Blogi

Viikolla tuli viesti Lakun poismenosta. Laku on ensimmiäsestä pentueestani. Laku eli vähän yli kymmenvuotiaaksi ja oli kuolemaansa saakka terve ja iloinen koira, kuolinsyynä oli mikäs muu kuin sisäelimissä oleva kasvain, jonka hoitaminen olisi korkeintaan pitkittänyt väistämätöntä. Osanotto Saaralle perheineen ja kiitos kodin tarjoamisesta ja Lakun hyvästä hoidosta!

Kasvattamisen iloisia puolia taas on se, että ensi kevään pentusuunnitelmat etenevät hyvää vauhtia. Liinan juoksu ajoittuu alkuvuoteen/kevääseen, joten kesällä toivottavasti meillä on taas pentuja! Onni on omistaa ihania kasvatinomistajia, joiden kanssa voi tehdä tarvittaessa yhteistyötä, ilman että täytyy vielä pentujen luovutusvaiheessa päättää kuka on jalostuskoira ja kuka ei. Sirun äiti Ruska liisattiin melkein 8v sitten myös ja nyt Sirun viimeisestä pentueesta meidän edesmenneen Likan sisko. Liina asustaa Espoossa, mutta olen nähnyt sitä tasaisin välajoin ja joka kerta se on entistä kivemman oloinen. Valtavan selväjärkisen ja tasapainoisen oloinen narttu, joka tekee innokkaasti hommia. Liina läpäisi taipumuskokeen tänä kesänä ja tämän vuoden ohjelmassa on vielä toivottavasti näyttely ja luonnetesti, ellei korona sotke kuvioita.

Päivittelen lisätietoja pentuja -sivulle sitä mukaa kun niitä tulee.

Siru valittiin Suomen kakkojoukkueeseen lokakuun puolivälissä olevaan pm-kokeeseen, joka on Tanskassa. Toivottasti reissu onnistuu! Ensi vuonna pm on Suomessa, mutta koira on silloin jo 8,5v, joten sen kisakunto on arvoitus. Toivottavasti neljäs kerta toden sanoo… Meillä on olllut uskomattoman huono onni tuon pm-kokeen kanssa, toki tietysti kaikilla muillakin sinne valituilla. Ensimmäisen kerran päästiin joukkueseen 2019, jolloin oma sairastuminen esti matkan, 2020 pm piti olla Norjassa, jolloin se peruttiin ripuliepidemian vuoksi ja viime vuonna peruutuksen syy oli tietysti korona. Että kovin paljoa ei uskalla tässä vaiheessa vielä tuuletella. Onnistuessaan matka on varmasti heino kokemus, tuli menestystä tai ei.

Eilen kävimme Sirun kanssa kummatkin meidän vakkariosteopaatilla ja Siru oli aika hyvässä kunnossa. Pientä jäykkyyttä siellä ja täällä, mutta ei mitään vakavaa. Voi olla että pitkä treenitauko ja metsällä käynti sen sijaan on pitänyt sen lihakset hyvässä kunnossa. Treenatessa tekeminen on kuitenkin aika kaavamaista ja kroppa kuormittuu yksipuolisesti. Nyt on kuitenkin harjoitukset aloitettava jossain mittakaavassa, reissuun on enää vajaat 2 kk.

perjantaina suunnattiin sorsamaille ja lintuja tulikin hyvin. Keli oli monista aiemmista vuosista poiketen tuulinen ja sadekuuroinen. Päivällä oltiin kolmisen tuntia passissa ja sitten syötiin välillä ja mentiin illaksi uudelleen asemiin. Linnut saapuivat kuitenkin vasta hämärän tultua ja lensivät valoisan aikaan vain korkealta yli.

Myös kasvatit pääsivät töihin, mikäs sen hienompaa!

