Kesän ehkä se pysäyttävän uutinen oli Sirun ja veljensä Hekan lähtö peräkanaa, Siru kesäkuussa ja Heka heinäkuussa vähän yli 11v iässä. Nämä kaksi olivat toistensa peilikuvat monella tapaa. Elivät täyden tapahtumarikkaan elämän antaen kaikkensa joka hetki. En usko että enää tulee tälläistä pentuetta koskaan.
Heka / FI KVA-VAHI FI JVA Korven Akan Hemuli 1.3.2014-19.7.2025
kiitos Anu ja Arttu❤️
Siru / Korven Akan Tuittu 1.3.2014-10.6.2025
Sijoituskoirani Korven Akan Liinapeippo ”Aamu” on siirretty Johannan ja Peten nimiin. Kiitos ❤️. Aamu on oikein mukava koira, mutta koska pentueessa on useammalla koiralla erilaisia autoimmuniteettiin liittyviä ongelmia, niin Aamua ei tulla käyttämään jalostukseen.
Sitten vähän iloisempia uutisia. Kasvatit ovat ahkeroineet taas kokeissa ja metsällä upeasti! En listaa enää tuloksia tähän, ne löytyvät etusivulta ja koiranetistä. Kiitos kaikille ihan älyttömästi siitä että annatte koirienne nauttia siitä mihin ne on tarkoitettu!
Minni aloitti viimein juoksun, taas vain päiviä mestaruuden jälkeen. Nyt sille on varattu selkäkuvaus, syksyn ohjelmassa myös luonnetesti jos mahdutaan mukaan, sekä joku pikku reissu vielä tälle vuodelle.
jos selkä on kunnossa niin pentuja toivottavasti tulee ensi keväänä. Minni on osoittautunut oikein hienoja työkoiran ominaisuuksia ja vaikka siinä mun makuun vähän liikaa vilkkautta, se kykenee kuitenkin aika hyvin keskittymään tehtäviin. Mahdollisesta pentueesta lisätietoja myöhemmin.
Toukokuu on ohi ja se menikin yhdessä hujauksessa. Koekausi käynnistyi myös todenteolla wt-kokeilla. Laukaassa järjestettiin flattien mestaruuskoe, jossa oli kolme omaa kasvattia. Harmi kun Minni ei vielä ole ihan avo-tasolla, olisi ollut upeaa saada kasvatti joka luokkaan.
Alossa aloittavat wt-uransa Kössi ja Mitta, Riki taas kisasi mestaruudesta voittajaluokassa. Tuloksia tulikin kivasti! Riki sijoittui mestaruudessa hopealle ja kokonaiskokeessa sijalle 7. Voi2-tuloksella. Mitta oli upeasti koko alokasluokan 4. saaden 1-tuloksen. Kössillä oli huonoa onnea parilla rastilla, joten kokonaistulos nolla, mutta pisteitä tuli muilta rastilta hyvin (50p). Tulos on nyt siis tosi pienestä kiinni!
Flattien mestaruuden sijoittuneet
Mitta
Viikko sitten sunnuntaina debytoivat b-kokeessa Ähtärissä Aafolf ja Minni. Koe oli helpohko, mutta nuorten kokemattomien koirien kanssa voi aina silti sattua jotain yllättävää. Aadolf sai upeasti 1-tuloksen ja suoritti koko kokeen varmasti ja etenkin jäljellä osoitti loistavaa ongelmanratkaisukykyä. Minni kompastui mummonsa tavoin ekassa kokeessaan hakuun ja sen tehottomuudesta johtuen sai alo3-tuloksen.
Nuorella koiralla ei ihan pää enää pysynyt viimeisessä tehtävässä kasassa, se haki ensimmäisenä kauimmaisen riistan ja teki kyllä hakua vielä senkin jälkeen, mutta ajatus selvästi katkesi. Mutta hakua ei olla kyllä juuri treenattukaan, joten ei ihme. Minnin ei pitänyt vielä edes startata, mutta kokeessa oli tilaa ja kävin hakemassa vikalistan jatkotreeniä varten. Muutoin ei kyllä ainakaan tässä kokeessa ollut mitään moitteen sijaa, kaikki muut tehtävät meni upeasti ja lähihallinta oli vaivatonta ja kaunista. Hyvä siitä vielä tulee kun vähän kasvaa.
