Kevät tulee kohisten ja sitä myöten harrastuskausi myös. Valmennusrengas käynnistyi parisen viikkoa sitten vauhdikkaasti kahden päivän koulutuksella Mäntsälässä. Kouluttajina olivat Riitta Väisänen ja Jori Saastamoinen. Tellu selvisi pääosin tehtävistä oikein hienosti ja olen siihen tosi tyytyväinen! Muutama vähän pidemmäksi aikaa muistiin jäänyt ohjaus siltä vielä unohtui kun tapahtumia oli paljon ennen omaa noutovuoroa. Mutta hienosti Tellu jaksoi keskittyä kaksi päivää! Pääsimme myös kyläilemään ihanan Pati – velipuolen luona 😍.

Viime lauantaina Tellu starttasi epävirallisessa noutajien kokeessa Uudenmaan Ohjuksessa Järvenpäässä. Tehtävät olivat helppoja, mutta arvostelussa tuli kyllä eroja koirien välille siitä huolimatta. Kokeessa oli kolme rastia: ohjaus, markkeeraus, ja hakutehtävät. Ohjauksessa oli seuraamisosio jossa sai pitää koiran kiinni tai irti. Tellu oli irti ja damilta palatessa kohti lähetyspaikkaa se seurasi hiven väljästi, josta lähti piste. Itse ohjaus meni nappiin. Seuraavaksi tehtiin kaksi lyhyttä ykkösmarkkeerausta, joista tuli täydet pisteet. Lopuksi haku, jossa Tellu onnistui vaihtamaan yhden damin, josta rokotettiin kaksi pistettä. Hyvä kokonaisuus, perusasioissa vielä ihan pikkuisen viilattavaa, muu muuten näytti hyvältä.

Myös penturintamalla alkaa tapahtua. Elli astutettiin tänään Rambolla. Pentujen odotettu syntymäaika on viikolla 20 toukokuun puolessa välissä. Liina aloitti myös juoksun ja nyt ollaan peukut pystyssä että Liinan astutus onnistuu myös. Lisätietoja tulee pentuja -sivulle sitä mukaan kun on kerrottavaa.

Koska sekä Ellin että Liinan juoksut antavat odottaa itseään turhankin kauan, on ollut aikaa jännittää rotuyhdistyksen valmennusrenkaan valintoja. Ilmoitin Tellun nuorten koirien renkaaseen vähän sillä oletuksella ettei kuitenkaan päästä. Se sai kuitenkin paikan, mikä kyllä ilahduttaa kovin ohjaajaa! Ja tsemppaa myös työkiireiden lomassa löytämään treeniaikaa, kun tietää että kohta tulee palautetta kaikista lepsuiluista….

Kasvateista Nekku (Fiuko) nappasi paikan kokeneiden koirien renkaassa ja Vinha (Hanga) on siellä varalla.

Se sen sijaan ei ilahduta, että renkaaseen päässeiden puolesta ei oikein tunnuta osaavan iloita, ei tänä vuonna sen paremmin kuin viime vuonnakaan. Toivottavasti rodunomaisten lajien parissa vallinnut hyvä yhteishenki ei ole katoamassa, koska siinä tehdään karhunpalvelus koko rodulle. Ihan kuin näiden lajien parissa liikaa olisi nytkään harrastajia.

Renkaaseen pääsy itsessään ei ole mikään meriitti, vaan aloitus kovalle työlle ja sitoutumiselle. Tai ainakin pitäisi olla. Jo viime vuonna tuli palautetta siitä että nyt sitten harrastus loppuu ennenkuin alkoikaan, kun paikkaa ei tullut. Mikä on tietysti ikävää, mutta tuskin rotuyhdistyksellä ikinä on sellaisia resursseja että suuri joukko kokemattomia ohjaajia ja koiria saadaan koekuntoon ilman että se koiran omistaja on itse se kantava voima prosessissa. Vastuu edistymisestä on kuitenkin aina ohjaajalla itsellään, eikä kaikille ole mahdollista tarjota paikkaa. Ja tänä päivänä on runsaasti mahdollisuuksia kouluttautua muuallakin kuin renkaassa. Kurjaa silti että hyviä koiria jää ulkopuolelle.

