Blogi

1.1.2019 mennyttä ja tulevaa

Yksi vuosi on taas paketissa.

Vuoteen 2018 mantui iloa ja surua, loppuvosi mentiin melko mollivoittoisissa tunnelmissa meidän ihmisten sairastumisten vuoksi, eikä uusi alkava vuosi näytä yhtään valoisammalta. Yleensä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, siihen uskon ja luotan että vuonna 2019 tapahtuu myös iloisia asoita!

viime vuoden harrastuksellisia kohokohtia oli ehdottomasti ekat startit ikinä nomeb-voittajaluokassa ja vielä omalla kasvatilla! Kuten etukäteen epäilinkin, ei oltu vielä ihan valmiita luokkaan. Sirulla oli neljä starttia, joista tuloksena 2-tulos,  kaksi 3-tulosta ja yksi 0-tulos. Haku taisi olla kaikissa kokeissa se vahvin lenkki, hyvä niin. Ohjaus ei vielä koetilantessaa ole voittajatasoa, vaikka ekan kokeen ohjaus olikin nappisuoritus. Koe oli damikoe, riistalla Siru on aivan eri koira ja ottaa huonommin ohjeita vastaan, toki sitten saa siitä riistasta myös lisää potkua tehtäviin. Myös markkeerauksista puuttuu vielä varmuus. Harjoittelua siis lisää. Wt-kokeessa emme ehtineet voittajaluokkaa korkata, se jäänee vuoteen 2019.  Vaadittavat tulokset sinne kuitenkin saatiin avoimesta luokasta. Pääsimme myös unohtumattomalle reisulle Englantiin, Euro Challenge -kisaan ja haistelemaan ison maailman fiiliksiä. Siru suoritti yllättävänkin hyvin matkan rasituksista ja juoksun päälle tulosta huolimatta. Kisaan valmistautuminen varainkeruineen ym vei kuitenkin koko alkuvuoden ja kun juoksu loppui elokuussa, niin olimme missaanneet mm rotumestaruuden. Muutenkin se punainen lanka vähän katosi loppukaudesta ja itse en jaksanut enää keskittyä tavoitteelliseen harjoitteluun. Koekausi jäi määrällisesti aika vaatimattomaksi, mutta aika vain loppui kesken.

Lokakuussa kokoonnuttiin kasvattien kanssa Surkeelle pienellä porukalla. Kiitos kaikille! Sirun pennut ja sekä Rusti ja muut kasvatit ovat ahkeroineet kovasti tuloksia ja käyneet terveystarkeissa, kiitos myös siitä! Moni kasvateista pääsi myös metsälle ja kaikki ovat tainneet pysyä terveinä myös. Vinhalle tsemppiä niiden korjattujen kyynäriensä kanssa, toivottavasti kestävät hamaan tappiin saakka.  Omien koirien kanssa käytiin metsällä ja Siru kävi peltopyyjahdeissa, jotka olivat tosi kivoja. Olin myös talkoilemassa oman yhdistyksen järjestämässä sm-nomessa, joka oli tosi hieno tapahtuma! Loppuvuodesta käytiin vähän fiilistelemässä a-koekoulutuksessa Outukummussa, josko sitäkin lajia pääsisi joskus kokeilemaan.

 

Vuosi 2019

Tällä hetkellä odottelen Sirun juoksua alkavaksi, pennut tulevat tähän tietoon toteutumaan suunnitellusti. Kyselyjä on jonkin verran jo tullut, kiitos teille kaikille :). Etusijalla on tottakai metsästyskokeista ja metsästyksestä kiinnostuneet kodit, mutta olen valmis tinkimään tästä, jos koiralle on tarjolla jotain muuta mielekästä tekemistä.

Pentujen lähdettyä maailmalle, olisi tarkoitus päästä kokeilemaan wt-kokeen voittajaluokkaa ja tietysti myös b-kokeeseen mihin vaan mahdutaan. Toivottavasti oma lauma pysyy myös terveenä, sekään ei ole itsestäänselvyys. Erkki kastroitiin joulun alla, narttulaumassa se on vaan kaikista paras vaihtoehto. Nyt ei tarvitse juoksujen tullessa murehtia sen terveyttä ja mielenrauhaa. Elli täytti juuri 8kk ja voi ihan hyvin aloittaa juoksunsa myös nyt alkuvuodesta.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitos 🙂

Englannissa napattu kuva aamulenkillä. Onnea ja iloa tämän kuvan myötä meille kaikille vuoteen 2019!
Englannissa napattu kuva aamulenkillä. Onnea ja iloa tämän kuvan myötä meille kaikille vuoteen 2019!

 

 

18.11.2018 kuulumisia

Syksy on jo pitkällä ja arki-illat alkaa olla menetetty kaiken muun kuin otsalampun kanssa lenkkeilyn osalta. Oma treenimotivaatio on ollut vähän kateissa ja koirien kanssa on vaan satunnaisesti puuhasteltu jotain ilman sen kummempaa tavoitetta. Muutama kiva juttu on kuitenkin ollut, kiitos siitä kaikille asianosaisille. Pentutreffit olivat lokakuussa Surkeella ja siellä oli pieni mutta sinnikäs joukko, kaksi päivää oltiin niin ahkeria, että kasvattajakin alkoi jo vähän hyytyä… nuoriso osaa jo paljon, mutta vielä enemmän pitäisi tässä vaiheessa pilkkoa tehtäviä osiin, jotta kaikki osa-alueet olisivat varmasti hallussa kokeessa. Rutiinia rutiinia niin kyllä se siitä. Ja treenitunteja paljon myös, tässä kohtaa oikomisesta on vain haittaa tulevaisuudessa.

Rusti ja Vinha kävivät terveystarkeissa, Rusti erinomaisin tuloksin ja Vinha muuten myös, mutta ne kovan onnen kyynärät… toki asia oli jo tiedossa, mutta eipä tuo silti mukavalta tunnu. Toivottavasti pikkulikka pärjää mahdollisimman pitkään ennenkuin ne alkavat vaivata.

Kävin tsekkaamassa noutajien pm-kisoja kun kerran ne Suomessa olivat, niin piti tietysti käyttää tilaisuus hyväksi. Hieno tapahtuma ja mahtavat puitteet! Yksi oikein etevä flatti oli myös mukana Norjan joukkueessa, muuten mentiin labradorien voimin. En ole koskaan ollut a-koetta katsomassa ja oli kyllä silmiä avaava kokemus. Helpolta näyttävät tehtävät eivät ole enää helppoja koeolosuhteissa ja elävän riistan ollessa kyseessä. Ja onnella sekä myös epäonnella oli suuri osuus siinä kuka pärjäsi ja kuka ei. Parhaat kuitenkin erottuivat selkeästi tasaisilla hyvillä suorituksilla, joten pelkkään hyvään onneen ei tuossa lajissa auta luottaa.

