Blogi

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Tänä(kin) vuonna olen paljon miettinyt sitä haluanko kasvattaa ja onko minulla edes sellaisia koiria joilla sitä kannattaa tehdä. Tällä hetkellä ajatus olisi että seuraava pentue olisi aikaisintaan 1-1,5v päästä ja tämäkin vielä sillä oletuksella että terveyden osalta ei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Rakentelin pentueiden tietoihin taulukot, jossa on kirjattuna terveyteen liittyviä juttuja, yritän laittaa sinne ainakin ne asiat joita ei muualta saa selville. Minulta voi kysyä lisätietoja jos kiinnostaa.

Rotuyhdistyksellä on myös lista johon voi ilmoittaa kuolinsyyn tai sairauden. Ainut keino välttää lisäämästä terveysongelmia on avoimuus. Olisikin hienoa jos listalle tulisi ilmoituksia, ehkäpä jonain päivänä sitä voisi käyttää jalostuksen apuna.

Vaikka omat koirat ovat säästyneet isommilta terveyshuolilta, niin aika paljon on kaikkea kasaantunut kasvateille. Toki pitkän ajan kuluessa, mutta silti. Siihenkään ei saisi sopeutua että on ihan normaalia että koirat sairastuvat. Jossain määrin on kuitenkin pakko sietää asioita joihin ei pysty vaikuttamaan, jokainen kasvattaja sitten punnitsee asian omalta kohdaltaan.

Liinan ja Tepon pennuista kahdella on silmäsairaus punktaatti keratiitti, tätä selvittelin kaikista mahdollisista kanavista, kiitos vaan kaikille auttaneille. Kyseessä on autoimmuunisairaus, joiden yleistyminen kertoo osaltaan siitä että rodun monimuotoisuus on heikoissa kantimissa. Kyseisiä koiria ei käytetä jalostukseen, ohessa Kennelliiton jalostusneuvojan kommentti, kun tarkistin ko koirien ja lähisuvun jalostuskäyttöä:

”Suositus on, että itse sairasta koiraa ei käytetä jalostukseen. Sisarukset ja muut lähisukulaiset kannattaa käyttää silmätarkastuksissa ennen niiden jalostuskäyttöä. Vaikka mäyräkoirilla sairauden epäillään olevan resessiivisesti periytyvä, voi kyseinen sairaus periytyä muilla roduilla toisin. En ainakaan löytänyt viitteitä, että kyseinen sairaus olisi sileäkarvaisilla noutajilla mitenkään yleinen. ”

….eikä olekaan (yleinen siis), näiden kahden sairastuneen lisäksi on yksi flatti virallisesti saanut Suomessa tämän diagnoosin. Kurjan tästä sairaudesta tekee se, että se vaatii koiran eliniän kestävän lääkityksen. Kisata ja näyttelyttää saa erityisluvalla.

Myös kyynärissä on useammalla kasvatilla sanomista, ilmeisesti tähän on olemassa jonkinmoinen sukurasite. Voi vain toivoa että koirat pysyisivät oireettomina mahdollisimman pitkään.

Koko vuosi ei onneksi ollut pelkkää sairastamista. Keväällä syntyivät Tellun ja Rikin pennut, jotka ovat osoittautuneet mitä mainioimmiksi harrastuskoiran aluiksi. Toivottavasti pysyvät mokomat terveinä. Kasvatit myös ahkeroivat kokeissa ja näyttelyissä, kiitos kaikille ❤️! Tänä vuonna kasvatteja osallistui myös flattimestaruuteen enemmän kuin ikinä, aika mahtavaa!

Suru-uutisena vuoden loppuun tuli juuri ennen joulua nukutettu Nitro, joka ei ihan ehtinyt viettää 10v synttäreitä. Romahtanut yleistila diagnosoitiin sisäelinkasvaimeksi ja koira nukutettiin. Nitro vietti hyvän metsästyskoiran elämän. Kiitos Tanja ja Janne ja osanotto.