Toivottavasti rengas jatkuu myös tulevaisuudessa. Järjestöön myös varmasti mahtuu lisää aktiivisia tekijöitä.

Tellun kanssa olisi tarkoitus käydä testaamassa koekuntoa kevään epävirallisissa kokeissa, ja varmaan jokunen wt-koekin keväälle osuu. Viikonloppuna Tellu oli kolmisen tuntia muutaman koiran treeniryhmässä ja selvisi yllättävänkin hyvin. Se alkaa olla valmis siihen että ympärillä tapahtuu ja silti pitää keskittyä omiin tehtäviin. Pikkuhiljaa lisätään vaikeusastetta, eiköhän siitä ihan hyvä tule.

Vuosi 2021 alkaa olla ohitse. Koronan varjossa meni toinenkin vuosi, toivottavasti ensi vuonna ollaan jo voiton puolella. Harrastusrintamalla vuosi oli vähän hiljaiseloa, ei koronan mutta pikkuhiljaa eläköityvän kisakoiran vuoksi. Haikeakin olo vähän on. Onneksi meillä on Sirun kanssa roppakaupalla hienoja kokemuksia ja tottakai Siru pääsee jahteihin ja metsälle niin paljon kuin mahdollista.

Siru on suht. hyvässä kunnossa ja kestää kyllä arjen liikkumiset, mutten raaski enää treenata sillä niin paljoa kuin voittajaykkösiin pitäisi. Luulen että selkä on se perimmäinen syy ongelmiin, liian monta kuperkeikkaa on tullut vuosien saatossa ja se näkyy sitten nyt. Osteopaatti huoltaa Sirun kerran kuussa ja hyvällä lihashuollolla koiralla pysyy paikat auki. Saimme kesältä kuitenkin vielä kaksi 1-tulosta wt:stä sekä monena vuonna tekemättä jäänyt pm-koereissukin vihdoin toteutui.

Tellu aloitti koeuransa läpäisemällä taipumuskokeen helposti ja sen kanssa onkin nyt panostettu yhteiseen aikaan, niin treenien kun muunkin olemisen kanssa. Nuoria laumassa eläviä koiria ei parane unohtaa sinne muiden joukkoon, tällä hetkellä teenkin sen kanssa lenkit ja treenit ihan kaksin, jotta saisimme itsestämme hyvän tiimin. Tellu on varsin itsenäinen yhä edelleen, mutta alkaa pikkuhiljaa keksiä että kannattaa huolehtia siitä missä minä menen ja mitä teen. Mutta oikein mainioisti pystyy jättämään esim. lenkillä sille sokkodameja kun se mennä viipottaa jossain edellä. Sirun kanssahan tätä ei ole voinut ikinä tehdä kun se jää odottamaan ekan kerran jälkeen seuraavaa noutoa.

Riesa täyttää ensi kesänä jo 11v ja toivottavasti ehtii vielä metsälle syksyllä. Sillä on tullut vähän patteja sinne ja tänne, mutta muuten se on oikein pirteä.

Kasvatit olivat myös ahkeria tänä vuonna ja tuloksia tuli niin nomesta, wt:stä, mejästä kuin näyttelystäkin. Koirat ovat myös päässeet metsälle runsain mitoin. Kiitos kaikille kasvatinomistajille kuluneesta vuodesta!