Viikko sitten olimme Sirun kanssa Outokummussa Suomen Metsästysnoutajat Ry:n a-koekoulutuksessa joka oli vähän jatkumona tuohon pm-koereissuun. En tiedä onko a-koe koskaan oma laji, kokeilemaan varmasti menen jossain vaiheessa, jos vaikka ensi vuonna sitten… koira ei ollut jahdeissa humputtelun jälkeen ihan parhaassa terässä (ts. kuulolla), parikin äänen avausta piti tehdä päivän aikana. Onneksi se on aika hyvä markkeeraaja, joten ei ehkä ihan häpäisty itseämme… isot plussat rauhallisuudesta rivissä sekä loistavasta seuraamisesta walk-upissa (mistähän ihmeestä se on tullut??), myös riistankäsittely oli moitteetonta koko päivän vaikka osa riistoista oli jo aika tiensä päässä. Koulutuksessa käytettiin lämmintä riistaa, mutta myös edellispäivän kokeen kuolleita lintuja, jotka olivat kastuttuaan aika kaljuja jo osa. Kuumuminen näkyy Sirulla oikeastaan vain vauhdin lisääntymisenä ja korvien katoamisena, ei muuten. Toki ei tarvitsisi näkyä ollenkaan, mutta kaikkea ei voi saada.

Hankala laji tuo a-koe, kun pitää antaa koiran metsästää ja sitten se pitää olla käsissä kuitenkin koko ajan… ei helppo homma kun sattuu omistamaan koiran jolle eka on elämän tavoite ja toinen ehkä ei sitten niinkään.

Kiitos Mervi ja Pasi majoituksesta ja aamupalasta! Alla huono kännykkäräpsy Riesan siskosta Impistä, joka muistuttaa päivä päivältä enemmän Akkaa.

Korven Akan Iloinen Impi
Korven Akan Iloinen Impi

alla muutama kuva koulutuksesta, kuvaaja Heikki Nevalainen.

46094200_2479808822036176_7025378564136501248_o 46180135_2479808688702856_4001727325828808704_o 46296198_2479808758702849_487019720516567040_o-1

 

24.9.2018 Sirulle VOI2

Lauantaina oli Sirulla  4. voittajastartti Hämeenkyrössä. Itse olin hyvinkin skeptinen etukäteen. Treenit on menneet vähän miten sattuu, välillä onnistuukin kyllä mutta sitten välillä taas ei oikein mikään toimi. Luulen vähän että rankka kesä alkaa vaatia meiltä kummaltakin nyt veronsa, ahnehdin myös vähän liikaa voittajastartteja muutaman viikon sisään, mutta kun ei niihin koko kesänä oikein päässyt, niin sitten mentiin joka paikkaan mihin vain mahduttiin.

Koe meni odotuksiin nähden hyvinkin mukavasti. Vaikka paljon on vielä tekemistä, etenkin ohjausten siistimmäksi saaminen koetilanteessa. Markkeeraus ei taas vaihteeksi onnistunut  mutta se oli vähän hankala, moni muukin epäonnistui siinä. Varminta Sirua oli taas haku. Koira kävi kyllä muutaman kerran kyselemässä, mutta palasi aina reippasti työmaalle ja löysi hyvin riistaa. Fyysisesti koe oli varmasti raskain missä olemme olleet, hakualueet olivat laajahkot ja maasto vaativaa, rantaletto upotti reippaasti ja vesialueella oli taas niukasti vettä ja paljon kasvillisuutta. Mukava koe kokeeseen sopivassa maastossa, tykkäsin!

Koe oli parityö, joka alkoi haulla. Hakualueita oli kaksi ja kumpikin koira otti kummaltakin alueelta yhden riistan. Toinen alue oli kaislan ulkoreunassa vesialueella ja toinen kuivalla maalla, joka kiersi koepaikkana ollutta lampea. Kunpikin koira haki maahaussa ohjauspaikalta lokin, kaartoivat liikaa kohti vettä kuivan maan sijaan. Tämä sitten aiheutti sen, että odotimme hetken alkuhaun jälkeen kun ne vietiin takaisin. Koirathan eivät tienneet väärällä riistalla olevansa. Ja itseasiassa odottelu taisi tehdä vain hyvää ainakin Sirulle.

Haun jälkeen oli ohjaus/markkeeraus. Kumpikin koira tuli rantaan katsomaan lyhyen ykkösmarkkeerauksen kohti suoraan vastarantaa kohti. Tämä jäi muistin ja koira ohjattiin 90 asteen kulmassa heitosta vasemmalle lammen päähän, matka n 90m. Kun koira oli tuonut ohjauksen, niin tuli toinen heitto ensimmimäisen taakse. Nämä kaksi noudettiin pois, jonka jälkeen tuli vielä maalle heitto variksella. Me katsoimme parin heiton ja menimme sitten näkösuojaan lopun tehtävän ajaksi. Pari tuli myös katsomaan meidän heiton kun tulimme vuoroon. Siru lähti kohti heittoa, sain sen kyllä siitä irti ja ohjattua kohti ohjausriistaa mutta oli se aika työvoitto. Se kääntyi ottamaan kontakia huonosti, otti usemmiten suunnan jonka annoin, mutta monesti kääntyi vain hetkeksi oikeaan suuntaan ja jatkoi sinne mihin oli ollut menossa.  Riistasta irtipäästyään se ui kohti vastarantaa ja kääänsi sitä useamman kerran vasemmalle. Reitti oli kuitenkin hyvä, se pysyi irti lähetysrannan kaislikosta ja sain sen hyvin tuulen alle, se sai riistasta hajun varmaankin jo 20 m ennen kuin oli kohteessa. Lokki talteen, palautus maata pitkin. Markkeeraus ei sitten onnistunut, lähti hakemaan viimeksi heitettyä, törmäsi matkalla ensimmäiseen ja unohti totaalisesti sen toisen. Maamarkkeeraus meni ok.

Tämän jälkeen oli loppu haku, jossa vaidettiin välillä paikkoja. Siru sai hausta kaikkiaan 6 riistaa, jos ohjaus lasketaan mukaan. Kummallakin alueella oli kummallekin koiralle 3 riistaa, meidän pari haki yhden maa-alueen riistan enemmän kuin Siru.