Seuraavana päivänä kävin Tellun ja Riesan kanssa tsekkaamassa vielä maastot uudelleen. Hyvä käytäntö joka on osoittautunut toimivaksi. Pimeässä saattaa jäädä lintu löytymättä. Tällä kertaa saaliiksi tuli Tellun ylpeänä palauttama kaave sekä heinuri jota etsittiin vähän väärästä paikasta edellisenä iltana.

Suurin anti oli kuitenkin ehdottomasti kokeneen Riesan pitämä oppitunti Tellulle kaislikoiden perkauksessa. Riesa ei äänekkyytensä vuoksi ole käynyt juuri kokeissa, mutta paras metsästyskoira se ehdottomasti on meidän noutajista. Koira jolla pystyy tarkistamaan nuo meidän metsästysmaat on aarre. Toivottavasti Tellusta tulee yhtä hyvä! Riesa ui veneen edessä ja pelkästään veneen suuntaa muuttamalla sen pystyy suuntaamaan haluttuun kaislikkoon. Ja toki se itsekin jo tietää missä linnut yleensä ovat. Sirusta ei tähän hommaan ole, se ei pääse liikkumaan hankalassa maastossa yhtä hyvin eikä muutenkaan oikein tykkää tästä duunista. Menee kyllä kun käskee mutta se ilo hommasta puuttuu.

Koirien työkausi aloitettiin perinteisesti kyyhkypassissa. Lintuja tuli hyvin, myös kasvatit ovat päässeet kiitettävästi hommiin. Tellukin pääsi vähän kokeilemaan mitä tuleva ura tulee olemaan, se sai noutaa pari kyyhkyä ja olla passissakin ihan pienen hetken. Noudot oli helppoja, kävelin sen kanssa lintujen ohi ja se sai napata ne kyytiin.

Siru on ollut tauolla kokeista, kun itseä vaivaa totaalinen treenimotivaation puute. Sirun vanha vamma rintarangassa ilmoittelee itsestään välillä hetkellisenä ontumisena ja veteen menemättömyydellä, joten b-kokeen vaatimat vesitehtävät ovat tältä kesältä jääneet tosi vähiin. Wt-kokeita olisi tarkoitus käydä jokunen nyt syksyllä. Onneksi kasvatit ovat aktiivisia ja osaltaan näyttävät että Sirun lapsilla on hyvä toimintakapasiteetti. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Terhi ja Vinha kävivät korkkaamassa voittajaluokan hienosti 2-tuloksella 8.8. tässä kokeen yleisvaikutelma:

Hyvän työmotivaation omaava koira, joka tekee tänään hyvää hakua. Koira on myös hyvin ohjattavissa koko kokeen ajan. Palkintosijaa laskee epäonnistuminen paikallistamistehtävässä.

Viime viikonloppuna oli flattimestaruus Pudasjärvellä. Siru onnahteli kyyhkyn aloituksen jälkeen joten se jäi kotiin, samoin kuin Tellu, joka aloitti juoksun. Harmitti, etenkin kun kokeet olivat oikein kivat! Mutta olipa kerrankin aikaa katsella koiria ihan ajatuksen kanssa. Ja omista kasvateista kisasivat Nekku avoimessa luokassa ja Riki alokasluokassa, joten jännättävää kyllä riitti! Ja hienostihan ne menivätkin. Nekulle saaliiksi tuli avo2 & toimitsijoiden valinta. Harmittavasti koira unohti toisen markkeerauksen. Mutta tosi hienosti meni muuten ja kovin tyytyväisiltä näyttivät sekä koira että ohjaaja kokeen jälkeen.

Nekun kokeen yleisvaikutelma:

Mukavassa yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä metsästyskoira. Tänään se ohjautuu mallikkaasti sekä suorittaa hyvää ja itsenäistä hakutyötä. Valitettavasti markkeeraustehtävässä esiintynyt puute hieman himmentää palkintosijaa.