Tässä päättyvän vuoden tulossaldo omien koirien ja kasvattien osalta:

Korven Akan Tuittu wt voi1 * 2, 2.sija * 2, vara-sert

Korven Akan Fiuko wt avo1, nome b avo2

Korven Akan Hanga nome b avo1, voi 2

Korven Akan Kirnulintu wt alo1 & alo3, nomeb alo1, alo2, käy eri

Korven Akan Hemuli mejä avo1 *2, avo2, voi1, voi2

Korven Akan Primadonna mejä avo 3

Korven Akan Krappakana nou1, käy eh

Korven Akan Kräkki nou1

Korven Akan Kaarne nou1, käy eh

Korven Akan Ilonpilaaja vet eh

Coatfloat Amorosa nou1, näy jun eh

Ensi vuoden tavoitteita on tietysti pentuprojekti, joka toivottavasti onnistuu! Liinan juoksua odotellaan tulevaksi tammi-helmikuussa. Tähän pentueeseen liittyy paljon odotuksia, kuten tietysti aina, mutta erityisen upeaa on että useampi koira on menossa kotiin jossa on ollut minulta jo kasvatti ja lähes kaikki kiinnostuneet ovat jo aiemmin omistaneet flatin ja tuntevat näin rodun aktiivisuuden tarpeen. Ei ole mikään itsestäänselvä asia tänä päivänä, kun monella on tosi kiire saada se oma pentu.

Kun pennut on saatu maailmaan, olisi tarkoitus käydä Tellun kanssa korkkaamassa nomeb- ja wt-kokeet, sekä toivottavasti päästä myös Kisälliin. Perinteisesti omat koirat aina keksii aloittaa juoksun mestaruuden kanssa samaan aikaan. Siru ehkä kokeilee kesällä mejää ja voi olla että käyn sen kanssa vielä muutaman wt-kokeenkin.

Oikein paljon onnea tulevalle vuodelle ja kiitos kaikille ystäville ja treenikavereille tästä vuodesta! Toivottavasti pysymme terveinä ja saamme tehdä ensi vuonnakin niitä asioita mitä rakastamme.

Lokakuun puolivälissä olleesta pm-reissusta Tanskaan muutama sana. Itse matka oli oikein hieno kokemus! Kiva oli päästä pitkästä aikaa reissuun ja meidän joukkue oli kyllä ihan huipputiimi, kiitos siis Anu ja Riitta!

Itse kokeista jäi vaihtelevat fiilikset. Osallistuimme Sirun kanssa lauantaina elämämme ensimmäistä kertaa a-kokeeseen. Saimme neljä noutoa kasaan ja näillä olisi ollut oikeus Good -tulokseen. Pudotuksia ei kuitenkaan päivän aikana tullut tarpeeksi, jotta kokeessa olisi kaikille saatu riittävä määrä noutoja, joten koko koe mitätöitiin, kukaan ei saanut siis virallista tulosta.

Kokemuksena a-koe oli ikimuistoinen, mutta vähän halju fiilis jäi lopputulemasta. Etenkin kun Siru tuskin tulee enää a-kokeessa starttaamaan. Sunnuntaina oli joukkuekisa, jossa olimme ensin 3. sijalla, mutta maanantaina selvisi että pisteet oli laskettu väärin ja lopullinen sijoitus oli 4.

Saan myöhemmin kuvia kokeesta, joten kirjoittelen sitten tehtävistä enemmän, myös Flattiviestiin on tulossa jutut kokeista.

Eilen oli flattierkkari, jossa meidän jengistä olivat mukana Tellu ja Riesa, sekä kasvateista Liina, Kapu ja Riki. Muut saivat eh:t, Liinalle h, jota koitetaan käydä kirkastamassa vielä ennen astutusta. Heidi kävi jättämässä Liinan näyttelypaikalle kun ei pystynyt jäämään itse paikalle ja se kyllä näkyi Liinassa, joka oli vähän pallo hukassa minun kanssani kehässä. Arvostelut ovatkin jo koiranetissä.

Kanalinnustus on tänä vuonna tuottanut hyvin hommia koirille, lintuja on hyvin ja Tellukin sai ensi kosketuksen metsoon.

Kasvatit ovat taas ahkeroineet. Miina (Korven Akan Primadonna) debytoi mejä-kokeessa ja sai 3-tuloksen. Hienoa että koira pääsee vielä vanhempanakin kokeilemaan uusia juttuja!