Tässä arvostelu:

haku: aloitta tehtävän mukavalla tavalla saaden nopeasti riistat ylös, jatkaa tehtävässäsamalla tavalla.

ohjattavuus: lähtee hieman epäröiden ohjaustehtävään. Koiraa painaa selkeästi markkeerausheitto ja se tehtävän alussa yrittää omaa ratkaisua josta sitä joudutaan voimakkaasti kieltämään. Ohjaustehtävään käytetään runsaasti käskyjä ja aikaakin menee jonkin verran.

paikallistamiskyky: havaitsee molemmat heitot. Noutaa ensimmäiseksi heitetyn. Lähetetään noutamaan toista, mutta torppaa matkalle ja lintu jää noutamatta. 1-markkeeraus: havaitsee ja noutaa sen määrätietoisesti.

riistankäsittely:moitteetonta, hyvät luovutukset.

passityöskentely: rauhallinen passissa, seuraamistilanteessa ohjaajan hallinnassa.

muut ominaisuudet: hyvä laukauksensietokyky.

yleisvaikutelma: metsästyskoira, joka työskentelee mielellään ohjaajansa kanssa. Ohjautuu riittävästi vedessä. Tekee itsenäistä hakutyötä. Tänään paikallistamistehtävän epäonnistuminen pudottaa sen kirkkaimmalta palkinnolta.

Tuomari Tuija Hukkanen

 

11.9.2018 koe- ja terveystuloksia

Nekku (Fiuko) kävi elokuun lopussa terveystutkimuksissa ja sai parhaat mahdolliset tulokset. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Polvet olivat priimaa lääkärin mukaan myös, mutta ne eivät näy vielä koiranetissä.

Sirulla oli kolmas voittajaluokan startti viime lauantaina Laukaasssa Goldenmestaruudessa. Koe oli taas tosi mukavan oloinen mutta kaikkien palasten loksahtaminen kohdalleen antaa odottaa itseään….ja jo toisessa kokeessa ohjaus epäonnistuu, hassua kun se treeneissä kuitenkin kulkee hyvin ja on sitä kaikista eniten harjoiteltukin. Luulen, että riistalla, laukauksilla ja koiran hiven liian korkealla vireellä voi olla tämän asian kanssa jotain tekemistä. Itsenäinen työ alkaa olla voittajaluokan tasoa, mutta ohjeitten ottaminen vastaan koetilanteessa ohjauksessa ei vielä oikein onnistu. Täytyy siis tehdä enemmän häiriöitä meidän treeneihin jos sillä saisi koiralle rutiinia tähänkin asiaan. Markkeerauskuuri teki ainakin tehtävänsä, Siru suoritti epäonnistuneen ohjauksen jälkeen täydellisen ja liki ainoana koirana kaikista linjakakkosen ja ohjaukselle häiriöksi tulleen ykkönsen. Haku oli kuivalla maalla kahdella eri alueella. Sieltä olisi voinut tulla riistaa enemmän, maasto jossa pääsee kovaa ei tunnetusti ole paras mahdollinen tuolle maantiekiitäjälle.

Koe alkoi haulla, toinen alue oli kesantopellossa ja valtaojan takana metsässä oli pari riistaa. Toinen oli toisen ojan takana olevassa metsässä. Siru sai hausta vain kolme riistaa viidestä ylös, ei selkeästi keskittynyt kunnolla ja monen muun koiran tavoin oli käynyt heittämässä lenkin ohjaus/markkeerauspaikalla, joka oli aika lähellä hakualeen reunaa. Kovaa koira siellä juoksi, mutta nenän käyttö oli sitten vähän niin ja näin. Koe oli parityö ja kumpikin koira kävi kummallakin alueella.

Haun jälkeen siirryttiin kosteikon reunaan, jossa oli ensin vesi(muta)ohjaus, jolle tuli häiriöksi lyhyt ykkösmarkkeeraus vasemmalle puolelle linjaa 90 asteen kulmassa linjaan. Tämä meni varmaankin minun piikkiini, koiran pystyi lähettämään vettä pitkin lähempää markkeerausta tai maata pitkin. Kaikki muut taisivat laittaa veteen, minä laitoin maata pitkin. Virhe :D. Koira ui pienen uoman yli maalle ja jämähti mättäälle miettimään sitä häiriötä. Sain sen siitä kyllä loppujen lopuksi irti, mutta ohjaus meni niin raskaaksi että koira kutsutiin pois. Jälkeenpäin ajatellen vettä pitkin olisin saanut sen todennäköisesti paremmin menemään vaikka häiriö oli lähempänä. Ohjauksen jälkeen tuli oikealle puolelle linjaaheitot, tällä kertaa linjakkonen joka oli matkoiltaa todella lyhyt. Takimmainen riista tuli n 50 metriin ja lähempi alle puoleen siitä. Juttu olikin maasto tällä kertaa. Vettä oli tosi vähän ja käytännössä kaikki vesityö oli uimista mudassa. Markkeerauksille päästäkseen koiran piti mennä uomaan ja siitä kannakselle johon tuli lähempi heitto. Kauimmaiselle suoraan päästäkseen olisi pitänyt ottaa sama reitti ja jatkaa lähemmän linnun pudotuspaikalta vajaat 20m lammen yli, jonka takareunaan maalle takimmainen heitto tuli. Lähes kaikki koirat varmaan Sirua lukuunottamatta (ainakin ne mitä näin) kiersivät lammen, osa löysi linnun osa ei. Ihan selkeästi näki, että koirat eivät halunneet valita suoraa reittiä kun maatakin pitkin pääsi. Toki matka oli sitten pisempi ja osa hukkasikin linnun paikan retkeillessään lammen reunaa. Kakkosen jälkeen otettiin ohjaukselle häiriöksi tullut ykkönen ylös.

Kokeessa tuli yksi ainut ykkönen, markkeeraus oli se mikä epäonnistui lähes kaikilta. En kyllä ihan vielä usko, että Siru osaa linjamarkkeerauksen, mutta tosi hieno nähdä että näinkin lyhyt treenisetti luo koiraan noin paljon itsevarmuutta sille vaikeassa asiassa. Lisää treeniä siis! Meillä on vielä muutama startti suunnitteilla tälle syksylle, toivon että pääsisimme johonkin kokeeseen niin, että ehtisi katsoa jonkun suorituksen ennen omaa vuoroa. Kaikissa tähän astisssa olemme olleet niin alussa että se ei ole oikein onnistunut. Nyt on vähän sellainen fiilis, että koiran taidot kyllä riittävät voittajaan, mutta ohjaajan välttämättä ei. Koetilanteessa on sen verran jännää, että tulee tehtyä tuon ohjauslähetyksen kaltaisia mokia ja kun tehtävät on muutenkin haastavia niin sitten epäonnistumisen riski aina kasvaa.