Kotisivujen päivitystiheys senkun vähenee, vielä kuitenkin olen jaksanut näitä ylläpitää. Vähän ahdastahan täällä alkaa olla, mutta täytyy vaan sitten tiivistää ja karsia vanhoja tietoja pois.

Tellun ja Rikin pennut ovat nyt vajaat 5 kk vanhoja ja täytyy sanoa etten ole hetkeen nähnyt tuollaisia flatteja. Tämä siis kaikella rakkaudella, mutta hieman työteliäitä he saattavat olla näin niinkuin ohjaajan näkökulmasta jossain vaiheessa. Erittäin itsenäisiä jo pikkupentuina, ei kuitenkaan ihan niin itsenäisiä kuin Tellu oli, joten ehkä ripaus Rikin ja Sirun miellyttämishalua siellä on mukana jokaisella. Ja tämähän oli vähän se tarkoituskin kun tätä yhdistelmää mietin. Erittäin nopeita oppimaan, uusia asioita ei kovin montaa kertaa kannata jankata vaan pitää mennä jo eteenpäin ettei yleisö kyllästy. Tämä yhdistettynä siihen itsenäisyyteen asettaa varmasti haasteita sille miten koiran mielenkiinnon saa jatkossa pysymään ohjaajassa. Onneksi kaikki pennut ovat kokeneilla ihmisillä.

Minni on hauska sekoitus vanhempiaan. Vauhtia on vähän turhan paljon minun makuun, kovin näyttää mummon touhulta yhdistettynä Tellun pitkiin koipiin (joilla pääsee tietysti vielä kovempaa). Aika tapaturma-altis saattaa tämä meidän nuorimmainen siis olla. Toisaalta sitten taas osaa rauhoittua hyvin ja jää tutkimaan hajuja ja osaa pudottaa sen vauhdin pois myös. Noutoja ei ole tehty vielä oikeastaan ollenkaan. Kantaa hyvin kaikkea ja luovutuksetkin alkavat pikkuhiljaa rakentua.

Edellinen pentue alkaa olla kuvausiässä, todennäköisesti siis nyt syksyllä saadaan infoa terveysasioista. Toivotaan että kaikki on kunnossa! Junnumestaruudessa Kake, Volo ja Kössi kävivät harjoittelemassa isojen koirien juttuja, Kake sijoittui upeasti kolmanneksi ja Volo oli viides. Kössi oli ollut vähän varppeillaan ilmeisesti laukausten vuoksi, toivottavasti paukut alkavat olla kiva juttu kun niistä saa vähän enemmän kokemuksia. Muutama on menossa jo tänä syksynä taippareihin, toivotaan että kaikki menee hyvin!

Flattimestaruus tuli ja meni. Itse olin järjestelytoimikunnassa ja takki oli kyllä melkoisen tyhjä kokeen jälkeisenä maanantaina. Ja on vieläkin. Toivottavasti tästä ei muodostu kohtuutonta taakkaa jatkossa muutenkin kuormitetuille yhdistysaktiiveille. Hienoahan tuolla oli kun kaikki toimi moitteetta ja kaikki tapahtumat oli saatu samalle viikonlopulle. Mutta kulisseissa kävi kyllä melkoinen kuhina jotta homma saatiin toimimaan. Kiitos vielä tuhannesti kaikille osallisille!

Tellu debytoi ilman suuria odotuksia ja valmisteluja avoimessa luokassa ja sai 3-tuloksen. Tyytyväinen pitää olla tällä meidän treenimäärällä! Haussa se olisi voinut olla tehokkaampi, mutta muuten teki mielestäni ihan tasollaan. Koe ei ollut vaikeimmasta päästä, ihan perustehtävät ja parityö. Olin suunnitellut sille toisakin avo-koetta nyt syksylle, mutta se saattaa jäädä kun on damikoe. Katsotaan nyt ehditäänkö miten treenata ennen ilmottautumisajan päättymistä.