Riki myös kirkasti tämän kauden wt-tuloksen, viime viikonloppuna olleesta Hämeenlinnan kokeesta saaliina alo1 & luokkavoitto! Flateilla oli muutenkin hyvä tulossaldo!

Viimeiset pari viikkoa on olleet aikamoista lentoa kohteesta toiseen ja vaikka kovasti on tapahtunut kaikenlaista, ei vaan ole ollut aikaa päivitellä uutisia. Useampi asia näyttää loksahtaneen vihdoin paikalleen, joten ehkä tässä kohtaa voi vähän jo tehdä yhteenvetoa.

4.9.2021 oli Pielavedellä wt-koe, johon päähänpistosta ilmoitin Sirun. Koepaikalle on mökiltä vain tunnin ajomatka ja kun jo perjantaina ajelin mökille, ehti lauantai-aamuna tehdä vielä treenitkin. Koe oli huippukiva, vaikka jännitin kyllä ihan hirveästi! Pitkä tauko kisaamisessa ja ei-niin-hyvin menneet edelliset startit painoivat takaraivossa.

Siru kaahaili vähän ja yhdellä rastilla itse kämmäsin päästämällä koiran pois näkyvistä, mutta muuten meni upeasti. Rastipisteet olivat 15, 20, 17, 13, 20, yht. 85p, toinen sija ja vara-sert!

Viikon päästä tästä 11.9. oli Lieksassa koestartti, joka oli toisen päähän piston tulos. Lähdettiin Tuulan kanssa ajelemaan jo perjantaina ja yövyttiin mahtavan kauniilla Ruunaalla. Tänne on päästävä uudelleen.

Tällä kertaa meni omasta mielestäni vielä paremmin, pisteitä 84 ja jälleen toinen sija. Siru kuunteli hienosti ja markkeerasi myös hyvin muutamaa lapsusta lukuunottamatta. Pisteet 17, 18, 13, 18, 18. Ja mikä mahtavinta, Sirun tyttö Nekku nappasi niin ikään avoimen luokan toisen sijan huikealla 92 pisteen saaliilla! Hyvin samantyylisiä työskentelijöitä ovat sekä äiti että tytär.

Samaan aikaan Riki oli starttaamassa nomeb alokokeessa ja sai sieltä 2-tuloksen! Joten aika upea viikonloppu oli! Myös Riesa ahkeroi viikonloppuna kanalintumetsällä. Toivottavasti meidän The metsästyskoira on luonamme vielä pitkään.

Maanantaina pääsin tutustumaan Liinan tulevaan sulhoon Teppoon. Tästä lisää pentuja -sivulla. Uskon että nämä kaksi sopivat oikein hyvin yhteen ja lopputuloksena on erinomaisia metsästys- ja harrastuskoiria. Koirat saivat myös tutustua toisiinsa ja vähän tehtiin noutojuttujakin.

Viikolla tuli viesti Lakun poismenosta. Laku on ensimmiäsestä pentueestani. Laku eli vähän yli kymmenvuotiaaksi ja oli kuolemaansa saakka terve ja iloinen koira, kuolinsyynä oli mikäs muu kuin sisäelimissä oleva kasvain, jonka hoitaminen olisi korkeintaan pitkittänyt väistämätöntä. Osanotto Saaralle perheineen ja kiitos kodin tarjoamisesta ja Lakun hyvästä hoidosta!