Ja ohjauksiin pitää ehdottomasti alkaa nyt lisäämään haastetta niin maastollisesti kuin häiriöilläkin. Tuommoinen rikkonainen maasto jossa on vettä ja maata vuorotellen saa koiran kyllä hakumoodiin välittömästi.

 

Tässä Sirun arvostelu, tuomarina oli Mika Lappalainen.

haku: koira tekee vauhdikasta hakutyötä ja löytää melko mukavasti riistaa. Koiralla kuitenkin turhan usein tapana tulla tyhjänä hakemaan ohjaajalta vauhtia. Alueen yksi kulma jää tarkastamatta, joten sen tehokkuus olisi voinut olla hieman parempi.

ohjattavuus: ohjaustehtävä alusta asti vääntöä ohjaajan ja koiran välillä eikä suunnasta päästy koskaan yhteisymmärrykseen.

paikallistamiskyky: koira näki kaikki pudotukset ja noutaa ne itsenäisesti.

riistan käsittely: ok.

passityöskentely: ok.

muut ominaisuudet: tarkkaavainen laukausten aikana.

yleisvaikutelma: vauhdikkaasti työskentelevä metsästyskoira, joka osoittaa erinomaista paikallistamiskykyä. Epäonnistunut ohjaustehtävä yhdessä haun lievien puutteiden kanssa pudottaa sen korkeimmilta palkinnoilta.

NOMEB 3

muistiksi itselleni siis:

-ohjaustreeniin maastollisia haasteita ja häiriöitä, tee välillä myös helppoja jotta koiran luottamus säilyy

-lisää markkeeraustreeniä, maastohaasteita tähänkin

-haun ylläpito, sen nenänkäyttö…

-edelliseen liittyen, koiran vire pitäisi saada koetilanteessa alemmas, jotta keskittyy kunolla. Sen kun vielä keksisi että miten.

6.9.2018 tuloksia ja uutisia

Viikon loma poissa tietokoneen ääreltä ja kamalasti taas päivitettävää 😀

Rusti kävi syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kahdessä näyttelyssä, alla arvostelut:

1.9.2018 Kihniö Jaana Hartus:

”keskikokoinen ikäisekseen varsin vahvaluustoinen uros, jolle toivoisin aavistuksen enemmän raajakorkeutta. Hyvä ylälinja ja runko. Vahva etuosa. Oikeanmutoinen vahva pää, joskin kuono voisi olla aavistuksen pidempi. Pysty olkavarsi, muutoin hyvät kulmaukset. Liikkuessa pehmeyttä selässä.” JUN ERI

2.9.2018 Ähtäri Tiina Illukka:

”Melko raskasrakenteinen uros. Hyvät päänlinjat mutta saisi olla kuivempi huulistaan. Hyvät kulmaukset ja vahvat raajat. Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Hyvä sivuaskel mutta pehmeyttä selässä. Esiintyy ja esitetään hyvin”. JUN EH

 

Rusti Ähtärissä 2.8.2018, kuva Tanja Ukkonen
Rusti Ähtärissä 2.8.2018, kuva Tanja Ukkonen

 

Sirun kanssa aloitimme loman hakemalla Ähtäristä nollan. Koe oli okein mukava, vaikkakin kolmosmarkkeeraus oli selvästi Sirun taitojen tavoittamattomissa, epäilin sitä jo tehtävän nähdessäni. Koe alkoi markkeerauksella. Ensin heitettiin tavi tummaa metsää vasten saarekkeesta maalle koirasta poispäin. Sen jälkeen tuli lammen oikeaan reunaan 90 asteen kulmaan ensimmäiseen heittoon heitto lokilla veteen, jonka jälkeen heitettiin linjakakkosen lähempi markkeeraus kohti koiraa samaan saarekkeeseen missä heittäjä oli lokilla. Tämän jälkeen olisi ollut lyhyehkö ohjaus lammen rannan myötäisesti heittosaaren editse, sekä haku vuorotellen toisen koiran kanssa.

Siru näki heitot hyvin, lähti hakemaan viimeiseksi heitettyä lokkia ja oli jo menossa sen ohitse taville, kun sai lokista hajun ja toi sen. Sitten yritin laittaa sen taville, mutta se ei lähtenyt rantaviivaa edemmäs, ei mitään mielikuvaa siis tavista. Lokki lammen oikeasta päädystä tuli, mutta sitäkin se kaivoi tosi kauan vähän liian kaukaa maalta. Tämän jälkeen oli ohjaus samoilta jalansijoilta kuin markkeeraukset ja Siru jämähti taas rantaviivaan ihan kysymerkkinä. Jäi se heitto kaivelemaan niin kovasti kaiketi. Me nollasimme kokeen siinä, teimme vielä hakua parina Minnalle ja Mortille. Haku menikin sitten loistavasti, vissiin otti vähän koiran luonnolle ne jääneet riistat, kun kävi haun aikana myös tsekkaamassa sen markkipaikan ja ohjausriistan se toikin, kun se oli hakualueen etureunassa.

Hyvä että päästiin tekemään haku, mutta harmittaa ihan älyttömästi tuo markkeeraus ja sitten se, että ohjauskin tökkäsi siihen. Jälkeenpäin ajatellen olimme kyllä tosi huonosti valmistautuneetkin kokeeseen, ei ensimmäistäkään riistatreeniä koko kesänä., koira oli kuuma kuin mikän jo odotuspaikalla ja siitähän ei hyvää seuraa. Riista kuitenkin Sirulle on se juttu, sitä pitäisi välillä aina näyttää, jottei kokeessa koira ole sitten ihan kierroksilla. Ja niitä markkeja olisi kyllä voinut harjoitella jo Kaakon kokeen jälkeen, kun ei ne onnistuneet sielläkään.

Tässä kokeen yleisvaikutelma:

26.8.2018 Ähtäri Nome-b VOI0

Koira, joka aloittaa kokeen paikallistamistehtävällä. Valitettavasti paikallistamistehtävä epäonnistuu ja ohjattavuutta ei päästä juuri lainkaan  kokeilemaan. Nämä yhdessä saavat aikaan sen, että tuomari keskeyttää kokeen.