Muut omat kasvatit FM 2023:ssa olivat Nekku (KA Fiuko) voittajassa (voi 0) ja Riki (KA Kirnulintu) avoimessa, josta Riki niin ikään ensimmäisestä avo-kokeestaan nappasi hienosti 1-tuloksen ja menolipun voittajaan! Myös finaalipaikka irtosi, mutta siellä ei sitten enää kuulolaite ihan ollut päällä ja kaasukin hirtti kiinni :D. Muistelen että Siru oli samanlainen, se harvoin paransi toisena päivänä enää suoritustaan. Liikaa intoa joka ei oikein pysy enää paketissa kun koira on vähän jo väsynyt. Ja peltotehtävät ovat se pahin mahdollinen tuossa tilanteessa, koira ottaa jalat alleen ihan sananmukaisesti eikä malta kuunnella ohjeita.

Omista kasvateista starttasi siis viisi koiraa ja lisänä Tellu. Ei huono suoritus kun kasvatteja on vajaat 40 kpl ja niistä koeiässä noin puolet. Siru ja Vinha ahkeroivat lisäksi nollakoirina, eläkeläisille oikein sopiva homma!

Metsästyskausikin käynnistyi ihan varkain. Kyyhkyllä on käyty jonkin verran, sorsalla ei ollenkaan. Katsotaan mennäänkö muuttosorsia passittamaan syksymmällä, tänä vuonna päätettiin jättää lintuinfluenssan vuoksi ruokinta toeuttamatta ja jättää vähät linnut lentämään. Paikka on sellainen että sinne tulee vasta muuton alettua isompia määriä lintuja ellei ruokintaa ole.

Alkuvuosi ja kevät on ollut varsin kiireistä aikaa ja tänne ei ole juuri tullut mitään päiviteltyä. Itselleni tehtiin polvinivelten vaihto maaliskuussa ja pikkuhiljaa on opeteltu liikkumaan taas.

Kasvateista Kössi on käynyt näyttelyssä hyvin tuloksin, pentueen koirat ovat muutenkin hyvällä mallilla kiitos aktiivisten omistajien!

Sirulla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta alkuvuodesta vajaan 9v iässä. Oireet olivat varsin lievät, mutta hyvä että tuli huomattua tämä. Muuten mummo on hyvässä kunnossa.

Pennut lähtevät jo kohta, pentuaika on mennyt tosi nopeasti! Ja vaikka isommallekin pentueelle olisi ollut tarve niin onhan tuo neljä ollut helppoa hoitaa, etenkin kun oma liikkuminen ei vielä ole ihan parasta mahdollista. Tellu on ollut oikein hyvä äiti ja myös leikkii paljon pentujen kanssa. Piha on kartoitettu ja retket alkavat ulottua jo sen verran sen ulkopuolellekin että tarkkana saa olla. Myös veteen ja riistaan on tutustuttu. Huomenna on sirutus ja pentutesti ja lauantaina lähtevät ensimmäiset. Nämä ovat mielestäni itsenäisempiä kuin edelliset, myös hyvin aktiivisen oloisia. Toivotaan onnellisia vuosia pennuille uusiin koteihin! Meille on jäämässä narttu, joten vauhtia ei tule puuttumaan jatkossakaan…

Pentujen ohessa on muun fm-2023 porukan kanssa rakennettu tukikoulutusta joka on ensi viikonvaihteessa. Täytyy sanoa että en olisi uskonut kuinka vaikeaa koulutukseen on saada osallistujia. Eteläinen aktiiviporukka on jo järjestänyt kaksi koulutusta ja ymmärtääkseni osallistujamäärä oli n. 80 kpl kummassakin joista suurin osa flatteja. Ymmärrän kyllä ettei täällä ole yhtä paljon koiria, mutta yhdessä vaiheessa teki jo mieli perua koko koulutus kun tuntui ettei siitä jää kuin muutama hassu euro ja tekemisen ilo. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että saadaan vähän kassan täytettä kuitenkin tästäkin tapahtumasta. Ehkä valitsimme vain sen kaikista ruuhkaisimman viikonlopun tai sitten koulutus ei kiinnosta riittävästi. Kumpanakin päivänä on mahdollista harjoitella matalalla kynnyksellä koetehtäviä, jos tällä vaikka saisi jokusen koiran enemmän kokeisiin jatkossa.