Annika ja Aadolf menossa jäljelle
Siru-mummo kävi kilpirauhaskontrollissa ja thyroxin- annostusta vähän nostettiin. Se alkoi myös aristaa kurkkuaan ja oli selvästi kipeä. Olin jo varma että sillä on kasvain nielussa, mutta tällä kertaa selvittiin sylkirauhasen tulehduksella. Mummo sai kipulääkettä ja antibioottia ja oli jo seuraavana päivänä entistä ehompi. Aloitimme sille myös librelapistokset ja askel onkin jo keventynyt ja koko koira on jos mahdollista entistä iloisempi. Koska ikää on jo 11v, on selvää että yhteinen aika on loppumassa, toivottavasti se loppu on kivutonta ja mukavaa aikaa Sirulle.
Siru
Terveysrintamalla ei taida nyt kellään olla isompia huolia (kopkop). Aadolfin ja Kössin silmät vaativat edelleen säännöllisesti voiteen laittamista (keratiitti), mutta ovat pysyneet kunnossa omistajien hyvällä hoidolla.
Kevät on käynnistynyt niin vauhdikkaasti että parempi tässä kohtaa listata vain oleellisimmat, kun osa on jo päässyt unohtumaankin. Nuoriso-osasto (Haukka -pentue) pärjäsi upeasti talvinomessa. Noki voitti vähän vasemmalla kädellä koko lauantain alokasluokan, ollen paras yli 30 koirakosta. Vasemmalla kädellä siksi että noutojutut ovat vain harrastus, Nokin päätyö tulee olemaan pelastuskoiran hommissa. Myös Mitta ja Ressu sijoittuivat mukavasti ja näin ollen heille kapsahti sitten vielä sunnuntaina joukkuekisan voitto! Ihan mahtavaa! Minni, Kössi ja Miina kävivät kokeilemassa avointa luokkaa vaihtelevin tuloksi. Kössä sijoittui hienosti kuudenneksi, Miinalla ja Minnillä meni enemmän opintoretken puolelle. Minni kompastui ohjaukseen jossa oli pienessä sektorissa lähellä markkeerauspaikat ja heittäjä ja ohjaus, mutta itse markkeeraus meni upeasti eikä haussakaan mitään vikaa ollut. Pikkuhiljaa hyvä tulee… Minni kokeili jo edellisvuonna alokasluokkaa hyvällä menestyksellä, joten sinne meno olisi ollut aika turhaa.
Maarit ja Noki, lauantain voittajat
Tarja, Maarit ja Hannaa tuurannut Sara, voittoisa joukkueemme
Virallinen koekausi alkaa käynnistyä. Minnin startit painottuvat loppukauteen, niin hauska kun olisi kevään wt-kokeisiin ollutkin päästä. Koska Minnillä on jo alo1, emme enä pääs alokasluokkaan. Tavoitteena onkin käydä vuoden viimeisissä wt-kokeissa kokeilemassa avointa luokkaa. B-kokeeseen päästään toivottavasti aiemmin, vaikka juoksut kyllä osuvat taas niin hankalasti että saas nähdä…
Viimeisin pentue on ollut ainakin vielä tähän saakka terve (kop kop), ei kutinoita eikä isompia luusto-ongelmia. Nokilla on todennäköisesti va1, mutta selkä täytyy kuvata vielä uudelleen, jotta siitä saa lausunnon. Muutoin Nokin selkä oli ok. Samalla tsekattiin 1-kyynärän tilanne ja se oli pysynyt ennallaan.
Minni pitäisi myös selkäkuvata, tämä jää varmaankin syksyyn. Tellun sp 2 on ollut ainakin vielä täysin oireeton, toivottavasti sellaisena pysyykin mahdollisimman kauan. Siru täytti 11v ja nyt siinä alkaa kyllä jo ikä ja kilometrit näkyä. Iloinen ja touhukas se on, mutta selkeästi väsyy lenkillä nopeammin.
Minnin kanssa on aloiteltu oikeastaan vasta nyt viimeisen kuukauden aikana enemmän treeniä rodunomaisiin lajeihin. Sille näyttää sopivan pitkäkestoiset treenit joissa tulee suht paljon passissa oloa, se osaa jo levätä kun ei ole sen oma vuoro ja keskittyy myös hyvin. Luulen että ylimääräinen höyryäminen jää itsestään pois kun koira keksii että odottamalla pääsee sitten kuitenkin tekemään. Sen kanssa on myös helppo harjoitella uusia asoita, kun ei ota mistään itseensä ja kaikki on kivaa.