Nekun näyttelyosuuden arvostelu:

4 vuotias. Oikeankokoinen, hieman matalaraajaisen vaikutelman antava narttu.
Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis pää ja ilme. Liikkuu ahtaasti takaa, muuten hyvin.

Sunnuntaina oli Rikin vuoro aloittaa Nomeb-ura. Päätin jättää mestaruuden finaalin väliin ja viettää päivän alokasluokassa. Hyvä päätös. Rikin startti oli upea, haku vähän sakkasi keskellä tehtävää, mutta kiitos taitavan ohjaajan, koira saatiin rauhoitettua ja se sai riistaa loppujen lopuksi ylös 5/7. Rikillä on äitinsä nopeat jalat ja samoin kuin Sirulla, ne välillä vievät vähän liian lujaa. Muutoin suoritus oli moitteeton josta ansaitusti tuloksena alo1 & kisällin 2. Sija.

Rikin kokeen yleisvaikutelma:

erinomaisessa yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä vauhdikas koira, joka suorittaa tänään hienosti ohjaus- , paikallistamis-ja jälkitehtävät. Pieni haun suvantovaihe ei millään lailla himmennä koiran itsestään jättämää miellyttävää kokonaiskuvaa.

Rikin näyttelyosuuden arvostelu:

2v uros. Hyvän kokoinen uros, hyvä pää, hieman vaaleat silmät, niukka eturinta, kaunis selkälinja, hyvä purenta, erinomainen turkinlaatu, hyvät liikkeet, toivoisin tehokkuutta sivuliikkeisiin, kauniisti esitetty.

Mutta se haku. Lauantaina yksikään flatti ei saanut tulosta. Saattoi olla että syitä oli muitakin, mutta ylivoimaisesti suurin osa nollasi kokeen kieltäydyttään menemästä hakualueelle. Osa meni ja tuli säikkynä takaisin. Sunnuntaina koirat menivät sinne paremmin, mutta osa nollasi silloinkin puutteellisen hakuinnon vuoksi.

Syiksi veikkailtiin susista ja karhuista lähtien kaikkea mahdollista. Totuutta emme saa koskaan tietää. Oma veikkaus on että tiheä metsikkö keskellä aluetta muodosti seinän, jota koirat eivät osanneet puhkoa, vaan menivät sen reunoja pitkin vasemmalle ja oikealle. Ja kun eivät sieltä mitään löytäneet niin lakkasivat menemästä mihinkään. Lauantaina oli lisäksi tuuleton seisova keli. Mutta, alue oli pienehkö ja kovaa helposti liikuttavaa maastoa. Onko flattien työskentelyominaisuudet riittävällä mallilla jos alokasluokassa koirat eivät irtaannu hakuun? Tämä oli nähtävissä jo muutama vuosi sitten kun kisälli järjestettiin kesäleirin yhteydessä Surkeella. Nollia ei tullut niin paljon kuin nyt, mutta kahden päivän aikana suurin osa koirista ei irronnut hakuun suopurseikkoon joko ollenkaan tai vain lähimmille riistoille.

Olisiko aika miettiä mitä flatille oikeasti kuuluu? Meillä on ollut käsissämme hieno metsästyskoirarotu, mutta onko se sitä enää? Ei flatin kuulu mörköillä 2-3 vuotiaaksi saakka, vaan olla iloinen ja reipas ja pyrkiä aina riistalle hinnalla millä hyvänsä.

kaikenlaista on tapahtunut sitten viime päivityksen. Flattileiri oli taas vuoden tauon jälkeen, perjantaina olin Sirun kanssa Pasi Pöppösen koulutuksessa, lauantaina Tellu opetteli ryhmässä oloa vaihtelevin tuloksin. Kyllä huomaa että sen ei ole juuri tarvinnut odottaa saatikka katsella kun muut tekevät. Täytyypä muistaa tätäkin harjoitella. Tellu myös on sirua paljon kiinnostuneempi muista koirista, mikä aiheuttaa myös omat haasteensa.