Omien kasvattien kanssa nähdään kesäkuussa, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle 😊

Tellun synnytyksen hetki lähestyy ja osunee pääsiäisen tienoille. Röntgenissä näkyi sama määrä pentuja kuin ultrassa, eli neljä. Harmittaa todella hyvien kotien puolesta, pentuja olisi pitänyt tulla reilusti enemmän jotta kaikille olisi riittänyt. Mutta toisaalta sitten taas itse just polvileikkauksesta kotiutuneena neljä on oikein kiva määrä.

Pentukupla jatkunee vähän pidemmälle kuin oma sairasloma, mutta suurimman osan pentujen täällä olosta saan viettää niiden kanssa. Toivottavasti saadaan aikainen kevät jotta pennut pääsevät ulos paljon.

Ennen leikkausta ehdittiin kokoontua edellisten ipanoita kanssa useamman kerran. Hienoja nuoria koiria, joista varmasti vielä kuullaan!

kotisivuilta alkaa loppua tila joten poistelin aika paljon kuvia ja vanhoja blogitekstejä.

Pentueitten omat sivut on nyt yhdistetty yhdeksi enkä edelleenkään ole tyytyväinen siihen miten taulukot siellä näkyy. Täytyisi ehtiä katsoa saako sarakkeitten kokoa muokattua paremmaksi. Olisi kiva että muutakin kuin koiranetin infoa olisi saatavilla, siksi nuo taulukot askartelin alunperin. Nyt kun pentueita alkaa olla paljon, olisi taulukkorakenne kätevä. JOS se näyttäisi myös kännykän selaimessa siltä miltä pitäisi.

Tuloksia on tullut sen verran että Tellu sai h:n Tampereen näyttelystä, eh olisi ollut kiva, mutta minkäs teet. Elli putsasi ajokoirissa pöydän ja sijoittui vielä toiseksi ryhmässäkin!

Erkki on poistunut ajasta ikuisuuteen, kyynärä on kiukutellut siinä määrin ettei metsään halajavaa koiraa ollut enää mielekästä pitää.

Tällä hetkellä meillä on siis vain neljä koiraa. Tellun juoksuja ei vielä kuulu, toivottavasti ei kovin pitkälle niitä lykkää. Treenitkin ovat nyt vähän jääneet kun lumitilanne on hiven haastava. Olisi siis hyvää aikaa laittaa flattivauvoja alulle.

Heka ahkeroi nenänsä kanssa jälleen uuden sulan hattuunsa. Nyt Hekalla on myös hyväksytysti suoritettu hirv-j -koe ja on nyt vahvistusta vailla FI KVA-vahi! Eli ensimmäinen kaksoisvalio meidän pikku porukkaan! Erittäin upea saavutus koko Hekan tiimiltä ❤️. Ja mikä tärkeintä, tiukan paikan tullen mahdollinen haavakko saadaan pois kärsimästä kun on koira joka luotettavasti jäljestää sekä verijälkeä että pelkkää sorkkaa.

Heka

Omat koirat ovat pääosin vain lenkkeilleet. Siru on käynyt vielä jahdeissa ja Tellun kanssa olen koittanut myös päästä vähän treenaamaan, mutta väkisinkin se painottuu viikonloppuihin kun arki-iltaisin ei mitään näe.