Kokeen jälkeen ajoin Viitasaarelle, josta tulimme sitten torstaina pois, koska perjantaina alkoi SM-nome jossa olin töissä kolme päivää. Ei se nyt  ihan lomasta mennyt , mutta mukavaa oli. Oli myös hieno nähdä karsintakoe ja koirien suorituksia siinä, finaalista puhumattakaan! Karsintakoe olisi ollut paremmalla markkeerausrutiinilla ihan Sirunkin suoritettavissa, ainakin kuvittelen niin;).

Viitasaarella kerittiin muutamana päivänä käydä tekemässä markkeerauksia, tätä täytyy jatkaa että saa koiralle niihin hyvät pohjat kokeita varten. Eilen teimme riistatreeninä ihan voittajaluokan kokeen läpi. Markkeeraukset tökkivät sielläkin, unohtaa jatkuvasti linjakakkosen takimmaisen… lisää treeniä siis. Muuten meni hyvin, ohjaus häiriöheitolla niin että toinen heitettiin mennessä ja toinen tullessa ja koira vielä muistikin heitot ja nouti ne, wuhuu! Sitten tosi iso hakualue, ei parityönä tällä kertaa vaan ihan itse piti hakea koko ajan. Maalla neljä riistaa ja vedessä kuusi, siru tyhjensi maa-alueen ja haki vedestä neljä. Olisi varmaan hakenut loputkin. Vähän tuo maahaku teki sen, että se pyrki vesialueeltakin maalle, siellä pääsee lujempaa… Mutta hyvin kattoi aluetta kuitenkin. Lauantaina on startti Laukaassa, toivottavasti menee paremmin kuin Ähtäri. Loppuviikon ohjelma on yllättäen linjakakkosien paukuttaminen.

 

23.8.2018 linnustuskauden aloitus, treeniä

Kyyhkystys- ja sorsastuskausi on avattu, lintuja on ollut mukavasti liikeellä. Sorsastusta hiven haittaa veden vähyys, toivottavasti asiaa korjaantuu, helteet ovat onneksi ohi ja vettäkin on jopa satanut, mutta lisää saisi vielä tulla. Maasto on rutikuivaa ja minkäänlaisesta sienisadosta taitaa olla turha haaveilla.

Metästyksen ohessa olemme myös harjoitelleet ahkerasti, toiveissa on saada jokunen voittajaluokan startti Sirulle vielä tänä syksynä. Kokeisiin on vaan niin hankala päästä. Alla kimara elokuun alun aktiviteeteistä 🙂

 

kyyhkypassissa.

38872300_2326163404067386_3344299825746149376_o 38805776_2326682740682119_8630550658904227840_o 38836907_2327979883885738_4095326757836554240_o 39055279_2327979677219092_2295269929307340800_o

 

Siru on alkanut opiskella mm uimauittoa, nyt muutaman tehokkaan treenikerran jälkeen idea alkaa ehkä kirkastua. Pidetään tauko ja kokeillaan jonkun ajan päästä uudelleen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on markkeerausten treenaaminen, niitä on tehty tosi vähän. Siru on aika hyvä markkeeraaja, mutta erilaisiin maastoihin ja eri etäisyyksille sekä myös muistiin jääviin heittoihin tarvitaan kyllä lisää rutiinia. Heinoissa ja monipuolisissa maastoissa olemme saaneet käydä treenaamassa, kiitos siitä kanssaharrastajille :). Tässä muutama kuva viime aikojen treenipaikoista:

 

 

 

IMG_20180819_112257 IMG_20180813_174923 IMG_20180812_120211

 

 

 

 

 

 

14.8.2018 Rustille NOU1!

Rusti kävi Jannen kanssa Vimpelissä viime sunnuntaina hienoin tuloksin! Nyt on pääsylippu mestästyskokeisiin lunastettu. Haussa on vieläkin vähän sanomista, mutta uskon että ikä ja kokemus tekee tehtävänsä.  Nyt Rusti pääsee metsälle oikeisiin riistatilanteisiin keräämään kokemusta, alokasluokka on sitten ensi vuoden asia.

 

Tässä arvostelu:

sosiaalinen käyttäytyminen: suhtautuu ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin.

uimahalu:menee mielellään veteen ja ui määrätietoisesti riistalle.

hakuinto: hakee hieman vaihtelevalla innolla, kattaa kuitenkin mukavasti aluetta löytäen riittävästi riistaa.

noutohalu: ottaa linnut oma-aloitteisesti ja epäröimättä, samoin kani.

riistankäsittely: linnuista hyvät varmat otteet samoin kanista.

palauttaminen: palauttaa linnut suoraviivaisesti ohjaajalle käteen, samoin kanin.

reagointi laukaukseen: rauhallinen ja tarkkaavainen.

itseluottamus ja aloitekyky: vedessä hyvä. Haussa itsevarmuus voisi olla parempi, mutta riittää rimaa hipoen tehtävän suorittamiseen. Jäljellä hyvä.

yhteistyö: hyvässä yhteistyössä.

yleisvaikutelma: ystävällinen ja iloinen koira, jonka itseluottamus on koetuksella hakutehtävässä. Suoriutuu kuitenkin siitä ja muilla osa-alueilla suorittaa tehtävät helposti.

NOU1,

tuomari Mika Toskala

DSC_7015

8.8.2018 Nekulle NOU1 ja muita kuulumisia

Kyllä nyt kasvattajaa hemmotellaan! Olli ja Nekku (Korven Akan Fiuko) kävivät hakemassa eilen pääsylipun metsästyskokeisiin. Tässä koepöytäkirja:

 

sosiaalinen käyttäytyminen: suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin.

uimahalu: syöksyy veteen, ui tehokkaalla tavalla.

hakuinto: liikkuu alueella vauhdikkaasti löytäen hyvin riistaa.

noutohalu: oma-aloitteiset ylösotot linnuilla, spontaani myös kanilla.

riistakäsittely: hyvää linnuilla, ensimmäisellä variksella hieman rauhaton, paranee haun loppua kohti. Kanilla hyvä.

palauttaminen: linnut ohjaajalle, sekä kani.

reagointi laukaukseen: tarkkaavainen ja rauhallinen.

itseluottamus ja aloitekyky: koira esittää tänään hyvää itseluottamusta ja aloitekykyä läpi koko kokeen.

yhteistyö: hyvä.

yleisvaikutelma: Nuori koira, joka osoittaa tänään erinomaisia taipumuksia , suoriutuen helposti kaikista sille annetuista tehtävistä.