Kasvattamisen iloisia puolia taas on se, että ensi kevään pentusuunnitelmat etenevät hyvää vauhtia. Liinan juoksu ajoittuu alkuvuoteen/kevääseen, joten kesällä toivottavasti meillä on taas pentuja! Onni on omistaa ihania kasvatinomistajia, joiden kanssa voi tehdä tarvittaessa yhteistyötä, ilman että täytyy vielä pentujen luovutusvaiheessa päättää kuka on jalostuskoira ja kuka ei. Sirun äiti Ruska liisattiin melkein 8v sitten myös ja nyt Sirun viimeisestä pentueesta meidän edesmenneen Likan sisko. Liina asustaa Espoossa, mutta olen nähnyt sitä tasaisin välajoin ja joka kerta se on entistä kivemman oloinen. Valtavan selväjärkisen ja tasapainoisen oloinen narttu, joka tekee innokkaasti hommia. Liina läpäisi taipumuskokeen tänä kesänä ja tämän vuoden ohjelmassa on vielä toivottavasti näyttely ja luonnetesti, ellei korona sotke kuvioita.

Päivittelen lisätietoja pentuja -sivulle sitä mukaa kun niitä tulee.

Siru valittiin Suomen kakkojoukkueeseen lokakuun puolivälissä olevaan pm-kokeeseen, joka on Tanskassa. Toivottasti reissu onnistuu! Ensi vuonna pm on Suomessa, mutta koira on silloin jo 8,5v, joten sen kisakunto on arvoitus. Toivottavasti neljäs kerta toden sanoo… Meillä on olllut uskomattoman huono onni tuon pm-kokeen kanssa, toki tietysti kaikilla muillakin sinne valituilla. Ensimmäisen kerran päästiin joukkueseen 2019, jolloin oma sairastuminen esti matkan, 2020 pm piti olla Norjassa, jolloin se peruttiin ripuliepidemian vuoksi ja viime vuonna peruutuksen syy oli tietysti korona. Että kovin paljoa ei uskalla tässä vaiheessa vielä tuuletella. Onnistuessaan matka on varmasti heino kokemus, tuli menestystä tai ei.

Eilen kävimme Sirun kanssa kummatkin meidän vakkariosteopaatilla ja Siru oli aika hyvässä kunnossa. Pientä jäykkyyttä siellä ja täällä, mutta ei mitään vakavaa. Voi olla että pitkä treenitauko ja metsällä käynti sen sijaan on pitänyt sen lihakset hyvässä kunnossa. Treenatessa tekeminen on kuitenkin aika kaavamaista ja kroppa kuormittuu yksipuolisesti. Nyt on kuitenkin harjoitukset aloitettava jossain mittakaavassa, reissuun on enää vajaat 2 kk.

perjantaina suunnattiin sorsamaille ja lintuja tulikin hyvin. Keli oli monista aiemmista vuosista poiketen tuulinen ja sadekuuroinen. Päivällä oltiin kolmisen tuntia passissa ja sitten syötiin välillä ja mentiin illaksi uudelleen asemiin. Linnut saapuivat kuitenkin vasta hämärän tultua ja lensivät valoisan aikaan vain korkealta yli.

Myös kasvatit pääsivät töihin, mikäs sen hienompaa!

Seuraavana päivänä kävin Tellun ja Riesan kanssa tsekkaamassa vielä maastot uudelleen. Hyvä käytäntö joka on osoittautunut toimivaksi. Pimeässä saattaa jäädä lintu löytymättä. Tällä kertaa saaliiksi tuli Tellun ylpeänä palauttama kaave sekä heinuri jota etsittiin vähän väärästä paikasta edellisenä iltana.

Suurin anti oli kuitenkin ehdottomasti kokeneen Riesan pitämä oppitunti Tellulle kaislikoiden perkauksessa. Riesa ei äänekkyytensä vuoksi ole käynyt juuri kokeissa, mutta paras metsästyskoira se ehdottomasti on meidän noutajista. Koira jolla pystyy tarkistamaan nuo meidän metsästysmaat on aarre. Toivottavasti Tellusta tulee yhtä hyvä! Riesa ui veneen edessä ja pelkästään veneen suuntaa muuttamalla sen pystyy suuntaamaan haluttuun kaislikkoon. Ja toki se itsekin jo tietää missä linnut yleensä ovat. Sirusta ei tähän hommaan ole, se ei pääse liikkumaan hankalassa maastossa yhtä hyvin eikä muutenkaan oikein tykkää tästä duunista. Menee kyllä kun käskee mutta se ilo hommasta puuttuu.