Viikko sitten käytiin moikkaamassa ihanaa Rikiä ja samalla tsekattiin tämänhetkinen taso. Tellu ja Riki tekivät pääosin samat tehtävät, Rikille lisättiin haastetta häiriömarkeilla ja pidemmällä sokkolinjalla. Tellu selvisi oikein hyvin. Se on hyvä markkeeraaja ja käyttää hyvin vainuaan pysyen oikealla alueella. Sokkolinjaa pitää vahvistaa. Tällä hetkellä meidän ongelma on se että sitä on välillä haastavaa saada kohdistettua täsmälleen oikeaan suuntaan, etenkin kun on häiriötä. Olen tehnyt sille vähän liikaa motivoitua linjoja ja kun selkeä kohde puuttuu niin se ei fokusoidu oikeaan suuntaan. Nyt onkin jumpattu lyhyitä sokkoja, jotta saan sen luottamaan siihen että minä kyllä tiedän suunnan. Tellu on edelleen hyvin mutkaton koulutettava. Se kyllä tekee mitä halutaan kun vaan ymmärtää tehtävänannon.

Riki muistuttaa koko ajan enemmän Sirua😍. Sillä alkaa olla jo ikää sen verran ettei ihan niin helposti lähde mopo keulimaan vauhdin suhteen. Se sulkee pois kaiken muun kuin noudon, siinä se on Tellun vastakohta. Toki se sitten jää helpommin kiinni omaan tapaansa tehdä asiat. Rikiä pitää vähän haastaa ja saada se luottamaan siihen että ohjaajakin saattaa jotain tietää. Se on Sirun tavoin hauska sekoitus kilttiä koiraa, joka kuitenkin välillä haluaa ratkoa tehtävät niinkuin itse parhaaksi näkee 😁. Mutta se palo mikä sillä on noutamiseen on mieletön ja toivon totisesti että saan säilytettyä tämän ominaisuuden omissa kasvateissa.

Tellun juoksu ei ole vielä alkanut. Joulukuussa pitäisi käydä vielä pyörähtämässä näyttelykehässä, sen jälkeen saisi juoksu alkaa milloin vain. Harmittavasti se pudotti kaikki turkkinsa, joten kovin suurta menestystä ei liene luvassa. Tässä kohtaa riittäisikin jalostustyöohjeen minimivastimus eh. Telluhan jalostustarkastettiin kesäleirillä ja sen ulkomuodosta on jo dataa olemassa.

Omien kasvattien ja parin vahvistuksen muodostama pentujengi on kokoontunut jonkun kerran. Tosi mukavaa että kasvatteja jäi lähelle useampi. Ipanat ovat kasvaneet hienoiksi metsästyskoiran aluiksi, toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin!

Kauan odotettu PM-koeviikonloppu kariutui omalta osaltani koronaan, tarkoitus oli mennä talkoilemaan b-kokeeseen ja sunnuntaina joukkuekisaan töihin. Onneksi ei tarvittu varakoiraakaan, eipä se Siru sinne olisi millään päässytkään tuuraamaan. Koepaikalta tuli hyvin livekuvaa ja hienosti pääsi fiilistelemään koetunnelmia. Ei niin kovin yllättäen b-kokeen kompastuskiveksi muodostui markkeeraus, 1-tuloksia tuli vain kaksi ja lähes poikkeuksetta syynä oli vähintäänkin se markkeeraus. Myös rusakko aiheutti yllätyksen koollaan jos ei nyt koirille niin ainakin ohjaajille. Haku oli ainakin näkemieni videoiden perusteella aikalailla suomalaisten heiniä, toki meille tyypillistä isoa laajaa hakualuetta ei juuri muissa pohjoismaissa ole. Sitten taas naapurit ihan oletetusti peittosivat meidät hallinnnassa ja ohjattavuudessa joka oli kaunista ja vaivatonta.

Vinha selviytyi upeasti lauantain kokeesta saaden 2-tuloksen ja ollen toimitsijoiden valinta ja palkinto tuli myös parhaasta ohjauksesta. Harmittavasti 1-tulos jäi metrin päähän kun vinha porskutti iloisesti ohi toisesta markkeerausriistasta tuulen väärältä puolelta. Lopullinen sijoitus b-kokeen Nordic Cupissa oli hienosti 3. Ja onneksi myös b-kokeen voitto jäi Suomeen hienolla Eetun ja Riitan suorituksella!