NOU1

Tuomari Vesa Turunen

Kuvat Riikka Leiviskä

Nekku ja kani Nekku ja kani2 Nekku ja lokki

 

Etusivulle päivitetty myös Ruskan (Ilosanoma) ja Hekan (Hemuli) näyttely- ja mejätuloksia heinäkuulta. Kiitos 🙂

Sirulta jäi kauan odotettu mestaruus sitten väliin juoksujen vuoksi. Muutenkin kokeisiin pääsy on ollut voittajaluokassa vähän niin ja näin. Olen päässyt yhteen kokeseen, ilmottautunut yhteensä neljään. Tällä hetkellä sisässä on kolme ilmottautumista, josko niistä joku tärppäisi. Olisi hyvä saada muutama startti alle ennen talvea ja kevään pentuja, koska sitten on taas pitkä tauko edessä.

Perjantaina pääsemme kyyhkymetsälle aloitukseen samaan paikkaan kuin viime vuonna ja sitten on tietysti meidän oma paikka. Se on enemmän Riesan heiniä, mutta eiköhän Sirukin sinne mukaan mahdu. Viime vuonna olimme tekemässä noutajapr:ää ihan ensimmäistä kertaa kyseisin porukan kanssa ja ilmeisesti emme olleet ihan toivottomia kun kutsu kävi uudelleen. Kelistä on tulossa tosi kuuma, joten koirille ja ohjaajille on rankka päivä luvassa.

3.8.2018 Englannin matka & Euro Challenge-kisa 25.7.2018-31.7.2018

Melkein puolen vuoden projekti on onnellisesti ohi! Paljon on tapahtunut matkan varrella ja välillä on motivaatio ja jaksaminen ollut tiukilla mutta kaiken kaikkiaan päällimmäisenä on onnistunut ja positiivinen fiilis.

Ennen matkaa:

Noutajarotujärjestöjen Yhteistyötoimikunta vahvisti joukkueemme kokooonpanon  Euro Challengeen 18.4.2018. Siruhan ei kai ollut tuolloin vielä muodollisesti pätevä joukkueeseen, koska sillä ei ollut oikeutta kilpailla wt:ssä voittajaluokassa. Ensisijaisesti mukaan kutsutaan rodun edellisvuoden wt-mestarit, mutta flateissa sellaista ei edes valittu ja meitä paremmin meritoituneet koirakot eivät syystä tai toisesta reissusta innostuneet. Joukkueessa on kultainen, labradori ja yksi muun rotuinen noutaja. Etukäteisinfosta poiketen muunrotuinen suoritti samat tehtävät kuin muutkin koirakot, jonain vuonna tehtävät ovat olleet kaiketi vähän helpompia.

Koko kevään joukkueemme kokosi varoja reissuun koulutuksilla ja haimme myös avustusta kaikilta mahdollisilta tahoilta. Kiitos kaikille koulutuksiin osallistujille ja meitä avustaneille yhdistyksille ja yrityksille! Ilman teitä reissusta ei olisi tullut mitään! Keväällä töissä on vuoden kiireisin aika ja varojen keruun ajoittuminen samaan aikaan oli raskas rasti, mutta siitäkin selvittiin. Matkabudjetti kannattaa tehdä mahdollisimman negatiivisella otteella, aina tulee yllättäviä kuluja joihin on hyvä olla varautunut. Me pääsimme aika lailla +/- tilanteeseen, jos ei lasketa koulutuspäivien kuluja eikä muita varainkeruusta johtuvia kuluja. Varsinaiset matkakulut saimme kyllä katettua.

Käytännön etukäteisjärjestelyistä yllättäen hankalimmaksi osoittautui sopivien lentoboxien saaminen koirille. Riittävän suuria ei oikein löytynyt edes uutena, käytettyjä oli tarjolla jonkin verran, mutta niissäkään koot eivät meinanneet riittää. Onneksi saimme lainaaan pari ja ihan omaksi yhden boxin, kiitos tästäkin asianosaisille. Etukäteen meitä oli peloteltu sillä, että jos boxi on sentinkin liian pieni niin koirat eivät lennolle pääse. Tällä kertaa näin ei käynyt ja ketään ei olisi voinut häkkien koko vähempää kiinnostaa, mutta näitten kanssa kannattaa kyllä olla tarkka. Myös siinä, että boxi on oikeanlainen (IATAn hyväksymä). Tässä linkki Finnairin sivulle, jossa on enemmän tietoa asiasta: https://www.finnair.com/fi/fi/information-services/baggage/pets/flying-with-pet  Hakemalla googlella tekstillä koiran lentoboxin koko linkin pdf-tiedostoon, jossa on laskukaava jolla häkin koko lasketaan ja muutakin tarpeellista infoa asiasta. Nämä oli itselle ihan uusia juttuja kun en ole koiran kanssa koskaan lentänyt.

Matkan lähestyessä oli aika tsekata koirien paperit kuntoon. Passien ja ajantasaisten rokotusten lisäksi Englantiin pitää olla oikealla aikavälillä annettu ekinokokkilääkitys. Lisää tietoa täältä: https://www.evira.fi/elaimet/tuonti-ja-vienti/eu-jasenmaat-norja-ja-sveitsi/koirat-kissat-ja-fretit/usein-kysyttya-ekinokokkilaakityksesta/ Kannattaa huomoida, että Englanti ei ainakaan meille annetun tiedon  (ja yllämainitun sivunkaan mukaan) hyväksy 28. päivän sääntöä. Lisäksi otimme koirille eläinkääkärin suosituksesta lääkityksen leptospiroosia vastaan, josta tietoa täällä: https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/leptospiroosi/ Yleensäkin kannattaa tarkistaa kaikki rokotus- ja loishäätöasiat Eviran sivuilta, siellä on ajantaisainen ja oikea tieto.

Me emme saaneet koiria samaan koneseen ja  jouiduimme lentämään peräkkäisillä lennoilla, jolloin mennessä ja tullessa tuli useamman tunnin odotus kentällä. Kaksi koiraa on yleisesti maksimäärä koneessa, toki tässäkin on lentoyhtiö- ja rettikohtaisia eroja. Kannattaa tarkistaa asia ja varata koirapaikat hyvissä ajoin. Sari varaasi meille myös lauttaliput, hotelliyöpymiset Belgiassa mennessä ja tullessa sekä Englannin majoituksen etukäteen. Koirat lennättää rahtiyhtiö, joka on yleensä  eri kuin lentoyhtiö. Me lensimme Finnairilla, mennessä huolintayhtiö oli Finnair Cargo ja tullessa DHL. Etukäteen jännitti, kuinka osaamme jättää koirat oikeaan paikkaan ja löydämme ne lennon jälkeen, mutta tässä ei ollut ongelmia. Koirilla oli myös aina lennon jälkeen saattaja, joka oli niiden kanssa kunnes tulimme päästämään ne häkeistä.