Päättyvä vuosi on ollut vaiherikas niin kasvattien kuin omien koirien osalta.
Kasvatus on ollut aina aika pienimuotoista, 13 vuodessa pentueita on ollut 6 kpl ja pentuja on syntynyt 38 kpl. Tänä vuonna tuosta porukasta 8 kpl läpäisi taipumuskokeen, 3 kpl sai tuloksen nomeb-alokasluokasta, 3 kpl sai tuloksen wt-kokeesta, 3 kpl kävi näyttelyssä, saaliina junnuserti ja serti. Mejätuloksia tuli 2 kpl. Yksi koira aloittelee pelastuskoirauraansa. Tuloksista suurin osa on kahden viimeisen pentueen.
Valitettavasti myös terveyshuolia on ollut yhdellä sun toisella. Onneksi vielä ja toivottavasti myös jatkossa koirat pystyvät elämään normaalia elämää. Kahdella kasvatilla on keratiitti ja useammalla atooppisia oireita, joihin osa tarvitsee lääkitystä, osalla on riittänyt ruokavalion muuttaminen.
Jatkossa pitäisikin olla tosi tosi tarkkana yhdistelmän terveyden suhteen. Tosin en ole ihan vakuuttunut auttaako tilanteeseen enää kovin paljon mikään. Koiran kun pitäisi minun mielestäni pystyä elämään ilman jatkuvaa silmien, korvien, tassujen tai ihon huoltoa. Minnillä oli nyt alkutalvesta hiiva korvassa ja korvatulehdus, se parani hyvin, mutta vähän jäi kaihertamaan tämäkin. Eli seurataan tilannetta ja jos oireet eivät palaa, niin ehkä Minnin uskaltaa jossain kohtaa astuttaa. Pentuja tulee siis vasta 2026 aikaisintaan ja sekin on vielä hyvin epävarmaa.
Impi, ensimmäisen pentueeni viimeinen elossa oleva, poistui paremmille metsästysmaille 24.10.2024 kunnioitettavassa 13v iässä ja vielä kunnioittavampi määrä noutoja plakkarissaan🩵. Osanotto ja kiitos Impin perheelle näistä vuosista!
Impi 2024 syksyllä
Omista koirista pikku Minni (joka oikeasti ei ole yhtään pikkuinen 😁) on harjoitellut jo vähän koejuttuja ja yllättävän hyvin on mennyt! Sillä on nyt 1,5v iässä taippari läpäisty, juniorimestaruuden 2. sija, sekä Norjasta nomeb alo2 (damikoe) sekä wt alo1 ja luokkavoitto. Näyttelyssä se kävi kesällä saaliina junnuserti. Haastetta tulee varmasti jatkossa olemaan mm vireen kanssa, mutta lahjakas koira on ilman muuta.
Tellu kävi hakemassa nomeb avo3-tuloksen ja metsästi kanalintuja ja kävi jahdeissa antaumuksella syksyn. Siru mennä porskuttaa vielä lauman mukana, vaikka vauhti on jo hidastunut. Se täyttää keväällä toivottavasti 11v, ja on suhteellisen hyvässä kunnossa.
Tässä meidän jengi kaverikultaisten kanssa lenkillä viikko sitten.
Vuodelle 2025 olisi tavoitteena saada Minnille koekokemuksia, päästä Tellun kanssa jahtiin ja saada mummu pysymään mukana menossa. Ja toivottavasti kasvatit pysyvät kunnossa ja pääsevät tekemään mieleisiään juttuja!
Kiitos kaikille kasvatinomistajille ja treenikamuille vuodesta 2024! Jatketaan ensi vuonna samaan malliin!
Minni ja Volo käväisivät Norjan turneella josta 21.9. Vololle nomeb-kokeesta alo1, Minnille alo2, ja 22.9. wt-kokeesta Minnille alo1 ja luokkavoitto.