Joukkekisassa ja a-kokeessa ei menestystä Suomelle tullut, kuten sanottu, koirat pitäisi olla paremmin hallinnassa ja ohjattavissa. Tosin ruotsalais- ja norjalaiskoirat tekivät myös hienoja markkeerauksia, joten ei se hyvä hallinta ainakaan markkeerauskykyä pilaa. Pitäisi vain harjoitella niin paljon enemmän…

Tellun pennutussuunnitelma nytkähti eteenpäin 1-tuloksen myötä. Se on myös hurjasti aikuistunut tänä kesänä ja syksynä ja osoittanut olevansa kelpo metsästyskoira. Kovin pienellä treenimäärällä on päästy tähän pisteeseen, ensi vuonna on sitten aika harppaus edessä ylempiin luokkiin. Telluhan tuli alunperinkin vähän sillä ajatuksella, että sen sukutaulu käy hyvin yksiin omien kasvattieni kanssa ja kun itsellä ei omasta linjasta ollut Likan poismenon jälkeen jalostuskoiraa, niin siitä se ajatus sitten lähti… Onnekseni ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä että kannatti ottaa riski ja hakea uutta verta. Totuushan sitten tulee jälkijunassa kun mahdolliset ipanat ovat sen ikäisiä että niistä jotain faktaa on saatavilla.

Tellu on aika vilkas mutta osaa kyllä keskittyä halutessaan. Sillä on riistoilla hyvä nouto-ote ja dameistakin paranee koko ajan, vaikkeivat ne sille niin tärkeitä olekaan. Ehkä Tellun ja Rikin suurin ero on siinä, että Tellu ennen kaikkea haluaa metsästää; etsiä ja löytää ja vielä mieluiten riistaa. Nouto sinällään ei ole sille mikään elämää suurempi asia. Riki taas Sirun tavoin täysin fokusoitunut noutamiseen ja kantamiseen ja siksi sillä varmaan onkin äitinsä tavoin niin hirveä kiire aina siihen noutoon 😀

Kumppaniksi oli oikestaan jo aikoja sitten päätetty Riki joka on Sirun toisesta pentueesta. Riki on mielestäni koko lailla sellainen kuin flatin kuuluu olla. Se on hyvähermoinen, ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva, itsevarma ja rohkea koira. Sen käyttöominaisuudet ovat huippuluokkaa, jos ei nyt oteta huomioon äidinmaidossa saatua kaahailugeeniä, jota toivottavasti Tellu hyvänä nenänkäyttäjänä tasapainottaa. Riki on myös ainakin omaan silmääni kaunis, se on oikeankokoinen ja sillä on hyvät mittasuhteet.

Tykkään kovasti Rikissä ja sen sisaruksissa olevasta miellyttämishalusta ilman että koira on liian pehmeä tai aloitekyvytön, jotka usein tulee sivutuotteena koulutettavuuden ohessa. Tellu taas on paljon vähemmän huolissaan ihmisen fiiliksistä, joten silläkin nämä kaksi täydentävät hyvin toisiaan. Toiveissa on siis hyvällä koulutettavuudella varustettuja metsästyskoiria, jotka eivät pienistä hätkähdä.

Nyt vaan sitten odotellaan juoksuja riippuen siitä milloin ne tulevat niin mietitään että milloin Tellu asutetaan. Seuraava juoksu osunee vuodenvaihteeseen ja sitä seuraava sitten johonkin kohtaa ensi kesää.

Blogi ja kotisivut ovat jääneet oman onnensa nojaan viime aikoina, ei ole ollut vain aikaa. Sitten viime päivityksen on tapahtunut vaikka mitä, osa varmasti jää nytkin pois, mutta laitetaan ne tärkeimmät!