Torstai-perjantai menomatka

Yoda kera Sarin ja Pertin lensi Brysseliin to-aamuna, me Maijan ja koirien kanssa olimme perillä illalla. Helsingissä koirat jätettiin lähtöselvitystiskin päässä olevaan erikoistavarapisteeseen, jossa kasasimme häkit ja sanoimme koirille moi. Tässä vaiheessa oli  itsellä sellainen olo, että mitä olen mennyt koiralleni tekemään :D. Koirat eivät lennnoista juuri olleet moksiskaan, joten ihan turhaa oli tämä. Lento meni hyvin, Brysselisssä löysimme koirat ja matkatavarat suht helposti, vaikka kentän opastus olisi saanut olla parempi. Sitten odotimme Perttiä hakemaan meitä kentältä, he olivat ajaneet edeltä meidän majapaikkaan ja todenneet hotellin liian kuumaksi koirille ja ihmisille ja vaihtaneet sen lennosta. Belgiassa oli samanlainen helle kuin täällä Suomessa, lämpotila n +30c. Tämä operaatio kuitenkin aiheutti sen, että odotimme koirien ja tavaroiden kanssa useamman tunnin. Ja jos Brysselin kentän sisäopasteet ovat kehnot, niin ei kentälle tullessakaan ole kovin helppoa. Useamman neuvon kysymisen jälkeen Pertti oli löytänyt drop of parkin, johon voi jättää ja josta voi hakea matkalaisia. Sitten kun me vielä Maijan kanssa löysimme sinne sisältä, niin matka hotelliin Bryggeen saattoi alkaa. Vuokrattu autokaan ei ensin ollut sekään ihan sitä mitä piti, onneksi Sari ja Pertti saivat sen vaihdettua isompaan. Olimme hotellissa Bryggen vanhassa kaupungissa tosi myöhään, hätäisesti käytettiin koirat pissalla ja ruokittiin ne ja sitten nukkumaan. Aamulla onneksi ehdimme vähän kävellä ihanassa vanhassa kaupungissa ennen lähtöä Calaisiin.

37810574_2027608367552501_8670965871662858240_o
elämän eka lentomatka takana! Menomatkalla Brysesselin kentokentällä.

 

Kuvia hotellin aulasta aamulla ennen lähtöä ja aamulenkiltä.

37861589_2298281476855579_6038798973945249792_o 37772643_2298281583522235_2953586075303411712_o 37809891_2298360193514374_6718934734921007104_o 37797012_2298360286847698_5920562170713604096_o

 

Calaisiin oli reilun tunnin ajomatka. Koirat on aiemmin tarkitettu kuulema tosi tarkkaan. Nyt ei, riitti kun näytimme niiden passit ja otimme itse sirunlukijaan niiden sirut. Koiria ei tarvinnut ottaa autosta pois, eikä virkailija halunnut nähdä niitä. Lauttamatka kesti parisen tuntia ja olimme Doverissa n. klo 11.00 perjantai-aamuna. Arvioitu ajoaika Blockleyhin meidän majapaikkaan oli muistaakseni n 4h (?), mutta se ei riittänyt. Keli oli todella kuuma ja vaikka autossa oli ilmastointi, niin pysähdyimme kolmesti ulkoiluttamaan koiria ja itsekin tauolle. Lontoon kehätie oli myös todella ruuhkainen perjantai-iltapäivänä. Olimme perillä n 19 maissa ja ajoimme ensin suorana Ragley Halliin ilmottautumaan Gundog Parkkiin ja hakemaan lippumme viikonloppua varten. Tämän ja kaupassa käynnin jälkeen olimme majapaikassa n klo 21.00, jonka jälkeen kävimme vielä tekemässä koirille pikkutreenit läheisellä niitetyllä heinäpellolla. Sitten koirille ruoka ja unta palloon.

Perjantai kisapäivä:

kokeen kulusta on kertomus Euro Challenge -sivulla, joten en laita sitä tähän. Päivä oli odella kuuma, meillä oli koirille mukana jäisiä pyyhkeitä, vettä ja elektrolyyttijuomaa ja koepaikalla oli myös mahdollisuus kastella koira kylmällä vedelle. Silti olimme kaikki ihan näännyksissä jo iltapäivällä. Koe meni hienosti, joukkueemme oli neljäs! Ehdimme vähän katsoa muiden suorituksia. Kolme ensimmiästä joukkuetta oli ihan omilla kymmenluvuillaan pisteissä ja oli hieno seurata heidän suorituksia. Kyllä minä jouduin käyttämään paljon enemmän käskyjä koiran saamiseksi kohteeseen,  toki useat koirakot olivat kisassa jo veteraaneja ja startanneet monena vuonna peräkkäin. Sirulle hankaluutta aiheutti alueen pienehkö koko ja aidat sekä vähän se oli häiriöistä tai liian korkeasta viretilasta johtuen huonosti kuulolla. Se aloitti juoksunkin reissun aikana, eikä se silloin ole parhaimmillaan muutenkaan. Kokonaisuutena kuitenkin jäi kiva fiilis. Pisteitä tuli ensikertaiselle kokemattomalle parille ihan kivasti (72p), vaikka nollasimmekin yhden rastin. Todella hyvä onnistuminen ei ollut kamalan kaukana, enenmmän aikaa etukäteistreeniin paikan päällä, ei jouksuja ja vähän enemmän hereillä oleva ohjaaja olis varmasti riittänyt nappisuoritukseeen :).

37933231_2030288207284517_8507580737287880704_o
Gundog areenan infokyltti
37975840_2032736427039695_258509838118551552_o
gundogareena selostustorinin vierestä kuvattuna
38003772_2032743380372333_3612082966408200192_o
Englannin joukkue walk upissa menossa viimseille tehtävälle
37974693_2030289207284417_5369602069470642176_o
kaikkensa antaneita kisaaji

 

 

 

 

neljännen sijan palkinnot :)
neljännen sijan palkinnot 🙂

Lauantai messuillla ja lähialueita tutkimassa

lauantai-aamuna suuntasimme messuja tutkimaan. Etukäteen oli neuvottu ottamaan mukaan paksu lompakko ja sille olisi totisesti ollut käyttöä! Tarjolla oli vaikka mitä ihanuuksia. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa ja kun punnan kurssi taisi olla reisussa vain karvan alle euron, niin hinnat olivat koko lailla samat kuin täällä vastaavista tuotteista. Tarjontaa oli kuitenkin huikeasti ja hyviä messutarjouksiakin, joten mukaan tarttui yhtä sun toista.

