetkellä kaikki hajut ja lieviä valeraskausoireita on myös, joten se ei ehkä ihan parhaimmillaan ollut. Tehtävät se teki kuitenkin hyvin, hyvät ylösotot, ei metsästystä dami suussa, pääosin myös hyvät otteet ja kauniit luovutukset. Noudot oli sille helppoja, ainut missä vähän oli epävarmuutta oli ohjaukselle meno kahden markkeerauksen välistä. Mutta siinäkin se piti hyvin linjan, ehkä vähän meni hitaammin kuin normaalisti. Seuraaminen oli aika ajoin väljää, parille heitolle se nytkähti ennen lähetystä, mutta muuten ei mitään isompia ongelmia.
Tellu seuraa hyvin jos ei ole häiriötä, mutta sunnuntaina sillä oli vaikeuksia keskittyä kun ympärillä oli paljon hajua ja tapahtumia. Se ei myöskään osaa kääntyä sivullani kun vaihdan rintamasuuntaa, vaan jää eteen tai taakse poikittain, mikä paljastui kun ajattelin kääntyä jotta se näkee Esan viimeisen heiton. Hihnalla tämänkin olisi saanut onnistumaan, mutta toisaalta nyt on selvillä ettei se vaan osaa vielä.
Tykkäsin myös siitä että se jaksoi keskittyä koko päivän aina kun sen oma vuoro oli. Tosin siihen varmaan auttaa se että olemme aika lailla erossa muista odottaessa enkä anna sen juuri seurustella muiden kanssa. Kävin myös useasti tekemässä sen kanssa pienen kävelylenkin jossa se sai haistella ja käydä pissalla ja sitten tehtiin vähän pysäytyksiä, seuraamista heittopalkalla, muutama sivusuuntaharjoitus ym., jotta se malttoi sitten odotuspaikalla istua käskyn alla. Noitten pikkutehtävien tekeminen odotusajalla on myös keskittymistä minuun muitten koirien tai hajujen sijaan. Toivottavasti tällä taktiikalla Tellusta tulee helppo koekoira joka osaa levätä kokeessa kun tilaisuus siihen on.
Ensi lauantaina on ohjelmassa Pirkan Damit, katsotaan miten siellä sujuu. Pitäisi myös alkaa miettiä ihan oikeitakin kokeita Tellulle jossain kohtaa. Pennut tulevat kesken koekauden, joten startit jäävät tänä vuonna vähiin, toivottavasti kuitenkin jokunen wt- ja nomeb-koe ehditään käydä.
Elli ja Liina ovat saaneet herpesrokotteen, nyt sitten odotellaan ultraa.