Flattimestaruus tuli ja meni, Tellun startti oli melkoinen riman alitus. Vasta jälkikäteen tajusin että mukavan rauhallisen oloinen koira oli hormonihöyryissä juoksun jälkeen. Yleensä iloinen ja spontaani koira ei yhtäkkiä osannutkaan oikein mitään. Tästähän seurasi sitten se että kiikutin sen ultraan ihan vaan kaiken varalta. Jatkossa täytyy muistaa tarkkailla sitä juoksun jälkeen.

Vinha ja Terhi sen sijaan räjäyttivät potin napaten Flattimestaruuden 2022! Ei tätä oikein vieläkään tajua. Finaaliin tehtävät olivat jotain ihan käsittämättömän hienoa. Upeaa nähdä noin hienosti yhdessä toimiva parivaljakko❤️!

Tellu tokeni aikanaan valeraskaudestaan ja pääsimme vihdoin treenaamaan. Sitä luulisi että pentujen ollessa kotona on aikaa tehdä vaikka mitä, mutta kyllä ne väliajat kun pennut eivät tarvitse huolenpitoa ovat niin sirpaleisia ettei juuri mihinkään ehdi. Etenkin kun pentueita oli kaksin kappalein.

Tellu pääsi myös jonkin kerran sorsalle ja peltopyyjahtiin ja luulen että se alkaa pikku hiljaa keksiä miksi on olemassa 😃. Tällä hetkellä on virtaa vähän liikaakin, mutta parempi niin.

Ilmoittelin Tellua kokeisiin, mutta alokasluokan kokeet ovat olleet tänäkin vuonna niin täynnä, ettei mestaruuden jälkeen päästy mihinkään. Lopulta onnisti ja Lakeuden kokeeseen Peräseinäjoelle 1.10. saatiin toinen tuomari ja sinne tuli meillekin kutsu. Vähän jännitti kuinka Tellu selviää liikkuvasta kokeesta häiriöineen ja onko se ylipäätään valmis kokeeseen.

Tällä kertaa oli kuitenkin onni matkassa, tehtävät olivat meille sopivia ja kaikki meni nappiin. Tuloksena nomeb Alo1 !! Ja meinasin perua edellisenä iltana koko kokeen kun ajattelin ettei koira ehkä hanskaa koetilannetta.

Koe oli mukavasti rakennettu eikä toinen suorittava koirakko kohtuuttomasti häirinnyt, vaikka laukaukset saivat kyllä Tellunkin tähyilemään hakuruudusta markkeeraus paikalle.

Nyt voidaan hyvällä mielin alkaa työstämään jo ylempiin luokkiin tarvittavia taitoja, ensi vuonna Tellu onneksi pääsee ainakin wt:ssä vielä alokasluokkaan. Sen sijaan nomeb:ssä on edessä avoin luokka, mikäli sääntömuutos tulee voimaan ensi vuoden alusta.

Siru on päässyt sydämensä kyllyydestä metsälle nyt kun Riesaa ei enää ole. Se on varalla pm-kokeeseen, mutta treenattu sen kanssa ei ole juuri lainkaan. Koitan vähän säästellä sitä toivottavasti tuleville metsästysvuosille. Se on jo kyntensä näyttänyt kokeissa enkä usko että se kestäisi voittajaluokkaan vaadittavaa treeniä.

Tellu on Sirun jälkeen ollut hyvin opettavainen koira. Siltä puuttuu Sirun kaiken yli menevä suoraviivaisuus ja keskittymiskyky vain noutamiseen. Mutta se oppii asiat hyvin pienellä määrällä toistoja, ei tosin kestäkään niitä siinä määrin kuin Siru. Sillä on ihan erilainen tapa ratkoa asioita, se metsästää, jopa mennessään linjaa 😁. Mutta siltä hyvin harvoin jää riista löytämättä ja vaikka se on nopea, se käyttää hyvin vainuaan ja ennenkaikkea jää selvittämään hajut. Asia joka on Sirulle ollut aina tosi vaikeaa kun on niin kiire …. Tellu on myös meidän koirista se joka eniten lenkillä tarkistelee riistan hajuja ja liikkuu kauimpana. Hauska koira, joka alkaa nyt kaksivuotiaana olla valmis oikeisiin töihin.