29.9. Aamu kävi Uuraisilla hakemassa nou1-tuloksen.
tässä kuvakimaraa ahkeroineista:
Norjan koereissu oli oikein opettavainen. Ajatuksena oli käydä katsastamassa kokeita ja tarjota samalla nuorille koirille uusia kokemuksia. Tulosodotuksia ei juuri itselläni ollut, joten siihen nähden reissu oli oikein onnistunut. Lauantain alokasluokan koe oli dameilla tunturin (tai vuoren) päällä karussa maastossa. Alokasluokassa ei ilmeisesti ole Norjassa lainkaan ohjaustehtäviä, koe koostui neljästä markkeerauksesta (kaikki ykkösiä) ja hausta. Tehtävien välissä oli pienet siirtymät. Haussa koiraa sai auttaa ja haku motivoitiin driven tapaan kävelemällä alueella ja ampumalla siellä muutaman kerran. Hallinnasta oltiin tarkempia kuin täällä meillä. Minnin tulos tippui kakkoseen ilmeisesti ravistelun vuoksi vesinoudossa. Se ei pudottanut damia ja luovutti kauniisti, mutta tuomari perusteli asiaa sillä että riista olisi voinut mennä rikki.
Minnin arvostelun yleisvaikutelma lauantailta vapaasti käännettynä:Nuori, lupaava metsästyskoira, joka esittää hienoja noutajan ominaisuuksia. Päivän palkintosijaan vaikuttaa palautukset vedestä.
Volo sai näin hienon arvostelun:Hyvä metsästyskoira, joka tänään esittää hienoja metsästysominaisuuksia. Jokunen pieni kauneusvirhe ei tänään vaikututa palkintosijaan.
B-kokeen alokasluokan arvosteli Svein Scheie. Tässä kuva koemaastoista (avo/voi -maastot), alokasluokan paikka oli tästä tuonne Minnin katsomaan suuntaan. Samanlaista kalliota ja pienempi lampi jonka ympäristö oli karumpi kuin tämä.
Wt-kokeessa olimme samalla mäellä mutta ei noustu ihan noin ylös. Rastit olivat hienikko/varvikko/puska/pieni puu -maastossa, joka oli oikein mukavaa liikkua ja asetti silti koiralle haasteita kun maasto vaihtui alati. Tehtävinä neljä rastia, alokasluokassa ykkösmarkkeerauksia sekä yksi motivoitu linja (heitettiin uusi dami samalle alueelle kun koira palautti markkia ja siirryttiin vielä lähemmäksi lähettämään). Arvostelu oli tiukahkoa myös tässä meidän kokeisiin verrattuna. Minnin sai 87p ja Volo 72p mutta harmittavasti ei löytänyt yhdessä tehtävässä damia, joten sai 0-tuloksen. Kuva yhdeltä rastilta jossa Anu ja Bror starttaamassa. Tuomarit olivat Svein Scheie og Asbjørn Kristiansen.
Tehtävät ovat meillä vaikeampia alokasluokassa kummassakin koemuodossa. Sitten taas avo ja voi olivat mielestäni suunnilleen samantasoisia, joten ainakin tämän yhden otannan perusteella hyppäys alosta ylempiin luokkiin on Norjassa suurempi kuin meillä alosta avoon mennessä. Meillä on alossa jo wt:ssä nykyään parityö jonkinlaisena ja ohjauksia tehtävissä. Tosin sitten ainakin alon arvostelu meillä on hieman ”kiltimpää”, mutta ehkä tykkään jopa vähän enemmän tuosta tiukasta versiosta, pakko saada koira kunnolla hallintaan ja perusasiat kuntoon, jos meinaa ykkösen saada.
Riitta ja Miska kävivät Vesilahdella näyttelyssä hienoin tuloksin sunnuntaina. Tässä Miska kehässä.
Korven Akan Viirilintu, eri, sa, käk1, pu3, kuva Mirka Siljander
Mestaruusviikonloppu on ohi ja tässä vähän yhteenvetoa tuloksista:
Korven Akan Fiuko voi0
Korven Akan Pohjanlintu alo3
Korven Akan Kalliohaukka & Jahtihaukka juniorimestaruus, ei sijoitusta mestaruudessa, Ressu oli koeosuuden 5.
Korven Akan Piilihaukka juniorimestaruus 2/22😍. Minni on toinen oma koira ikinä millä olen päässyt junnumestaruuteen, ne juoksevat aina. Ja liki meni nytkin, sunnuntaina illalla alkoi juoksu. Siru-mummo oli 4. omassa junnumestaruudessaan ja sijoittui mokoma vielä näyttelyosuudessakin.