Koirien työkausi aloitettiin perinteisesti kyyhkypassissa. Lintuja tuli hyvin, myös kasvatit ovat päässeet kiitettävästi hommiin. Tellukin pääsi vähän kokeilemaan mitä tuleva ura tulee olemaan, se sai noutaa pari kyyhkyä ja olla passissakin ihan pienen hetken. Noudot oli helppoja, kävelin sen kanssa lintujen ohi ja se sai napata ne kyytiin.

Siru on ollut tauolla kokeista, kun itseä vaivaa totaalinen treenimotivaation puute. Sirun vanha vamma rintarangassa ilmoittelee itsestään välillä hetkellisenä ontumisena ja veteen menemättömyydellä, joten b-kokeen vaatimat vesitehtävät ovat tältä kesältä jääneet tosi vähiin. Wt-kokeita olisi tarkoitus käydä jokunen nyt syksyllä. Onneksi kasvatit ovat aktiivisia ja osaltaan näyttävät että Sirun lapsilla on hyvä toimintakapasiteetti. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Terhi ja Vinha kävivät korkkaamassa voittajaluokan hienosti 2-tuloksella 8.8. tässä kokeen yleisvaikutelma:

Hyvän työmotivaation omaava koira, joka tekee tänään hyvää hakua. Koira on myös hyvin ohjattavissa koko kokeen ajan. Palkintosijaa laskee epäonnistuminen paikallistamistehtävässä.

Viime viikonloppuna oli flattimestaruus Pudasjärvellä. Siru onnahteli kyyhkyn aloituksen jälkeen joten se jäi kotiin, samoin kuin Tellu, joka aloitti juoksun. Harmitti, etenkin kun kokeet olivat oikein kivat! Mutta olipa kerrankin aikaa katsella koiria ihan ajatuksen kanssa. Ja omista kasvateista kisasivat Nekku avoimessa luokassa ja Riki alokasluokassa, joten jännättävää kyllä riitti! Ja hienostihan ne menivätkin. Nekulle saaliiksi tuli avo2 & toimitsijoiden valinta. Harmittavasti koira unohti toisen markkeerauksen. Mutta tosi hienosti meni muuten ja kovin tyytyväisiltä näyttivät sekä koira että ohjaaja kokeen jälkeen.

Nekun kokeen yleisvaikutelma:

Mukavassa yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä metsästyskoira. Tänään se ohjautuu mallikkaasti sekä suorittaa hyvää ja itsenäistä hakutyötä. Valitettavasti markkeeraustehtävässä esiintynyt puute hieman himmentää palkintosijaa.

Nekun näyttelyosuuden arvostelu:

4 vuotias. Oikeankokoinen, hieman matalaraajaisen vaikutelman antava narttu.
Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis pää ja ilme. Liikkuu ahtaasti takaa, muuten hyvin.

Sunnuntaina oli Rikin vuoro aloittaa Nomeb-ura. Päätin jättää mestaruuden finaalin väliin ja viettää päivän alokasluokassa. Hyvä päätös. Rikin startti oli upea, haku vähän sakkasi keskellä tehtävää, mutta kiitos taitavan ohjaajan, koira saatiin rauhoitettua ja se sai riistaa loppujen lopuksi ylös 5/7. Rikillä on äitinsä nopeat jalat ja samoin kuin Sirulla, ne välillä vievät vähän liian lujaa. Muutoin suoritus oli moitteeton josta ansaitusti tuloksena alo1 & kisällin 2. Sija.

Rikin kokeen yleisvaikutelma:

erinomaisessa yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä vauhdikas koira, joka suorittaa tänään hienosti ohjaus- , paikallistamis-ja jälkitehtävät. Pieni haun suvantovaihe ei millään lailla himmennä koiran itsestään jättämää miellyttävää kokonaiskuvaa.