Kävimme myös Sirun kanssa hakemassa wt:stä voi0:n kuin myös b-kokeesta. Toivottavasti jokunen tulos saadaan tänä vuonna!

viime viikonloppuna tuli sitten tuloksia senkin edestä. Tellu, Liina ja Kapu nappasivat Nou1:t samoista taippareista! Ihan mahtavaa! Heka sai jo toisen avo1:n mejästä ja jäljestää tästä eteenpäin voittajaluokassa!

Liinan taipumuskokeen yleisvaikutelma:

Innokas nuori koira, joka tekee hyvän vesityön ja innokasta hakua. On myös varma jälkityössä. Palautuksissa vielä parannettavaa mikä ei kuitenkaan vaikuta kokeen tulokseen.

Kapun taipumuskokeen yleisvaikutelma:

Vauhdikas ja innokas koira joka suoriutuu kokeen tehtävistä helpolla tavalla, osoittaen hyviä noutajan taipumuksia.

Elli kävi sunnuntaina elämänsä toista kertaa näyttelyssä ja nappasi sertin ollen myös vsp. Että ei pöllömpi viikonloppu!

Riki (Kirnulintu) kävi virallisissa selkäkuvissa ja samalla kuvattiin olat. Selkä oli putipuhdas ja sellaisena olatkin lähti. Olat lausuttiin kuitenkin tulkinnanvaraisiksi. Lausunnon aiheutti kummallakin puolella pikkuriikkinen muutos, joka ei todennäköisesti ja toivottavasti tule Rikiä ikinä vaivaamaan. Olista ei ole virallista dataa senkään vertaa kuin selistä, joten ei auta kuin odottaa ja katsoa tullaanko tässä asiassa viisaammaksi jossain kohtaa. Nythän olista saa virallisen tutkimustuloksen koiranettiin.

Tässä kuva johon muutokset on merkitty nuolilla.

Muutoin kevät on edennyt töitä tehden kuten yleensä, vähän olen ehtinyt myös koirien kanssa touhuta. Siru ja Tellu osallistuivat rotuyhdistyksen aluetoiminnan koulutukseen, jossa Esa Valkonen oli kouluttamassa. Siru oli vähän talvimoodissa (liikaa vauhtia), mutta on se jotenkin niin liikuttava kun tekee aina täysillä kaiken ja ihan niin paljon kuin keksii pyytää.

Tellu yllätti positiivisesti osallistuessaan alo-ryhmään. Kaikki onnistui vaivatta, ainoastaan ohjaus tuli pienen haun kautta kun reitin vieressä seisova ihminen veti koiran poista linjalta ihan sen loppupäässä. Mutta hyvät markkeeraukset, kaikki lähihallinta moitteetonta ja jaksoi odottaa hyvin tehtävien välissä. Ei huono 9kk ikäiselle ipanalle.

Tellu on myös osallistunut taipparikurssille Elsa-labradorin kanssa. Tosi kiva puuhastella pitkästä aikaa nuorten koirien kanssa.

Omat kiireensä on tuonut rotujärjestön valmennusrenkaan vetäminen, joka on kyllä tosi antoisaa. Hienoa nähdä hyviä koiria ja motivoituneita ohjaajia! Muutoinkin nometoimikunnassa olemme koittaneet vähän herätellä harrastajia aktivoitumaan. Uskon ja toivon että jossain kohtaa tämä tuottaa tulosta. Metsästyskoiran statuksen säilyminen flateilla olisi rodulle ensiarvoisen tärkeää sen tulevaisuuden kannalta.

Nythän on juuri starttaamassa kasvattajien verkkokurssi rodunomaisiin lajeihin liittyen ja kasvattajiin on myös tarkoitus panostaa jatkossakin. Toivottavasti tämä kantaa hedelmää. Kaikki kuitenkin lähtee meistä kasvattajista ja siitä millaisen viestin annamme pennunostajille ja flattia harkitseville.