Tässä muutama kuva huikeasta messutarjonnasta:

37908862_2030630433916961_4229344761267355648_o37912152_2030632167250121_4980758953378971648_o37935756_2030631307250207_8382363667307429888_o37910689_2030871517226186_5048919594740219904_o

 

messuilla kiersimme melkein koko päivän ja silti osa jäi näkemättä. Sää ei oikein suosinut, edellisen päivän tappohelteen sijaan tuli perienglantilainen vesisade kera reippaan tuulen, joka laski lämpötilan reiluun kymmeneen plussa-asteeseen. Meillä ei oikein ollut tähän keliin varusteita, joten viileää oli! Onneksi sää alkoi iltaa kohti vähän lämmetä uudelleen. Paluumatkalla Blockeyhin poikkemisemme matkan varrella olevalla Broadway Towerilla, jossa olisi voinut istua ja ihailla vaikka päivän. Tässä linkki paikan infoon, kannattaa ehdottomasti käydä jos on tuolla nurkilla, upea kokemus! Illalla ehdimme käväistä paikallisessa pubissa syömässä.

 

37960177_2302952723055121_1209416065604386816_o37958622_2302952183055175_7622746658891104256_o

 

sunnuntai,  messut ja kulttuuria ja kotimatkalle

Aamusta ajetiin katsomaan Shakespearen syntysijoja ja koiratkin pääsivät kuvaan kummituksen kanssa :D. Maijan kanssa jätettiin koirat kiinni valotolppaan siksi aikaa kun käytiin ostamassa tuliaisia ja heti turistien parvi ympäröi koirat kameroin ja rapsutuksin.

37926366_2031629587150379_8582306953420603392_o
Shakespearen haamu säikytteli turisteja

 

 

Tämän jälkeen ajoimme vielä Game Fair:n kautta, Sari ja Maija osallistuivat Invividual Game -kilpailuun,  joka oli joukkuiden jäsenille tarkoittu yksilökisa. Sirun kanssa jätettiin tämä juoksujen alkamisen vuoksi väliin. Maija sijoittui hienosti toiseksi. Kovin montaa osallistujaa ei kisassa ollut. osa oli varmaan jo lähtenyt pois ja aika huonosti meitä tiedotettiin kisasta etukäteen.

Tästä lähtikin sitten pitkä ajomatka kohti Doveria. Välillä satoi vettä rankasti, mutta muuten matka joutui, ajomatka kesti huomattavasti vähemmän aikaa kuin tullessa. Doverissa oli aikamoinen aallokko ja lautta keinui ihan tuttuun ruotsilaivatyyliin kanaalia ylittäessä. Lautalle mennessä koirien paperit vain vilkaistiin läpi, siruja ei katsottu keltään.

Lauttamatkan ja ajomatkan jälkeen olimme Bryggessä hotellissa vasta puolenyön jälkeen ja muutaman tunnin yöunien jälkeen matka jatkui kohti lentokenttää.

Maanantai, lento kotiin

Sari, Pertti ja Yoda lähtivät aamupäivän lennolla. Pertti kävi luovuttamassa auton ja me naiset kärrättiin tavaravuoremme ja itsemme ja koiramme kentän lähtöterminaaliin. Maijan ja minun lento lähti vasta illalla, joten meillä oli päivä luppoaikaa. Vietimme sen mielikuvituksemattomasti lentokentän viileimmässä ja rauhallisimmassa nurkassa. Itseasiassa päivä sujui hyvinkin mukavasti lukien, koiria ulkoiluttaen sekä somea päivittäen. Tässä vaiheessa reissua ei kovin paljon energiaa muuhun enää ollut :D. Lähtöselvitykseen menimmme heti kun se aukesi 3 h ennen lentoa. Yllättäen Siru ja boxinsa punnittiin. Meille jäi epäselväksi miksi, Beckyä ei punnittu. Tässä katsottiin läpi myös koirien passit. Meidät ohjeistettiin jättämään koirat noin tuntia ennen lentoa DHL:n pisteeseen. Odottelimme sitten vielä noin tunnin, jätimme koirat ja suuntasimme kohti turvatarkastusta, joka oli tosi hidas. Paljon laukkuja avattiin, onneksi ei meidän, koska olimme lentokoneen portilla juuri kun se aukesi. Yhtään ylimääräistä aikaa ei jäänyt. Tietysti koirat olisi voinut luovuttaa varmaan aiemminkin, mutta otetttiin varman päälle ja noudatettiin ohjeita. Lento oli Helsingissä 23.3o ja kotona olimme vähän ennen klo 04.00 maanantai aamuna.

Mitä jäi käteen?

kaikenlaista tuli opittua matkan varrella! Ehkä tärkeimpänä itselleni se, että etukäteen kannattaa tehdä kaikki mahdollinen, mutta silti tulee aina yllätyksiä. Koirien lennättäminen ja maasta toiseen siirtyminen oli paljon helpompaa kuin etukäteen kuvittelin. Koetta ajatellen olisi pitänyt olla perillä päivää aiemmin, mutta sen järjestäminen olisi ollut tosi hankalaa. Koirat eivät taatusti ole parhaimmillaan puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen suoraan kokeeseen vietynä, ainakana Siru. Liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymiskykyä. Sinällään koirat reissasivat hienosti. Messut, englantilainen maaseutu ja kaunis vanha Brygge olivat upeita kokemuksia. Ja myös tietenkin koe! Kannatta ehdottomasti lähteä jos tulee tilaisuus! Jos koira on hyvä reissaaja ja Suomessa wt:ssa hyvää avo/voi -tasoa, se kyllä pärjää. Ohjaajalta vaaditaan ehkä pelisilmää vähän enemmän kuin täällä, maasto ja esteet saavat aikaan yllätyksiä. Mutta joukkueessa kyllä pystyi hyvin tsemppaamaan ja neuvomaan toista kun olimme koko ajan yhdessä. Miinuksia englantilaisesta ruoasta (patisi pubin hampurilainen joka oli tosi hyvää)  ja ruuhkista Lontoota ohittaessa arkena.

Suosittelen ehdottomasti, väljemmällä aikataululla voisin lähteä uudelleenkin 🙂 !