Rikin näyttelyosuuden arvostelu:

2v uros. Hyvän kokoinen uros, hyvä pää, hieman vaaleat silmät, niukka eturinta, kaunis selkälinja, hyvä purenta, erinomainen turkinlaatu, hyvät liikkeet, toivoisin tehokkuutta sivuliikkeisiin, kauniisti esitetty.

Mutta se haku. Lauantaina yksikään flatti ei saanut tulosta. Saattoi olla että syitä oli muitakin, mutta ylivoimaisesti suurin osa nollasi kokeen kieltäydyttään menemästä hakualueelle. Osa meni ja tuli säikkynä takaisin. Sunnuntaina koirat menivät sinne paremmin, mutta osa nollasi silloinkin puutteellisen hakuinnon vuoksi.

Syiksi veikkailtiin susista ja karhuista lähtien kaikkea mahdollista. Totuutta emme saa koskaan tietää. Oma veikkaus on että tiheä metsikkö keskellä aluetta muodosti seinän, jota koirat eivät osanneet puhkoa, vaan menivät sen reunoja pitkin vasemmalle ja oikealle. Ja kun eivät sieltä mitään löytäneet niin lakkasivat menemästä mihinkään. Lauantaina oli lisäksi tuuleton seisova keli. Mutta, alue oli pienehkö ja kovaa helposti liikuttavaa maastoa. Onko flattien työskentelyominaisuudet riittävällä mallilla jos alokasluokassa koirat eivät irtaannu hakuun? Tämä oli nähtävissä jo muutama vuosi sitten kun kisälli järjestettiin kesäleirin yhteydessä Surkeella. Nollia ei tullut niin paljon kuin nyt, mutta kahden päivän aikana suurin osa koirista ei irronnut hakuun suopurseikkoon joko ollenkaan tai vain lähimmille riistoille.

Olisiko aika miettiä mitä flatille oikeasti kuuluu? Meillä on ollut käsissämme hieno metsästyskoirarotu, mutta onko se sitä enää? Ei flatin kuulu mörköillä 2-3 vuotiaaksi saakka, vaan olla iloinen ja reipas ja pyrkiä aina riistalle hinnalla millä hyvänsä.

kaikenlaista on tapahtunut sitten viime päivityksen. Flattileiri oli taas vuoden tauon jälkeen, perjantaina olin Sirun kanssa Pasi Pöppösen koulutuksessa, lauantaina Tellu opetteli ryhmässä oloa vaihtelevin tuloksin. Kyllä huomaa että sen ei ole juuri tarvinnut odottaa saatikka katsella kun muut tekevät. Täytyypä muistaa tätäkin harjoitella. Tellu myös on sirua paljon kiinnostuneempi muista koirista, mikä aiheuttaa myös omat haasteensa.

Kävimme myös Sirun kanssa hakemassa wt:stä voi0:n kuin myös b-kokeesta. Toivottavasti jokunen tulos saadaan tänä vuonna!

viime viikonloppuna tuli sitten tuloksia senkin edestä. Tellu, Liina ja Kapu nappasivat Nou1:t samoista taippareista! Ihan mahtavaa! Heka sai jo toisen avo1:n mejästä ja jäljestää tästä eteenpäin voittajaluokassa!

Liinan taipumuskokeen yleisvaikutelma:

Innokas nuori koira, joka tekee hyvän vesityön ja innokasta hakua. On myös varma jälkityössä. Palautuksissa vielä parannettavaa mikä ei kuitenkaan vaikuta kokeen tulokseen.

Kapun taipumuskokeen yleisvaikutelma:

Vauhdikas ja innokas koira joka suoriutuu kokeen tehtävistä helpolla tavalla, osoittaen hyviä noutajan taipumuksia.

Elli kävi sunnuntaina elämänsä toista kertaa näyttelyssä ja nappasi sertin ollen myös vsp. Että ei pöllömpi viikonloppu!