…itse näin pääosin junnumestaruudessa starttaavia, vaikka kävin hätäiseen katsomassa myös alo- ja voittajaluokkaa. Omat kasvatit tekivät junnussa hyvää työtä, vaikka Mitalle ja Ressulle ei sijoitusta tullutkaan. Luovutuksissa on vielä kaikilla kolmella sanomista, mutta yhteistyö oli kaunista ja tehtävätkin pääosin onnistuivat hyvin.
Yleisesti ottaen juniorimestaruuden haasteita oli puutteellinen hallinta ja siitä johtuva keskittymättömyys annettuun tehtävään, (nuorelle koirille olisi tosi tärkeää saada kunnolliset lähetykset kun ei se vielä oikein osaa tehtäviä). Kaikki ylimääräinen haahuilu seuraamisessa ja perusasentoon tulossa on pois tehtävien onnistumisesta. Myös riistankäsittely ja itseluottamus olivat osalla vielä vähän hakusessa. Mutta nuoria koiria olivat vielä, joten eiköhän näitäkin kokeissa nähdä tulevaisuudessa.
Alossa oli sama ongelma kuin Pudasjärvellä jokunen vuosi sitten. Koirat eivät lähteneet tekemään hakua. Hakualue oli peitteinen ja näkyvyys katkesi heti koiran lähdettyä. Kaislaa, puskaa, pensasta, isoja puita, eli aika tyypillinen sorsastusmaan ranta-alue. Eipä ole omalle junnullekaan vielä tehty hakua tämmöiseen maastoon, täytyypä ottaa asiaksi. Merkille pantavaa oli että vielä junnussa koirat lähtivät hakuun reippaasti ja ennakkoluulottomasti. Tehdäänkö taipparin ja alon välissä liikaa hallinta/ohjauspainotteista treeniä ja jätetään haku eri maastoissa opettamatta?
Sunnuntain finaali oli hienoa seurattavaa! Hyviä koiria ja ennenkaikkea taitavia ja ahkeria ohjaajia.
Hieno tapahtuma, kiitos järjestäjille! Olisi muuten hienoa jos meidän kasvattajat olisivat laajemmalla rintamalla seuraamassa vuoden päätapahtumaa, muutkin kuin ne ketkä itse osallistuvat. Hienosti näki kehityskaaren junnusta voittajaluokkaan ja finaaliin viikonlopun aikana. Missäpä muualla tällaista olisi tarjolla kuin mestaruudessa!
Elokuu on alkamassa ja metsästyskausi jo ihan nurkan takana, sekä myös tulevana viikonloppuna flattimestaruus! Oikeastaan ihan hyvä että suunnitellut koestartit alkavat kohta olla ohi, koko heinäkuu on nimittäin menty tukka putkella yrittäen treenata koiria edes jotenkin koekuntoon. Mukavaa, mutta aikaavievää kun ei niitä harjoituksia kotipihasta käsin tehdä. Itselläni alkaa ainakin työpäivän päälle ajettu tunti suuntaansa ja parin kolmen tunnin treenit kohteessa useamman kerran viikossa tuntua ennenpitkää. Mutta, tehdään mitä ehditään ja se saa luvan riittää 👍. Tavoitteet on jokatapauksessa saavutettu (Minnin taipparit).
Siinä Minnin sivussa treenattu Tellu käväisi oman yhdistyksen kokeessa viikonloppuna. Oli oikein mukava ja helpohko avoimen luokan koe. Rouva oli kuitenkin sitä mieltä että isot sorsat ja fasaanit voi palauttaa vähän miten tykkää, josta johtuen tulos tippui kolmoseen. Ainahan se on aika löysäsuinen ollut ja tämä menee myös omaan piikkiin, kun en ole asiasta huolehtinut. Mutta ei se nyt aiemmin ihan noin huolimaton ole ollut. Katsotaan korjaako metsällä käynti ongelman….