Pennuille kuuluu hyvää, hienosti tulee kuulumisia kummaltakin sisarusparvelta, kiitos siitä !

Kesä meni pentuhulinassa ja nyt on pikku hiljaa alettu siirtyä kohti metsästyskauden alkua. Tellu on harjoitellut nomejuttuja ja kerkisimme myös pyörähtää mejäkokeessa heinäkuun lopulla. Koe meni hienosti ottaen huomioon treenijäljet joita taisi olla ihan kaksi kappaletta. Tuloksena avo2 37 pisteellä ja kehut tuomarilta. Harmittavasti juuri ennen kaatoa jäljen päältä lähtenyt jänis vei jälkineen Tellun hukkaan.

Ja oltiinhan me Tellun kanssa flattileirillä treenaamassa ja jalostustarkastuksessa. Osallistuin myös Sirun ja Tellun kanssa leirillä olleeseen ulkomuototuomarikoulutukseen.

Pennuille on nyt rakennettu oma sivu, pentueet -sivu on jotenkin tyhmän näköinen, mutten oikein tiedä mitä sille tekisin. Ajokoiralapset pitäisi myös ehtiä lisäämään jossain välissä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus vähän lomailla, kyyhkystys alkaa viikolla ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Kasvatit ovat ahkeroineet kokeissa ja pentujen omistajat pitävät hienosti yhteen yhteyttä, mikäs tässä on siis ollessa💙. Kiitos teille kaikille!

Muutama kuva mökiltä ja sorsastusmaastoista:

Tellun virallinen koeura alkoi Kaustisten wt-kokeella 30.4.2022. Ensimmäinen rasti oli kuumottava parityö, jossa haettiin ristiin kaksi ykkösmarkkeerausta. Koira oli jo edellisenä päivänä kovin levoton, joka näin jälkeenpäin ajatellen johtui varmaan ihan liian vähästä liikuttamisesta ja tekemisestä… mutta aina ei työ- ym. muu elämä anna mahdollisuuksia optimoida koetta edeltävää aikaa koiran tarpeiden mukaan. Noudot itsessään oli helpot Tellulle, mutta otteet huolimattomat, josta johtuen pudotti damit ja meinasi vielä lähteä ilman lupaakin noutoon…. pari rasti vielä harjoiteltiin ja seuraava päivä vain katseltiin ja kuunneltiin kun muut teki. Tellu on kotioloissa melko lunki joten en osannut yhtään ajatella että se olisi noin levoton kokeessa, etenkin kun muutama epävirallinen startti on mennyt ihan kivasti. Onneksi aikaa on ja nyt kun asia on tiedossa sille ehtii hyvinkin tehdä jotain ennen seuraavaa koetta, joka on vasta joskus pentujen jälkeen.

Riki ja Nekku kaahailivat itsensä myös nollille, liikaa vauhtia ja liian vähän älliä oli viikonlopun teema muillakin.

Rusti kävi sunnuntaina luonnetestissä oikein itsensä näköisin tuloksin, +190 p. ja laukausvarma. Kakkosen hermot on harvinaista herkkua tänä päivänä!

Elli alkaa olla jo aika iso, vuorokausia takana 48 vrk ja vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Liina ei ole ainakaan kuvissa vielä yhtä suuren näköinen, sillä on nyt 42 vrk. Toki se on isompi ja pidempirunkoinen kuin Elli. Liina tulee meille viikon päästä jotta se ehtii vähän asettua taloksi ennen omaa synnytystä. Ajattelin myös että ehtivät olla jonkun päivän Ellin kanssa yhtäaikaa ennen kuin kummallakaan on pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin, melkoinen katras on kummallekin tulossa.