Mutta siis erittäin positiivinen suoritus muutoin, ohjaus ei mennyt ihan vettä pitkin kohteeseen saakka niinkuin piti, mutta oli ihan ohjattavissa riistalle saakka. Jäätävän hyvät markit (jotka oli se juttu tässä kokeessa), sekä hyvävauhtinen tehokas haku. Koira oli muutoinkin kivassa vireessä, rento ja iloinen, helppo ohjattava. Luulen että sterkka on tehnyt vaan hyvää Tellulle. Ja myös Minnin tulo treeni-ikään, kilpailu sopii sille myös.
Alla Maija Haltsosen ottamia kuvia Tellusta.
Myös Janne ja Kössi kävivät alokasluokassa avaten koeuran hienosti kolmostuloksella! Vähän vielä rutiinia lisää niin hyvä tulee.
Minni oli nollakoirana alossa, tehtävät sujuivat muuten hyvin, mutta haku oli vielä vähän hankala hahmottaa tuossa maastossa, kun olisi pitänyt kattaa aluetta monenlaisten maastorajojen ja eri maastotyyppien yli. Se on kuitenkin vielä aika kokematon ja kun intoa on paljon niin pää väsyy nopeasti.
Sitten vähän huonompia uutisia terveysasioihin liittyen. Alankomaissa on todettu kahdessa pentueessa ataksiaa, joka on aivoperäinen oletettavasti perinnöllinen sairaus. Koirat kuolevat/lopetetaan nuorena. Pentueet ovat samasta emä- ja isälinjasta. Suomenajokoirilla on ollut ataksiaa ja se on saatu nykyään melkein kokonaan pois kattavalla geenitestauksella. Tähän flattien versioonkin on olemassa testi. Jossain kohtaa täytyy varmaan ottaa asiaksi testata omat koirat. En ole tähän ehtinyt vielä paljoa perehtyä, katsotaan mitä tuleman pitää.
…avainasemassa tässä(kin) on avoimuus ja se että sairastuneet pennut toimitettaisiin avattavaksi. Rotu alkaa olla geneettisesti niin ahtaalla, että ongelmien matonallelakaisulla kaivamme vaan itsellemme syvemmän kuopan. Jossain kohtaa on jokatapauksessa pakko siirtyä roturisteytykseen jos flatti halutaan säilyttää ja mitä enemmän on kuormaa josta ei tiedetä terveysasioissa, sitä huonompi lopputulos tulee olemaan.
29.6.2024 Kaustinen, wt avo2., 3. Sija, flattien mestaruuden wt-haastaja
13.7.2024 Hämeenlinna, wt avo2, toimitsijoiden valinta
———————————————–
Lisäksi Ressu (Jahtihaukka) kävi pevisatutkimuksissa hyvin tuloksin, silmiä odotellaan vielä mutta nekin pitäisi olla kunnossa.
Minnin taipumuskoetta lukuunottamatta allekirjoittaneen viralliset startit tänä vuonna ovat vieläkin tekemättä, jotenkin ei nyt vaan saa itseään sellaiseen kisamoodiin. Parisen starttia on kuitenkin loppukesälle suunnitteilla, katsotaan mitä niistä tulee. Harrastamisen punainen lanka tuntuu kuitenkin tältä erää hieman kadonneen, toki kevät oli myöhäinen ja alkukesällä on ollut kaikennäköistä touhua joka on syönyt aikaa ja voimia.
Toisaalta, jos kasvatit on näin aktiivisia niin eipä sitä itse tarvitse joka paikkaan ehtiäkään!
Viime päivityksen jälkeen kasvatit ovat olleet ahkeria ja käyneet mejäkokeessa (Heka), nomekokeessa (Kake), sekä selkäkuvissa (Volo). Heka nappasi voi1-tuloksen, Kaken eka startti meni veneen ihmettelyyn ja haku ei ollut vielä ihan riittävää, mutta lisää kokemusta niin eiköhän se siitä. Perusasiat on kuitenkin tosi hyvällä mallilla! Volon selkä on terve, asia josta pitää myös olla tosi iloinen! Minni kävi silmätarkissa myös hyvin tuloksin. Nykyään sitä on niin onnellinen hyvistä terveystuloksista, kun tietää että toisinkin voi olla.
Vielä kun selvitään Minnin selkäkuvista kunnialla vuoden päästä niin voi huokaista. Flateilla on keskimäärin isompi riski saada spondyloosi, joten olisi hyvä että selkiä kuvattaisiin. Se alkaa vaan olla niin turkasen kallista (kuin kaikki muukin), että jätän pennunostajien omaan harkintaan tämän asian. Toki muistuttelen että hyvä olisi ehkä tutkia. Rotujärjestö tukee virallista kuvausta rahallisesti, mikä on hienoa. Olisiko vielä tehokkaampaa jos saataisiin joku avustava linjaus miten toimia kasvatustyössä selkien kanssa? Vaikka vaan että toisen olisi hyvä olla kuvattu terveeksi jos toisella on jotain sanomista selässä? Tai että edes toinen olisi hyvä kuvata? Vastuu on aina kasvattajalla tietysti silti ja pevisassahan selät eivät ole. Mutta tällä hetkellä moni varmaan kokee ettei kannata kuvata kun ei se vaikuta mihinkään. Suurin osa yhdistelmistä kun on yhä sellaisia joissa kumpaakaan ei ole kuvattu.
Selkiin liittyen Tellu kävi sterkassa, koska siltä löytyi spondyloosi 2. Koira on ollut aika kevyellä käytöllä ja liikkuu hyvin järkevästi, joten oletan että muutos on perinnöllinen. Tellullahan on Rikin kanssa yksi pentue, onneksi Rikin selkä on ok. Mitään oireita Tellulla ei ole.
Minni kävi ekassa näyttelyssä viikonloppuna. Oma yhdistys oli mukana järjestämässä ja vähän kannatuksen vuoksi ilmoitin, sekä tietysti siksi että oli kasvattajatuomari Kirsi Nieminen arvostelemassa. Minni pudotti kaikki karvansa pari viikkoa ennen h-hetkeä ja oli melko karun näköinen.
Mutta ei se näköjään haitannut, tässä lopputulos:
Erinom. tyyppi, hyvä pitkä pää. Hieman etuasentoiset lavat, ikäisekseen hyvä runko. Erinom raajaluusto, erinom. takakulmaukset, hieman korkeat kintereet. Kauniit sivuliikkeet, kapea takaa, saisi olla tiiviimpi edestä. Karvapeite ei parhaimmillaan. Jun eri, sa, juk1, jun-sert, jun vsp, pn4.
Aika upeaa! Esittäjällä oli myös varmasti osuutta asiaan, kiitos Jenina😍. Alla pari Veera Topparin ottamaan kuvaa Minnistä ja Jeninasta.
Viimeisimmästä pentueesta alkaa tipahdella terveystuloksia. Kolme neljästä on käynyt tarkeissa oikein hienoin tuloksin, lukuunottamatta Nokin toista kyynärää, joka oli 1. Nämä kyynärät ovat näköjään nyt sitten tällä hetkellä joka pentueessa jollain murheena.
Tellun selkä kuvattiin myös ja sieltähän löytyi sitten 2:n spondyloosi. Tellu on vielä oireeton, mutta eihän tämä mikään hyvä uutinen ole. Vähintäänkin saa sanoa pentusuunnitelmille tällä erää hyvästit. Tellulla olisi vielä monta vuotta metsästyskoiran hommia edessä, toivottavasti se saa elää mahdollisimman kauan kivutonta elämää. Onni onnettomuudessa on se että nyt pääsemme eroon tiheästä juoksu/valeraskauskierteestä ja harrastamaan täysipainoisesti.
Tellu, meidän perheen The metsästyskoira❤️
Onneksi koirat eivät tiedä meidän ihmisten murheista, ne ovat onnellisia päästessään noutamaan ja lenkille. Siinäpä olisi hyvä esimerkki itsellekin hetkeen tarttumisesta. Onneksi kevät vihdoin saapui ja päästään valmistautumaan kesän kokeisiin.
Tellu ja Kipa katsovat kun Maija jättää dameja.
Minni pääsi tutustumaan kaniin.
Minnillä on vielä silmätarkki tulossa nyt toukokuussa. Selkäkuvat saavat jäädä tuonnemmaksi odottamaan virallista kuvausikää.
Riki ja Mikko avasivat meidän porukan koekauden hienosti Tammelan wt-kokeessa avo2-tuloksella. Onnea! Tästä on hyvä jatkaa!
Useampi kasvatti on ahkeroinut Auran Nuuskujen virtuaali-wt:ssä hienoin rastipistein , tosi kiva katsella kaikkien suorituksia😍.
